Arkistot: Terveystietoartikkelit

Kohonneen kolesterolin hoito sisältää aina elämäntapahoitoa lääkehoidonkin yhteydessä. Yli puolella suomalaisista kokonaiskolesterolitaso on liian korkea. Liiallinen kolesteroli ahtauttaa pikkuhiljaa elimistömme verisuonia. Kohonneen kolesterolin hoidon päätavoitteena onkin ehkäistä ateroskleroottista valtimotautia (sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti, aortan ateroskleroosi ja ääreisvaltimotauti). Suositusten mukaiset kolesteroliarvojen rajat ovat; kokonaiskolesterolipitoisuus alle 5,0 mmol/l:n ja LDL-kolesterolipitoisuus alle 3,0 mmol/l:n plasmassa. Tärkeänä osana hoitoa on aina elämäntapahoito. Ravitsemushoito on aina osa kokonaisvaltaista hoitoa mahdollisen lääkehoidon lisäksi. Terveelliset elämäntavat ovat tehokas ennaltaehkäisevä ja hoitavakin keino kohonneen kolesterolin hoidossa.

Mikä on kohonnut kolesteroli?

Suomalaisilla kokonaiskolesteroli on keskimäärin 5,3 millimoolia litrassa (mmol/l). Noin 70 % on pahaa kolesterolia ja 20–25 % hyvää kolesterolia. Etenkin ravinto vaikuttaa kolesterolin määrään, mutta myös perinnöllisillä ominaisuuksilla on merkitystä. Liiallinen ”paha” LDL-kolesteroli kertyy valtimoiden sisäkalvon alle ahtauttaen valtimoita. Toinen, ”hyvä” HDL-kolesteroli, kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä. FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia on perinnöllinen veren kolesterolia suurentava sairaus, jota yleensä hoidetaan jo nuorella iällä.

Suurentunut veren kolesterolimäärä on merkittävä valtimotaudin riskitekijä. Kohonneiden kolesteroliarvojen on todettu lisäävät selvästi vaaraa sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen. Tämän vuoksi veren kolesterolia mitataan usein ja suurentunutta kolesteroliarvoa pyritään alentamaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen riskilaskurin avulla voit laskea, miten kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin arvosi vaikuttavat sydäntaudin vaaraan seuraavien 10 vuoden aikana. 

Kohonneen kolesterolin hoito

Kohonneen kolesterolin hoitoon kuuluu aina elämäntapahoito. Valtimoterveyttä edistäviä keinoja ovat mm. terveyttä edistävä ravinto, säännöllinen liikunta, painonhallinta, tupakoimattomuus ja muiden ei-lääkkeellisten nikotiinituotteiden välttäminen, liiallisen stressin välttäminen sekä riittävä lepo ja uni. Hoidon yleisenä tavoitteena pidetään kokonaiskolesterolin arvon pienenemistä alle 5 mmol:n/l (paha LDL-kolesteroli alle 3,0). Kolesterolin haitallisuus kuitenkin riippuu muista verisuonten riskitekijöistä (tupakointi, verenpaine, vähäinen liikunta), joiden puuttuessa arvon 5.0 lievä ylittyminen on monilla muuten terveillä haitatonta, varsinkin hyvän HDL-kolesterolin arvon ollessa hyvä.

Joskus terveellä ihmisellä ilman muita riskitekijöitä kolesteroliarvon ollessa 5,0–6,4 mmol/l (LDL-kolesteroli 3,0–4,9), voidaan aluksi tehdä ruokavalioon muutoksia ja seurata tilannetta rauhassa. Tilanne on syytä arvioida 3–6 kuukauden kuluttua, kuinka hyvin ruokavalio on tehonnut. Tupakoinnin lopettaminen on keskeisin elämäntapamuutos valtimotautivaaran vähentämiseksi. 

Kohonneen kolesterolin ravitsemushoito

Yleisperiaatteet valtimoterveyttä edistävässä ruokavaliossa ovat monipuolisuus, kohtuullinen tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan käyttö, vähäinen tyydyttyneen ja transrasvan (kovan rasvan) käyttö, runsas kuidun saanti, sopiva energiansaannin ja -kulutuksen suhde, vähäinen suolan ja lisätyn sokerin sekä sokeroitujen juomien käyttö sekä vähäinen vähäkuituisten viljatuotteiden (kuitua < 6 g/100 g) käyttö. Lääke- ja ravitsemushoidot täydentävät toisiaan, joten myös kolesterolilääkkeitä käyttävä hyötyy ravitsemushoidosta. Sydänliiton ja Diabetesliiton Sydänmerkki auttaa tekemään parempia valintoja ruokakaupassa ja kodin ulkopuolella ruokailtaessa.

Kohonneen kolesterolin lääkehoito

Lääkehoito tyypillisesti aloitetaan ainakin silloin, kun kokonaisriski on suuri eikä elämäntapamuutoksilla ole saavutettu hoitotavoitteita 3–6 kuukauden aikana. Kolesterolilääkkeiden suotuisat vaikutukset ilmenevät vain, jos lääkkeitä käytetään sovitusti. Hoitoratkaisut tehdään aina yksilöllisesti. Hoidon tehoa on tärkeää seurata säännöllisesti. Yleisimpänä hoitona käytetään statiinilääkkeitä, jotka vähentävät kolesterolin synteesiä elimistössä. Statiineja on useita, ja ne eroavat vähän toisistaan. Jos statiinilääkkeen teho ei riitä, mukaan voidaan liittää etsetimibi -lääke, joka vähentää kolesterolin imeytymistä suolesta. Myös fibraatteja ja resiinejä käytetään kolesterolin alentamiseen. Uusimpia lääkkeitä ovat PCSK9 -estäjät, joita käytetään perinnöllisen hyperkolesterolemian hoidossa pistoksina silloin, kun muut lääkkeet eivät laske riittävästi kolesteroliarvoja. Alla on yleisimmin käytettyjen kolesterolilääkkeiden haitta- ja yhteisvaikutuksia.

Statiinit

Statiinit (atorvastatiini, fluvastatiini, lovastatiini, pravastatiini, rosuvastatiini ja simvastatiini) aiheuttavat usein hoidon alussa lieviä lihasoireita. Joskus lääkkeitä käyttävälle tulee lihaskipuja, lihasheikkoutta, lihaskramppeja tai oudon tummaa virtsaa (merkki lihasvauriosta). Tällöin on syytä olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin.

Statiineilla on muiden lääkkeiden kanssa merkittäviä yhteisvaikutuksia. Jotkut antibiootit (erytromysiini ja klaritromysiini) tai sienilääke ketokonatsoli eivät sovi käytettäväksi joidenkin statiinien kanssa. Kaikilla näistä on mahdollisia yhteisvaikutuksia useiden tavanomaisten lääkkeiden kanssa. Siksi onkin tärkeää huomioida kokonaislääkitys statiinilääkkeitä käytettäessä. Greippimehua ei voi käyttää näiden lääkkeiden kanssa yhtä aikaa.

Etsetimibi

Etsetimibi aiheuttaa tyypillisisesti hoidon alkuvaiheessa haittana vatsavaivoja. Etsetimibiä ja varfariinia käytettäessä yhtä aikaa on INR -arvoja seurattava huolellisesti.

Lopuksi

Kohonneet kolesteroliarvot ovat varsin yleinen vaiva meillä suomalaisilla. Se on oireeton, joten sen olemassaolosta on mahdoton tietää ilman veriarvojen mittausta. Kuten niin monen muunkin pitkäaikaisen vaivan kohdalla, tässäkin tapauksessa terveelliset elintavat ja ruokavalio ennaltaehkäisevät sekä hoitavat kohonneita kolesteroliarvoja. Kohonneen kolesterolin hoito on siis parhaassa tapauksessa vain terveellisten elämäntapojen noudattamista ja joka tapauksessa lääkehoidonkin lisäksi elämäntavat paranevat. Pidämmehän elimistöstämme kokonaisvaltaisesti huolta ja seuraamme tärkeitä veriarvoja, jotta voisimme elää terveempää elämää iän karttuessakin. Me apteekissa juttelemme mielellään veren rasva-arvojen hoidosta ja muistakin terveyteen liittyvistä asioista. Voit jättää yhteydenottopyynnön lomakkeemme kautta tai tulehan juttelemaan apteekille!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Dyslipidemiat (kaypahoito.fi)

Kolesteroli – Terveyskirjasto

Dyslipidemiat eli veren poikkeavat rasva-arvot (kaypahoito.fi)

Korkea LDL-kolesteroli nostaa aivoinfarktin riskiä | Aivoliitto

Kolesterolilääkkeet – Sydänliitto (sydan.fi)

Bakteeri-infektioiden hoito antibiooteilla on ollut keskustelun aiheena jo pitkään. Mikrobien nopeasti kehittyvä vastustuskyky antibiooteille on suuri huolenaihe kansainvälisesti. Infektioiden hoidossa käytetään mikrobilääkkeitä, joihin kuuluvat antibiootit, virus-, sieni- ja alkueläininfektioiden hoitoon kuuluvat lääkkeet. Antibiootteja käytetään bakteeritulehdusten eli bakteeri-infektioiden hoitoon. Viruksiin niillä ei ole mitään vaikutusta. Infektion hoidossa mikrobilääkekuuri tuhoaa taudinaiheuttajan tai ainakin vähentää sen määrää. Lääkekuuri toimii yhteistyössä elimistön puolustusmekanismien kanssa, joihin kuuluvat veren valkosolut, vasta-aineet ja muita valkuaisaineita. Mikrobien nopeasti kehittynyt vastustuskyky antibiooteille ja uusien antibioottien hidas kehitystyö ovat suuria maailmanlaajuisia huolenaiheita. Tässä artikkelissa käsittelemme lyhyesti suun kautta annettavien antibioottien käyttöä infektioiden hoidossa.

Bakteeri-infektioiden hoito antibiooteilla

Bakteerin aiheuttaman infektion lääke on antibiootti. Joskus elimistön puolustusmekanismit toimivat yksinään niin tehokkaasti, ettei antibioottia tarvita. Joskus taas tarvitaan jopa kuukausien mittainen hoitokuuri. Tyypillisesti kuurit ovat 5-7 päivää. Lapsille ja iäkkäille määrätään antibiootteja suhteessa eniten verrattuna muuhun väestöön. Antibiootit voidaan jakaa laaja- ja kapeakirjoisiin. Mitä useampaan bakteeriin lääke tehoaa, sitä laajakirjoisemmaksi sitä kutsutaan. Laajakirjoisuus on etuna silloin, kun infektion aiheuttajia ei pystytä luotettavasti päättelemään. Kapeakirjoiset antibiootit taas häiritsevät vähemmän elimistön omaa hyödyllistä bakteeristoa.

Antibioottihoidossa on syytä noudattaa mahdollisimman tarkoin suositeltua annosteluohjetta, koska sekä liiallinen käyttö että liian varhain lopetettu käyttö aiheuttavat ongelmia. Jos antibioottikuurin lopettaa liian aikaisin, voi seurauksena olla taudin pitkittyminen ja muuttuminen hankalammaksi. Tarpeettomasti, varmuuden vuoksi, käytetyt antibioottikuurit aiheuttavat antibioottien tehon heikentymistä eli antibioottiresistenssin (bakteerien vastustuskyky antibiootteja kohtaan) lisääntymistä. 

Antibioottien haitat

Tyypillisimmät yleiset haitat antibioottihoidosta ovat vatsa-suolikanavan oireita tai ihoallergioita. Kuitenkin yksi antibioottiripulin muodoista, Clostridioides difficile -bakteerin aiheuttama ripuli, voi olla vakavakin. Koko väestön ja ihmiskunnan kannalta antibioottien erityinen haitta on, että ne häiritsevät ihmisen omaa hyödyllistä bakteeristoa (mikrobiomia) ja edistävät antibiooteille resistenttien bakteerien syntyä ja leviämistä. 

Ihmisen mikrobiomi on yksilöllinen, ja se säilyy lähes samanlaisena koko elämän ajan, ellei sitä häiritä. Antibioottihoito vahingoittaa mikrobiomia. Kuurin vaikutus säilyy viikkoja ja kuukausia. Pidemmät ja toistuvat kuurit ovat kaikkein haitallisimpia. Ihmisen mikrobisto eli mikrobiomi säätelee esimerkiksi aineenvaihduntaa, ravintoaineiden hyväksikäyttöä ja immunologiaa. 

Penisilliinit

Tyypillisesti penisilliinejä (G-penisilliini, V-penisilliini, amoksisilliini) käytetään hengitystieinfektioiden, ruusun, haava/ihoinfektioiden ja virtsateiden infektioiden hoitoon. Yleisimpiä haittoja ovat pahoinvointi, ripuli ja löysät ulosteet sekä ihottumat. 

Kefalosporiinit

Kefalosporiineja (kefaleksiini ja kefuroksiimi (suonensisäisesti)) käytetään hengitystie- sekä iho ja haavainfektioiden hoidossa. Tyypillisimmät haittavaikutukset ovat suolistovaivat; ripuli, pahoinvointi ja vatsakipu sekä ihottumat.

Kefalosporiineja ei voi käyttää tetrasykliinien kanssa yhtä aikaa.

Tetrasykliinit

Tetrasykliineja (doksisykliini ja tetrasykliini) käytetään tyypillisesti hengitystieinfektioihin, mykoplasman hoitoon sekä ihoinfektioihin (akne). Tetrasykliinien tyypilliset haitat ovat suolistoon liittyvät vaivat; ylävatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, ripuli.

Tetrasykliinejä ei tule käyttää muiden antibioottien kanssa yhdessä. Kalkkivalmisteet (maitotuotteet), antasidit, sukralfaatit, rautavalmisteet ja sinkki huonontavat tetrasykliinien imeytymistä eikä näitä siksi käytetä samanaikaisesti. Ottoaikojen välillä on syytä pitää riittävän pitkä väli. 

Muut antibiootit

Muita melko yleisesti käytettyjä antibiootteja ovat sulfonamidit, trimetopriimi sekä nitrofurantoiini, joita käytetään yleensä virtsateiden infektioissa. Niillä on samat yleisimmät haitat kuin muillakin antibiooteilla. Suolistoon kohdistuvat haitat sekä ihoreaktiot ovat tyypillisiä.

Fluorokinoloneja (siprofloksasiini, levofloksasiini ja moksifloksasiini) käytetään virtsateiden infektioissa sekä kirurgiaan liittyvissä ja keuhkoinfektioissa. Tyypillisimmät haitat ovat suolistoon liittyvät oireet sekä ihottumat. Näillä saattaa esiintyä vakaviakin haittavaikutuksia; jännetulehdus, jänteen repeämä, jännevauriot, nivelkipu, raajojen kipu tai kävelyvaikeudet sekä hermoston oireet; neuropatia ja epileptiset kohtaukset. Fluorokinolonien imeytyminen häiriintyy kalkkivalmisteiden, raudan, magnesiumin, alumiinin tai antasidien kanssa yhtä aikaa otettaessa. 

Uskomuksia antibiooteista

”On vahvempia ja heikompia antibiootteja.” Tämä ei pidä paikkaansa. Jos antibiootti tehoaa taudin aiheuttavaan bakteeriin, se parantaa. Annoksen suurentaminen tai kahden antibiootin yhtäaikainen käyttö ei lisää tehoa, mutta lisää haittojen riskiä. Annoksen nostaminen lisää tehoa silloin, jos bakteeri on sellaisessa kudoksessa, johon antibiootti pääsee huonosti (esimerkiksi märkäpesäkkeissä). Tämä voidaan tehdä esimerkiksi antamalla lääke suoneen, jolloin saadaan lääkkeelle suuremmat pitoisuudet, usein samallakin lääkkeellä kymmenkertaisiksi.

”Tuo antibiootti ei tehoa minuun”. Joskus voi olla aiemmista hoidoista käsitys, että jokin antibiootti, esimerkiksi penisilliini, ei tehoa tai että joku toinen on aina tehonnut. Mahdollinen heikko teho johtuu bakteerin, ei potilaan, ominaisuuksista. Todennäköinen syy heikkoon tehoon on ollut se, että taudin on aiheuttanut bakteeri, johon kyseinen antibiootti ei tehoa. Sama infektio, esimerkiksi virtsatieinfektio, voi toisella kertaa olla erilaisen bakteerin aiheuttama.

”Antibiootin laajakirjoisuus on etu.” Joskus saatetaan ajatella, että valitsemalla laajakirjoisempi antibiootti tai kahden antibiootin yhdistelmä teho paranee. Tämä toimii vain, jos ei ole luotettavaa arviota aiheuttajabakteerista. Tavallisesti avohoidon infektioissa oireet antavat usein hyvän kuvan aiheuttajasta. Sairaalainfektioissa joudutaan usein ensin aloittamaan laajakirjoinen hoito, koska mahdollisia aiheuttajia on runsaasti. Hoidon laajakirjoisuus yleensä lisää myös haittoja.

”Antibiootti ehkäisee bakteeri-infektion synnyn.” Hengitystieinfektiot aiheuttaa lähes aina virus, mutta pieni osa sairastuneista voi saada bakteerijälkitaudin, esimerkiksi välikorvatulehduksen tai keuhkokuumeen influenssan seurauksena. Antibiootin käyttäminen virusinfektiossa ei kuitenkaan vähennä jälkitaudin mahdollisuutta. Taudin ehkäisynä antibiootteja käytetään yleisesti vain tiettyjen sydänpotilaiden hammashoidon ja suurten leikkausten yhteydessä.

Lopuksi

Antibioottien käyttö on vilkas keskustelun aihe terveydenhuollon piirissä ja myös kansalaisten kesken. Kuten huomaamme niiden käyttöön liittyy monia huomioitavia seikkoja. Lisäksi antibioottien tulevaisuus on suuri huolenaine. Käyttämällä vastuullisesti antibiootteja vain tarpeeseen ja ohjeiden mukaisesti sekä tuomalla jäljelle jääneet lääkkeet apteekkiin vähennämme antibioottiresistenssin riskiä. Toimimmehan itsemme, ihmiskunnan ja elinympäristömme hyväksi. Juttelemme mielellämme aiheesta apteekissa, tervetuloa!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Antibiootit – Terveyskirjasto

Infektiotautien hoito | Infektiotalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Antibioottien oikea käyttö | Lääketalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Osteoporoosin hoito on ennen kaikkea riittävän D-vitamiinin sekä kalsiumin saannin turvaamista liikunnan lisäksi. Hoidon tarkoitus on vähentää luunmurtumien määrää. Osteoporoosi on luuston sairaus. Luusto uusiutuu koko elämämme ajan. Ensin luun määrä kasvaa 20–30 -vuotiaaksi saakka ja säilyy melko muuttumattomana noin 40-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen luun määrä alkaa pienentyä. Osteoporoosissa luun lujuus heikkenee, mikä altistaa murtumille. Suomessa tapahtuu arvioiden mukaan joka vuosi 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Osteoporoosia voidaan ehkäistä riittävällä kalsiumin ja D-vitamiinin saannilla, oikeilla ravinto- ja liikuntatottumuksilla, tupakoimattomuudella ja kaatumisten ehkäisyllä. Vähäinenkin liikkuminen on parempi kuin liikkumattomuus. Väestön ikääntyessä myös miesten osteoporoosia esiintyy koko ajan enemmän. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti osteoporoosin ehkäisystä ja hoidosta.

Mikä on osteoporoosi?

Osteoporoosissa luun tiheys ja laatu heikkenee altistaen ne murtumille. Luu voi murtua vähäisestäkin vammasta. Osteoporoosi on naisilla huomattavasti yleisempi sairaus kuin miehillä. Osteoporoosia edeltävä osteopenia on osteoporoosin esiaste. Siinä luuntiheys on selvästi alentunut, mutta ei niin paljon kuin osteoporoosissa. Osteoporoosin riskitekijöitä tunnetaan iso määrä, kuten vähäinen liikunta, tupakointi, liiallinen laihuus, etenkin syömishäiriö anorexia nervosa, kuukautisten loppuminen (vaihdevuodet) tavallista aikaisemmin, vähäinen kalsiumin saanti ravinnossa, D-vitamiinin vähäinen saanti, pitkäaikainen (yli puoli vuotta) suun kautta nautittu kortisonilääke ja jotkin kalsiumaineenvaihduntaan vaikuttavat sairaudet, esimerkiksi keliakia, lisäkilpirauhashormonin liikatuotanto ja maksasairaudet.

Osteoporoosi on usein oireeton murtumaan saakka. Sen olemassaoloa ei voida tietää ilman mittauksia. Osteoporoottisen luunmurtuman taustalla on yleensä vuosikausia kestänyt luukato. Se voi tulla selkänikamaan pienen tärähdyksen yhteydessä, jolloin nikama luhistuu kasaan aiheuttaen kovaa kipua. Myös reisiluun kaulan murtuma ja ranneluun murtuma ovat tyypillisiä osteoporoosissa.

Osteoporoosin hoito ja ehkäisy

Osteoporoosin riskiä voidaan vähentää huolehtimalla jo nuorena ja vanhempanakin riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista sekä liikunnasta. D-vitamiinilisää tarvitaan ainakin talvisin etenkin 60. ikävuoden jälkeen. Tärähtelyjä luustoon synnyttävä liikunta on parasta, esimerkiksi reipas kävely, lenkkeily ja pallopelit. Myöhemmällä iällä on hyväksi kaikki liikunta, joka ylläpitää lihasten kuntoa, ehkäisee kaatumisia ja sitä kautta murtumia. Luita vahvistava liikunta on aina hyvä harrastus. Osteoporoosin ehkäisyyn kuuluu myös riskitekijöiden välttäminen, kuten liiallisen laihduttamisen välttäminen ja tupakoinnin lopettaminen.

Osteoporoosin hoidon tarkoitus on vähentää luunmurtumien määrää. Riittävä D-vitamiinin ja kalsiumin saanti sekä liikunta ovat tärkeitä hoitomuotoja. Liikunnan harrastaminen ja tupakoinnin lopettaminen kuuluvat osteoporoosin perushoitoon.

Osteoporoosin hoito lääkkeillä

Osteoporoosin lääkehoidon tarve ja kesto määritellään yksilöllisesti murtumariskin perusteella. Luuntiheysmittauksessa todettu osteoporoosi ei välttämättä ole automaattisesti lääkehoitoa tarvitseva tila. 

Osteoporoosilääkkeet

Kalsium ja D-vitamiini

On tärkeää turvata riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti. Ensisijainen lähde on ravinto, mutta jos saanti ei ole riittävää käytetään lisäravintovalmisteita apuna. Yhdistelmävalmisteissa on kalsiumia ja D-vitamiinia. Ne ovat yleensä hyvin siedettyjä. Haittoina voi harvoin ilmetä vatsavaivoja.

Kalsium ei sovi otettavaksi yhtä aikaa joidenkin antibioottien, levotyroksiinin (kilpirauhaslääke), rautavalmisteiden eikä bisfosfonaattien kanssa. Näiden valmisteiden yhtäaikaisessa käytössä pitää annosvälien olla riittävän pitkiä (useita tunteja).

Bisfosfonaatit

Bisfosfonaatit (alendronaatti, risedronaatti, ibandronaatti) annostellaan suun kautta kerran viikossa tai kerran kuussa. Ne estävät tehokkaasti luun hajoamista ja jopa lisäävät luun mineraalipitoisuutta.

Tyypillisiä haittoja bisfosfonaateilla ovat vatsavaivat (vatsakipu, närästys, ummetus, ilmavaivat) sekä nivel-, luusto- tai lihaskivut. Pitkäaikaiseen käyttöön liittyy hyvin harvinaisena haittana leukaluun kuolio ja muita luun häiriöitä. Kalsiumlisät, antasidit ja jotkut lääkkeet haittaavat imeytymistä, joten bisfosfonaatit tulee ottaa tyhjään vatsaan 30 min ennen mitään muita lääkkeitä tai valmisteita. Tulehduskipulääkkeet ja jotkut reumalääkkeet yhdessä bisfosfonaattien kanssa voivat aiheuttaa ruuansulatusvaivoja

Denosumabi

Denosumabi on pistoksena annettava lääke, joka annostellaan kuuden kuukauden välein. Se vaikuttaa immunologisesti luuta tuottaviin soluihin luuytimessä. Lääkettä käytetään vaikeassa osteoporoosissa.

Haittoina saattaa ilmentyä luu-, nivel- tai lihaskipuja sekä käsivarsien tai jalkojen kipua. Lisäksi ylähengitysteiden infektioita, virtsavaivoja, vatsavaivoja, hiusten lähtöä ja ihottumaa saattaa esiintyä. Myös denosumabin pitkäaikaiseen käyttöön liittyy hyvin harvinaisena haittana leukaluun kuolio ja muita luun häiriöitä.

Estrogeenihoidot

Naissukuhormoni estrogeeni ehkäisee osteoporoosia. Se parantaa luuntiheyttä sekä estää murtumia. Jos estrogeenihoitoa käytetään vaihdevuosioireiden vuoksi, se ehkäisee samalla osteoporoosin etenemistä. Ainoastaan osteoporoosin hoitoon estrogeenia ei käytetä, vaan sillä hoidetaan muuta tilaa.

Tärkein hormonihoidon riskeistä on laskimotukosriskin lisääntyminen ja pitkäaikaishoidossa rintasyövän riskin nousu. Hormonikorvaushoito ei sovi rintasyövän sairastaneelle tai laskimotukoksia sairastaneelle. Haittavaikutuksina tyypillisesti hoidon alussa voi olla turvotusta, rintojen aristusta tai päänsärkyä. Estrogeenia suun kautta annosteltuna ei suositella joidenkin epilepsialääkkeiden kanssa, koska samanaikainen käyttö vähentää estrogeenin vaikutusta.

Lopuksi

Osteoporoosi on vaikeaa tunnistaa, koska se ei välttämättä aiheuta oireita ennen murtumaa. Onneksi sitä voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä terveellisillä elämäntavoilla, liikunnalla sekä kalsiumin ja D-vitamiinin riittävällä saannilla. Tee Luustoliiton Luustotesti, jonka avulla voit arvioida osteoporoosin riskiä ja elintapojen vaikutusta luustosi terveydelle. Pidämmehän huolta luustoterveydestämme iästä riippumatta! Me apteekkilaiset juttelemme mielellään osteoporoosiin ja terveyteen liittyvistä asioista kanssasi. Tulehan juttelemaan!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Osteoporoosi (luukato) – Terveyskirjasto

Osteoporoosi altistaa luun murtumille (kaypahoito.fi)

Osteoporoosia ja kaatumisia voidaan ehkäistä liikunnalla – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)

Luuliikuntasuositukset eri ryhmille – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)

Lääkkeet ja vatsavaivat ovat aika tyypillinen yhdistelmä. Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia. Joskus saatamme huomata, että vatsaan kertyy ilmaa tavallista enemmän tai suolen toiminta on hidastunut selvästi. Emme aina osaa yhdistää näitä tai jotain muuta tyypillistä vatsavaivaa lääkkeen aiheuttamaksi. Hyvin monilla lääkkeillä tavallisimpia haittavaikutuksia ovat vatsan ja suoliston oireet, esimerkiksi pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakivut ja ummetus. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti muutaman yleisesti käytössä olevan lääkeryhmän aiheuttamista suolisto-oireista.

Särkylääkkeet aiheuttavat vatsavaivoja

Tulehduskipulääkkeiden käyttö on varsin yleistä. Useita valmisteita voi ostaa myös ilman reseptiä. Tulehduskipulääkkeiden haittavaikutuksena on ruoansulatuskanavan oireet. Lisäksi niiden käytössä on huomioitava riskitekijöitä, jotka erityisesti altistavat suolisto-oireille. Pitkäaikainen kipulääkkeiden käyttö ilman lääkärin ohjetta ei ole suositeltavaa, vaan kivun syy olisi hyvä selvittää.

Riskitekijöitä tulehduskipulääkkeiden aiheuttamille suolisto-oireille ovat esimerkiksi

• Yli 65 vuoden ikä
• Joidenkin muiden lääkkeiden yhtäaikainen käyttö, jolloin on tärkeää apteekissa keskustella särkylääkkeiden käytöstä muiden lääkkeiden kanssa samanaikaisesti
• Helikobakteeri-infektio
• Aiemmin sairastettu mahahaava
• Suuri tulehduskipulääkkeen kerta-annos
• Useamman tulehduskipulääkkeen yhtäaikainen käyttö

Tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa limakalvovaurion estämällä mahalaukun limakalvoa suojaavien prostanoidien synteesiä samalla, kun poistavat tulehduksen aiheuttamaa kipua. Nykyisin on olemassa eri mekanismeilla, ”selektiivisemmin”, toimivia tulehduskipulääkkeitä, jotka ovat vatsaystävällisempiä.

Myös reseptillä saatavat voimakkaat kipulääkkeet aiheuttavat yleisesti ruoansulatuskanavan oireita. Opioidia sisältävien lääkkeiden tyypillisimpiä haittavaikutuksia ovat ummetus, pahoinvointi ja oksentelu. 

Antibiootit ja vatsavaivat

Meillä ihmisillä on oma yksilöllinen ja hyödyllinen bakteeristomme, jota tarvitsemme elääksemme terveinä. Joskus haitallinen bakteeri saa kehossamme vallan ja aiheuttaa tulehduksen. Antibioottien tehtävänä on parantaa bakteerin aiheuttama tulehdus. Hoitaessaan tulehdusta antibiootti tuhoaa samalla myös hyödyllistä bakteeristoamme. Yhden antibioottikuurin aiheuttama muutos bakteeristossamme säilyy viikkoja ja kuukausia.

Tyypillisiä antibioottien aiheuttamia haittoja suolistossa ovat ripuli, vatsakivut, pahoinvointi ja ilmavaivat. Useimmat antibiootit voidaan annostella ruokailun yhteydessä, jolloin haittavaikutukset lievenevät. Maitohappobakteerit sisältävät samoja bakteerikantoja, joita meillä on suolistossa. Niillä voidaan korvata suoliston vähentynyttä bakteerikantaa antibioottihoidon aikana.  

Vatsalääkkeet aiheuttavat vatsavaivoja

Erilaisilla vatsalääkkeillä on myös suolistoon kohdistuvia haittavaikutuksia. Tyypillisimmät niistä ovat ripuli, ilmavaivat, turvotus tai ummetus. Närästyksen hoitoon käytettävillä antasideilla, lääkkeestä riippuen, voi olla vatsaa löysentäviä tai kovettavia vaikutuksia suurina annoksina käytettäessä. Myös happosalpaajilla on haittavaikutuksena ummetus tai ripuli.

Ummetuslääkkeetkin voivat aiheuttaa haittoja suolistoon. Suolen sisältöön vaikuttavat ummetuslääkkeet ovat turvallisempia pitkäaikaisessa käytössä. Niiden tyypillisimmät haittavaikutukset ovat vatsakipu, ilmavaivat, turvotus ja ripuli. Suolen lihaksen liikkeisiin vaikuttavat ummetuslääkkeet hidastavat suolen toimintaa ja saattavat näin pahentaa ummetusta entisestään pitkäaikaisessa käytössä. Siksipä näitä valmisteita tulee käyttää vain lyhytaikaisesti.

Diabeteslääkkeet ja vatsavaivat

Tyypin 2 diabetekseen käytettävillä lääkkeillä on ruoansulatuselimistöön kohdistuvia haittavaikutuksia. Ne ilmenevät tyypillisimmin hoidon alussa tai jos annosta lisätään nopeasti. Yleisimpiä oireita ovat pahoinvointi ja erilaiset vatsavaivat, etenkin ripuli. Joskus haittavaikutukset ovat niin voimakkaita, että lääke päädytään vaihtamaan toisenlaiseen valmisteeseen. Käytössä saattaa olla myös useamman lääkkeen yhdistelmä, jolloin vatsaoireita voi aiheuttaa useampikin lääke yhtä aikaa. Usein nämä haitat saadaan lievenemään ja häviämään annosta muuttamalla ja nauttimalla lääke aterian jälkeen.

Lopuksi

Lääkkeet ja vatsavaivat ovat varsin yleinen yhdistelmä, valitettavasti. Useat lääkkeet aiheuttavat oireita suolistoomme. Tässä artikkelissa ei ole kuin muutama esimerkki kyseisistä lääkkeistä ja lääkeryhmistä. Lääkeneuvonta reseptilääkkeiden ja myös itsehoitolääkkeiden ostohetkellä on tärkeää, koska monet haittavaikutukset tai yhteisvaikutukset eivät ole lääkkeen käyttäjällä tiedossa. Lisäksi suolistoon kohdistuvia haittavaikutuksia voidaan ennaltaehkäistä tai lieventää esimerkiksi ottamalla lääkkeet aterian yhteydessä, mikäli se on lääkkeen imeytymisen kannalta mahdollista. Vastaamme mielellään kysymyksiin lääkkeiden aiheuttamista haitoista tai lääkkeiden vaikutuksesta suolistoomme. Voit jättää yhteydenottopyynnön lomakkeemme kautta tai soittaa apteekkiimme, jos on kysyttävää lääkkeiden suolistohaitoista.

Varmistetaanhan yhdessä lääkkeiden turvallinen käyttö!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Kipulääkkeet – Terveyskirjasto

Antibiootit – Terveyskirjasto

Tyypin 2 diabetes (kaypahoito.fi)

Lääkkeiden haittavaikutukset – Terveyskirjasto

Vatsavaivat ja matkustaminen eivät ole toivottu yhdistelmä. Matkustaminen tekee hyvää ja avartaa mieltämme. Tutuista arkiympyröistä lähteminen piristää. Joskus matkalla kiusana ovat myös ei toivotut seuralaiset, erilaiset vatsavaivat. Aina tarkka hygienian noudattaminenkaan ei auta, vaan ripuli yllättää matkalaisen. Ruokavalion muuttumisen myötä voi suolistomme reagoida niinkin, että ummetus tulee lomailijan vaivaksi.

Tässä artikkelissa puhumme lyhyesti suolistoon liittyvistä tyypillisimmistä matkalla esiintyvistä taudeista, matkaripulista ja ruokamyrkytyksestä, sekä niiden hoidosta.

Vatsavaivojen välttäminen

Jotta matka olisi kaikin puolin mukava ja onnistunut, kannattaa kiinnittää huomiota suoliston hyvinvointiin niin kotimaan matkailussa kuin ulkomaillakin. Jos ruoansulatuskanava oireilee, voivat matkasuunnitelmat mennä kokonaan uusiksi ja aikaa vietetäänkin majapaikassa lepäillen eikä uimarannalla tai kulttuurinähtävyyksiä ihaillen. Yleisesti eri maiden välillä hygieniataso vaihtelee suuresti.

Aika tavanomainen tauti, johon matkoilla sairastutaan, on matkaripuli. Yleensä sen aiheuttaa saastunut ruoka tai juoma. Matkaripulin riskiä voi vähentää valitsemalla ruoat ja juomat huolellisesti, välttämällä tiettyjä ruokalajeja ja huolehtimalla käsihygieniasta. Matkaripulin tarttumisen riski näyttää olevan enemmänkin riippuvainen paikallisesta hygieniatasosta kuin matkailijan käytöksestä. Jos matkailija valmistaa itse ruokansa, voi tartuntavaaraa vähentää ruoan kunnollisella keittämisellä ja kylmien juomien valmistamiseen käytettävän veden keittämisellä.  

Suoliston terveyden kannalta turvallisinta on käyttää pullotettua vettä juomiseen ja hampaiden pesuun. EU:n alueella vesijohtoveden pitäisi olla juomakelpoista, mutta omaa harkintaa kannattaa käyttää tapauskohtaisesti. Veden puhtautta ja turvallisuutta ei voi arvioida veden hajun, maun tai ulkonäön perusteella.

Mahahapolla on bakteereita tuhoava vaikutus. Siksi matkailijoiden, jotka käyttävät mahanesteen happamuutta vähentäviä lääkkeitä (antasidit, H2-salpaajat tai protonipumpun estäjät), tulee olla erityisen varovaisia veden ja ruoan suhteen. Sama koskee kaikkia, joilla on hapoton maha tai esimerkiksi krooninen suolistosairaus (esimerkiksi haavainen paksusuolitulehdus eli colitis ulcerosa). Heillä on suurempi riski saada suolistoinfektio.

Tehokkain tapa pienentää ripulin vaaraa on valita ns. turvallisia ruokia ja juomia. Mikrobien siirtymistä ympäristöstä ruokaan voidaan pienentää noudattamalla huolellista käsihygieniaa ruoanlaitossa, raakojen ruoka-aineiden käsittelyssä, ennen syömistä ja WC-reissujen jälkeen. Matkailijan on hyvä välttää tiettyjä ruokia riippuen maasta, missä matkustaa. Esimerkiksi salmonellavaaran vuoksi on turvallisempaa olla syömättä pehmeäksi keitettyjä kananmunia, munakasta ja munakokkelia. Majoneesia kannattaa myös välttää, koska sen ja muiden raakaa munaa sisältävien ruokien tiedetään monissa maissa levittävän salmonellaa.

Vältettäviä ruokalajeja, jos ruoan hygieenisestä tasosta ei ole varmuutta

• mehut ja juomat, myös alkoholipitoiset, joihin on lisätty jääkuutioita.
• pakkaamaton ja pastöroimaton maito, kerma, jäätelö, voi ja tuorejuustot
• kylmät jälkiruoat
• kylminä tarjotut osterit, simpukat, ravut ym. mereneläimet
• erilaiset kastikkeet
• kylminä tai haaleina tarjotut raa’at tai riittämättömästi kypsennetyt lihaa, kalaa tai kananmunaa sisältävät ruoat
• kylmät leikkeleet ja majoneesipohjaiset salaatit
• hedelmät ja vihannekset, joita ei voi itse pestä tai kuoria, marjat

Sairastumisvaaran kannalta turvallisia ruokalajeja

• hiilihappoiset, pullotetut juomat
• kuumat juomat, kuten kahvi, tee ja keitetty vesi.
• kuumana tarjoiltavat, keitetyt tai paistoksiin lisätyt vihannekset
• itse kuorittavat tuoreet hedelmät
• leipä yms. kuivat viljatuotteet
• vastavalmistetut, kuumana tarjoiltavat liha- ja kalaruoat ja keitot

Vatsavaivat ja matkustaminen – Matkaripuli

Matkaripuli, aiemmalta nimeltään turistiripuli, on yleisin matkailijan terveysongelma. Matkaripuli on yleensä lievä, itsestään paraneva tauti. Ripuliin sairastumisen todennäköisyys riippuu matkakohteesta, matkan luonteesta ja vuodenajasta. Suurin vaara sairastua matkaripuliin on lämpimänä vuodenaikana ja alueilla, joissa esimerkiksi köyhyyden, valistuksen puutteen tai puhtaan veden niukkuuden vuoksi elintarvikehygienia on heikkoa.

Matkaripulia aiheuttavat alkueläimet, virukset ja bakteerit. Bakteerien ja virusten aiheuttaman matkaripulin itämisaika on keskimäärin 6–72 tuntia ja alkueläinten 1–2 viikkoa (poikkeuksena Cyclospora cayetanensis). Yleensä matkaripuli puhkeaa ensimmäisen matkaviikon lopulla. Noin 15 % heistä sairastuu vasta kotiin palattuaan.

Matkaripulin oireet

Matkaripulin tyypillisiä oireita ovat vatsakouristukset, eriasteinen ripuli ja pahoinvointi. Alle vuorokauden kestävää kuumetta tai päänsärkyä saattaa myös esiintyä. Vaikeampia oireita ovat pidempikestoinen ja korkea kuume sekä verta ulosteessa. Mikäli ripulointi on runsasta (yli kuusi ulostuskertaa/12 t) ja sairastunut oksentelee, voi nestehukka huonontaa fyysistä kuntoa jo vuorokaudessa. Ripuli kestää keskimäärin 3–5 vuorokautta.

Matkaripulin hoito

Lievän ripulin hoidoksi riittävät runsas nesteiden nauttiminen ja lepo. Sopivia juomia ovat laimea mehu, pullotettu vesi ja sekä apteekista saatavat pakkauksen ohjeen mukaan valmistettavat ripulijuomat. Ripuli moninkertaistaa luontaisen nestetarpeen (aikuisella useita litroja päivässä). Kuume, vesiripuli, oksentelu ja kuumeesta johtuva hikoilu voivat lisätä nestetarvetta jopa kymmeneen litraan vuorokaudessa. Selkeä nestevajauksen oire on janon tunne. Varsinkin pienet lapset ja vanhukset ovat alttiita nopealle kuivumiselle.

Myös ruokaa olisi hyvä syödä matkaripulia sairastaessa. Kevyt, helposti sulava ruoka, esimerkiksi paahtoleipä, riisi ja banaanit ovat sopivia ruokia ripuloivalle. Yleensä suositellaan, että matkailijan olisi hyvä pidättäytyä alkoholista, kahvista (diureettinen vaikutus) ja maitotuotteista ripulin akuuttivaiheessa.

Aikuisen kuumeetonta ei-veristä ripulia voi hoitaa oireenmukaisilla ripulia hillitsevillä lääkkeillä (loperamidi) korkeintaan pari vuorokautta. Kuumeisille tai veriripulipotilaille sitä ei suositella. Lääkettä ei suositella myöskään alle 12-vuotiaille. Markkinoille on tullut ripulin oireenmukaiseen hoitoon myös rasekadotriili, mutta siitä ei toistaiseksi ole tehty tutkimuksia matkaripulin hoidossa. Probiooteista ei ole osoitettu olevan hyötyä matkaripulia hoidettaessa. Hiilitabletteja ei tule käyttää, koska ne estävät muiden aineiden, kuten lääkkeiden imeytymistä. Matkaripuli paranee yleensä itsestään eikä vaadi mikrobilääkehoitoa.

Vatsavaivat ja matkustus – Milloin lääkäriin matkaripulin vuoksi?

Vaikka matkaripuli yleensä paranee itsestään kahden-viiden päivän aikana, joskus tarvitaan lääkärin hoitoa. Lääkäriin on syytä hakeutua jo matkakohteessa, jos

• ripuli ei ala hellittää muutamassa vuorokaudessa vaan jatkuu niin runsaana, ettei nestehukkaa pysty korvaamaan juomisella.
• ripuliulosteissa näkyy reilusti verta.
• kuume nousee korkeaksi tai jatkuu toista vuorokautta.
• kunto heikkenee merkittävästi.

On hyvä huomioida, että ripulin hellitettyä voi viedä viikon tai pari, ennen kuin vatsa rauhoittuu ja uloste kiinteytyy. Näiden syiden takia ei tarvitse mennä lääkäriin.

Vatsavaivat ja matkustaminen – Ruokamyrkytykset

Myös ns. ruokamyrkytyksen voi saada ulkomailla ruokaillessa. Sen oireet muistuttavat matkaripulia, mutta yleensä taudinkuvaa hallitsevat oksentelu ja oireet loppuvat nopeammin, usein alle vuorokaudessa. Ruokamyrkytyksen aiheuttajiksi paljastuu useimmiten mikrobit (bakteerit tai virukset) tai näiden tuottamat toksiinit. Mikrobien lisäksi loiset, myrkylliset kasvit, eläimet tai sienet sekä kemialliset aineet voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksen.

Jotta matkailijan loma olisi onnistunut, on syytä kiinnittää huomiota hygieniaan ja elintapoihin vieraassa maassa. Vaikka usein suolisto-oireet ovat ohimeneviä ja itsehoidolla parannettavissa, ei matkan aikana kukaan halua potea ripulia tai kuumetautia. Maalaisjärjen käytöllä ja etukäteen selvitetyillä ohjeilla pärjää pitkälle ravitsemusasioissakin. Apteekissa autamme mielellään sopivien itsehoitotuotteiden valinnassa matka-apteekkia varten. Jätä tarvittaessa yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta. Turvallista matkaa kaikille, matkasitpa sitten lähelle tai kaukomaille!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/mat00017

https://www.terveyskirjasto.fi/mat00018/juomavesi

https://www.terveyskirjasto.fi/mat00015/matkaripuli

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00613

https://www.terveyskirjasto.fi/mat00016/myrkylliset-toksiinit-ja-ruokamyrkytykset

Maitoallergian hoito kuulostaa yksinkertaiselta. Se tarkoittaa maidon ja kaikkien muiden maitoproteiinia sisältävien ruoka-aineiden välttämistä ja korvaamista muilla ruoka-aineilla sekä tarvittaessa ravintovalmisteilla. Käytännössä se saattaa olla haasteellista, jos tarjottavan ruoan sisältö ei ole tarkasti tiedossa.

Miksi joskus pienen lapsen poskilla on punaiset laikut tai nokkosrokkomainen ihottuma? Miksi lapsi kärsii atooppisen ihottuman pahenemisesta tai epämääräisistä vatsavaivoista? Yleensä maitoallergia puhkeaa jo imeväisiässä. Sen aiheuttamat oireet ovat hyvin moninaiset ja joskus vaikeasti tulkittavissa maitoallergian aiheuttamiksi. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti maitoallergian syistä ja hoidosta.

Mikä aiheuttaa maitoallergian?

Maitoallergian aiheuttaa elimistön epätyypillinen reagointi maidon sisältämiin proteiineihin. Oireet johtuvat elimistön puolustusreaktiosta maitoproteiinia vastaan. Maitoallergiaa esiintyy tavallisimmin imeväis- ja leikki-iässä, mutta sitä ilmenee aikuisillakin. Lehmänmaidon sisältämät valkuaisaineet eli proteiinit aiheuttavat oireita maitoallergiasta kärsivillä.

Maitoallergia on eri asia kuin laktoosi-intoleranssi. Laktoosi-intoleranssista kärsivä saa vatsavaivoja maitosokerista eli laktoosista. Heille tarkoitetut tuotteet eivät sovi maitoallergiselle, koska ne sisältävät maitoproteiinia.

Maitoallergian oireet

Maitoallergian oireita voi olla paljon, esimerkiksi ihottuma, vatsakivut, ripuli, oksentelu ja vakavimmissa tapauksissa jopa henkeä uhkaava yleisreaktio. Oireet voivat alkaa välittömästi, muutamien tuntien tai vasta muutaman vuorokauden kuluessa maidon nauttimisesta. Oireiden yhdistäminen maitoallergiaan voi olla haastavaa juuri joidenkin oireiden hitaan ilmenemisen vuoksi.

Lehmänmaitoallergian oireet alkavat usein jo pelkän rintaruokinnan aikana. Oireet ilmaantuvat harvoin ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Helposti havaittavia oireita ovat nopeasti, alle kahden tunnin kuluttua maidon nauttimisesta alkavat oireet. Tyypillinen oire on kasvojen alueelle ilmaantuva nokkosrokkomainen tai punoittava, laikukas ihottuma. Suolistossa nopeasti ilmenevä yleinen maitoallergian aiheuttama reaktio on suihkumainen, pian syömisen jälkeen esiintyvä oksentelu. Tyypillinen hitaasti ilmenevä oire on kroonisen atooppisen ekseeman paheneminen. Toinen hitaasti ilmenevä maitoallergian oire on ripuli, tosin joskus tavanomaiseen hoitoon reagoimaton ummetuskin voi olla maitoallergian syytä. Osalla maitoallergiasta kärsivistä lapsista esiintyy hengitystieoireita. Hyvin harvinainen anafylaktinen reaktio saattaa ilmaantua joillekin maitoallergisille. Kuten monet ruoka-aineallergiat, maitoallergiakin saattaa vaikuttaa lapsen kasvuun haitallisesti.

Yksittäin esiintyvä oire on vaikea todeta maitoallergian aiheuttamiksi. Pelkän oirekuvan perusteella maitoallergian diagnosointi onkin vaikeaa. Erityisesti viivästyneen maitoallergian oireet aiheuttavat hankaluuksia tulkinnoissa. Esimerkiksi on havaittu, että noin puolella suomalaisista lapsista esiintyy ihottumaa ensimmäisten viiden elinvuoden aikana eri syistä.

Maitoallergian toteaminen perustuu nykypäivänä ns. välttämis-altistuskokeeseen. Jos oireet ovat maitoallergialle tyypillisiä, voidaan kotioloissa kokeilla maitotuotteiden välttämistä ja pitää samalla oirepäiväkirjaa. Jos oireiden havaitaan lievenevän, varsinainen allergia todetaan lääkärin valvonnassa toteutettavalla altistuskokeella (yleensä lastenosastolla tai poliklinikalla). Maitoallergiaa voidaan myös tutkia iho- ja verikokeiden avulla, kuten ihopistokokeilla (ns. prick-testi) sekä ns. IgE-vasta-aineiden mittaamisella verestä. Näiden tutkimusmenetelmien käyttö on kuitenkin vähentynyt tulosten epäluotettavuuden vuoksi.

Maitoallergian hoito

Maitoallergian hoito tarkoittaa maidon ja kaikkien muiden maitoproteiinia sisältävien ruoka-aineiden välttämistä ja korvaamista muilla ruoka-aineilla ja tarvittaessa ravintovalmisteilla. Maitotuotteiden välttämisen tarve vaihtelee, koska oireiden vakavuuskin vaihtelee lievistä hyvin vaikeisiin. Osa maitoallergisista ei kestä lehmänmaitoa lainkaan, toiset taas kestävät kovia juustoja, hapanmaitovalmisteita (viiliä, jogurttia, rahkaa, piimää) tai maitoa kypsennettynä ruoissa ja leivonnaisissa. Jos oireet ovat vakavia, hyvin tarkka maitoproteiinin välttäminen on ehdottoman tärkeää. Toisaalta taas lievät, nopeasti ohimenevät oireet voi jättää huomiotta.

Maitoproteiinia sisältävät seuraavat elintarvikkeet ja niiden ainesosat:

• Maito, piimä, jogurtti, viili, rahka
• Vähälaktoosiset ja laktoosittomat maitotuotteet
• Jäätelö, maitoa sisältävä kasvirasvajäätelö
• Voi, voiöljy, voita sisältävät leipärasvat, maitoproteiinia sisältävät margariinit
• Juusto, maitoa sisältävä kasvirasvajuusto
• Hera, kaseiini, kaseinaatti

Lapsilla maitoallergia usein väistyy kasvun myötä. Mikäli oireet sallivat, maitovalmisteita annetaan pieniä määriä annosta vähitellen suurentaen. Tavoitteena on antaa tukea luontaisen sietokyvyn kehittymiselle ja maitoallergiasta toipumiselle. Lapsi saattaa saada lieviä oireita, jotka yleensä katoavat maidon käytön jatkuessa. Yli 6-vuotiaille vaikeammin oireileville lapsille voidaan harkita siedätyshoitoa.

Maidon voi korvata juomana ja ruoanvalmistuksessa samalla tavalla käytettävillä kasvijuomilla. Saatavilla on hyvin laaja valikoima erilaisia tuotteita. Suositeltavimpia valintoja ovat ravintoaineilla täydennetyt vaihtoehdot, jolloin kalsium- ja D-vitamiinipitoisuudet sekä usein myös jodi- ja B₁₂-vitamiinipitoisuudet muistuttavat lehmänmaidossa olevia pitoisuuksia. Soijamaidon ja lehmänmaidon proteiinipitoisuudet ja proteiinien laadut ovat samankaltaisia, jolloin osa maitoallergisista reagoi myös soijaan. Jos maitoallerginen käyttää säännöllisesti kalsiumilla ja jodilla täydennettyjä tuotteita, ei ruokavaliota tarvitse yleensä täydentää ravintolisillä näiden ravintoaineiden osalta.

Voiko maitoallergia parantua?

Useimmilla lapsilla maitoallergia häviää kasvun myötä. Jo kahden vuoden iässä 28–75 % maitoallergisista lapsista sietää maitotuotteita ja kokemuksen mukaan yli 50 % toipuu kokonaan. Koska maitoallergiasta voi toipua, sen pysyvyyttä on seurattava säännöllisin kokeiluin.

Maitoallergisille lapsille ilmaantuu usein muita atopiaoireita, esimerkiksi astmaoireita saattaa tulla jopa neljälle viidestä maitoallergiaa sairastavista lapsista. Tämän vuoksi tieto aikaisemmasta maitoallergiasta on tärkeä astmaoireita selvitettäessä.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01293

https://www.duodecimlehti.fi/duo92071

Vatsalääkkeiden haitat eivät ole välttämättä tuttuja ihmisille. Moni meistä on kuitenkin joskus käyttänyt reseptivapaita vatsalääkkeitä. Joidenkin arvioiden mukaan useampi kuin joka kymmenes aikuinen kärsii närästyksestä viikoittain. Haitallisesta ummetuksesta taas kärsii arviolta jopa 6 prosenttia aikuisista. Onneksi vaivoihin on olemassa lääkkeitä, ilman reseptiäkin. Lääkkeiden ohjeidenmukainen käyttö on turvallista ohimeneviin vaivoihin. Voimme hyvin, kun vatsalaukun ja suoliston olosuhteet ovat sellaiset, että ruoka sulaa ja elimistö pystyy käsittelemään sitä tehokkaasti. Joskus tasapaino suolistossa järkkyy ja johtaa ruoansulatusongelmiin. Myös lääkkeitä liian pitkään tai liikaa käytettäessä voi tasapaino häiriintyä.

Tiesitkö, että myös itsehoitolääkkeillä voi olla haittoja pitkäaikaisessa käytössä? Siksi apteekissa keskustellaan asiakkaan kanssa ostotilanteessa sen hetkisestä terveysongelmasta ja lääkkeen käytöstä. On myös tärkeää, että vaivojen pitkittyessä otettaisiin yhteyttä lääkäriin oireiden tutkimiseksi ja oikean hoidon varmistamiseksi.

Närästyslääkkeiden haitat

Moni meistä on kokenut joskus närästyksen tunnetta. Tilapäiseen närästykseen lääkkeet ovat oiva apu, jos oireet ovat häiritseviä ja niitä haluaa helpottaa. Närästysoireet johtuvat mahan happaman sisällön noususta ruokatorveen. Oireena voi olla polttava kipu tai epämiellyttävä tunne rintalastan takana, happamat röyhtäisyt ja joskus happaman mahanesteen nousu suuonteloon saakka. Närästystä voidaan hoitaa myös kotikonstein. Ylipainon vähentäminen, ateriakoon pienentäminen varsinkin iltaisin, vatsaa ärsyttävien ja rasvaisten ruoka-aineiden vähentäminen sekä tupakoinnin lopetus ovat esimerkkejä keinoista närästysoireiden vähentämiseksi. Voit lukea ravitsemusohjeita närästyksen hoitoon täältä.

Närästyslääkkeillä on monta erilaista vaikutustapaa. Ilman reseptiä saatavat närästyslääkkeet voidaan jakaa vaikutusmekanisminsa perusteella kolmeen luokkaan: antasideihin, limakalvoa suojaaviin tuotteisiin ja happosalpaajiin.

Antasidit

Antasidit ovat happoa neutraloivia lääkkeitä, jotka sisältävät alumiini-, magnesium- ja kalsiumsuoloja. Ne vähentävät mahan happamuutta neutraloimalla mahahappoa. Niiden vaikutus on lyhytaikainen, joten niitä annostellaan useita kertoja päivässä. Useimmissa lääkkeissä on kalsium- ja magnesiumsuoloja, mutta joissakin myös alumiinihydroksidia. Tällaisella yhdistelmällä voidaan vähentää suoliston toimintaan kohdistuvia haittoja, koska alumiinisuolat voivat aiheuttaa ummetusta ja magnesiumsuolat löysävatsaisuutta. Suolistoon kohdistuvia haittavaikutuksia saattaa esiintyä suuria annoksia käytettäessä. Alumiinia sisältäviä lääkkeitä pyritään välttämään munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä ihmisillä, jotta alumiinia ei kertyisi elimistöön.

Sukralfaatti ja alginaatti, limakalvon suoja-aineet

Sukralfaatti muodostaa happamassa ympäristössä suojakalvon, joka suojaa vaurioitunutta limakalvoa. Se tarvitsee happaman ympäristön toimiakseen oikein, joten antasideja ei voi käyttää yhtä aikaa. Tätäkin valmistetta kannattaa välttää munuaisten vajaatoiminnassa. Sukralfaattivalmisteet voivat aiheuttaa myös ummetusta.

Alginiinihappoa ja antisideja sisältävät valmisteet reagoivat mahahapon kanssa, jolloin muodostuu mahalaukun yläosaan geelimäinen kerros. Se suojaa limakalvoa ja neutralisoi mahahappoa. Geeli pysyy mahalaukun yläosassa noin parin tunnin ajan. Jos tällaista valmistetta käytetään runsaasti, saattaa sen sisältämä natrium aiheuttaa ongelmia sydämen vajaatoiminnasta tai verenpainetaudista kärsiville.

Koska antasidit muuttavat vatsan pH:ta ja suoja-aineet muodostavat mekaanisen suojan limakalvolle, ne saattavat vaikuttaa muiden lääkkeiden imeytymiseen. Yhteisvaikutusten välttämiseksi näiden ja muiden lääkkeiden ottamisen välillä on hyvä olla ainakin kaksi tuntia.

Happosalpaajat

H₂ -reseptorin salpaajat

H₂ -reseptorin salpaajat, lääkeaineet famotidiini ja ranitidiini, ryhmänimensä mukaisesti hillitsevät histamiinin vaikutusta. Vatsassa se johtaa mahahapon erityksen ja happamuuden vähenemiseen. Itsehoidossa näitä lääkkeitä käytetään närästyksen, liikahappoisuuden ja happamien röyhtäisyjen lyhytaikaiseen hoitoon. Hoitoaika ilman lääkärin suositusta on korkeintaan kaksi viikkoa. Haittoja saattaa esiintyä myös näillä lääkkeillä. Tyypillisimpiä ovat päänsärky, ummetus, ripuli tai huimaus. Joidenkin lääkkeiden imeytyminen voi häiriintyä H₂ -reseptorin salpaajien kanssa käytettäessä.

Protonipumpun estäjät

Protonipumpun estäjät eli PPI-lääkkeet ovat yleistyneet nopeasti ylävatsavaivojen hoidossa. Suomessa on myynnissä valmisteita, jotka sisältävät esomepratsolia, lansopratsolia, omepratsolia, pantopratsolia tai rabepratsolia. Ne estävät mahahapon eritystä tehokkaammin kuin H₂ -salpaajat. Lyhytaikaisessa käytössä protonipumpun estäjät ovat turvallisia ja lievittävät vatsavaivoja tehokkaasti. Lääkkeen vaikutus on pitkäkestoista, joten kerran päivässä annostelu yleensä riittää. Hyvin voimakkaiden närästysoireiden häviämiseen voi mennä muutama päivä.

Pitkäkestoisemmassa käytössä PPI-lääkkeiden aiheuttama mahalaukun hapottomuus voi johtaa bakteerien ylikasvuun ja ravintoaineiden heikentyneeseen imeytymiseen. Se voi aiheuttaa myös C- ja B12-vitamiinin imeytymisen heikkenemisestä. Riski turistiripuliin sairastumiseen on huomattu kohonneen PPI-lääkkeiden pitkäaikaiskäytössä. Lisäksi niin ikään on havaittu lisääntynyt riski luunmurtumille. Pitempään jatkuneen käytön jälkeen haponerittymisen normalisoituminen vie 4–6 vuorokautta ja aluksi haponeritys voi olla runsaampaa kuin normaalisti. Tämä saattaa johtaa vatsaoireiden uusiutumiseen. PPI-lääkkeiden pitkäaikainen käyttö olisikin hyvä lopettaa vähitellen muutaman päivän aikana.

Ummetuslääkkeiden haitat

Ummetus on hyvin yleistä. Ummetuksesta puhutaan, jos suoli tyhjenee harvemmin kuin 3 kertaa viikossa tai jos kiinteä uloste tekee jatkuvasti ulostaminen vaikeaksi. Tyypillisimmin syynä ovat elämäntavat, kuten riittämätön kuitujen ja nesteiden saanti sekä liikunnan puute. Jotkut lääkkeet, sairaudet tai rakenteelliset syyt saattavat aiheuttaa myös ummetusta. Ummetusta voidaan hoitaa, jos se aiheuttaa vaivoja. Hoitona on ensisijaisesti elämäntapojen muutos. Vasta toisena keinona suositellaan apteekista saatavia itsehoitolääkkeitä. Elämäntapamuutoksen vaikutus ja vaivojen helpottuminen näkyy vasta 1–2 kuukauden kuluttua. Lue lisää ummetuksen ravitsemushoidosta täältä.

Ummetuslääkkeitä on erilaisia. Toiset vaikuttavat suolen sisältöön (osmoottiset ulostuslääkkeet ja kuituvalmisteet) ja toiset taas suoraan suolen lihasten toimintaan (suolta stimuloivat ulostuslääkkeet).  Vaikutusmekanismista riippuen osa on turvallisempia käyttää pitempiäkin aikoja kerrallaan. Toisia taas ei voi käyttää kuin tilapäisesti.

Osmoottiset ulostuslääkkeet

Makrogoli sitoo vettä itseensä, jolloin suolen sisällön vesimäärä lisääntyy ja ulostemassa pehmenee vilkastuttaen suolen toimintaa. Makrogoli kuuluu osmoottisiin ulostuslääkkeisiin, joiden tehtävänä on pehmentää suolen sisältöä. Hoidon aikana tulee nauttia riittävästi nestettä ja kuituja, jotta lääkkeen vaikutus on riittävän tehokas. Vaikka makrogolivalmisteet ovat hyvin siedettyjä, tyypillisiä haittavaikutuksia ovat vatsakipu, turvotus ja ripuli. Nämä häviävät yleensä annosta pienentämällä. Liiallinen käyttö aiheuttaa haittavaikutuksina lähinnä vatsakipua, turvotusta ja ripulia. Jos oireet ovat voimakkaita, voi runsas ripuloiminen aiheuttaa elimistön kuivuutta ja suolatasapainon häiriöitä erityisesti lapsilla tai vanhuksilla.

Laktuloosi on myös osmoottinen ulostuslääke. Laktuloosi kulkeutuu paksusuoleen muuttumattomana. Siellä se hajoaa bakteerien vaikutuksesta ja sitoo itseensä vettä. Suolen sisällön määrä lisääntyy ja tyhjeneminen kiihtyy. Vaikutusmekanisminsa vuoksi tyypillinen haittavaikutus on ilmavaivat. Liiallinen ja runsas käyttö voi aiheuttaa lisäksi pahoinvointia ja oksentelua, mikä lisää riskiä elimistön kuivumiselle ja suolatasapainon häiriöille.

Kuituvalmisteet

Ispagulan siemenkuoria sisältävä valmiste on tarkoitettu tasapainottamaan vatsan toimintaa ummetuksen ja myös löysän vatsan hoidossa. Ispagulansiemenkuori sitoo vettä itseensä kasvattaen suolen sisältöä ja normalisoimalla suolen toimintaa. Huomioitavaa on, että kuituvalmisteita käytettäessä tulee nauttia riittävästi nestettä, ettei suolen sisältö entisestään tiivisty ja aiheuta ummetuksen pahenemista. Myös kuituvalmisteet voivat aiheuttaa ilmavaivoja. Muita lääkkeitä ei kannata ottaa yhtä aikaa kuituvalmisteiden kanssa. Sopiva tauko lääkkeiden välillä on 30–60 minuuttia.

Suolta stimuloivat laksatiivit

Suolta stimuloivia laksatiiveja ovat sennaglykosidit, bisakodyyli ja natriumpikosulfaatti. Valmisteet vaikuttavat suoraan paksusuolen seinämään aktivoimalla sen liikkeitä. Näitä valmisteita suositellaan käytettäväksi viimeisenä vaihtoehtona, jos muut keinot eivät auta. Käyttöaika kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä, muutaman päivän mittaisena. Valmisteita löytyy tabletteina, tippoina, peräpuikkoina ja pienoisperäruiskeina. Tablettina ja tippoina otettavien valmisteiden vaikutus alkaa yleensä 6–8 tunnin kuluttua. Pienoisperäruiske taas vaikuttaa jo 15 minuutin kuluttua. Näiden lääkkeiden pitkäaikainen käyttö johtaa suolen toiminnan hidastumiseen. Suoli tottuu niihin, ja laiskistuu eikä enää toimi ilman lääkkeitä. Lisäksi pitkäaikainen käyttö saattaa yksin tai yhdessä joidenkin lääkkeiden kanssa sekoittaa elimistön suolatasapainoa.

Lopuksi

Vatsalääkkeiden haitat voivat olla joskus hyvinkin hankalia. Meidän on tärkeää tiedostaa lääkkeiden oikeat käyttötavat ja -ajat, jotta haitoilta vältyttäisiin. Koko kehon hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hoidamme suolistoamme hyvin. Monilla elämäntavoilla voimme vaikuttaa sekä ummetukseen että närästykseen. Kysy rohkeasti vatsalääkkeisiin liittyviä kysymyksiä apteekissa tai jätä yhteydenottopyyntö lomakkeellamme. Hellimmehän vatsaa ja suolistoa kehomme parhaaksi!

Liikunnan ja unen vaikutus suolistoon on merkittävä. Ja suoliston toiminnan merkityksestä koko kehon hyvinvointiin on puhuttu viime vuosina paljon. Uutta tietoakin on saatu sen toiminnan vaikutuksesta kehoon. Tiedämme, että suolistolla on suuri merkitys hyvinvoinnillemme. Tiedämme myös sen, että esimerkiksi liikunta edistää kaikkien muiden hyvien terveysvaikutusten lisäksi hurjasti suoliston hyvinvointia. Liikunta auttaa myös painonhallinnassa luonnollisella tavalla. Tiedätkö, mitkä muut asiat edistävät tai haittaavat suoliston toimintaa? Tässä artikkelissa esittelemme lyhyesti suoliston toimintaan vaikuttavia tekijöitä.

Yksinkertaisesti voisi todeta, että suolisto on herkkä elin, joka tykkää terveellisestä ravinnosta, riittävästä unesta ja liikunnasta sekä stressittömästä elämästä.

Suoliston tehtävä

Suoliston eli ruuansulatuskanavan tehtävänä on kuljettaa ravintoa suoliston läpi ja ottaa talteen kaikki ravintoaineet sekä vitamiinit. Sillä on siis paljon tärkeitä tehtäviä; esimerkiksi huolehtia ravintoaineiden imeytymisestä, hormonien erityksestä ja olla tärkeä osa kehon vastustuskykyä. Hyvinvoivan vatsan toimintaa emme tule edes ajatelleeksi, koska se hoitaa hommansa huomaamattomasti.

Mahalaukussa ruoka varastoituu noin kolmesta neljään tuntia. Ruokamassa alkaa myös pilkkoutua pienempiin osiin. Ohutsuolessa puolestaan tapahtuu pääasiassa tarpeellisten vitamiinien, hivenaineiden sekä ravintoaineiden imeytyminen elimistöön. Ruokamassa viipyy ohutsuolessa noin kolmesta viiteen tuntia. Paksusuolessa massan nesteestä suurin osa imeytyy takaisin elimistöön. Peräsuolen tehtävä on toimia ulostemassan varastona ulosteen poistumiseen asti.

Lähes jokainen meistä on kokenut olon, kun vatsaa turvottaa tai kipristelee, on ilmavaivoja tai vessassa täytyy käydä joko alvariinsa tai ei juuri koskaan. Olomme on tuolloin hyvin epämukava. Pitkittyneissä tai hankalissa vatsavaivoissa ruokavalio- tai lääkehoito saattaa olla tarpeen, mutta usein vatsan toimintaan voimme vaikuttaa paljon omilla elintavoillamme.

Ruokailutapojen vaikutus suolistoon

Tärkeät kysymykset ruokailutavoista vatsan hyvinvoinnin kannalta ovat: Mitä, miten ja milloin syödään?

Kannattaa suosia lautasmallia aterian koostamisessa. Järkevän kokoiset kasvis-painotteiset ateriat hellivät suolistoa. Ateriarytmillä on iso vaikutus myös hyvään oloon. Säännöllinen järkevän kokoisten aterioiden syönti pitää energiatasot tasaisina päivän ajan. Tällöin ei tule suurta näläntunnetta eikä tarvitse kärsiä mättöaterioiden aiheuttamasta ähkystä.

Monella meistä on kokemusta nukahtamisvaikeuksista ja levottomasta yöstä tuhdin aterian jälkeen. Öisin nukkuessamme suoliston toiminta hidastuu, eikä ruoansulatus toimi tehokkaasti levon aikana. Suuri myöhään syöty ateria saattaa aiheuttaa närästystä tai vatsanväänteitä, siksi kevyt iltapala on hyvä valinta.

Kunnollinen ja verkkainen ruoan pureskelu helpottaa vatsan toimintaa. Ruoansulatus alkaa jo suussa, koska syljen mukana erittyvät ruoansulatusentsyymit ja riittävä pureskelu tekevät ruoasta mahalle helpommin käsiteltävää. Hotkiessa entsyymit eivät ehdi vaikuttaa kuin hetken ja mahaan menee suurempia ruoanpaloja. Hotkimisen mukana mahaan voi päätyä myös ylimääräistä ilmaa aiheuttaen ilmavaivoja.

Riittävän nesteen nauttiminen ruoan lisäksi on myös hyvin tärkeää vatsan toiminnalle. Kuitupitoisen ruoan lisäksi vettä kannattaa juoda 1-1,5 litraa päivässä.

Liikunnan vaikutus suolistoon

Liikunnan vaikutus suolistoon on suuri. Se tukee suoliston toimintaa ja auttaa ehkäisemään liikakiloja (jotka osaltaan saattavat pahentaa vatsaoireita). Jo pienikin lisäys liikuntaa saa aikaan positiivisia muutoksia suolen toimintaan tai kehon hyvinvointiin. Esimerkiksi puoli tuntia päivässä hieman hengästyttävää liikuntaa tasoittaa verensokeria ja auttaa painonhallinnassa. Hyötyliikunta on hyvä lisä kuntoliikunnan lisäksi. Pienet muutokset arjen rutiineihin voivat lisätä mukavasti hyötyliikuntaa. Valitse hissin sijaan portaat ja jätä auto pitemmän kävelymatkan päähän kaupan ovista. Töissä kannattaa muistaa tehdä välillä töitä seisten ja pitää riittävän pitkiä seisomis- ja kävelytaukoja. Jatkuva istuminen voi aiheuttaa vatsalle hankaluuksia. Liikunta lisää suolen liikettä ja vahvistaa syviä lihaksia, jolloin vessassa käynti helpottuu. Liikunta lisää yleensäkin hyvinvointia, mikä taas tukee hyviä ruokailutottumuksia ja ruokavalintoja. Kun liikkuu ja nukkuu riittävästi sekä syö terveellisesti, saa aikaan hyvien vaikutusten jatkumon kehoon.

Unen vaikutus suolistoon

Unen vaikutus suolistoon on yllättävänkin iso. Tuttu fakta on, että hyvät yöunet ovat terveellisen elämän kulmakivi. Sen sijaan huonojen unien vaikutus suoliston terveyteen ja hyvinvointiin saattaa yllättää monet. Hyvin nukutun yön jälkeen on energiaa ja virkeämpi olo tehdä terveellisiä ruokavalintoja ja syödä hyvin. Liian vähäinen tai huonolaatuinen uni puolestaan lisää ruokahalua ja väsyneenä on helppo antaa periksi makeanhimolle ja muille mieliteoille. Tällöin ruokailutavat ja -rytmi eivät välttämättä ole vatsaystävällisiä. Jos vatsavaivat lisääntyvät yöllä huonojen ruokailutapojen vuoksi, se taas aiheuttaa unihäiriöitä. Unihäiriöt ja vatsavaivat saattavat siis tukea toisiaan meidän kannalta huonolla tavalla.

Stressin vaikutus suolistoon

Stressin vaikutus suolistoon on lienee sen tunnetuimpia vaikutuksia kehossamme. Stressi vaikuttaa kehoomme monella tavalla. Jotkut meistä reagoivat vatsaoireilla yllättäviin, stressaaviin tilanteisiin. Koska keskushermosto ja suolisto toimivat yhteistyössä, ruoansulatus reagoi herkästi tuntemaamme paineeseen ja stressiin. Stressi saattaa aiheuttaa monille vatsavaivoja tai voimistaa jo olemassa olevia oireita. Stressin aiheuttamia muutoksia suolistossa ovat mm. herkistynyt kivuntunto, muuttunut suolen läpäisevyys ja hitaampi tai nopeampi suolen toiminta. Huono kierre kehoon saattaa syntyä, kun huonosti toimiva ja kipeä vatsa voi lisätä stressiä ja toisinpäin. Aina kiireelle tai stressille ei mahda mitään, mutta muutoksia ruokailu- ja elintavoissa kannattaa pyrkiä tekemään viimeistään siinä vaiheessa, kun keho alkaa reagoimaan.

Herkkä vatsa tai vatsavaivat ja liikunta

Liikunnan on todettu auttavan herkkävatsaisen suolisto-oireita ja kipuja sekä helpottavan väsymystä ja hermostuneisuutta. Olisi siis tärkeää, että kaikki, myös herkästä vatsasta kärsivät, liikkuisivat riittävästi. Tärkeää olisi löytää jokaiselle sopiva liikkumisen muoto. Vaikka todistetusti kunnon hikiliikunnalla on paljon hyviä vaikutuksia terveyteemme, myös lempeä liikunta tuo hyvinvointia. Rauhalliset lajit, esimerkiksi jooga, pilates, venyttely, rauhallinen lihaskuntoharjoittelu, vesijuoksu tai vaikkapa vaeltaminen, kehittävät hapenottokykyä, lihaskuntoa ja tasapainoa rauhoittaen samalla hermoston ja aivojen toimintaa.

Vatsaa ja mieltä voi rauhoittaa tehokkaasti myös hengitysharjoituksilla, kuten mindfulnessin avulla. Harjoituksia voi tehdä melkein milloin ja missä vaan, vaikka kesken työpäivän omalla työpisteellä. Voimme siis auttaa kehoamme ja suolistoamme voimaan paremmin jo pienillä muutoksilla elintavoissamme. Liikunnan ja unen vaikutus suolistoon on merkityksellinen asia elämässämme. Eiköhän aloiteta kehomme helliminen heti!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Herkkä vatsa ja liikunta | Hyvävatsa.fi (hyvavatsa.fi)

Vatsatalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Liikkumisen vaikutukset (ukkinstituutti.fi)

Ilmavaivojen hoito on yksilöllistä. Joskus ruokailun jälkeen vatsa tuntuu olevan epämiellyttävän täynnä ja turvoksissa. Tai jonkin ajan päästä ruokailusta tuntuu suolistossa kiertävän suuria ilmamääriä aiheuttaen hankalaa oloa. Suolistosta alkaa kuulua kurinaa ja vatsa saattaa olla kipeä. Tuntemukset johtuvat suolistoon kertyvästä liiallisesta kaasusta. Lähes jokainen on joskus kärsinyt ilmavaivoista. Suolessa kuuluukin muodostua kaasua normaalin toiminnan tuloksena, mutta liialliset ilmavaivat ovat oire suoliston toiminnan häiriintymisestä.

Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti ilmavaivojen yleisimmistä syistä ja vaivan hoidosta kotikonstein. Lisäksi kerromme keinoja ilmavaivojen ehkäisyyn. Artikkelissa keskitymme liiallisen suolistokaasun muodostuksen aiheuttamiin ilmavaivoihin ja niiden hoitoon. Blogisarjassa käsittelemme myös tarkemmin ärtyvän suolen oireyhtymää ja laktoosi-intoleranssia.

Ilmavaivojen ja suolistokaasun synty

Normaalisti ihmisellä syntyy suolikaasua keskimäärin 7–8 dl päivässä, vaikkakin sen määrä vaihtelee suuresti. Suolessa kaasun määrä kerrallaan on pienempi, kun sitä päästetään pieruina ulos. Yleensä pieruja päästellään 15–20 kertaa päivässä ja normaalimäärän yläraja on 25 pierua päivää kohden.  Kaasua syntyy paksusuolen bakteerien normaalin toiminnan tuotteena. Lisäksi kaasua voi joutua suolistoon suun kautta nielemällä.

Suolistokaasun muodostuminen on normaalia toimintaa, mutta ilmavaivat ovat hoidettavissa oleva vaiva, ei ominaisuus. Ilmavaivojen syntymiselle voi olla useita eri syitä.  Liiallinen suolistokaasun muodostus, laktoosi-intoleranssi, toiminnalliset ylävatsavaivat eli dyspepsia tai ärtyvän suolen oireyhtymä saattavat kaikki aiheuttaa ilmavaivoja, mutta eri syistä. Laktoosi-intoleranssissa maitosokeria kulkeutuu paksusuoleen, mikä aiheuttaa liiallista kaasunmuodostusta. Dyspepsian oireena on turvottelu ja ilmavaivat heti ruokailun jälkeen. Ärtyvän suolen oireyhtymässä taas ilmavaivoja ja vatsan turvottelua esiintyy muulloin kuin heti ruokailun jälkeen. Ärtyvän suolen oireyhtymässä suolikaasua voi muodostua liiaksi tai kaasu poistuu normaalia hitaammin aiheuttaen molemmissa tapauksissa ilmavaivoja. Joskus myös ohutsuolen imeytymishäiriöt, esimerkiksi keliakia, aiheuttavat ilmavaivoja.

Kaasun liiallisen muodostumisen ja ilmavaivojen tyypillisin syy on ravinnon laatu. On ravintoaineita, joiden kuidut ja muut imeytymättömät hiilihydraatit ovat paksusuolen bakteerien ravintoa. Bakteerien syödessä ravintoaan kaasun määrä lisääntyy ja saattaa aiheuttaa ilmavaivoja. Esimerkiksi palkokasvit, kuten herneet ja pavut, tyypillisesti lisäävät suolikaasun muodostusta.

Myös arkiset asiat ja toimintatavat saattavat vaikuttaa ilmavaivojen syntyyn, esimerkiksi ruokailutottumukset, kiire ja allergiat. Ahmiminen tai liian nopea syöminen aiheuttaa ilmavaivoja syömisen ja juomisen mukana suolistoon kulkeutuvan ilman vuoksi. Myös ummetuksesta kärsivillä saattaa olla ilmavaivoja, jotka useimmiten häviävät ummetuksen loputtua.

Ilmavaivojen hoito ja ehkäisy

Koska ruokavalio on yksi merkittävä ilmavaivojen aiheuttaja, hoito ja ehkäisy on järkevää aloittaa ruokavalion tarkastelulla. Jos jokin ruokalaji tuntuu aiheuttavan ilmavaivoja, se kannattaa jättää pois ruokavaliosta ja seurata, vähenevätkö vaivat. Kannattaa muistaa, että ruoan kulku paksusuoleen kestää useita tunteja, jopa puoli vuorokautta. Paksusuolessa pilkkoutuvien ruoka-aineiden välttämisen vaikutukset näkyvät vasta tuntien päästä ruokailusta.

Ruokailutottumuksillakin voi vaikuttaa ilmavaivojen syntyyn. Jos kärsii ilmavaivoista, olisi tärkeää muistaa säännöllinen ruokarytmi ja kohtuulliset ruoka-annokset. Purukumin pureskelu ja kovien karamellien imeskely saattaa lisätä ilman kulkeutumista suolistoon.

Yleisimpiä ilmavaivoja aiheuttavia ruoka-aineita ovat herneet, paprika, kaali ja sipuli. Myös monet vihannekset, hedelmät, leivonnaiset, rasvainen ruoka ja jopa suklaa voivat aiheuttaa kaasun muodostusta. Hiilihappopitoiset juomat voivat myös aiheuttaa herkimmille ilmavaivoja. Jokaisen suolisto reagoi yksilöllisesti, joten opettelemalla saa selville itselle ilmavaivoja aiheuttavat ruoka-aineet.

Liikunta tutkitusti auttaa kaasuja liikkumaan suolistossa. Liikkumisen vaikutus ei yleensä näy välittömästi vaan päivien ja viikkojen jälkeen.

Ilmavaivojen hoitoon on saatavilla itsehoitolääkkeenä dimetikonia, joka vähentää suolistossa ilmakuplia ympäröivän liman pintajännitystä, jolloin ilmakuplat sulautuvat isommiksi kupliksi ja kulkeutuvat helpommin pois suolesta. Itsehoitolääkkeenä myytävät piparminttuöljykapselit  poistavat suolistosta kaasua ja tukevat myös suoliston hyvinvointia. Simetikonia sisältävät tabletit sekä annospusseihin pakatut simetikonirakeet vähentävät suolikaasun tilavuutta ja siten suolen venymisestä aiheutuvaa turvotusta ja kipua.

Milloin ilmavaivojen takia hoitoon?

Jos ilmavaivoihin liittyy laihtumista, yleistilan laskua tai väsymystä, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle pikaisesti. Myös silloin, jos kotikonstit eivät ole auttaneet ilmavaivojen hoitoon tai ne häiritsevät jatkuvasti elämää, on aiheellista käydä lääkärin vastaanotolla. Myös äkilliset, sietämättömät kipukohtaukset ilmavaivojen yhteydessä tai pierun ja ulosteen mukana tulevat veri sekä lima, ovat syitä hakeutua lääkärin tutkimuksiin.

Ilmavaivat ovat yleensä vaaraton, mutta kiusallinen vaiva. Omilla elintavoilla ja ruokailutottumuksilla voimme vaikuttaa suuresti ilmavaivojen syntyyn. Huolehdimmehan suoliston hyvinvoinnista ja tarjoamme keholle terveellistä, monipuolista ravintoa suolistoamme kuunnellen. Tällöin saamme nauttia tasapainoisesta elämästä ilman suolistokaasun aiheuttamia ilmavaivoja.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00022

https://www.itsehoitoapteekki.fi/tuotesivustot/vapautavatsasi/tietoa-vatsavaivoista/ilmavaivat-oireet-syyt-hoito/

IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä on hyvin yleinen vaiva, ainakin yhdellä kymmenestä suomalaisista esiintyy IBS:ää. Naisilla vaiva on kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä. Ärtyvän suolen oireyhtymästä yleisesti käytettävä lyhenne IBS tulee englannin kielen sanoista ”irritable bowel syndrome”. Vaiva ei ole vaarallinen, joskin monelle oireet ovat hyvin kiusallisia. IBS ei muutu pahanlaatuiseksi ajan myötä eikä siihen liity vaikeita muita sairauksia. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti IBS:n syistä, oireista ja hoitokeinoista.

IBS:n eli Ärtyvän suolen oireyhtymän syyt

Ärtyvän suolen oireyhtymän on todettu olevan ns. toiminnallinen suolistovaiva. Suolen toiminta on häiriintynyttä, mutta hyvin perusteellisissakaan tutkimuksissa suolesta ei löydy selkeää vikaa. On huomattu, että IBS:stä kärsivien henkilöiden suoliston mikrobikirjo on suppeampi kuin terveillä henkilöillä, mutta on epäselvää, miten se liittyy oireiden syntyyn. IBS:n syntymekanismia ei täysin tunneta.

Usein ruokailu pahentaa oireilua, joten niiden esiintyvyyttä voidaan vähentää sopivin ruokavaliomuutoksin. Joskus ärtyvän suolen on todettu liittyvän myös muihin toiminnallisiin oireisiin sekä psyykkisiin tekijöihin kuten masennukseen ja ahdistukseen.

IBS:n eli Ärtyvän suolen oireyhtymän oireet

Tyypillisiä IBS:n oireita ovat:

• Eri puolilla vatsaa tuntuva kipu
• Suolen toiminnan muutokset: ulostaminen on tavanomaista harvempaa tai tiheämpää
• Uloste voi olla kovaa tai löysää
• Saattaa tuntua siltä, että suoli ei tyhjene kunnolla ulostaessa
• Usein vatsakipu liittyy ulostamiseen
• Iltaa kohti pahenevat vatsan turvotus ja ilmavaivat.

Oireet voivat vaihdella eri ihmisillä. Ne saattavat olla välillä pois, ja välillä ne taas vaivaavat useammin. Suurimmalla osalla IBS:stä kärsivillä oireet helpottavat ajan myötä tai pysyvät ennallaan, vain joka viidennellä oireet vaikeutuvat.

IBS:n eli Ärtyvän suolen oireyhtymän hoito

Milloin kannattaa hakeutua tutkimuksiin?

Jos huomaa IBS:ään sopivia oireita esiintyvän pitempään vaihtelevasti, voi itse kokeilla sopivia ruokavalioita tai itsehoitoja. Oireiden ollessa uusia ja haittaavia, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle. Seuraavanlaisissa tilanteissa jatkotutkimukset ovat yleensä tarpeellisia:

• On myös muita oireita, esimerkiksi laihtumista ja väsymystä.
• Ulosteessa näkyy verta.
• Suolen toiminta on muuttunut nopeasti (ripulitaipumusta tai ummetusta), ja on jatkunut muutamia viikkoja.
• Oireet ovat alkaneet ulkomaanmatkan tai antibioottikuurin jälkeen.
• Suvussa on todettu paksusuolen syöpää, keliakiaa tai tulehduksellisia suolistosairauksia (Crohnin tauti tai haavainen paksusuolen tulehdus).
• Vaivat ovat hankalia omahoidosta huolimatta.

Ärtyvän suolen oireyhtymän itsehoito

Ajatellaan, että IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä on pikemminkin ominaisuus kuin sairaus. Sitä ei voi parantaa. Usein oireiden esiintyvyys on aaltoilevaa vuosien saatossa. Hoidon tavoite onkin vähentää vaivoja niin, etteivät oireet haittaa normaalia arkielämää. Omalla toiminnalla on mahdollista vaikuttaa paljonkin oireiden esiintyvyyteen. Oireita voi lieventää elintapojen, esimerkiksi liikunnan, ruokavalion ja stressinhallinnan keinoilla sekä huolehtimalla riittävästä palautumisesta ja unesta. Liikunnan on todettu vähentävän ärtyvän suolen oireilua. Suosituksena on 20–60 minuutin kohtalaisten rasittavaa liikuntaa 3–5 kertaa viikossa. Jopa jo 20 minuutin päivittäinen kävely auttaa.

Tärkein hoidon kulmakivi on itselle sopivan ruokavalion löytyminen. Yleisesti suositeltavia ja tehokkaita keinoja ovat riittävä kuidun ja nesteen saanti, säännölliset ja kiireettömät pienet ateriat, sekä oireita pahentavien ruoka-aineiden välttäminen (useimmiten kofeiini, rasva, alkoholi ja mausteiset ruuat). Jopa noin joka kolmas ärtyvästä suolesta kärsivä saa oireita gluteenista, vaikka heillä ei ole todettu keliakiaa. Tämä todennäköisesti liittyy viljatuotteiden sisältämän fruktaanin (FODMAP-hiilihydraatti) määrän vähenemiseen ruokavaliossa.

Ärtyvän suolen oireyhtymän ruokavaliohoito

Pohjoismaiset ärtyvän suolen oireyhtymän suositeltavat ruokavalio-ohjeet muistuttavat ns. FODMAP-ruokavaliota, jonka on todettu vähentävän ärtyvän suolen oireita. FODMAP ruokavaliossa vältetään huonosti imeytyviä, paksusuoleen päätyviä hiilihydraatteja, koska siellä bakteerit käyttävät niitä ravinnokseen muodostaen kaasuja. FODMAP-ruokavaliota voi kokeilla 4–8 viikon ajan ja palauttaa sen jälkeen vältettäviä ruoka-aineita taas ruokavalioon asteittain.

Yksinkertainen keino FODMAP-hiilihydraattien vähentämiseen on välttää seuraavia elintarvikkeita:

• Kaalit
• Palkokasvit (linssit, pavut, herneet)
• Sipulikasvit
• Laktoosi eli maitosokeri (siirtyminen laktoosittomiin maitotuotteisiin)
• Makeiset ja muut tuotteet, joissa on ksylitolia, mannitolia, maltitolia tai sorbitolia
• ”Terveysjuomat” ja ”vatsajogurtit”, joihin on lisätty kuituja, inuliinia ja frukto-oligosakkarideja (FOS)

Jos edellä mainittujen ruokien välttäminen ei vähennä oireita, on tarpeellista kääntyä ravitsemusterapeutin puoleen, jotta oikeanlainen ruokavalio löytyisi. Lue lisää ruokavaliohoidosta: Ärtyvän suolen oireyhtymän ruokavaliohoitoa.

Ärtyvän suolen muu itsehoito

Ummetustyyppisiin IBS:n oireisiin voi kokeilla apteekista saatavia suolen sisältöä lisääviä valmisteita, esimerkiksi pellavansiemeniä tai muita ns. liukoisia kuituja (esimerkiksi psyllium). Sen sijaan liukenemattomia kuituja, kuten vehnäleseitä, ei pidä käyttää.

Probioottien eli maitohappobakteereita tai muita mikrobeja sisältävien valmisteiden käyttö saattaa vähentää turvotusta ja vatsakipua. Tutkimusten mukaan Bifidobacterium, Lactobacillus- ja Saccharomyces -kannat ja probioottisekoitukset saattavat olla hyödyllisiä oireiden hoidossa. Myös piparminttuöljykapselit ovat auttaneet vähentämään oireita.

IBS:n eli Ärtyvän suolen oireyhtymän lääkehoito

Jos omahoidosta ei ole riittävä apua IBS:n oireisiin, lääkärillä on käytössään useita keinoja. Myös ummetuksen hoitoa voidaan tehostaa lääkärin antamilla lääkkeillä. Oireiden ollessa vaikeita tai arkea haittaavia, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. 

Lopuksi

Nykyisin IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä on varsin yleinen vaiva. Onneksi sen omahoitoon on olemassa tehokkaita keinoja. Tutkimukset antavat koko ajan lisää tietoa IBS:stä, minkä pohjalta kehitetään uusia hoitomuotoja ja valmisteita vaivan hoitoon. Ärtyneen suolen oireiden ehkäisyssä voidaan käyttää samoja toimenpiteitä kuin itsehoidossa. Jos mieltäsi askarruttaa jokin ärtyvän suolen oireyhtymään tai muuhun terveysasiaan liittyvä, ota rohkeasti meihin yhteyttä. Pidämmehän hyvää huolta suolistosta ja koko kehostamme!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) – Terveyskirjasto

Ärtyvän suolen oireyhtymän ravitsemushoito – Terveyskirjasto