Arkistot: Terveystietoartikkelit

Maitohappobakteerit ja probiootit ovat tuttuja käsitteitä, mutta mitä ne tarkoittavat? Ovatko ne sama asia? Mikä niiden tehtävä on suolistossamme? Viime vuosina suoliston hyvinvointi on ollut kiivaan tutkimuksen kohteena. Suoliston toiminta on osoittautunut varsin tärkeäksi tekijäksi ihmisen yleisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Myös nimenomaa probiooteiksi luokiteltujen maitohappobakteerien osuutta terveyteen on tutkittu paljon. Tässä blogitekstissä käsittelemme lyhyesti probioottien toimintaa ja vaikutuksia suolistossa.

Probiootit ja maitohappobakteerit – mitä ne ovat?

Maitohappobakteereiksi eli laktobasilleiksi nimitetään sellaisia bakteereita, jotka tuottavat hiilihydraateista käymistuotteinaan maitohappoa. Maitohappobakteerit kiinnittyvät suoliston pintaan ja tuhoavat huonoja bakteereita tuottamansa maitohapon avulla. Niiden on havaittu tasapainottavan suoliston hyvää bakteerikantaa.

Probiootilla tarkoitetaan mikrobia, jolla on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Mikrobit taas ovat bakteereita, viruksia ja hyvin pieniä sieniä tai hiivoja. Useat probiootit ovat maitohappobakteereja, mutta maitohappobakteeria voidaan kutsua probiootiksi vasta terveyttä edistävän vaikutuksen tieteellisen todistuksen jälkeen. Suomessa tyypillisimpiä probiootteja ovat Lactobacillus rhamnosus GG -tuotteet (Valio Gefilus -tuotteet) ja Bifidobacterium lactis BB12:ta sisältävät elintarvikkeet sekä Lactobacillus reuteri -bakteeria sisältävät valmisteet. Apteekista on saatavilla myös Saccharomyces boulardii -hiivavalmisteita, jotka on tarkoitettu turistiripulin hoitoon ja ehkäisemiseen sekä antibioottiripulin hoitoon.

Prebiooteiksi kutsutaan probioottien ruokaa, kuten vaikeasti hajoavia kuituja. Niiden ansiosta probiootit pystyvät taistelemaan elintilastaan muiden mikrobien kanssa. Prebiootteja saa luontaisesti esimerkiksi sipuleista, kaaleista, kotimaisista viljoista, palkokasveista ja omenoista. Yleensäkin monipuolisesta kasvisruokavaliosta niitä saa hyvin. Joillekin prebiootit aiheuttavat vatsaoireita: turvotusta ja ilmavaivoja. Moniin teollisesti valmistettuihin tuotteisiin on lisätty niitä kuitupitoisuuden nostamiseksi, kuten moniin mysleihin ja välipala­patukoihin. Prebiootteja voi olla myös esimerkiksi pastassa, riisissä ja perunassa. Kypsentäminen ja jäähdyttäminen lisäävät niissä resistentin tärkkelyksen määrää. Resistentti tärkkelys on prebiootti, jota on kypsennetyssä ja jäähdytetyssä perunassa.

Probiootit ja maitohappobakteerit – miten ne vaikuttavat?

Suolessamme luonnollisesti olevat probiootit valmistavat prebioottisista kuiduista terveyttä edistäviä yhdisteitä, erilaisia lyhytketjuisia rasvahappoja. Niiden tehtävä on luoda suolistoon puolustusmuuri sairauksia vastaan. Ne vahvistavat immuunipuolustusta, ruokkivat suoliston pinnan soluja ja pitävät suoliston pH:n sellaisena, etteivät haitallisemmat bakteerit villiinny.

Probiootteja käytetään tukemaan suoliston hyödyllistä mikrobikantaa esimerkiksi antibioottihoidon tai turistiripulin yhteydessä. Niitä voi ostaa apteekista monenlaisessa muodossa; kapselina, tablettina tai tippoina. Probiootteja on myös lisätty useisiin elintarvikkeisiin, kuten jogurtteihin. Niitä sisältäville elintarvikkeille ei ole kuitenkaan vielä myönnetty terveysväittämiä Euroopan elintarviketurvallisuusviraston arvioiden perusteella. Kuluttaja ei välttämättä siksi saa perusteltua ja kattavaa tietoa elintarvikkeissa olevien probioottien vaikutuksista. Apteekin henkilökunnalta voi kysyä lisätietoja probiooteista.

Tyypillisimmin probiootteina on käytetty maitohappobakteereita tai bifidobakteereita, joita esiintyy muutenkin suolistossamme. Suolistomikrobiemme koostumus on yksilöllinen, kuten sormenjälkemme. Myös kaikki probiootit ovat erilaisia ja niiden vaikutuksetkin ovat näin ollen erilaisia.

Eniten tutkimustietoa löytyy probioottien vaikutuksesta suoliston mikrobiston koostumuksen tasapainottamiseen, mutta probioottien on havaittu vaikuttavan myös suoraan ihmiselimistön toimintaan. Probioottien käyttöä on tutkittu eniten lasten akuutin ripulitaudin hoidossa ja antibioottien haittavaikutuksien ehkäisyssä. Muita probioottien käyttötarkoituksia ovat laktoosin hajottaminen ja laktoosi-intoleranssin oireiden vähentäminen (jogurtissa käytetyt bakteerit), haitallisten taudinaiheuttajien (patogeenien) vaikutusten ehkäisy, suolen limakalvon tasapainottaminen, suoliston mikrobiston häiriöiden vähentäminen, turistiripulin hoito ja ennaltaehkäisy. Probioottien käyttämistä painonhallinnan apuna on alettu myös tutkimaan kiivaasti.

Kaikilla probioottikannoilla ei ole terveydelle edullisia ominaisuuksia. Kaikki probiootit ovat erilaisia ja niiden terveysvaikutukset ovat yksilöllisiä. Juuri yksilölliseen vaikutukseen perustuu käsitys, että eri probiootit sopivat eri tarkoituksiin.

Miten osaa valita sopivan probiootin?

• Valitse tuotteita, joissa on selkeästi määriteltyjä ja tunnistettuja probioottikantoja, joiden vaikutukset on tieteellisesti todistettu.
• Valitse tuote oman mieltymyksen mukaan. Apteekin tarjoamissa tuotteissa annostelu on tarkempaa ja helposti toteutettavissa. Elintarvikkeiden sisältämät probiootit ovat tavallisimmin kylmäsäilytystuotteita, jotka myös täyttävät ravitsemuksellisia tarpeita.
• Jos haluaa probioottia tiettyyn vaivaan, kannattaa keskustella lääkärin, ravitsemusterapeutin tai apteekin henkilökunnan kanssa.
• Koska eri mikrobikannoilla on keskenään erilaisia vaikutuksia, olisi järkevää syödä eri kantoja vuorotellen, jos haluaa käyttää probioottivalmisteita jatkuvasti.
• Normaalioloissa probiootit ovat erittäin turvallisia käyttää, mutta immunopuutoksen omaavien henkilöiden pitäisi keskustella valmisteiden käytöstä ensin hoitavan lääkärinsä kanssa.

Mitä probiooteista on hyvä tietää?

• Probioottivalmisteen annosteluohjeet vaihtelevat eri valmisteiden välillä. Eri probioottikantojen tarvittavat, riittävät annokset ovat erilaisia. Minimiannos saattaa vaihdella 100 miljoonan ja yli 10 biljoonan bakteerin välillä. Annokset riippuvat myös probiootin kantajatuotteesta eli elintarvikkeesta tai apteekkituotteesta. Määrän tulee olla tutkimuksin osoitettu.
• Monissa valmisteissa on useaa eri probioottia. Onko sellainen tuote parempi kuin vain yhtä probioottia sisältävä tuote? Usean probiootin yhdistelmä ei aina välttämättä ole parempi. Jokaisella on oma erityinen mikrobikoostumus suolistossa. Toiselle useamman probiootin yhdistelmä on tehokkaampi ja toiselle yhden probiootin sisältämä tuote. Tärkeintä valinnassa on, että lopputuote on tutkittu ja vaikutukset osoitettu.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01286

https://www.terve.fi/artikkelit/prebiootit

Kohonneen verenpaineen hoito vaatii seurantaa. Se ei useinkaan aiheuta oireita, vaan tila todetaan verenpainemittarilla. Se on yleistä keski-ikäisillä ja vanhemmilla ihmisillä. Kohonnut verenpaine aiheuttaa hoitamattomana vuosien saatossa vaurioita valtimoihin, mikä taas saattaa aiheuttaa aivohalvauksen tai sydäninfarktin. Elintapoja muuttamalla voidaan alentaa tehokkaasti kohonnutta verenpainetta. Lääkehoito verenpaineen hoidossa on yleensä säännöllistä ja pitkäaikaista. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti verenpainetaudin hoidosta ja lääkkeiden vaikutuksista.

Milloin on kohonnut verenpaine?

Verenpaineen katsotaan olevan normaali, kun se on alle 130/85 mmHg. Suurimmat syyt verenpaineen kohoamiselle ovat elintavat ja ikääntyminen, mutta syynä voi olla myös perinnöllinen taipumus. Verenpainetta nostavia tekijöitä ovat tupakointi, lihavuus; etenkin vyötärölle kertyvä liikapaino, liiallinen suolan käyttö, liikunnan vähäinen määrä, alkoholin runsas käyttö, stressi, lakritsituotteiden liiallinen käyttö, tulehduskipulääkkeiden runsas käyttö ja hormonien käyttö (vaihdevuosien hormonihoito tai ehkäisypillerit). Sekundaarista verenpainetautia eli muun sairauden aiheuttamaa verenpaineen kohoamista esiintyy noin viidellä prosentilla verenpainetautia sairastavista.  

Yleensä kohonnutta verenpainetta ei ”tunne”. Se todetaan vain verenpainemittarilla. Yläpaineen ollessa yli 200 mmHg ja alapaineen yli 130 mmHg, saattaa tuntua päänsärkyä tai huimauksen tunnetta. Kohonnut verenpaine rasittaa vuosien mittaan valtimoita ja sydäntä aiheuttaen valtimotaudin, joka voi aiheuttaa sydäninfarktin tai aivohalvauksen tai vaurioittaa munuaisia. Verenpaineen aiheuttamien sairauksien riski lisääntyy jyrkästi, jos veren kolesteroliarvo on koholla, henkilö tupakoi tai jos hänellä on diabetes tai muu sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Kohonnut verenpaine rasittaa myös sydäntä aiheuttaen sydänlihaksen paksuuntumisen ja lopulta väsymisen, minkä seurauksena syntyy sydämen vajaatoiminta. Kohonneen verenpaineen hoito on hyvin siis tärkeää.

Kohonneen verenpaineen itsehoito ja ehkäisy

Jokainen voi hoitaa verenpainetta elintapoja muuttamalla. Kohonneen verenpaineen ravitsemushoito tukee lääkehoitoa ja voi lievimmissä tapauksissa riittää ainoaksikin hoidoksi. Ylipainon pudottaminen, tupakoinnin lopettaminen, suolamäärän vähentäminen, ravintokuidun ja kasvisten, marjojen sekä vihannesten lisääminen ruokavalioon sekä liikunta laskevat verenpainetta. Itsehoito tukee verenpaineen lääkehoitoa. Lääkkeiden verenpainetta laskeva teho paranee selvästi, jos samaan aikaan tekee suotuisia muutoksia elintapoihin. Kohonneen verenpaineen hoito sisältää verenpaineen säännöllisen seurannan kotioloissa. Lisäksi säännölliset kontrollikäynnit lääkärin tai sairaanhoitajan luona ovat tärkeitä.

Kohonneen verenpaineen lääkehoito

Verenpaineen lääkehoidon tavoite on saada arvot alle 135/85 mmHg tai alle 125/80 mmHg, jos on muita riskiä lisääviä sairauksia. Jos verenpaine ei ole paljon koholla, voidaan rauhassa seurata, riittääkö elämäntapojen muutokset laskemaan painetta. Mitä korkeampi verenpaine on, sitä nopeammin lääkehoito aloitetaan. Verenpainelääkkeiden valintaan vaikuttavat potilaan ikä ja muut sairaudet. 

Kalsiumkanavan salpaajat sopivat hyvin angina pectoris -potilaille. Beetasalpaajia taas käytetään nuorilla ja sepelvaltimosairautta potevilla. Verenpainetaudin hoidossa on usein käytössä vähintään kahta, jopa kolmea lääkettä samanaikaisesti. Yhdistelmät nostavat hoidon tehoa ja vähentävät haittavaikutuksia kunkin lääkkeen annoksen jäädessä pienemmäksi kuin yksinään käytettäessä.

Tulehduskipulääkkeiden jatkuva käyttö kivun hoidossa käytettyinä annoksina saattaa heikentää verenpainelääkkeiden (pl. kalsiumkanavan salpaajat) verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Diureetit (nesteenpoistolääkkeet) kohonneen verenpaineen hoidossa

Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet sopivat yleensä etenkin iäkkäille. Ne lisäävät virtsan eritystä poistaen elimistöstä suolaa eli natriumia ja vettä. Diureetit voidaan jaotella loop-diureetteihin (furosemidi), tiatsididiureetteihin (hydroklooritiatsidi, trikloorimetiatsidi) ja kaliumia säästäviin diureetteihin (spironolaktoni, amiloridi, triamtereeni). Näiden käytön on todettu pienentävän aivohalvauksen ja sydäninfarktin riskiä. 

Nykyisillä, pienillä annoksilla diureettien aiheuttamat haitat ovat harvinaisia. Diureetit voivat kohottaa veren virtsahapon pitoisuutta. Tämä voi aiheuttaa virtsahapon kiteytymisen niveliin aiheuttaen kihtioireita. 

ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat

Tämän ryhmän lääkkeet ovat nykyisin ensisijaisia lääkkeitä verenpainetaudin hoidossa. ACE:n -estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat sopivat varsinkin diabetesta tai sydämen vajaatoimintaa sairastaville. ACE:n estäjät (enalapriili kinapriili, lisinopriili, perindopriili, ramipriili, tsofenopriili) estävät verenpainetta kohottavan angiotensiinin syntyä. ATR -salpaajat (eprosartaani, irbesartaani, kandesartaani, losartaani, olmesartaani, telmisartaani ja valsartaani) verenpainevaikutuksen lisäksi ovat eduksi sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Ne myös hidastavat diabetekseen liittyvää munuaistoiminnan heikkenemistä. ACE -estäjiä ja ATR -salpaajia ei voi käyttää yhtäaikaisesti.

ACE:n estäjien yleisin haitta on kuiva yskä. Muut haitat, kuten ihottumat ja huimaus, ovat harvinaisia. ACE -estäjien ja ATR -salpaajien haittavaikutuksena voi esiintyä ns. angioedeemaa eli huulten, kielen, kasvojen, kurkunpään ja raajojen turvotusta. Angioedeeman oireet estävät näiden lääkkeiden käytön.

Kalsiumkanavan salpaajat

Kalsiumkanavan salpaajat (amlodipiini, lerkanidipiini, nifedipiini ja felodipiini) laajentavat verisuonia vähentäen ääreisverenkierron vastusta ja verenpainetta.

Näille lääkkeille tyypillisiä, yleensä lieviä ja ohimeneviä haittavaikutuksia ovat huimaus, päänsärky ja ihon punoitus sekä kuumotus. Vaaratonta nilkkojen turvotusta ja ummetusta saattaa esiintyä myös. 

Beetasalpaajat

Beetasalpaajat (mm. betaksololi, bisoprololi, pindololi ja propranololi) vähentävät sympaattisen hermoston aiheuttamaa sydämen toiminnan kiihtymistä. Ne alentavat sydämen syketiheyttä, mikä näkyy nopeasti lääkkeen ottamisen jälkeen, mutta verenpainetta alentava vaikutus saattaa näkyä vasta viikkoja hoidon aloittamisesta. Beetasalpaajien käyttöä on hyvä välttää astmaatikoilla. 

Beetasalpaajien yleisiä haittavaikutuksia ovat väsymys ja heikotus (etenkin hoidon alussa) sekä käsien ja jalkojen paleleminen. Unihäiriötä, huimausta, suolen toiminnan häiriöitä, sydämen harvalyöntisyyttä ja hengenahdistusta rasituksen aikana saattaa myös esiintyä. Haittojen ilmeneminen on suhteessa annokseen, joten annoksen pienentäminen saattaa helpottaa tilannetta.

Lopuksi

Kohonneen verenpaineen hoidossa ja yleisesti terveytemme hoidossa on tärkeää hyvien elintapojen noudattaminen. Terveelliset elämäntavat ehkäisevät verenpaineen nousua ja hoitavat korkeaa verenpainetta yhdessä lääkkeiden kanssa. Ikääntyminen lisää riskiä korkeaan verenpaineeseen. Kohtuullisuus esimerkiksi ravinnon ja suolan määrässä vaikuttaa moneen toimintoon kehossamme suotuisasti. Hoidammehan itseämme kokonaisvaltaisesti iästä riippumatta terveellisillä elämäntavoilla, se kantaa terveempään tulevaisuuteen. Apteekissamme tehdään terveysmittauksia yhteistyössä sydänyhdistyksen kanssa useamman kerran vuodessa. Tule mittauttamaan verenpaineesi, kolesterolisi tai verensokerisi, ne tärkeät arvot, jotka eivät koholla ollessaan välttämättä oireile mitenkään. Kysy lisää apteekista tai lähetä yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Kohonnut verenpaine (verenpainetauti) – Terveyskirjasto

Verenpainelääkkeet – Terveyskirjasto

Kohonneen verenpaineen ravitsemushoito – Terveyskirjasto

Kohonneen verenpaineen hoito | ​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​Sydänsairauksien talo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Korkea verenpaine | Aivotalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Verenpaineesta (aivoliitto.fi)

Ihotautien hoito on tuttua puuhaa monelle meistä. Iho on suurin kehomme elin. Siihen voi puhjeta useita erilaisia ihotauteja. Monet ihotaudit ovat hyvin yleisiä ja toiset taas erittäin harvinaisia. Monia ihotauteja hoidetaan paikallisesti erilaisilla valmisteilla. Jotkut eri sairauksiin käytettävät lääkkeet saattavat aiheuttaa ihoreaktioita tyypillisesti auringon valon kanssa. Tässä artikkelissa käsittelemme lyhyesti muutaman yleisen ihotaudin lääkehoitoa ja lääkkeiden sekä auringon valon yhteisvaikutuksia.

Yleisimpien ihotautien hoito

Yleisiä ihotauteja ovat esimerkiksi atooppinen ihottuma, akne sekä jalkasilsa eli jalkasieni. Atopiaa esiintyy usein jo lapsena. Aknea esiintyy eniten murrosiässä, mutta myös vajaalla viidenneksellä aikuisista on akne. Jalkasilsaa taas esiintyy tyypillisesti keski-ikäisillä ja ikääntyvillä miehillä. Naisilla jalkasilsaa on vähän vähemmän.

Atooppisen ihottuman hoidossa tärkeää on ihon pesu ja rasvaus säännöllisesti. Pesu kannattaa tehdä miedoilla pesuaineilla tai perusvoiteella. Öljypohjaiset pesunesteet hoitavat ihoa. Perusvoiteet hillitsevät ihon kutinaa ja kuivumista. Ne korjaavat kosteustasapainoa ja estävät ihottuman uusiutumista. Kortisoni- ja limuusivoiteilla hoidetaan atooppisen ihon tulehdusta ja ärtyneisyyttä. Kortisonivoiteiden käyttö on yleensä jaksottaista. Miedot kortisonivoiteet ovat reseptivapaita. Vahvemmat kortisoni- ja limuusivoiteet ovat reseptilääkkeitä. 

Atooppisen ihottuman hoitoon käytettävien lääkkeiden haitat

Erittäin kuivalla iholla runsaasti vettä sisältävät perusvoiteet saattavat aiheuttaa kirvelyä. Rasvapitoisemmat perusvoiteet ovat tällöin parempi valinta. Perusvoiteiden koostumuksissa on eroa, joten jokaisen täytyy kokeilemalla hakea omalle iholle sopivat valmisteet. Atooppisen ihon hoito vaatiikin kärsivällisyyttä ja säännöllisyyttä.

Yleisimmistä atopiaan käytettävistä lääkkeistä kortisonilla on haittavaikutuksia pitkäaikaisessa käytössä. Vahvoja kortisonivoiteita käytettäessä on tarpeen jaksottaa hoitoa. Pääsääntöisesti taukoa on hyvä pitää yhtä pitkään kuin hoitojakso on kestänyt. Mitä vahvemman teholuokan kortisonivalmiste on, sitä suurempi riski on saada haittoja. Kortisonien aiheuttamia haittoja ovat ihon oheneminen ja arpijuovien synty.

Aknen hoito

Lähes 80 % ihmisistä esiintyy aknea jossain elämänvaiheessa. Yleisimmin se vaivaa murrosiän loppupuolella. Osalla oireet jatkuvat myös aikuisiällä. Murrosiän aknea esiintyy enemmän pojilla ja aikuisiän aknea naisilla. Akneen on usein perinnöllinen taipumus. Lisäksi ulkoiset tekijät, kuten hygienia, rasvaiset voiteet ja kuuma ympäristö saattavat lisätä aknen oireita. Lieväoireista aknea voi hoitaa ilman reseptiä saatavilla valmisteilla. Jos oireet eivät pysy lieväoireisina, on syytä hakea lääkäriltä apua aknen hoitoon.

Aknen perushoitoon kuuluu ihon pesu kahdesti päivässä vedellä ja sopivalla saippualla sekä ihon kosteutus kevyellä perusvoiteella. Lievää aknea voi hoitaa reseptivapaalla bentsoyyliperoksidia sisältävällä geelillä. Jos oireet eivät hoidosta huolimatta pysy lieväoireisena, kannattaa hakeutua lääkäriin. Paikallisesti käytettävät atselaiinihappo-, adapaleeni-, tretinoiini-, klindamysiini- ja bentsoyyliperoksidivalmisteet ovat usein riittävä hoito. Sisäinen antibioottikuuri yhdessä paikallisesti käytettävän valmisteen kanssa on toisinaan tarpeen. Antiandrogeenia sisältäviä e-pillereitä voidaan käyttää, jos ehkäisy on muutoinkin tarpeen. Vaikeissa aknenmuodoissa käytetään hoitona suun kautta otettavaa isotretinoiinia, jonka voi määrätä vain ihotautien erikoislääkäri.

Aknelääkkeiden haitat

Paikalliset aknelääkkeet saattavat hoidon alussa ärsyttää ihoa aiheuttaen punoitusta ja kihelmöintiä. Myös liiallinen paikallisvalmisteiden käyttö kuivattaa ihoa tarpeettomasti. Bentsoyyliperoksidivalmisteet haalistavat kankaiden värejä. Sekä paikallisesti että sisäisesti käytettävät aknelääkkeet herkistävät ihoa auringon valolle. 

Aknen hoitoon käytettävien antibioottien (tetrasykliinit) tyypillisin haitta on ripuli ja muut suolisto-oireet. Myös ne herkistävät ihoa auringon valolle. Maitotuotteiden, kalsiumin, antasidien ja rautavalmisteiden käyttöä näiden antibioottien kanssa pitää välttää. 

Suun kautta otettavalla isotretinoiinihoidon yleisimmät haitat ovat limakalvojen ja ihon kuivuminen. Piilolinssejä ei voi käyttää hoidon aikana silmien kuivuuden vuoksi. Lihas- ja nivelkipuja voi esiintyä, erityisesti runsaasti liikuntaa harrastavilla. Rasva- ja maksa-arvot saattavat nousta hoidon aikana, joten niitä seurataan säännöllisesti koko kuurin ajan. Vakavin haitta on sikiövauriot, joten kaikilla hedelmällisessä iässä olevilla naisilla on oltava tehokas raskaudenehkäisy käytössä koko isotretinoiinihoidon ajan.

Jalkasilsan hoito

Jalkasilsan esiintyminen on yleistä. Hautovat kengät, diabetes ja ylipaino altistavat jalkasilsalle. Silsa tarttuu helposti urheiluhallien, uimahallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden pesutiloista. Tyypillisimmin jalkasilsa ilmenee punoituksena, kutinana, halkeiluna ja hilseilynä jalan ulkosyrjän reunimmaisessa tai kahdessa reunimmaisessa varvasvälissä. Joskus silsaa esiintyy myös jalkapohjassa, useimmin päkiässä tai jalkaholvissa, hilseilynä, halkeiluna ja rakkuloina.

Jalkasientä voidaan hoitaa reseptivapailla tuotteilla. Se paranee yleensä noin 3-4 viikossa ns. atsolia (klotrimatsoli, mikonatsoli, ketokonatsoli, tiokonatsoli, bifonatsoli) sisältävillä lääkevoiteilla ja -puutereilla. Terbinafiini -valmisteita käytetään viikon ajan, mutta terbinafiini-liuosvalmisteessa riittää kertakäsittely. Jalkasieni uusiutuu helposti, joten jalkahygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jalkapohjaan levinnyt silsa ei yleensä parane paikallishoidolla, joten tällöin on syytä hakeutua lääkäriin.

Jalkasilsan lääkkeiden haitat

Paikalliset sienilääkkeet ovat yleisesti hyvin siedettyjä. Ne saattavat aiheuttaa hoidon alussa ihoärsytystä ja kuumotusta. Mikonatsolivalmisteet ja verenohennuslääkkeet eivät sovi käytettäväksi samanaikaisesti. 

Lääkkeet ja aurinko

Aurinko voi aiheuttaa valoihottumaa tai allergisen ihottuman kaltaisen reaktion useiden lääkkeiden kanssa. Näiden lääkkeiden pakkausselosteissa on maininta yhteisvaikutuksesta. Myös ihotauteihin käytettävistä lääkkeistä usealla on ihon auringon valolle herkistymisen vaara. Aknelääkkeet altistavat auringon valolle paikallishoidossa ja myös suun kautta otettavan kuurin aikana. 

Tärkeintä on ennaltaehkäistä valoihottumaa. Iho kannattaa suojata auringon valolta vaatetuksella tai olemalla varjossa erityisesti keskipäivän aikoihin. Aurinkosuojavoiteita voi myös käyttää suojautumiseen. Lääkkeen ja auringon reaktiota ei kannata pelätä etukäteen ja jättää lääkettä sen vuoksi käyttämättä. Varsinaisen sairauden lääkehoito on aina ensisijaista. Ihoa voi suojata tehokkaasti ja välttää suorassa auringon paisteessa oloa. Lue lisää Turvallisesti auringossa -artikkelistamme.

Lopuksi

Ihomme tarvitsee hoitoa yhtä lailla, kuin kehomme tarvitsee ravintoa. Erityisesti se tarvitsee hoitoa jonkun ihosairauden aikana. Jotkut ihon oireet saattavat olla rajujakin tai johtua yllättävistä seikoista, kuten joidenkin lääkkeiden vaikutuksesta. Onneksi näihin ongelmiin on saatavilla paljon erilaisia valmisteita reseptivapaasti. Me apteekissa autamme mielellään erilaisissa ihon hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Pidämmehän ihostamme hyvää huolta jokaisessa tilanteessa!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Atooppinen ihottuma – Terveyskirjasto

Atooppinen ihottuma – Allergia.fi

Akne – Terveyskirjasto

Mikä on akne? | Ihotautitalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Jalkasilsa (jalkasieni) – Terveyskirjasto

Aurinko ja lääkkeet – Apteekki

Atooppinen ihottuma | Ihotautitalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Vaihdevuosioireiden hoito on yksilöllistä, koska oireetkin ovat yksilölliset. Vaihdevuodet kuuluvat jokaisen naisen elämään iän karttuessa. Munasarjojen toiminta heikkenee ja sammuu aiheuttaen erilaisia oireita. Niiden esiintyminen on hyvin yksilöllistä. Toiset kärsivät voimakkaista oireista pitkään ja toisilla ei tule oireita ollenkaan. Vaikeiden oireiden hoitoon on olemassa hormonikorvaushoitoja. Vaihdevuosioireisiin voi vaikuttaa myös elintavoilla. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti vaihdevuosien oireista, itsehoidosta ja hormonikorvaushoitojen vaikutuksista. 

Mitä vaihdevuodet ovat?

Vaihdevuodet eli klimakterium on ajanjakso, jolloin munasarjojen toiminta heikkenee ja sammuu. Menopaussi taas tarkoittaa viimeisiä, spontaanisti (ilman hormonihoitoa) tulevia kuukautisia. Premenopaussi on ajanjakso ennen varsinaista menopaussia. Postmenopaussi tarkoittaa menopaussin jälkeisiä vuosia. Menopaussi on suomalaisella naisella keskimäärin 51 vuoden iässä. Tupakointi aikaistaa menopaussia 1-2 vuotta. Myös munasarjojen poisto tai säde- ja solusalpaajahoidot voivat aikaistaa vaihdevuosien alkamista.

Tyypillisimmät oireet ovat unihäiriöt, hikoilupuuskat ja kuumat aallot. Oireita voi esiintyä jo aiemmin, mutta usein ne ovat vaikeimmillaan vuoden sisällä menopaussista. Hikoilua voi olla päivällä tai yöllä puuskittain. Kuumat aallot tulevat lämpöryöppyinä, jotka ilmenevät erityisesti ylävartalon alueen hikoiluna ja kasvojen punoituksena. Sydämen tykyttelyä voi esiintyä samaan aikaan. Unihäiriöt ovat tavallisia vaihdevuosien oireita. Ne liittyvät usein (eivät aina) yöhikoiluun. Unihäiriöt voivat aiheuttaa päiväväsymystä ja ärtyneisyyttä. Seksuaalinen haluttomuus, masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja emättimen limakalvon kuivuminen ovat myös vaihdevuosien aikana ilmeneviä oireita. Vaihdevuosioireiden vuoksi lääkärin hoitoon kannattaa hakeutua, jos oireet haittaavat merkittävästi jokapäiväistä elämää.

Vaihdevuodet ja ikääntyminen aiheuttavat muutoksia kehoon. Painon nousu, rintojen muutokset, ihon ja hiusten oheneminen sekä luuston heikkeneminen ovat vaihdevuosien aikana havaittuja muutoksia kehossa. 

Vaihdevuosioireiden hoito lääkkeillä tai itsehoidolla

Ainut vaihdevuosioireita lievittävä, tehokas hoito on estrogeeni -hormoni, mutta aina sitä ei voida käyttää esimerkiksi sairastetun rintasyövän tai keuhkoveritulpan vuoksi.

Vaihdevuosioireiden hoito hormonikorvaushoidolla

Estrogeenihoitoa suositellaan nykyisin käytettäväksi vain sen ajan, kun vaihdevuosioireet haittaavat oloa. Hoidon periaatteena on käyttää pienintä, oireet poissa pitävää annosta. Estrogeenia voidaan annostella suun kautta tabletteina, iholle geelinä tai laastarina. Jos kohtua ei ole poistettu, estrogeenihoitoon liitetään keltarauhashormoni (progestiini) kohdun limakalvon liikakasvun estämiseksi. Sitä on olemassa suun kautta annosteltavina tabletteina tai iholle laitettavina yhdistelmälaastareina.

Tärkein hormonihoidon riskeistä on laskimotukosriskin lisääntyminen ja pitkäaikaishoidossa rintasyövän riskin nousu. Hormonikorvaushoito ei sovi rintasyövän sairastaneelle tai laskimotukoksia sairastaneelle. Hormonihoitoa aloitettaessa lääkäri arvioi hoidon soveltuvuuden yksilöllisesti. Haittavaikutuksina tyypillisesti hoidon alussa voi olla turvotusta, rintojen aristusta tai päänsärkyä. Estrogeenia suun kautta annosteltuna ei suositella joidenkin epilepsialääkkeiden kanssa, koska samanaikainen käyttö vähentää estrogeenin vaikutusta.

Emättimen limakalvo-oireiden lieventäjänä paikallishoito on yhtä tehokas kuin suun kautta tai iholle annosteltu hormonihoito. Paikallisesti annosteltavilla hormonivalmisteilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Haittavaikutuksia näillä lääkkeillä on vähän. 

Vaihdevuosioireiden itsehoito

Elintavoilla, monipuolisella ravinnolla ja säännöllisellä liikunnalla on suotuisia vaikutuksia oireisiin. Runsas kahvinjuonti, voimakkaasti maustetut ruoat ja tupakointi saattavat pahentaa vaihdevuosioireita. Jos ainoa haittaava oire on emättimen limakalvon kuivuus, saa apteekista ilman reseptiä estriolia ja estradiolia sisältäviä emätinpuikkoja ja -voiteita. Limakalvojen kuivuuteen on olemassa myös hormonittomia tuotteita.

Paljon tutkittujen soijan ja kasviestrogeenin tehoa ei ole tieteellisesti osoitettu. Erilaisia rohdosvalmisteita, kuten tähkäkimikin juuriuutetta ja puna-apilaa, käytetään vaihdevuosioireiden hoitoon, mutta yksimielistä näyttöä niiden tehosta tai turvallisuudesta ei ole. Jos kokee saavansa apua näistä, voi tuotteita käyttää. On kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi rintasyövän sairastaneille valmisteita ei suositella. Lääkärille kannattaa aina kertoa kasvirohdosvalmisteiden käytöstä, koska niillä saattaa olla yhteisvaikutuksia muun lääkityksen kanssa.

Lopuksi

Vaihdevuodet ovat luonnollinen osa keski-ikäisten naisten elämään. Joskus samaan ajanjaksoon sattuu monenlaisia elämää kuormittavia asioita. Tällöin elämä vaihdevuosioireiden keskellä voi tuntua raskaalta. Onneksi vaikeisiin oireisiin on olemassa tehokkaita lääkkeitä. On myös tärkeää pitää elintavat terveellisinä ja hoitaa oireita itselle sopivalla liikunnalla. Naisen elämä vaihdevuosi-iässäkin on nauttimisen arvoista. Mielialaa ja virkeyttä voidaan kohottaa monenlaisilla keinoilla. Tule tarvittaessa juttelemaan apteekin ammattilaisten kanssa vaihdevuosiin liittyvistä asioista tai lähetä yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta.  

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Vaihdevuosien hormonihoito – Terveyskirjasto

Vaihdevuodet – Terveyskirjasto

Vaihdevuosioireiden vaihtoehtoiset hoidot – Terveyskirjasto

Vaihdevuosien hormonihoito perussairauden yhteydessä

Vaihdevuodet – myllerrys naisen kehossa | Itsehoitoapteekki

Masennuksen hoito on yleensä pitkäkestoista. Depressiota eli masennusta esiintyy 5-7 %:lla suomalaisista. Naisilla se on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Masennus on monisyinen sairaus. Sen ilmenemiseen vaikuttavat monet erilaiset kehossamme tapahtuvat toiminnot; aivojen toiminta, aivojen välittäjäaineiden kemialliset reaktiot sekä alttius sairastumiseen. Viime vuosien mieltä kuormittavan pandemia-ajan vaikutukset näkyvät mielenterveysoireiden lisääntymisenä ja hoitovelkana vielä pitkälle tulevaisuuteen. Tässä blogitekstissä kerromme lyhyesti masennuksesta sekä yleisimmistä sen hoitoon käytetyistä lääkkeistä. Tekstissä ei ole lueteltu lääkkeiden kaikkia haitta- tai yhteisvaikutuksia. On tärkeää keskustella lääkärin tai apteekin henkilökunnan kanssa lääkkeiden soveltuvuudesta.

Masennus, mitä se on?

Masentuneen mieliala on yleensä alakuloinen. Hän ei pysty tuntemaan mielihyvää tai kiinnostusta. Nukahtaminen voi olla vaikeaa, uni katkonaista ja väsymys päivittäistä. Usein itsetunto on alentunut ja ruokahalukin voi kadota. Masennukselle altistavia tekijöitä ovat perinnöllinen alttius, masennuksen laukaisevat kielteiset elämäntapahtumat ja persoonallisuuden altistavat piirteet. Masennusta voidaan ennaltaehkäistä elämäntavoilla, kuten kohtalaisella liikunnalla, riittävällä unella, terveellisellä ruokavaliolla sekä tupakoinnin, humalahakuisen juomisen ja alkoholin liikakäytön välttämisellä. Hyvät suhteet läheisiin ja sosiaalinen tuki ehkäisee myös masennusta. Puhuminen on tärkeää. Nykyisin on paljon erilaisia tukimuotoja masennuksen hoidon tueksi.

Masennuksen hoito

Masennuksen akuuttivaiheessa hoitona käytetään usein lääkkeitä ja terapiaa yhdessä. Psykoterapialla pyritään vaikuttamaan toimintatapoihin, minä-käsitykseen, masennusta ylläpitäviin mielikuviin, ajattelumalleihin sekä tunne-elämään. Lääkkeet ovat tehokkaita oireiden vähentäjiä. Masennuslääkkeitä säännöllisesti käyttävistä 2/3 saa avun ja noin puolella heistä masennusoireet häviävät melkein kokonaan ensimmäisten 4-12 viikon aikana.

Yleisimpien masennuslääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksia

Lääkkeiden teho ja haittojen ilmeneminen on yksilöllistä. Lääkkeen valinnassa keskeisiä seikkoja ovat havaitut tai odotetut haitat sekä käyttäjän suhtautuminen niihin, muut sairaudet sekä todennäköiset yhteisvaikutukset muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa. Kaikilla masennuslääkkeillä on tunnettuja ja tyypillisiä haittavaikutuksia, jotka joskus johtavat lääkkeen käytön keskeytykseen. Yleensä masennuslääkkeiden teho näkyy 2-6 viikon kuluessa. Masennuksen lääkehoito suositellaan aina lopettamaan asteittain muutaman viikon aikana vierotusoireiden välttämiseksi. Haittavaikutukset vähenevät ja häviävät yleensä ensimmäisten hoitoviikkojen aikana.

Yhteistä kaikille alla oleville masennuslääkeryhmille on, että ne eivät sovi käytettäväksi samanaikaisesti eikä sellaisten lääkkeiden kanssa, jotka voivat yhteiskäytössä aiheuttaa serotoniinioireyhtymän,  kuten MAO -estäjät (moklobemidi), tietyt opioidit (esim. tramadoli ja buprenorfiini) ja migreenilääkkeistä triptaanit.

SSRI -lääkkeiden yleisimmät yhteisvaikutukset ja haitat

SSRI -lääkkeet eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät ovat yleisesti käytössä olevia masennuslääkkeitä (essitalopraami, fluoksetiini, sertraliini ja paroksetiini). Tyypillisiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, suolisto-oireet sekä seksuaalitoimintojen häiriöt. SSRI -lääkkeet voivat vaikuttaa diabeetikon glukoositasapainoon, jolloin diabeteslääkkeiden annoksia saatetaan joutua sovittamaan. Iäkkäillä nesteenpoistolääkkeiden ja SSRI -lääkkeiden yhteiskäyttö altistaa hyponatremialle.

SSRI -lääkkeillä on monia yhteisvaikutuksia. Serotoniinioireyhtymän riski tulee huomioida arvioitaessa lääkkeiden yhteiskäyttöä. Tulehdussärkylääkkeiden kanssa säännöllinen yhteiskäyttö lisää mahasuolikanavan verenvuotoriskiä. 

Trisyklisten masennuslääkkeiden yleisimmät yhteis- ja haittavaikutukset

Trisyklisiä masennuslääkkeitä (amitriptyliini, doksepiini, klomipraamiini, nortriptyliini ja trimipramiini) käytetään nykyisin vähäisissä määrin masennuksen hoidossa. Ne ovat tutumpia pieninä annoksina kroonisen kivun hoidossa. Näillä on hankaliksi koettuja haittavaikutuksia, kuten suun kuivuminen, näköhäiriöt, suolen ja virtsarakon toiminnan laiskistuminen. Trisykliset masennuslääkkeet saattavat aiheuttaa ortostaattista hypotensiota eli pystyasentoon liittyvää äkillistä verenpaineen laskua. Haittojen, erityisesti verenpaineen laskun, vuoksi näitä lääkkeitä ei suositella iäkkäille.

Sieni-infektiolääkkeitä, kuten flukonatsolia tai terbinafiinia, ei suositella käytettäväksi yhtä aikaa trisyklisten masennuslääkkeiden kanssa. Niillä on useita muitakin yhteisvaikutuksia eri lääkkeiden kanssa, joista kannattaa keskustella apteekissa lääkkeitä noutaessasi.

Muiden masennuslääkkeiden yleisimpiä yhteis- ja haittavaikutuksia

SNRI -lääkkeiden (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät) duloksetiinin ja venlafaksiinin käyttö masennuksen hoidossa lisääntyy tasaisesti. Venlafaksiinin haittavaikutukset ovat hyvin samanlaisia kuin SSRI -lääkkeillä. Sen käyttö voi aiheuttaa verenpaineen nousua, joten verenpainetta on syytä seurata hoidon alussa. Duloksetiinia käytettäessä esiintyy pahoinvointia, suun kuivumista, päänsärkyä ja uneliaisuutta. Joskus duloksetiini saattaa aiheuttaa maksan toimintahäiriöitä ja maksaentsyymiarvojen nousua, mikä ilmenee yleensä hoidon ensimmäisinä kuukausina. 

Jotkut antibiootit (siprofloksasiini ja erytromysiini) ja osa rytmihäiriölääkkeistä eivät sovellu käytettäväksi SNRI -lääkkeiden kanssa yhtä aikaa. 

Bupropionin käyttö on lisääntynyt viime vuosina tasaisesti. Tyypillisimpiä haittoja ovat päänsärky, suun kuivuminen, unettomuus ja pahoinvointi. Yhteiskäyttöä serotoniinoireyhtymää aiheuttavien lääkkeiden kanssa on vältettävä.

Mirtatsapiinia käytetään masennuksen hoidon lisäksi pieninä annoksina unilääkkeenä. Se voi aiheuttaa haittavaikutuksina suun kuivumista, päänsärkyä, väsymystä ja unettomuutta sekä painon nousua. Erytromysiinin (antibiootti) kanssa yhteiskäyttöä kannattaa välttää. Myös mäkikuisman samanaikaista käyttöä on vältettävä.

Vortioksetiinilla yleisin haittavaikutus on pahoinvointi. Myös poikkeavia unia ja heitehuimausta esiintyy hoidon alussa. Vortioksetiinin yleisimmät yhteisvaikutukset ovat serotoniinoireyhtymän aiheuttavien lääkkeiden kanssa.

Mäkikuisman teho masennuksen hoidossa on tutkimusten valossa kiistanalainen. Sitä löytyy rohdosvalmisteina apteekeista. Mäkikuisman käytössä on otettava huomioon yhteisvaikutusten riskit lääkkeiden kanssa. Se saattaa aiheuttaa SSRI -lääkkeiden kanssa serotoniinioireyhtymän.

Lopuksi

Masennuksen hoitoon on olemassa paljon erilaisia menetelmiä. Lääkkeet ovat usein muiden hoitomuotojen (esim. psykoterapian) kanssa yhdessä käytettävä hoitokeino. Masennuksen hoito on yleensä pitkäkestoista. Toipumisen aikana lähellä oleva tukiverkko ja riittävän avun saaminen ovat tärkeitä toipumista tukevia asioita. Toipuminen on uusi mahdollisuus tutustua itseensä ja löytää vahvempi minä masennuskokemusten jälkeen. Jokaisen toipuminen on yksilöllistä, siksi hoitokin on yksilöllistä. Juttelethan lääkärin tai apteekin ammattilaisten kanssa lääkehoitoon liittyvistä askarruttavista asioista. Autamme mielellään! Voit jättää yhteydenottopyynnön lomakkeemme myös kautta.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Miten hoitaa depressiota? (kaypahoito.fi)

Depressio (kaypahoito.fi)

Masennustila eli depressio – Terveyskirjasto

www.mielenterveystalo.fi

www.mieli.fi

www.mtkl.fi

Aknen hoito vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Akne puhkeaa tyypillisimmin rasvoittuvaan ihoon. Rasvoittuvassa ihossa ihohuokoset ovat laajentuneet ja ihoon tulee helposti näppylöitä. Myös atooppiselle iholle voi tulla finnejä ja aknea. Ihotyypistä riippumatta on tärkeä hoitaa ihoa ja ennaltaehkäistä ongelmia sopivilla ihonhoitotuotteilla. Talirauhasten tehtävä on tuottaa rasvaa ihon pehmeyden ja kosteuden turvaamiseksi. Akne on ihon talirauhasten tulehdus. Aknen oireet voivat olla hyvinkin erilaisia. Siihen vaikuttavat monet tekijät. Akne voi puhjeta kenelle vain ja milloin vain. Tässä blogitestissä kerromme lyhyesti aknesta ja sen hoidosta.

Akne aiheuttaa ihon talinerityksen lisääntymisen ja talirauhasen tiehyeen tukkeutumisen. Talirauhaset tulehtuvat, turpoavat ja päällä oleva iho alkaa punoittaa. Tukos on nimeltään komedo, ”ihomato”. Se koostuu talirauhasen talista ja tiehyen solujen sarveisaineesta eli keratiinista. Talirauhasen tulehduksen aiheuttaa ihon normaalikasvustoon kuuluva bakteeri nimeltään Propionibacterium acnes (Cutibacterium acnes). Kun talirauhanen tulehtuu, syntyy finni.

Aknen eri muodot ja oireet

Melkein 80 %:a ihmisistä kärsii aknesta jossakin elämänvaiheessa. Yleisimmin aknea esiintyy murrosiän loppupuolella, tytöillä tavallisesti 14–17-vuotiaana ja pojilla hiukan vanhempana. Vajaalla viidenneksellä oireet jatkuvat edelleen aikuisiässä, ja osalla vielä yli 40-vuotiaanakin. Murrosiässä akne on yleisempi pojilla ja puolestaan aikuisiässä naisilla.

Akne voidaan luokitella lievään ja vaikeaan akneen.

• Komedoakne on lievin aknen muoto. Tavallisessa eli märkänäppyläisessä aknessa on komedoja, punaisia näppylöitä ja märkänäppylöitä (finnejä).
• Kystinen akne ja onteloakne ovat vaikean aknen muotoja, joissa iholla näkyy yllä mainittujen oireiden lisäksi syviä ontelomaisia tulehdusmuutoksia.

Aknen oireet

• Aknea esiintyy tyypillisesti kasvoissa, yläselässä ja rintakehällä, joskus myös hartioissa ja alaselässä
• Komedoaknessa iholla on avoimia ja suljettuja komedoja (ns. mustapäitä ja valkopäitä) sekä vain vähän tulehdusmuutoksia
• Tavalliseen eli märkänäppyläiseen akneen kuuluvat punaiset näppylät, märkänäppylät ja komedot
• Kystinen akne ja onteloakne (acne conglobata) ovat vaikeampia muotoja, joissa iholla näkyy edellä mainittujen lisäksi myös syviä ontelomaisia tulehdusmuutoksia
• Märkäpäät ja ontelot saattavat olla kivuliaita
• Arpien muodostuminen on yksilöllistä eikä aina riipu aknen vaikeusasteesta
• Päänahan rasvoittuminen ja tali-ihottuma ovat tavallisia liitännäisoireita

Mikä aiheuttaa aknen oireita?

• Usein perinnöllinen taipumus näkyy aknen vaikeusasteena
• Hygienia
• Rasvaiset voiteet
• Kuuma ympäristö
• Kasvomaskit korona-aikana
• Naisilla kuukautiskierto
• Tietyt hormonaaliset ehkäisyvalmisteet, kortikosteroidit, litium, jotkut epilepsialääkkeet, testosteroni ja anaboliset steroidit
• Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) 
• Tupakointi heikentää pintaverenkiertoa ja saattaa lisätä aknen oireita
• Suklaan ja juustojen syönti voi joillekin aiheuttaa yksittäisiä näppyjä, mutta niiden suoraa vaikutusta akneen ei ole voitu osoittaa
• Aurinko voi kiihdyttää talirauhasten toimintaa aiheuttaen aknen oireita, mikä voi näkyä vasta syksyllä

Aknen hoito itsehoitotuotteilla

Lievän aknen perushoito:

• Ihon pesu kahdesti päivässä vedellä tai sopivalla puhdistusaineella
• Ihon kosteutus kevyellä perusvoiteella
• Komedoaknessa kosmetologin tekemä ihonpuhdistus saattaa auttaa
• Lievän aknen voi peittää meikillä
• Lievää aknea voi hoitaa bentsoyyliperoksidia sisältävällä tuotteella

Vinkkejä aknen hoitoon:

• Akne ei parane puhdistamalla. Pesuaineiden tehtävä on poistaa ylimääräistä talia, mutta ihon liiallista kuivattamista kannattaa varoa, koska talirauhasen tali ei pääse kulkemaan kuivan ihon läpi luonnollisesti.
• Ihon kuorinta kannattaa tehdä finnisellä iholla varoen, etteivät finnit ärsyynny.
• Savipohjaiset kasvonaamiot ovat hyviä, koska ne imevät talia.
• Kevyt meikkivoide on parempi kuin puuteri, joka saattaa tukkia talirauhasia.
• Kesäisin kannattaa käyttää kevytpohjaisia, rasvattomia sekä ei-komedogeenisen koostumuksen sisältäviä aurinkovoiteita.
• Aknen hoito vaatii aina pitkäjänteisyyttä ja hoitoon sitoutumista, koska muutokset tapahtuvat hitaasti.
• Älä puristele näppylöitä. Rikkoutuneiden näppylöiden kautta ihoon voi päästä bakteereja aiheuttaen tulehduksen.
• Terveet elämäntavat ja ruokavalio rauhoittavat oireita.

AKNEN HOITOTUOTTEITA

Verkkoapteekissamme on laaja valikoima kosmetiikkatuotteita ihon hoitoon.

Aco Spotless Daily Face Wash 200 ML

12.81 €

30 päivän alin hinta: 12.81 €

Vertailuhinta: 64.05 € / l

Aco Spotless Daily Face Cream 60 ML

14.62 €

30 päivän alin hinta: 14.62 €

Vertailuhinta: 243.67 € / l

LRP EFFACLAR H ISO-BIOME puhdistusvoide 200 ML

19.41 €

30 päivän alin hinta: 19.41 €

Vertailuhinta: 97.05 € / l

LRP EFFACLAR H ISO-BIOME -kasvovoide 40 ML

23.14 €

30 päivän alin hinta: 23.14 €

Sebamed CF Deep Cleansing Foam 150 ML

13.90 €

30 päivän alin hinta: 13.90 €

Vertailuhinta: 92.67 € / l

Osta tuotteita

Reseptiasiointi

Aknen tehokkaammat hoidot lääkärin arvion mukaan

• Aknen hoitoon on lääkärin määräämänä useita paikallisesti käytettäviä valmisteita atselaiinihappo-, adapaleeni-, tretinoiini-, klindamysiini- ja bentsoyyliperoksidivalmisteet sekä edellisten yhdistelmiä
• Hoitoa voidaan tehostaa 3-6 kuukautta kestävällä sisäisellä antibioottikuurilla (yleensä lymesykliini, tetrasykliini tai doksisykliini), jonka aikana käytetään myös paikallista aknelääkitystä. Aknen oireet voivat uusiutua antibioottikuurin lopettamisen jälkeen.
• Antiandrogeenia sisältäviä e-pillereitä voidaan käyttää, jos ehkäisy on muutoinkin tarpeen.
• Vaikeassa märkänäppyläisessä ja kystisessä aknessa käytetään tehokkainta sisäistä aknelääkettä, isotretinoiinia 5-6 kuukauden ajan. Sitä saa vain ihotautien erikoislääkärin määräyksellä. Lääkkeen käyttöön saattaa liittyä haittavaikutuksia, kuten ihon, huulien ja silmien kuivuminen. Lääke voi aiheuttaa sikiövaurioita ja sen käyttöön naisilla liittyy pakollinen raskaudenehkäisyohjelma.

Milloin aknen hoitoon tarvitaan lääkärin apua?

• Lääkärin arvio on tarpeen, jos itsehoidosta huolimatta kokee akneoireet häiritsevinä tai esiintyy aknen vaikeampia muotoja, joista voi jäädä pysyviä arpia.
• Lievässä aknessa usein riittää säännöllinen itsehoito tai siihen yhdistetty lääkevoide. Lääkärin arvioinnin perusteella hoitona voidaan käyttää myös antibioottikuuria, e-pillereitä tai vaikeimmissa aknemuodoissa isotretinoiinia.

Lisätietoa aknesta ja lähteet:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00515

https://www.apteekki.fi/terveydeksi/ihonhoito/onko-se-aknea.html

https://www.terveyskyla.fi/ihotautitalo/ihotaudit/akne/mik%C3%A4-on-akne

Ruoka-allergiat lapsilla ja aikuisilla voivat olla hyvin moninaisten, odottamattomienkin oireiden syynä. Meillä kaikilla, iästä riippumatta, esiintyy joskus yllättäviä oireita iholla, hengityselimissä tai suolistossa. Usein ne menevät ohi ajan kuluessa, mutta joskus niiden syy voi olla ruoka-allergia. Toisaalta saatamme ajatella erilaisten suolisto-oireiden olevan merkki allergiasta. Näin ei suinkaan aina ole, vaan suolisto-oireet johtuvat useimmiten jostain muusta vaivasta. Ruoka-allergiat ilmenevätkin yleensä oireina muuallakin kuin suolistossa. Tässä kirjoituksessa esittelemme lyhyesti lasten ja aikuisten ruoka-allergiaan liittyviä asioita.

Mitä ruoka-allergiat ovat?

Ruoka-allergia on yliherkkyys jotakin ruuan sisältämää ainetta kohtaan. Elimistö ei pysty tunnistamaan tätä ainetta, vaan tulkitsee sen olevan eräänlainen vieras aine. Yleensä tällainen aine on proteiini, mutta ruuissa on myös muita allergiaa aiheuttavia aineita. Joidenkin arvioiden mukaan erilaisista ruoka-allergioista kärsii 10–15 % imeväis- ja leikki-ikäisistä, 5–10 % peruskoululaisista ja noin 3–5 % aikuisista. Voimme saada mistä tahansa ruoka-aineesta allergisen reaktion. Kuitenkin suurin osa allergisista reaktioista johtuu tietyistä ruoka-aineista, kuten maidosta, viljoista sekä pähkinöistä. On tärkeää erottaa ruoka-allergiat suoliston häiriötiloista, kuten keliakiasta, ruoka-intoleranssista tai ärtyneen suolen oireyhtymästä.

On hyvä kiinnittää huomiota riittävään ravintoaineiden saantiin, mitä enemmän allergiat rajoittavat ruokavaliota. Ruokavaliosta ei kannata jättää varmuuden vuoksi mitään pois, jotta ruokavalio pysyisi monipuolisena ja ravintoaineiden saanti riittävänä. Ainoastaan toistuvasti oireita aiheuttavia ruoka-aineita kannattaa välttää. Ruokavaliohoidon tärkein tavoite on varmistaa ravitsemussuositusten mukainen, riittävä energian ja tarvittavien energiaravintoaineiden sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti. Vältettävien ruoka-aineiden tilalla käytetään yksilöllisten tarpeiden mukaan korvaavia ruoka-aineita. Ravitsemusterapeutit auttavat monipuolisen ruokavalion suunnittelussa.

Ruoka-allergiat lapsilla

Noin kolmasosalla pikkulapsista epäillään ruoka-allergiaa, mutta tutkimukset vahvistavat ruoka-aineallergian kuitenkin vain 3–9 %:lla heistä. Ruoka-aineet ovat tyypillisiä allergiaoireiden aiheuttajia erityisesti alle 2-vuotiailla. Tämän ajatellaan johtuvan imeväisen suoliston limakalvon suuresta läpäisevyydestä, jolloin hänen immuunijärjestelmänsä joutuu kosketuksiin sulamattomien valkuaisaineiden ja sokeriyhdisteiden kanssa. Lasten ruoka-allergiat paranevat suurimmalla osalla kouluikään mennessä.

Pikkulasten allergian aiheuttavat yleisimmin kala, kananmuna, maito (3–5 %) sekä viljat (vehnä, ohra, ruis), koska ne sisältävät herkistäviä valkuaisaineita ja niitä käytetään paljon ravintoaineina. Myös monet muut, vähemmän tärkeät ruoka-aineet aiheuttavat joillekin allergisen reaktion. Näistä yleisimpiä ovat juurekset, hedelmät, pähkinä, äyriäiset ja eräät mausteet. Ruoka-allergian yleisiä oireita lapsilla ovat nopeasti ilmaantuva nokkosihottuma, ihon punoitus ja suun kutina. Ruoka-allergiassa tyypillisesti oireet toistuvat ruokaa annettaessa uudestaan. Allergiaoireet alkavat yleensä muutamien päivien tai viikkojen kuluessa ruoka-aineen lisäämisestä vauvan ruokavalioon. Oireet häviävät nopeasti, kun allergiaa aiheuttavan ruoka-aineen käyttö lopetetaan. Lisäaineista johtuva allergia on lapsilla harvinaista. Poikkeuksena ovat astmaatikkolapset, jotka voivat reagoida virvoitusjuomien ja makeisten väriaineille.

Jotkut ruoka-aineet, kuten pähkinä, kananmuna, kala ja äyriäiset, voivat aiheuttaa voimakkaasti allergisille lapsille ns. anafylaktisen kohtauksen. Oireena on ihon punoitus ja voimakas kutina, hengenahdistus ja joskus kuumereaktio. Tila voi olla hengenvaarallinen ja edellyttää välitöntä hoitoon hakeutumista. Useimmiten lasten voimakas allergia on tiedossa ja kyseisiä ruoka-aineita osataan välttää.

Lehtipuu-allergikoilla ilmenee melko herkästi allergia raakajuureksille, eräille hedelmille (erityisesti kiivi) ja mausteille sekä pähkinöille. Kyseessä on ns. ristireaktio. Oireet saattavat ilmaantua vain kevät- ja kesäaikaan, kun ärsytystä on runsaasti. Tyypillisesti koivulle allerginen saa oireita tuoreista omenoista ja porkkanoista sekä pähkinöistä.

Vilja-allergia

Maitoallergian jälkeen toiseksi tärkein ruoka-allergia on vilja-allergia. Tavallisimmin Suomessa oireita aiheuttavat vehnä, ohra ja ruis. Valtaosa vehnälle allergisista lapsista sietää kauraa. Kokeilemalla haetaan sopivat korvaavat ruoka-aineet: kaura, riisi, maissi, hirssi ja tattari. Osa lehmänmaitoallergikoista reagoi myös viljoja nautittuaan.

Ruoka-allergia – Milloin lääkäriin?

Jos epäillään ruoka-allergiaa, siitä on hyvä keskustella neuvolassa tai lääkärin vastaanotolla. Keskustelu on sitä tärkeämpää, mitä pienemmästä lapsesta tai mitä voimakkaammista oireista on kyse. Tyypillisiä tilanteita ovat mm. seuraavat:

• Rintaruokinnassa lapsella esiintyy ihottumaa, ripulia, runsasta pulauttelua tai jatkuvaa levottomuutta ja itkuisuutta.
• Lapselle ilmaantuu yllä olevia oireita siirryttäessä imetyksestä äidinmaidon korvikkeisiin tai viljatuotteiden käyttöön.
• Lapsella on voimakasta suun kutinaa, ihon lehahtelua tai hengitysvaikeuksia syönnin yhteydessä tai sen jälkeen.
• Herää epäily, että jotkin ruoka-aineet pahentavat lapsen allergiaoireita, kuten ihottumaa tai astmaa.

On hyvin tärkeää, että keskeisten ruoka-aineiden (kuten maidon ja viljatuotteiden) käyttöön liittyvät päätökset tehdään aina yhteistyössä lääkärin ja vanhempien kanssa. Hoidon tärkein osa on allergiaoireita aiheuttavan ruoka-aineen välttäminen. Hoidon tavoitteita ovat oireiden hallinta, lapsen normaalin kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä mahdollisimman normaali iänmukainen ruokavalio. Ruoka-allergisen tai muuten atooppisen lapsen dieettiä ei tule koskaan supistaa tarpeettomasti.

Ruoka-allergiat aikuisilla

Aikuisen ruoka-allergia on tyypillisesti lieväoireista ristiallergiaa. Aikuisten ruoka-allergioihin liittyy usein siitepölyallergia, jolloin oireiden aiheuttajina ovat tietyt tuoreet kasvikset ja mausteet. Koivuallergikoista noin puolet saa oireita joistakin tuoreruoista ristireagoinnin vuoksi. Esimerkiksi koivulle allergisoituneet saavat yleisesti oireita hedelmistä, juureksista, palkokasveista ja pähkinöistä. Oireena on suun ja nielun kutina nopeasti ruoan nauttimisen jälkeen. Herkistyminen ristireagoivalle ruoalle voi olla oireetontakin. Aikuisena myös voi puhjeta vaikeaoireinen allergia. Lapsuuden maito-, kananmuna- ja vilja-allergiat jatkuvat vain harvoin aikuisuuteen, mutta ne voivat olla tällöin vaikeita. Yleensä kasvisten allergeenisuutta saadaan vähennettyä käsittelyn (keittäminen, pakastaminen, raastaminen) avulla. Poikkeuksena kuitenkaan mm. pähkinöiden, mantelin, sellerin, palsternakan ja soijan allergeenisuus ei vähene käsiteltäessä. Huomioitavaa on myös, että varsinaisten ruoka-aineiden lisäksi myös elintarvikkeiden lisäaineet saattavat aiheuttaa allergiaa.

Aikuisten ruoka-allergiat ovat usein pysyviä, mutta siitepölyallergioihin liittyvien ristiallergiaoireiden esiintyvyys voi vaihdella vuodenajan mukaan. Ruoka-allergiat on tärkeää erottaa muista sairauksista, kuten keliakiasta, ruoka-intoleranssista tai ärtyvän suolen oireyhtymästä.

Ruoka-allergian aiheuttamia iho-oireita ovat mm. punoitus, ihon lehahtelu ja nokkosihottuma. Oireiden toistuminen voimakkaana ja laajalla ihoalueella tietyn ruoan nauttimisen jälkeen saattaa olla merkki ruokaan liittyvästä allergisesta reaktiosta. Ruoka-allergian aiheuttamia suolioireita ovat oksentelu, ripuli ja voimakkaat vatsakivut. Ummetus taas on hyvin harvoin ruoka-allergian oire. Allerginen reaktio suolen limakalvolla johtaa yleensä suolen liikkeiden häiriöön ja ripuliin.

Ruoka-allergian tyypillisiä piirteitä aikuisilla:

• Oireet ilmenevät toistuvasti samaan ruokaan liittyvänä iho-, limakalvo-, hengitystie- tai suolisto-oireiluna. Pelkän suolisto-oireen syynä on useammin jokin muu kuin allergia.
• Tavallisimmat ruoka-allergiat ovat koivun siitepölyallergiaan liittyvät lievät suun limakalvo-oireet hedelmistä, juureksista, palkokasveista ja pähkinöistä.
• Tyypillisesti pähkinä-, maapähkinä-, äyriäis- ja kala-allergiat jatkuvat lapsuudesta aikuisuuteen tai alkavat aikuisena aiheuttaen joskus vaikeitakin oireita.

Voiko ruoka-allergiaa ehkäistä?

Ruoka-allergiaa ei voi tehokkaasti ehkäistä. Välttämisruokavaliosta raskauden ja imetyksen aikana ei ole hyötyä allergian ennaltaehkäisyssä pienen lapsen kohdalla. Osassa tutkimuksia on huomioitu, että äidin monipuolinen ja laaja ruokavalio raskauden ja imetyksen aikana on vähentänyt lapsen riskiä esimerkiksi maitoallergiaan.

Ruoka-allergiaa esiintyy sekä lapsilla että aikuisilla. Lasten allergiat yleensä häviävät kasvun myötä. Useimmiten aikuisena puhkeavat allergiat ovat pysyviä. Allergisoivien ruoka-aineiden välttäminen on tärkeää vakavissa ruoka-allergioissa. Ammattilaisten puoleen kannattaa kääntyä ravitsemusasioissa, jos on paljon vältettäviä ruoka-aineita. Me apteekkilaiset keskustelemme mielellään ruokavaliohoitoa tukevista valmisteista. Kysy rohkeasti neuvojamme!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/astma-ja-allergiat/ruoka-allergiat

https://www.terveyskirjasto.fi/skl00028

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/ruoka-allergiat-aikuisilla/?public=f3a88ab550d0ffd95c7c4acbeaa33dde

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00482

https://www.allergia.fi/allergia/ruoka-ja-juoma/aikuisten-ruoka-allergia/ruoka-allergian-oireet/#f19689d7

Tyypin 2 diabeteksen hoito on tehokasta, jos se on säännöllistä. Diabetes on nopeimmin yleistyviä sairauksia Suomessa. Tyypin 2 diabetesta sairastavia arvioidaan olevan noin 75 % kaikista suomalaisista diabeetikoista. Yleisimmin sairaus puhkeaa yli 40 -vuotiaille. Tyypin 2 diabeteksen hoidon kulmakivi on elintapahoito. Koska sairaus puhkeaa usein ylipainoiselle henkilölle, jolla verenpaine ja veren rasva-arvot ovat koholla, elintapojen muutoksella on iso hoidollinen merkitys. Myös diabeteksen ehkäisyllä on tärkeä rooli. Terveellisillä elämäntavoilla voidaan merkittävästi vähentää diabeteksen haitallisia vaikutuksia elimistössä. Lääkehoidon tarve voi vähentyä tai jopa loppua elintapojen muuttamisella. Lisäksi liitännäissairauksien riski pienenee. Tässä lyhyessä artikkelissa kerromme tyypin 2 diabeteksesta ja sen hoidosta. 

Mikä on Tyypin 2 diabetes?

Diabeteksessa plasman sokeri- eli glukoosipitoisuus on pitkäaikaisesti suurentunut. Sairauteen voi liittyä äkillisiä tai pitkäaikaisia komplikaatioita. Tyypin 2 diabetes ei ole yksi sairaus, vaan siihen kuuluu useita erilaisia sairauksia. Niiden taustalla on elintapojen, perintötekijöiden sekä ympäristötekijöiden monimutkainen yhteisvaikutus. Perintötekijöihin emme voi vaikuttaa, mutta ympäristötekijöihin ja elintapoihin kyllä. Tyypin 2 diabetekselle altistavia ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi työn ja vapaa-ajan muuttuminen sekä liikkumattomuutta edistävä kaupunkiympäristö. Ruokaympäristön muutokset (annoskokojen suurentuminen, energiatiheät välipalat ja naposteltavat) ovat altistavia tekijöitä. Altistavia elintapoja ovat painonnousuun johtavat ruokailutottumukset ja vähäinen liikkuminen. Masennus, stressi, tulehdukset, univaje sekä muut sairaudet lisäävät diabetesriskiä. Sairauden puhjetessa henkilöllä on usein jo metabolinen oireyhtymä, jossa verenpaine tai veren rasva-arvot ovat koholla. Testaa oma tyypin 2 diabeteksen riskisi täällä.

Diabetekseen saattaa liittyä liitännäissairauksia, kuten silmän retinopatia, hermoston neuropatia ja munuaisten nefropatia. Lisäksi sydän- ja verisuonisairauksien riski on suurentunut. Diabeteksen vuoksi jalkoihin voi syntyä pitkäaikaisia ja vaikeasti hoidettavia haavoja sekä tulehduksia. Jalkojen terveydestä huolehtiminen ennaltaehkäisevästi ja myös suun terveydestä huolehtiminen on tärkeää. Liitännäissairauksia voidaan ehkäistä pitämällä diabeteksen hoito mahdollisimman hyvässä hoitotasapainossa.

Tyypin 2 diabeteksen hoito

Koska tyypin 2 diabetes voidaan jakaa useisiin erilaisiin alaryhmiin, hoito määräytyy yksilöllisesti. Hoidon tavoitteena on mahdollisimman normaalin veren glukoositason ylläpitäminen tasaisena sekä verenpaineen ja veren rasva-arvojen pitäminen normaaleina. Tyypin 2 diabeteksen hoidon perustana on aina elintapahoito. Ruokavaliolla, painonhallinnalla, liikunnalla sekä tupakoinnin lopettamisella on erittäin positiivisia vaikutuksia diabeteksen hoidossa.

Lääkehoito aloitetaan heti, kun tyypin 2 diabetes todetaan. Lääkkeet vaikuttavat hyvin eri tavoin ja ne valitaan jokaiselle yksilöllisesti. Tyypin 2 diabetesta voidaan hoitaa myös insuliinilla.

Yleisimpien tyypin 2 diabeteslääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksia

Metformiini

Metformiinia käytetään ensisijaisena lääkkeenä. Sitä voidaan käyttää yksin tai yhdessä muiden verensokeria alentavien lääkkeiden kanssa. Metformiinia löytyy myös yhdistelmävalmisteina, jolloin samassa tabletissa on kahta tai kolmea eri lääkeainetta. Metformiinin hyvin yleisiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakipu ja ruokahaluttomuus, etenkin hoidon alkuvaiheessa. Ne yleensä häviävät hoidon jatkuessa.

Monet lääkeaineet vaikuttavat lisäävästi tai vähentävästi metformiinin pitoisuuteen elimistössä vaikuttaen näin lääkkeen tehoon. On tärkeää seurata verensokerin arvoja säännöllisesti. Runsas alkoholin käyttö ei sovi metformiinin kanssa.

Gliptiinit

Gliptiinit (alogliptiini, linagliptiini, saksagliptiini, sitagliptiini ja vildagliptiini) ovat suolistohormonien vaikutusta voimistavia lääkkeitä. Niitä voidaan käyttää yhdessä metformiinin tai muiden verensokeria alentavien lääkkeiden kanssa, perusinsuliinin kanssa sekä yksinään, jos metformiini ei sovi. Gliptiinejä on myös yhdistelmävalmisteissa. Gliptiinit ovat yleensä hyvin siedettyjä. Vatsavaivoja ja päänsärkyä voi hoidon alkuvaiheessa esiintyä.

Gliptiineillä ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Jotkut lääkkeet saattavat häiritä gliptiinien imeytymistä suolistosta ja näin ollen heikentää tehoa. Verensokerin säännöllinen seuranta lääkehoidon aikana on tarpeen.

GLP-1 -analogit

GLP-1 -analogeja (lyhytvaikutteiset eksenatidi ja liksisenatidi sekä pitkävaikutteiset dulaglutidi, eksenatidi, semaglutidi ja liraglutidi) käytetään pistoksina yhdessä muiden diabeteslääkkeiden tai insuliinin kanssa. Niitä voidaan käyttää yksinään, jos muita diabeteslääkkeitä ei pysty käyttämään. Näillä lääkkeillä on myös selvästi laihduttava vaikutus. Semaglutidia on nykyisin myös tablettimuodossa. GLP-1 -analogit saattavat aiheuttaa hoidon alkuvaiheessa pahoinvointia, ripulia ja oksenteluakin. Nämä haitat ovat usein lyhytkestoisia ja lieviä.

GLP-1 -analogeilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

SGLT-2 -estäjät eli sokerin poistajat

SGLT-2 -estäjiä eli gliflotsiineja (dapagliflotsasiini, empagliflotsasiini, ertugliflotsasiini ja kanagliflotsiini) käytetään tyypin 2 diabeteksessa yhdessä metformiinin tai muiden verensokeria alentavien lääkkeiden tai insuliinin kanssa. Niitä voidaan käyttää myös yksinään, jos metformiini ei sovi. Ne estävät sokerin takaisinimeytymistä munuaisista. SGLT-2 -estäjien tyypillisimpiä haittoja ovat virtsatieinfektiot tai hiivatulehdukset. Näillä lääkkeillä ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Lopuksi

Tyypin 2 diabeteksen hoito on tehokasta. Se vaatii kuitenkin säännöllistä verensokerin seurantaa ja elintapojen muokkaamista. Toisaalta elintapojen korjaamisella on monia muitakin positiivisia vaikutuksia elämään. Terveelliset elämäntavat, liikkuminen ja riittävä yöuni kaikissa elämänvaiheissa ennaltaehkäisevät tyypin 2 diabeteksen puhkeamista. Me apteekissa keskustelemme mielellään diabetekseen liittyvistä asioista ja elintapojen merkityksestä terveydelle. Meillä on tarjolla paljon tietoa ja tukimateriaalia aiheesta. Tulehan juttelemaan tai lähetä yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Tyypin 2 diabetes (kaypahoito.fi)

Diabetes – sairastatko diabetesta tietämättäsi? (kaypahoito.fi)

Tyypin 2 diabetes | Diabetestalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)