Astman hoito

Astman hoito vaatii säännöllisyyttä. Lue lisää.

Astman hoito on yksilöllistä. Astma on pitkäaikainen keuhkojen tulehduksellinen sairaus, johon liittyy keuhkoputkien supistelutaipumus. Astmaa sairastavia on 6–9 % väestöstä ja lisäksi arviolta 5 %:lla on välillä astman kaltaisia oireita. Se voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta astmaa sairastavalla on yleensä perinnöllinen alttius sairauden syntyyn. Tärkein astman ja atopian riskitekijä on vanhemmilla tai sisaruksilla ilmentynyt sama sairaus. Hengenahdistus, hengityksen vinkuna, yskä, painon tunne rintakehällä ja limaneritys ovat yleisiä astman oireita. 

Astman hoitosuositus on muuttunut hiljattain. Siinä korostuu yksilöllisempi astman hoito. Lapsilla astman oireet saattavat olla erilaisia kuin aikuisilla. Lasten astmasta voit lukea lisää täältä. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti astman hoidosta ja yleisimmistä astmalääkkeistä.

Astman hoito on kehittynyt

Astman hoito on kehittynyt viime vuosina merkittävästi. On opittu tunnistamaan erilaisia astman alatyyppejä ja siten hoitokin on muuttunut yksilöllisemmäksi. Uuden hoitosuosituksen mukaisesti lievässä pahenemisvaiheessa ei enää rutiininomaisesti nosteta kortisoniannosta vaan tilaa pyritään hoitamaan oirelääkkeellä. Astman hoidossa säännöllinen seuranta on tärkeää.

Osa astmaatikoista on yliherkkiä tulehduskipulääkkeille (esim. ibuprofeeni ja asetyylisalisyylihappo) ja saa näistä astmaoireita, tällöin esimerkiksi parasetamoli särkylääkkeenä on parempi vaihtoehto. Muista kipulääkkeistä mm. kodeiini saattaa aiheuttaa keuhkoputkien ahtautumista.

Yleisimpien astmalääkkeiden vaikutukset ja haitat

Astman hoidossa käytettävät peruslääkkeet annostellaan paikallisesti keuhkoihin. Tästä syystä lääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Yhteisvaikutusten ja haittojen riski on vähäinen. 

Tulehdusta poistavat lääkkeet (”hoitavat lääkkeet”)

Astman perushoitona on limakalvojen tulehdusta hoitava inhaloitava, sisäänhengitettävä, glukokortikoidi, puhekielessä kortisoni (beklometasoni, budesonidi, flutikasoni, mometasoni ja siklesonidi). Ne vähentävät tulehdusta keuhkoputkissa. Joillakin astmaatikoilla hoidoksi riittävät ajoittaiset, muutaman viikon mittaiset kuurit, pienimmällä oireita poistavalla annoksella. Oikea lääkkeen ottotekniikka pitää harjoitella ammattilaisen opastuksella, jotta annostelu onnistuu ahdistustilanteessa, ja hätääntyneenäkin.

Koko elimistöön kohdistuvat haittavaikutukset ovat harvinaisia. Tyypillisiä paikallisia haittoja ovat äänen käheytyminen sekä suun ja nielun hiivainfektiot. Suun ja nielun huuhtominen jokaisen lääkkeenottokerran jälkeen vähentää näiden haittojen riskiä. Tilanjatkeen käyttö annostelussa tehostaa lääkkeen keuhkoihin pääsyä ja vähentää suun alueen haittoja. Vaikean astman hoidossa joskus käytettävät lyhytaikaiset, suun kautta (tablettina) otettavat, kortisonikuurit aiheuttavat harvoin haittoja.

Keuhkoputkia laajentavat lääkkeet (”avaavat lääkkeet”)

Satunnaisiin kohtausoireisiin käytetään nopeasti keuhkoputkia avaavaa lääkettä, joiden säännöllistä käyttöä pyritään välttämään. Hoitotasapainon ollessa hyvä, avaavaa lääkettä ei juuri tarvita. Keuhkoputkia laajentavat lääkeaineet rentouttavat keuhkoputken sileää lihasta avaten keuhkoputkia. Näitä lääkeaineita ovat esimerkiksi formoteroli, salbutamoli ja salmeteroli sekä vain yhdistelmävalmisteissa oleva vilanteroli. Avaavat lääkevalmisteet voidaan jakaa lyhyt- ja pitkävaikutteisiin. Lyhytvaikutteisia avaavia lääkkeitä (salbutamoli) käytetään myös oireiden ehkäisyssä, esimerkiksi ennen rasitusta. Pitkävaikutteisia avaavia lääkkeitä (formoteroli, salmeteroli, vilanteroli) käytetään, jos tehokas kortisonilääkitys ja lyhytvaikutteinen avaava lääke eivät riitä oireiden kurissa pitämiseen. Kortisonin ja keuhkoputkia laajentavan lääkkeen yhdistelmävalmisteita käytetään, jos molempia lääkkeitä tarvitaan päivittäin.

Lyhytaikaisena haittavaikutuksena avaavat lääkkeet voivat aiheuttaa sydämen tykytystä ja vapinaa. Suun huuhtominen lääkkeenoton jälkeen vähentää suun alueen haittojen riskiä.

Beetasalpaajat, jopa silmätippojen sisältämä beetasalpaaja, voivat heikentää keuhkoputkia laajentavien lääkkeiden vaikutusta ja pahentaa astmaa supistamalla keuhkoputkia aiheuttaen astmakohtauksen.

Muita lääkkeitä

Astman hoidossa käytettävä leukotrieenin salpaaja montelukasti saattaa riittää yksinään lievän astman hoidoksi, mutta useimmiten sitä käytetään muun hoidon tukena tehostamaan hengitettävän kortisonin vaikutusta. Haittavaikutukset ovat vähäisiä, mutta lieviä vatsavaivoja tai pahoinvointia voi esiintyä. Montelukastilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Vaikean astman hoidossa voidaan käyttää pistoksena annettavia biologisia lääkkeitä.

Lopuksi

Astman hoito on yksilöllistä ja myös lääkeyhdistelmät saattavat olla hyvinkin erilaisia astman oireiden mukaan. Tärkeä hoidon tehokkuuteen vaikuttava asia on oikea lääkkeiden ottotekniikka. Apteekissa neuvomme mielellään laitteiden ja apulaitteiden käytössä. Apteekkariliiton lääkeannosteluvideot inhaloitavista astma- tai keuhkoahtaumalääkkeistä ovat hyviä opastajia. Keskustelethan astmaan liittyvistä askarruttavista seikoista apteekissa ammattilaisten kanssa! 

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Astma – Terveyskirjasto
Astma (kaypahoito.fi)
Astman hoito – Terveyskirjasto
Astmalääkkeet – Terveyskirjasto
https://www.terveyskyla.fi/allergia-astmatalo 
https://www.hengitysliitto.fi/hengitys-sairaudet/astma/ 
https://www.allergia.fi/astma/#c78369a4