Mikä on meille tärkeää Rotuaarin apteekissa? Sen voisi tiivistää yhteen sanaan: asiakas. Kaikki toimintamme tähtää laadukkaaseen asiakaspalveluun. Turvallinen lääkehoito on jokaisen asiakkaan etuoikeus ja sen saavuttaminen on meille jokaisen asiakkaan kohdalla tärkeää. Teemme sen turvaamiseksi töitä joka päivä. Toinen tärkeä tehtävämme on terveysneuvonta, jota teemme myös päivittäin. Se koostuu mm. lääkkeiden käytön neuvonnasta, terveysvinkeistä ja elintapaohjeista.
Rotuaarin apteekissa on jo kahdestoista apteekkari
Tällä hetkellä apteekkiamme johtaa ensimmäinen naisapteekkari. Hän on kahdestoista apteekkari entisessä Oulun Uudessa apteekissa ja nykyisessä Rotuaarin apteekissa. Apteekkimme sijainti näiden yli 160 vuoden aikana on vaihdellut hyvin pienellä alueella Oulun keskustassa, vaikka muuttoja on ollut useita. Tilat on kuitenkin aina löytyneet turvallisen lyhyen välimatkan päästä aikaisemmista tiloista.
Miten meistä on tullut Rotuaarin apteekki? Tarinan voisi kertoa yhdellä lauseella, jossa olisi vain maininta apteekin nimen muutoksesta vuonna 1999. Se ei kuitenkaan riitä tarinaksi koko muutokseemme Oulun Uudesta apteekista Rotuaarin apteekiksi. Koko historian, yli 160 -vuotisen taipaleen ajalta tapahtumat tekevät apteekistamme Rotuaarin apteekin. Meillä on työskennellyt paljon ihania ihmisiä. Apteekkarit ovat olleet kaikki erilaisia. Lue tarkemmin historiastamme täältä.
Nykyaikainen oululainen apteekki asiakkaita varten
Toimimme Oulun Rotuaarin vilkkaalla kävelykadulla torin ja keskustan välillä. Palvelemme asiakkaita vuoden jokaisena päivänä. Meillä on esteetön kulku tiloihimme. Olemme joukko nuorekkaita, farmasian alan ammattilaisia ja intohimonamme on palvella asiakkaita paremman elämänlaadun saavuttamiseksi. Joukkomme haluaa oppia uutta ja tuoda terveystietoa asiakkaidemme ulottuville. Lääkeneuvonta on lähellä sydäntämme, mutta olemme valmiit opastamaan myös terveyden ylläpitämisessä ja parantamisessa. Tervetuloa asiakkaaksemme!
Palvelumme asiakasta varten
Kivijalka-apteekkimme lisäksi palvelemme verkkoapteekissa, jossa voit asioida silloin, kun sinulle sopii. Verkkoapteekin tilaukset toimitamme kotiinkuljetuksena tai noutoautomaattiin Pekurin käytävälle sekä ympäri maata jakelukumppanien avulla. Hailuodossa palvelemme asiakkaita palvelupisteen kautta. Lisäksi apteekissamme on annosjakelupalvelu, jolloin asiakas saa lääkkeensä 2 viikon annoksissa. Lue lisää monipuolisista palveluistamme täältä.
Missiomme
Apteekkimme missio on parantaa asiakkaiden elämänlaatua, vaikka terveempi elämä ei aina olisikaan mahdollista. Me olemme asiakkaan tukena erilaisissa elämän vaiheissa terveyteen liittyvissä asioissa.
BERNDT JOHAN HUHTINEN APTEEKKARI VUOSINA 1884 – 1893
Apteekki -sana tulee kreikan kielen sanasta apotheke. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi varastoa tai säilytyspaikkaa. Sanaa käytettiin kuvaamaan myös paikkaa, jossa antiikin ajan lääkärit säilyttivät lääkkeitään. Ouluun perustettiin ensimmäinen apteekki vuonna 1762. Tällöin oululaiset eivät vielä osanneet käyttää apteekin palveluja, vaan turvautuivat välskäreiden osaamiseen. Pikkuhiljaa apteekin toiminta kehittyi ja apteekkipalvelujen tarve lisääntyi. Oulussa oli 1850-luvulle asti vain yksi apteekki, kunnes vuonna 1857 perustettiin toinenkin apteekki Lääkelaitoksen johtajan senaatille tekemän esityksen perusteella. Tuolloin Suomessa oli vain 43 apteekkia ja asukasluku oli 1,5 miljoonaa. Oulun kaupungissa asui noin 6000 ihmistä. Lääkkeiden pelättiin loppuvan Suomesta Krimin sodan vuoksi.
Apteekin perustaminen
Keisarillisen Armollisen Avoimen Kirjeen valtuuttamana Palmqvist sai apteekkioikeuden toisen apteekin perustamiseen 31.3.1857. Oulun toinen apteekki nimettiin Uudeksi apteekiksi. Apteekki avasi ovensa Kirkkokadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa seuraavana kesänä, 3.6.1858. Silloin apteekin kellarissa säilytettiin lääkkeiden raaka-aineiden lisäksi mm. verijuotikkaita. Apteekin offisiini eli palvelutila tuli tutuksi asiakkaille. Offisiinin seinät olivat täynnä hyllyjä, joissa oli suoria symmetrisiä rivejä oranssinruskeita pulloja ja -purkkeja. Lääkeainepullot olivat sisällönmukaisessa järjestyksessä. Tiloja tarvittiin laboratorioille ja materiaalihuoneelle, kun taas aineiden säilyttämiseen käytettiin kellaria. Pitkään vielä 1900-luvulla oli tyypillistä, että asiakastilat apteekeissa olivat pieniä ja valmistustilat sekä varastot veivät suuren osan kokonaistiloista.
Lääkkeiden raaka-aineet ja lääkemuodot
Lääkkeiden raaka-aineina oli 1800-luvulla pääsääntöisesti rohdokset eli luonnosta saatavat ainekset. Raaka-aineita kerättiin luonnosta ja kuivatettiin kuivaushuoneissa. Lääkkeet valmistettiin viranomaisten vahvistaman lääkevalmistusohjekirjan, farmakopean mukaan. Lääkevalmisteet saattoivat sisältää esimerkiksi useita yrttejä tai rohdoksia. Lääkkeet olivat erilaisissa muodoissa, kuten uutteena, tinktuurana, mikstuurana, keitteenä, hauteena, siirappina ja linimenttinä.
Lääkärit määräsivät asiakkaille lääkkeitä lääkemääräyksillä, jotka kopioitiin apteekissa signatuureihin. Signatuurit kiinnitettiin lääkepurkkeihin ja pulloihin. Signatuurit suunniteltiin huolellisesti ja niissä oli yleensä apteekin symboli ja nimi näkyvissä. Symbolina oli usein apteekkirakennus. Symbolina saattoi olla myös paikkakunnan nähtävyyksiä, kuten kirkko, koski linna tai silta, siksi signatuurit näyttivät jopa kauniilta taideteoksilta. Lääkemääräyksiä säilytettiin apteekissa 10 vuoden ajan vuoteen 1973 saakka. Osa lääkkeistä pakattiin reseptipusseihin, josta löytyi lääkkeen koostumus, lääkärin, apteekin ja potilaan nimet. Näiden lisäksi pusseihin kirjoitettiin lääkkeen hinta, annosteluohjeet sekä päiväys. Tyypillisesti apteekissa valmistetut lääkkeet annettiin asiakkaalle apteekin omiin pulloihin, purkkeihin tai pakkauksiin laitettuina. Sen lisäksi asiakas toi myös omia rasioita tai pulloja lääkkeitä varten.
Palmqvist Uuden Apteekin apteekkarina 16 vuoden ajan aina vuoteen 1873 saakka. Apteekkimme tarina jatkuu apteekkari Nordforsin aikakaudelle seuraavassa artikkelissa.
Lähteet:
Snellman, E. 2004. Hopeavaaka. Oulu.
Peldán, K. 1967. Suomen Farmasian historia. Helsinki: Suomen farmaseuttinen yhdistys
ALBERT FREDRIK NORDFORS APTEEKKARI VUOSINA 1874 – 1884
Maailmalla koko 1800-luvun ajan teknologia ja lääketiede olivat kehittyneet kovaa vauhtia, mutta silti kulkutaudit ja ruoanpuute vaivasivat useita maita. Suomessa toivuttiin pitkään 1860-luvun suuresta nälkäkatastrofista, jonka aikana parissa vuodessa alle kahden miljoonan suomalaisen pienestä kansasta kuoli 270 000 henkeä. Suuresta katastrofista huolimatta Suomessa alkoi vahva kansallinen herääminen 1860- ja 1870-luvulla venäjän keisari Aleksanteri II aikana. Monet positiiviset kehitysaskeleet johtivat maamme taloudelliseen vaurastumiseen. Myös kansakoulujen kehittyminen edesauttoi suomenkielisen väestön sivistystason hyvään noususuuntaan.
Apteekkialan koulutus 1800 -luvulla
Apteekkialan koulutusta toteutettiin 1800-luvulla vanhan mestari-kisälli-toiminnan kautta. Koulutus oli oppisopimuspohjaista ja juuri apteekkarilla oli suuri vastuu rohdosoppien siirtämistä tuleville ammattilaisille. Opiskelu tapahtui siis töitä tehden apteekissa. Farmasiaoppilaan tutkinnon suorittaminen kesti 3–6 vuotta ja proviisorin tutkinnon suorittaminen vielä 4 vuotta lisää. Proviisorin tutkinnon jälkeen pystyi suorittamaan apteekkarin tutkinnon.
Oulussa apteekkitoiminta oli jo hyvässä vauhdissa Uudessa Apteekissa Nordforsin saadessa apteekkarin oikeudet. Hän sai privilegion eli erikoisoikeuden Uuteen apteekkiin 19.8.1874. Apteekkari oli aktiivinen kaupunkilainen osallistuen kaupungin rientoihin. Yhteiskunnalliset asiat ja niiden kehittäminen kiinnostivat Nordforsia suuresti. Hän perusti insinööriveljensä kanssa Oulun ensimmäisen puhelinlaitoksen vuonna 1882 Uuden apteekin konttorihuoneeseen Kirkkokadun ja Pakkahuoneenkadun kulmaukseen.
Oulun tulipalo alkoi apteekkimme kellarista vuonna 1882
Tuohon aikaan apteekin holvaamattomissa kellareissa säilytettiin myös herkästi syttyviä aineita. Kanisterit sisälsivät yhdessä kellarissa eetteriä, bensiiniä ja tärpättiä. Toisessa kellarissa oli puuöljyä, koivuöljyä sekä liinöljyä, kun taas kolmannessa kellarissa säilytettiin petroleumia. Juuri apteekkimme kellarista alkoi 30. marraskuuta vuonna 1882 surullinen tapahtumasarja, jonka vaikutukset olivat osalle kaupungin keskustasta kohtalokkaat. Paikallinen Kaiku -lehti tiesi kertoa onnettomuuteen johtaneista syitä seuraavaa: Eräs apteekin oppilaista meni noutamaan bensiini-öljyä kellarista yhdessä juoksupojan kanssa. Herkästi syttyvää bensiini-öljyä pääsikin valumaan lattialle lyhdyn viereen. Tämän seurauksena tuli tarttui öljyyn ja levisi nopeasti ylöspäin. Hetken päästä koko talo oli liekkien vallassa. Sammutusta vaikeutti vielä veden vähyys kuivan kesän jälkeen torin rannassa. Kun vesiruiskut saatiin sammutuskuntoon, apteekin talo oli jo palanut lähes kokonaan.
Tulipalossa tuhoutui myös uusi Oulun puhelinkeskus. Apteekin tuhojen lisäksi tulipalo tuhosi kaupungin arvokkaimman osan levitessään rantaan saakka seuraavan yön aikana. Apteekkari ryhtyi kuitenkin ripeästi toimeen tuhon jälkeen ja avasi muutaman päivän päästä väliaikaisen apteekin maalari Kanniaisen taloon palopaikan viereen. Apteekin talon tilalle rakennettiin heti uusi rakennus, johon apteekki muutti takaisin heti. Toimelias apteekkari sairastui keuhkotautiin pian tulipalon jälkeen ja kuoli alkuvuodesta 1884.
Nordforsin vaiherikas aikakausi kesti apteekissamme 10 vuotta. Tarinamme jatkuu apteekkari Huhtisen aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue ensimmäisen apteekkarin Palmqvistin aikakauden apteekkimaailmasta täältä.
Lähteet:
Snellman, E. 2004. Hopeavaaka. Oulu.
Peldán, K. 1967. Suomen Farmasian historia. Helsinki: Suomen farmaseuttinen yhdistys
BERNDT JOHAN HUHTINEN APTEEKKARI VUOSINA 1884 – 1893
Tässä artikkelissa kerrotaan apteekkimme historiaa apteekkari Huhtisen aikakaudelta. Huhtisen aloittaessa työnsä 1800-luvun lopulla Suomessa elettiin kaikin tavoin kehittymisen aikaa. Maamme asukasluku oli noin 2,1 miljoonaa asukasta. Vajaat 10 % ihmisistä asui kaupungissa. Lääkäreitä maassamme oli vain noin 160 ja hammaslääkäreitä noin kymmenen. Maassamme esiintyi paljon keuhkotautia ja muita tuberkuloosin muotoja. Terveydenhuollon kehittyminen alkoi olla taloudellisesti mahdollista 1880-luvulla. Terveydenhuollon kehityksessä tapahtui merkittäviä muutoksia 1870–1880-lukujen vaiheilla. Tällöin perustettiin uusi terveydenhuollon keskusvirasto Lääkintöhallitus Collegium medicumin ja Houruinhoidon johtokunnan tilalle. Kunnat alkoivat palkata kunnanlääkäreitä. Vuonna 1886 valtio alkoi myös myöntää kunnille avustuksia kunnanlääkärin palkkausta varten. Vasta kunnanlääkärien yleistyminen toi lääkäripalvelut kaikkien kansalaisten ulottuville.
Isorokkoepidemiat
Isorokko oli yleinen kulkutauti, joka 4–6 vuoden välein yltyi epidemiaksi maassamme. Kuolleisuus isorokkoon oli suuri. Suomalaisia rokotettiin isorokkoa vastaan jo 1800-luvun alkupuolella, mutta se oli vapaaehtoista toimintaa. Vuonna 1883 annettiin rokotusasetus, jossa määrättiin kunnat hoitamaan rokotukset alueillaan. Jokaisella oli velvollisuus ottaa isorokkorokote. Lapset velvoitettiin rokottamaan ennen 2-vuoden ikää. Niskoitteleville tai rokotuksen laiminlyöneille ihmisille saatettiin antaa sakko. Rokotuspakko tuotti toivotun tuloksen ja isorokkoepidemioita ei ole ollut vuosien 1892–1893 jälkeen moniakaan. Isorokkorokotuksen pakollisuus päättyi vuonna 1952.
Apteekkari Huhtinen juotikkakauppiaana
Vuonna 1884 Oulun Uuden Apteekin kolmanneksi apteekkariksi tuli Savonlinnassa koulunsa käynyt Berndt Huhtinen. Hän oli oppilaana helsinkiläisessä Girstenin apteekissa ja valmistui farmaseutiksi 1872 ja proviisoriksi 1877. Oulun asukasluku oli kasvanut vuoteen 1886 mennessä jo 9540 asukkaaseen. Samana vuonna Ouluun valmistui rautatie, mikä vilkastutti liikennettä ja kasvatti Oulun kaupunkina.
Jo ensimmäisen apteekkarin aikana, kuten myös apteekkari Huhtisen aikaan, apteekissamme säilytettiin ja myytiin verijuotikkaita. Ikivanhana parannuskeinona niitä käytettiin ’Pahan veren poistamiseen’ ja erään opin mukaan ajateltiin kaikkien sairauksien olevan yhden tulehduksen aiheuttamaa tautia. Parannuskeinona pitikin useissa tapauksissa poistaa verta potilaasta. Parhaana menetelmänä kuitenkin pidettiin verijuotikkaiden tekemään työtä ihmiskeholla. Suomessa iilimatoja käytettiin tyypillisesti kurkkutulehdusten, hammastulehdusten, silmätulehdusten, ajosten, ruhjevammojen ja peräpukamien hoitoon tai kuppaamisen ja suoneniskun korvausmuotona. Lääkinnälliseen käyttöön tarkoitettuja juotikkaita piti olla apteekeissa ja niiden hinnat määrättiin tarkkaan virallisessa lääketaksassa. Juotikkaiden säilytys oli tarkkaa puuhaa. Ne säilytettiin viileässä, ilmavassa ja varjoisessa paikassa astiassa, jossa oli tavallista vettä. Niiden piti olla eläviä, virkeitä ja täysikasvuisia, eikä niitä voitu käyttää tehtävässään kuin kerran.
Sokkeloiset apteekin tilat
Sähkön käyttö ja puhdas, helposti saatava vesi eivät olleet 1800-luvun loppupuolen apteekeissa itsestään selviä etuja. Apteekkien tilat sijaitsivat usein monessa kerroksessa sokkeloisissa rakennuksissa. Rohdoskamari, dekoktorio (keitteiden ja hauteiden valmistuspaikka), tinktuurakamari (tinktuuroiden, ekstraktien, laastareiden, öljyjen ja muiden vastaavien säilytyspaikka) ja materiaalikamarit saattoivat sijaita hankalissa paikoissa ylä- tai alakerrassa, kun taas varastot olivat usein ulkorakennuksissa. Myös Uuden apteekin offisiiniin saavuttiin korkeiden portaiden kautta rakennuksen kulmasta. Työ apteekissa pitikin työntekijät hyvässä fyysisessä kunnossa, koska isoja säilytysastioita kannettiin valmistustilojen ja varastojen välillä.
Apteekkari Huhtisen aikakausi apteekissamme kesti 9 vuotta. Tarinamme jatkuu apteekkari Hasselblattin aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue edellisen, toisen apteekkarin Nordforsin aikakauden apteekkitoiminasta lisää.
Lähteet:
Snellman, E. 2004. Hopeavaaka. Oulu.
Peldán, K. 1967. Suomen Farmasian historia. Helsinki: Suomen farmaseuttinen yhdistys
ARTHUR HASSELBLATT APTEEKKARINA VUOSINA 1893 – 1905
Euroopassa oli 1900-luvun alussa voimakas kehityksen ja taloudellisen kasvun aika, koska monet alat kehittyivät hurjaa vauhtia. Lääketieteessä keksittiin uusia keinoja sairauksien hoitamiseen. Rautatiet ja laivat kehittyivät. Lennätin, radio ja puhelin avasivat uusia mahdollisuuksia viestintään. Suurkaupungeissa valaistuskin hoidettiin jo sähköllä. Suuria asioita tapahtui myös maamme historiassa vuosisadan vaihteen tienoilla, kun useita yhteiskuntaamme koskevia lakeja ja toimintatapoja muutettiin vuosisadan ensimmäisinä vuosina. Kansa alkoi vastustella muutoksia ja järjesti mm. kutsuntalakot koskien uutta asevelvollisuuslakia.
Maailmalla riehui vuosina 1889–90 pandemia, jota ryssänkuumeeksikin kutsuttiin. Sen alkuperä oli Venäjällä. Influenssa etenikin nopeasti jokireittejä, höyrylaivojen mukana ja rautateitä pitkin. Epidemia oli levinnyt ympäri maapalloa jo vuoden 1890 kesällä. Influenssan torjumiseen oli vain vähän keinoja, vaikka lääkärit ja sanomalehdet neuvoivat noudattamaan hyvää hygieniaa, huolehtimaan riittävästä levosta sekä varoittelivat saunomisesta.
Oulu kehittyi kauppapaikkana
Oulun kaupunki kehittyi vuosisatojen vaihteessa. Suuri muutos tapahtui tervakaupan vähenemisen vuoksi. Tervan tuottamisesta siirryttiinkin saha-, nahka- ja elintarviketeollisuuden pariin. Kaupankäynti muuttui samanaikaisesti tukku- ja yksittäiskauppaan. Oulu oli jo hyvin vireä kauppapaikka 1800-luvun lopulla. Nykyinen kauppakortteli Pekuri Rotuaarin varrella on nimetty kulta- ja hopeaseppä J.H. Pekurin mukaan. Hänen yrityksensä lisäksi vuosisadan vaihteen tienoilla Oulussa toimi mm. Katri Antellin leipomo sekä Bergdahlin kirjasitomo. Torikauppa ja markkinat olivatkin hyvin suosittuja tapahtumia. Vuonna 1901 avattiin torille kauppahalli, joka mahdollisti kaupanteon entistä paremmin. Oulun kaupunki oli kasvanut niin isoksi, että päätettiin perustaa kaupunkiin kolmas apteekki vuonna 1897.
Apteekkarit vaihtoivat apteekkeja keskenään
Apteekkilaki oli 1800-luvulla hyvin toisenlainen kuin nykyään. Silloin se salli apteekkarien vaihtaa apteekkeja keskenään heidän niin halutessaan. Näin kävi Oulun Uuden Apteekin historiassakin. Kolmas apteekkimme Huhtinen ja apteekkari Hasselblatt vaihtoivat toimipaikkojaan. Huhtisesta tuli Haapaveden apteekkari ja Hasselblattista Oulun Uuden apteekin neljäs apteekkari. Hasselblattin suvulla oli vahvat siteet Ouluun. Hänen isoisänsä oli ollut kaupungin pormestarina. Apteekkarin veli toimi tuolloin Oulun Vanhan Apteekin apteekkarina ja toinen veli toimi pormestarina.
Apteekit kehittyivät ja tehdasvalmisteiset lääkkeet tulivat myyntiin
1800-luvun loppupuolella apteekkien toimitustiloja eli offisiineja alettiin tehdä tilavimmiksi sekä juhlavammiksi. Lukuisista tulipaloista johtuen laboratorioita, yrttikamareita sekä varastotiloja alettiin vähentää. Suuritöisten ja harvinaisempien lääkevalmisteiden valmistus lopetettiin. Kemiallisten valmisteiden tekeminen loppuikin ensin. Myöskään suuritöisiä galeenisia valmisteita ei enää sittemmin valmistettu. Näitä pystyi ostamaan jo valmiina. Apteekkari Albin Koponen perusti ensimmäisen lääketehtaan Suomeen vuonna 1900, jossa valmistettiin lapamatolääkettä. Tukkukauppoja alettiin perustaa vuosisadan loppupuolella, jolloin apteekkien tilaukset helpottuivat. Apteekkareita alkoikin huolestuttaa ”patenttilääkkeiden” valmistus. Näissä koostumuksia ei ilmoitettu ja niitä alettiin myymään vaihtoehdoiksi apteekissa valmistetuille lääkkeille. Vuosisadan lopulla apteekkeihin alkoi tulla tehdasvalmisteisia lääkkeitä myyntiin. Apteekkien määrä lisääntyi koko ajan. Vuosisadan vaihtuessa apteekkien lukumäärä oli jo 159 kappaletta.
Hasselblatt toimi apteekkarina Uudessa apteekissa 12 vuotta. Hän muutti perheineen Porvooseen luopuessaan apteekkioikeudestaan vuonna 1905. Apteekkimme tarina jatkuu apteekkari Hedmanin aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue kolmannen apteekkarin Huhtisen johtaman apteekkimme historiaa täältä.
Lähteet:
Snellman, E. 2004. Hopeavaaka. Oulu.
Suomen farmasian historia; Kerttu Peldán, 1967, Helsinki
JULIUS OSSIAN HEDMAN APTEEKKARINA VUOSINA 1905 – 1928
Apteekkari Hedmanin aikakautena sekä Suomen että maailmankin mittakaavassa tapahtui suuria asioita. Euroopan tapahtumat vaikuttivat tietienkin Suomeen myös. Pitkä ensimmäinen maailmansota muutti Eurooppaa ja myös yhteiskuntaamme suuresti. Venäjän vallankumouksen jälkeen maamme itsenäistyi 1917. Suomessa järjestettiin ensimmäiset eduskuntavaalit, joissa myöskin oululaiset saivat äänestää. Oulusta valittiinkin neljä kansanedustajaa hoitamaan vasta itsenäistyneen maamme asioita.
Espanjan tauti riehui maailmalla
Espanjantaudiksi kutsuttu influenssa levisi ympäri maailmaa vuonna 1918. Se sai alkunsa Yhdysvalloissa. Nykyään arvellaan, että ensimmäinen tartunta olisi tullut ihmiseen linnusta. Ensimmäinen maailmansota oli tuolloin käynnissä ja influenssaan sairastunut ihminen työskenteli armeijan ruokahuollossa. Tauti alkoi levitä tehokkaasti sotaa käyvissä maissa, mutta sotasensuuri esti tiedon leviämisen kansan keskuuteen. Espanja sen sijaan oli puolueeton sodassa ja siellä tauti nousikin laajemmin uutiseksi. Juuri tämän vuoksi tauti nimettiin Espanjan taudiksi. Sen arvellaan tappaneen ainakin 30 miljoonaa ihmistä. Espanjantauti levisi aalloittain, joita oli kaikkiaan neljä. Viimeinen näistä aalloista riehui maailmalla tammi-helmikuussa 1920. Espanjantauti oli poikkeuksellinen influenssaepidemia, koska se tappoi nuoria ja vahvoja ihmisiä. Suomeen tauti iski kesäkuussa 1918 sodan jälkeisen sekasorron keskelle ja myöskin eteni aalloittain. Suomessa kuolleisuuden arvellaan olleen jopa noin 20 000 asukasta. Erityisen tuhoisa tauti oli Lapissa, Inarin pitäjässä. Siellä lähes 10 % väestöstä kuoli influenssaan.
Ouluun ensimmäinen elokuvateatteri vuonna 1906
Vuonna 1910 Oulun asukasluku oli noin 16 200 ja kuusi vuotta myöhemmin jo 21 500. 1920-luvulla kaupunki suomalaistui ja ruotsin kielen asema alkoi vähetä. Taloista alettiin jo 1800-luvun lopulla rakentaa korkeita, kivisiä ja suuria. Oulun kaupungintalo onkin yksi näistä upeista taloista. Ouluun perustettiin vakituinen palokunta 1920-luvun alkuvuosina. Sortovuosina valtion pyrkimys oli vahvistaa poliisivoimia, mutta Oulun kaupunki torjui ehdotuksen taloudellisin perustein. Kuitenkin vuonna 1904 kaupunkiin perustettiin poliisikamari ja poliisimestarinvirka, samalla poliisivoimia vahvistettiin ja poliisilaitoksesta tehtiin valtiosta riippuvainen, kuvernöörin käskyläinen. Oulun ensimmäinen elokuvateatteri avattiin vuonna 1906. Historian tietojen mukaan vuonna 1918 Espanjan tauti vei 40 oululaisen hengen. Oulun kaupunki sai jo tuolloin neljännen apteekkinsa vuonna 1914 Oulujoen pohjoispuolelle Tuira-Alalaanilan kaupunginosaan.
Apteekkari sivutoimisena postin kuljettajana
Apteekkimme viides apteekkari Hedman oli juuriltaan oululainen. Hän oli oppilaana Oulun vanhassa apteekissa ja kouluttautui farmaseutiksi sekä suoritti proviisorin tutkinnon vuonna 1890. Oulun Uuden apteekin apteekkariksi hän siirtyi Kalajoen apteekista vuonna 1905. Farmaseuttina apteekissamme työskennellyt Aino Viinikka muistaa Hedmanin lämminsydämisenä miehenä, joka teki lapsille leikkikaluja askartelutöinään omien lasten jo vartuttua. Apteekkarilla oli sivutoimena postin kuljetus postitoimistosta rautatieasemalle, mikä tehtiin hevosen ja ponin avulla. Apteekin henkilökunnan kesken puhuttiin ruotsin kieltä. Talot olivat tuohon aikaan kylmiä ja hataria varsinkin talvisin. Uunin vieressä piti lämmitellä aina tarvittaessa. Vuorotyö oli tavallista apteekeissa, koska se palveli myös yöaikaan asiakkaita yhden työntekijän voimin. Kilotavaraa ostettiin pari kertaa vuodessa. Tynnyritavarat, kuten vaseliini, vahat ja monet rohdokset tilattiin saksalaiselta edustajalta. Tukkukaupan kehittyessä muita lääkkeitä ei tarvinnut enää tilata koko vuoden varastoa kerrallaan, mikä helpotti apteekkien toimintaa suuresti. Lähes kaikilla apteekeilla oli valikoimissaan oma yskänlääke, jotka olivat lääkeaineen vesi- tai siirappiliuoksia. Niissä saattoi olla salmiakkia, lakritsin väkiliuosta tai anisvettä.
Hedman toimi apteekkarina Uudessa apteekissa 23 vuotta aina kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Hedmanien perhehautaan Oulun hautausmaalle. Apteekkimme tarina jatkuu apteekkari Segermanin aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue neljännen apteekkarin Hasselblattin aikakaudesta täältä.
Lähteet:
Snellman, E. 2004. Hopeavaaka. Oulu.
Suomen farmasian historia; Kerttu Peldán, 1967, Helsinki
UNO BIRGER SEGERMAN APTEEKKARINA VUOSINA 1928 – 1958
Suomi oli ollut itsenäinen valtio jo yli vuosikymmenen Segermanin saadessa apteekkarin oikeudet apteekkiimme. Maamme oli 1920-luvulla runsaan kolmen miljoonan asukkaan maatalousyhteiskunta ja itsenäinen nuori tasavalta. 1920-luku olikin Suomessa eheytymisen aikaa, jolloin sisällissodassa kahtiajakautunut kansa pyrittiin sosiaalisien uudistuksien avulla yhdistämään.
Samanaikaisesti Farmasian alan opetus kehittyi ja se hyväksyttiin omaksi tieteenalakseen 1930-luvulla. Uusien lääkeaineiden löytyminen ja keksiminen vauhditti lääkealan kehittymistä. 1930-luvun puolivälissä saksalaisen sulfalääke Prontosilinin käyttö yleistyi. Se vähensi merkittävästi kuolleisuutta aivonkalvontulehdukseen. 1940-luvulla penisilliiniä alettiin käyttää laajamittaisemmin ja Toisen maailmansodan jälkeen penisilliini ja useat muut antibiootit yleistyivät sairauksien hoidossa.
Apteekkiala Suomessa alkoi muuttua sotien aikaan
Sotien aikaan apteekkien toimintatapa ja rooli muuttui. Miespuoliset työntekijät kutsuttiin rintamalle. Lääkevalmisteiden myyntiä rajoitettiin, joidenkin jopa kiellettiin apteekeista. Talvisodan jälkeen maamme lääketilanne huononi. Osasta lääkkeistä ja raaka-aineista oli pulaa. Joidenkin lääkkeiden käyttöön tuli rajoituksia. Tilanne jatkui vielä muutamia vuosia sodan jälkeenkin. Apteekkialaa koskevia muutoksia alettiin suunnitella sotien jälkeen 1940-luvun loppupuolella. Suomessa toimikin jo 420 apteekkia, lääketehtaita 6 kappaletta ja apteekkitavarakauppoja 15 kappaletta.
Kujeileva apteekkari piristi Oulun katukuvaa
Apteekkimme kuudes apteekkari Segerman oli monitaitoinen persoonallinen mies. Hän suoritti farmaseutin ja proviisorin tutkintojen lisäksi filosofian kandidaatin tutkinnon. Hän opiskeli Saksassa luonnontieteitä. Oulun Uuden apteekin apteekkariksi Segerman tuli Savonlinnan II apteekista. Toimittaja Viljo Mäkipuron erääseen lehteen kirjoittaman artikkelin mukaan Segermanin lempinimi oli UBS. Hän kuvailee apteekkaria ”rakettimoottoriksi”. Toimittajan mukaan hän osallistui laajasti kaikenlaiseen toimintaan, kuten konsertteihin, teatterinäytäntöihin, työväen opiston luennoille sekä keskusteluiltoihin. Hänen suuren mielenkiintonsa kohteena olivat museoesineet. Apteekkari UBS oli tuttu näky Oulun kaduilla kärrätessään muinaisesineitä jalkaisin museoon. Hän teki myös useita kepposia ja kujeita lähipiirilleen.
Entinen, Segermanin aikaan asiatyttönä työskennellyt, lääketyöntekijä muistelee Segermanin olleen hyvin seurallinen. Apteekin proviisori oli kiirehtinyt asiatyttöä menemään postiasioille ennen kuin apteekkari ehtii, koska hänellä vierähti usein niillä asioilla todella pitkään. Asiatytön toimenkuvaan kuului yhdessä apteekkarin kanssa viedä pahvilaatikot ja lastuvillat kottikärryillä lääketukkuun Kirkkokadun ja Saaristonkadun risteykseen. Hänen työhönsä kuului myös pulvereiden pakkaaminen ja nesteiden pullotus sekä lääkäreiden tilausten vienti vastaanotoille. Apteekkari ei osallistunut apteekkityöhön. Entisen lääketyöntekijän muisteluiden mukaan Segerman useimmiten istui materiaalihuoneen ison pöydän ääressä lukemassa lehteä. Ainoastaan proviisori puhutteli pääsääntöisesti apteekkaria. Yleisesti apteekissa teititeltiin muita työntekijöitä. Laborantin huone oli iso, jossa yksi farmaseuteista toimi laboranttina. Asiatyttö oli siellä apulaisena.
Apteekki vahingoittui räjähdyspommista talvisodan aikaan
Apteekkimmekaan ei säästynyt talvisodan aikaan vaurioitta. Se suljettiin 8 päiväksi räjähdyspommien aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Apteekissa valmistettiin lääkkeitä eri muodoissa asiakkaille. Pillereitä pyöriteltiin, liuoksia valmistettiin ja pulvereita sekoitettiin. Yöpäivystys oli yhden työntekijän tehtävänä vuorollaan. Sänky löytyi usein apteekin tiloista, jossa työntekijä saattoi levätä työvuoronsa aikana.
Muutto uuteen paikkaan oli apteekkarille vaikeaa
Apteekki siirtyi vanhasta suurpalon jälkeen vuonna 1882 rakennetusta talosta Pohjalaisen Kirjakaupan taloon osoitteeseen Kirkkokatu 17, joka rakennettiin 1952. Apteekin muutto purkutuomion saaneesta vanhasta apteekin talosta oli Segermanille vaikeaa. Vaikka hän vastusti muuttoa viimeiseen saakka, mikään ei auttanut ja muutto oli tehtävä. Uudessa talossa apteekin huoneiston takana oli siivoojan asunto. Apteekin tiloissa oli offisiinin lisäksi esimerkiksi laborantin huone ja materiaalihuone. Apteekilla oli myös kellaritilat, joissa säilytettiin raaka-aineita kanistereissa.
Apteekkari Segerman kuoli 76-vuotiaana vuonna 1959. Hänen tieteellinen perintönsä, kivikokoelma ja laaja kirjallinen tuotanto, ovat tallessa museossa ja arkistoissa Oulussa.
Segerman toimi apteekkarina Uudessa apteekissa 30 vuotta. Apteekkimme tarina jatkuu apteekkari Kalpan aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue apteekkari Hedmanin tarina ensimmäisen maailmansodan ja itsenäistymisen aikana täältä.
Lähteet:
Snellman, E. 2004. Hopeavaaka. Oulu.
Suomen farmasian historia; Kerttu Peldán, 1967, Helsinki
ARMAS RAFAEL KALPA APTEEKKARINA VUOSINA 1959–1961
Apteekkari Kalpan aikakausi apteekissamme jäi lyhyeksi. Hänen aloittaessa apteekkarina Oulun Uudessa Apteekissa hyvinvointivaltion rakentaminen maassamme oli jo hyvässä vauhdissa. Esimerkiksi lapsilisiä alettiin maksaa lapsiperheille 1950-luvulla. Suomalainen arkkitehtuuri sai mainetta kansainvälisestikin, sillä tunnetuin suunnittelija oli Alvar Aalto, joka kokeili rohkeasti erilasia rakennusmateriaaleja. Sotien jälkeiseen asuntopulaan lääkkeeksi suunniteltuja rintamamiestaloja rakennettiin ympäri Suomea vielä 1950- ja 60-luvullakin. Niistä tulikin myöhemmin omakotitalorakentamisen esikuvia.
Hyvinvointivaltion kehittyminen jatkui ja asumisen mukavuudet lisääntyivät
Myös koteihin alkoi tulla nykyajan mukavuuksia. Sähkö-, viemäröinti- ja vesiputket yleistyivät pikkuhiljaa kodeissa. Monia sähköisiä kodinkoneita suomalaiset kuitenkin karsastivat 50 -luvulla. Maassamme suosittiin vielä 50-luvulla rasvaisia ruokia, kuten läskisoosia, makkarakastiketta, tirripaistia ja hernekeittoa. Kulttuurikin kehittyi tekniikan mennessä eteenpäin. Yle aloitti säännölliset televisiolähetykset 1958. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1959. Uusia musiikintekijöitä, esimerkiksi Einojuhani Rautavaara, ja laulajia, kuten Laila Kinnunen, Eino Grön ja Annikki Tähti, nousivat kuuluisuuteen 1950-luvulla.
Myös Oulun kehitys jatkui nopeana. Kaupunkiin perustettiinkin vuonna 1958 Oulun yliopisto. Lisäksi teknillisen koulun yhteyteen perustettiin vuonna 1960 insinöörikoulutusta antava teknillinen opisto. 1950- ja 60-luvuilla Oulussa rakennettiin voimakkaasti kerros- ja rivitaloja ja keskustan rakentaminen oli myös voimakasta. Tämän seurauksena kulttuurihistorian merkit ja vanha oululainen katukuva hävisivät melkein kokonaan. Oulun lentoasema avattiin Oulunsaloon vuonna 1953. Vuonna 1960 lentoasemalla järjestettiin iso lentonäytös, jossa esimerkiksi suihkukone Caravelle III nähtiin ensimmäistä kertaa.
Apteekkari Kalpa huolehti työntekijöiden koulutuksesta
Apteekkimme seitsemäs apteekkari Armas Kalpa oli Pellon apteekkarina ennen Ouluun siirtymistään. Siellä hän osallistui aktiivisesti Suomen Punaisen Ristin Pellon osaston toimintaan ja hän oli Pellon osaston ensimmäinen puheenjohtaja.
Jo Kalpan aikana apteekissamme työskennellyt, silloinen tekninen apulainen muistelee, ettei apteekkari osallistunut apteekin päivittäiseen työhön, koska proviisorin tehtävä oli huolehtia apteekin toiminnasta. Henkilökunta teititteli toisiaan ajan hengen mukaisesti. Apteekkarin rouva osallistui apteekissa mm. särkypulverien pakkaamiseen, vaikka hänellä ei ollutkaan apteekkialan koulutusta. Rouvaa henkilökunta sai kutsua etunimeltä. Kalpa piti työntekijänsä kehittämisestä huolen ja ilmoitti apteekin asiatytön konekirjoituskouluun kasvavien reseptinkirjoitustöiden vuoksi. Asiatytön työnkuvaan tuli resepteissä olevien ohjeiden kirjoittaminen asiakkaiden lääkkeisiin. Asiatyttöä alettiin kutsua tekniseksi apulaiseksi 60-luvulla.
Annospulvereiden menekki oli kovaa
Apteekissa työskenteli useita oppilaita tuohon aikaan. He olivat ”joka paikan höyliä”. Vielä tuolloin tyypillisesti apteekissa valmistettiin paljon lääkkeitä, vaikka tehdasvalmisteisten lääkkeiden osuus kasvoi koko ajan. Niitä valmistettiin myös varastoon, tulevan kysynnän varalle, ettei asiakkaan tarvitsisi erikseen odotella. Erilaiset pulverit toimitettiin asiakkaille jo valmiiksi oikean kokoisina kerta-annoksina – toisin kuin monet muut lääkkeet, joissa oikea annostelu jäi yleensä asiakkaan vastuulle. Annosjauheiden valmistus saattoi työllistää apteekin koko henkilökunnan hiljaisina kausina. Monet apteekkilaiset ovat muistelleet pulvereiden pakkaushetkiä rattoisina yhdessäoloina poikkeuksena apteekkien usein kiivastahtiseen työhön. Kaupungin tai kylän tapahtumien tarkkailu hyvältä ikkunapaikalta oli olennainen osa pakkaustalkoita, joissa täytettiin päänsärky-, hermosärky-, hammassärky- tai muita pulverikuoria. Jutut kulkivat ja naurukin kaikui välillä käsien käydessä näppärästi kuin ompelukone. Rutinoituneimpien pakkaajien kerrotaan tehneen pulverien teosta suorastaan taidetta, niin näppärästi annosjauheet valmistuivat. Apteekkikohtaiset, paikan päällä pakatut annosjauhepulverit olivat pitkään asiakkaiden suosiossa, silloinkin kun teolliset valmisteet jo muutoin valtasivat markkinoita.
Kalpa ehti toimia apteekkarina Uudessa apteekissa vain lyhyen aikaa, 2 vuotta, ennen kuolemaansa. Apteekkimme tarina jatkuu apteekkari Pirisen aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue apteekkari Segermanin vauhdikkaasta ajasta apteekissamme täältä.
ARMAS OLAVI PIRINEN APTEEKKARINA VUOSINA 1961 – 1970
Apteekkari Pirisen aikakausi alkoi kahdeksantena Uuden apteekin apteekkarina. Hän tuli Ouluun Ylänteen apteekista. Tuohon aikaan 60-luvulla Suomessa elettiin elämää hyvässä myötätuulessa. Raskaiden sotavuosien ja jälleenrakennuksen jälkeen kansakunta sai rakentaa rauhassa hyvinvointiyhteiskuntaa. Maatalousyhteiskunnasta tuli teollisuuden ja palveluiden yhteiskunta. Maalta muutettiin kaupunkeihin tai lähdettiin Ruotsiin työn perässä. Elintaso kohosi, yksityinen kulutus kasvoi, kaupungistuminen tapahtui nopeasti. Suomi otti mallia Ruotsista ja muista Pohjoismaista. Talouksien omavaraisuus väheni, kun väki muutti kaupunkeihin.
Hyvinvointiyhteiskunta syntyy
Julkinen kulutus alkoi kasvaa Suomessa 1960-luvulla ja voidaan sanoa, että silloin Suomessa syntyi hyvinvointiyhteiskunta. Yhtenä 1960-luvun suurena sosiaalisena muutoksena voidaan pitää television saapumista suomalaisiin koteihin. Television myötä kasvava televisiomainonta nosti esille uusia tuotteita ja tuotemerkkejä. Ihmisten kulutuskäyttäytyminen alkoi kasvaa. Vuosikymmentä leimasi myös Suomen nuorison radikalisoituminen. Nuoret osoittivat ahkerasti mieltään esimerkiksi Vietnamin sotaa vastaan.
Oulussa yliopisto muuttaa Linnanmaalle ja asutusalueita rakennetaan
Yhteiskuntamme myönteinen kehitys näkyi myös Oulussa. Kaupungin väkimäärä oli kasvanut 60-luvulle tultaessa niin paljon, että rakennusmaat kävivät vähiin. Vuonna 1965 osia Oulujoen kunnasta ja Pateniemen alue Haukiputaalta liitettiin Oulun kaupunkiin, jolloin se oli hetken aikaa pinta-alaltaan Suomen suurin kaupunki. Kaupunkikuvassa tapahtui 60-luvulla suuria muutoksia. Lintulan ja Kaukovainion kaupunginosia alettiin rakentaa ja talot olivat pääosin kerrostaloja. Keskustan puukorttelit ja Tuiran sekä Heinäpään kaupunginosat laitettiin käytännössä remonttiin. Ouluun valmistui vuosia rakenteilla ollut Hiukkavaaran kasarmialue 1960-luvun alkupuolella. Kaupunkikasarmialue oli jäänyt asutuksen keskelle.
Tuore Oulun yliopisto oli hajallaan yli 20 rakennuksessa eri puolella kaupunkia ja uudesta sijainnista oli tiukkaa vääntöä. Muun muassa kirjailija Erno Paasilinna halusi sijoittaa yliopiston kaupungin ulkopuolelle. Paikaksi ehdotettiin Haukiputaan Virpiniemeä. 60-luvun lopulla tehtiin iso päätös Yliopiston sijoittamisesta Linnamaalle.
Ouluun vuonna 1952 avattu Typpi Oy:n lannoitetehtaalla oli tärkeä osa Oulun kaupungin kehityksessä. Valitettava, suuri räjähdeonnettomuus tapahtui tehtaalla vuonna 1963, jossa sai surmansa kymmenen ihmistä. Voimakkaan räjähdyksen aiheuttama paineaalto rikkoi satoja ikkunoita, jopa yli kahden kilometrin päässä olevassa kaupungin keskustassa.
Apteekki muuttaa jälleen
Apteekki muutti Pohjalaisen Kirjakaupan talosta Kauppurienkadulle. Isonkadun ja Kirkkokadun väliselle pätkälle uudempaan taloon. Apteekin tummat täyspuiset kalusteet väistyivät vaaleiden ja uudenaikaisempien tehdastekoisten kalusteiden tieltä. Silloinen tekninen apulainen muistelee työtään näin: ”Silloin oli sitä sisähommaa aika paljon. Tilausten tarkastamista ja reseptiohjeiden kirjoittamista. Kuitenkin vietiin tavaraa lääkäreille.” Kenellekään asiakkaalle ei tilauksia viety kotiin. Kun tavaraa tuli tukusta, mukana tulevista listoista tarkastettiin oikeellisuus. Hyllyissä oli tavaran mukana kortti, josta seurattiin tavaran määrää ja tilaustarvetta. Tilaukset tukkuihin tehtiin puhelimitse proviisorin toimesta päivittäin ja tavaraa tuli apteekkiin myös päivittäin.
Työntekijämme kertoo, että lääkärit soittivat usein puhelinreseptejä apteekkiin ja ne säilöttiin kansioon. Kirjoituskoneet ja myös korjauslakat olivat kovassa käytössä, kun asiakkaille kirjoitettiin ohjeita lääkkeisiin. Farmaseutteja ja oppilaita oli useita apteekissamme. Teknistä henkilökuntaa ei ollut kuin yksi. Laborantin työt olivat kuitenkin vain yhden farmaseutin vastuulla. Apteekki oli auki aamulla yhdeksästä kuuteen illalla. Oulussa toimi ihotautilääkärinä edistyksellinen ja ansioitunut tohtori Vilkki, jonka iltavastaanotolta tuli paljon asiakkaita sekoitettavine salvaresepteineen. Farmaseutilla oli tunti aikaa tehdä salvat valmiiksi. Siinä pöydällä oli rivissä paljon reseptejä salvapurkkeineen odottamassa asiakkaita takaisin. Lääkkeitä valmistettiin tarvittaessa apteekin aukioloaikana aamusta iltaan, vaikka suurin osa myytävistä lääkkeistä olikin jo tehdastekoisia.
Sukkelaliikkeinen apteekkari
Entinen työntekijämme muistelee Pirisen olleen sukkelaliikkeinen mies. Kerran hänen autonsa oli huollossa Limingantullissa ja ennen kuin kukaan ehti tiedustella kyydin tarvetta, apteekkarista vilahti vain vihreät takin helmat talon nurkalla hänen jo kiiruhtaessa auton hakuun. Pirinen ei osallistunut silloisen käytännön mukaisesti jokapäiväiseen apteekin toimintaan. Hän toimi yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä ja yhdistystoiminnassa Oulussa. Hän siirtyi vuonna 1970 apteekkariksi Tampereen Tammelaan. Apteekkimme tarina jatkuu apteekkari Snellmannin aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue tarinaamme edellisen apteekkarin Kalpan ajoilta täältä.
EINO KALEVI SNELLMAN APTEEKKARINA VUOSINA 1971 – 1996
Apteekkari Snellmanin aikakausi alkoi voimakkaan rakennusvaiheen aikana. Suomen ja maailman mittakaavasta katsottuna 1970-luku oli tapahtumarikas, vaikka toisaalta se oli rauhallinen vuosikymmen. Lähiöitä rakennettiin hurjaa vauhtia betonielementtisistä kerrostaloista. Muuttoliike lähiöihin oli lähinnä kaupunkien ahtaista vuokra-asunnoista ja omakotitalojen yläkerroista. Samalla väritelevisio alkoi yleistyä nopeasti.
Oulussa rakennettiin paljon 1970 -luvulla
1970 -luvulla Oulun kaupungin asukasluku oli reilut 90 000 henkilöä. Voimakas lähiörakentaminen näkyi myös Oulussa. Tuiran ja Heinäpään puutalot saivat väistyä kerrostalojen tieltä. Vuonna 1973 kaupunki myi Ruskosta Nokian tytäryhtiölle Pohjolan Kaapeli Oy:lle lisää maata. Tämän yhtiön kehittymisen ja tehdaslaitosten rakentamisen katsotaan kehittäneen Oulusta huipputekniikan osaajan.
Suomessa nousukausi 1980 -luvulla
Suomessa elettiin nousukautta 1980-luvulla. Työttömyys oli vähäistä ja juppikulttuuri kukoisti. Helsingissä avattiin ensimmäinen metrolinja vuonna 1982. Autojen määrä lisääntyi voimakkaasti. Ensimmäinen NMT -puhelin julkaistiin vuonna 1982. Ensimmäiset kotitietokoneet tulivat myyntiin. Commodore 64 on tuttu monille suomalaisille ja tuon vuosikymmenen nuorille. Urheilun sarallakin menestyimme hyvin. Esimerkiksi talviurheilussa loistivat tutut nimet Matti Nykänen, Marja-Liisa Kirvesniemi, Juha Mieto sekä Jari Kurri. Kuntosalit ja solariumit yleistyivät hurjaa vauhtia. Maailman muotivirtaukset alkoivat näkyä katukuvassa. Kaupungilla kulkiessaan ihmiset olivat pukeutuneet ylisuuriin, neonväreillä ja logoilla varustettuihin vaatteisiin. Jalassa oli leveälahkeiset, napaan asti ulottuvat farkut. Takissa ja paidoissa oli olkatoppaukset ja jalassa usein purjehduskengät. Naisten hiukset olivat permanentattu kiharapilveksi. Kokonaiskuvan täydensi korvalappustereot, joista kuunneltiin musiikkia.
Vuonna 1982 perustettu Oulun teknologiakylä edesauttoi työpaikkojen ja huipputekniikan yritysten syntyä Ouluun. Keskustan kävelykatu valmistui vuonna 1987 ja seuraavan vuoden nimikilpailun myötä katu nimettiin Rotuaariksi. Sittemmin kävelykatu on laajentunut useampaan otteeseen niin torille, kauppakeskus Valkean suuntaan kuin Heinäpäähänkin. Oulun oma jääkiekkojoukkue Kärpät voitti Suomen mestaruuden vuonna 1981. Oulun asukasluku ylitti 100 000 asukkaan rajan vuoden 1990 alussa.
Nokian 1011 -mallin puhelin julkaistiin vuonna 1992
1990-luvulle siirryttäessä tapahtui monia suuria asioita. Neuvostoliitto romahti ja maamme ajautui historiansa pahimpaan lamakauteen. Yrityksiä meni konkurssiin ja työttömyys kasvoi suureksi. Suomi liittyi EU:hun vuosikymmenen puolivälissä. Urheilussa Suomi saavutti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995. Matkapuhelimet, kotitietokoneet ja internetyhteydet alkoivat yleistyä. Nokian ensimmäinen sarjavalmisteinen GSM-puhelin Nokia 1011 julkaistiin 1992. Kansalaiset kulkivat kaduilla salihousuissa vyölaukku vyötäröllään, leveälahkeisissa farkuissa tai trumpettihousuissa. Lappuhaalarit olivat myös hyvin suosittuja asusteita. Hupparit tai napapaidat verhosivat ylävartaloa. Jalassa oli paksupohjaiset kengät.
Snellman oli syntyjään oululainen
Apteekkimme yhdeksäs apteekkari Eino Snellman oli syntyjään oululainen. Hän aloitti apteekkialalla nykyisessä Oulun Keskusapteekissa oppilaana. Hän toimi apteekkarina kahdessa muussa apteekissa ennen tuloaan Oulun Uuteen apteekkiin. Snellmanin aloittaessa apteekkarina oli apteekin määrä muuttaa silloisesta liiketilasta pois. Näytti jo siltä, ettei uusia tiloja löydy lain määräämältä alueelta. Kaleva tarjosi muutamien mutkien kautta omia tilojaan apteekille ja siihen muutettiinkin. Vielä muutaman vuoden kuluttua apteekki siirtyi samaisessa talossa liikehuoneistosta toiseen saaden hienot, uudet tilat remontin jälkeen käyttöönsä. Apteekkari koulutti henkilökuntaansa. Tekniset apulaiset kouluttautuivat lääketyöntekijöiksi sairaanhoito-oppilaitoksessa.
Pikkuhiljaa ala alkoi teknistyä ja työt helpottua. Varsinkin apteekissa valmistettavien lääkkeiden hinnoittelu oli kovaa puuhaa. Apteekkariyhdistyksen antamat hinnat löytyivät paksusta kirjasta, patenttitaksasta. Hintojen muutokset tehtiin käsin kirjaan. Mikrofilmien yleistyttyä hinnoittelukin helpottui. Enää ei tarvinnut käsitellä hinnastoja, vaan hinnat luettiin mikrofilmeiltä. Vuonna 1986 apteekkiimme hankittiin atk -laitteet. Se helpotti reseptin käsittelyä, erilaisten raporttien luontia, lääkekulutuksen seurantaa ja erityisesti Kelan kanssa tehtävää yhteystyötä. Samana vuonna siirryttiin käsikauppavalmisteiden palveluvalintaan. Se oli iso muutos apteekkien arjessa. Ilman reseptiä saatavia tuotteita asiakas pystyi tarkastelemaan palveluvalinnassa itsenäisestikin. Apteekkari Snellman kehitti oman yskänlääkkeen nimeltään Mixtura pectoralis Snellmani, joka tunnettiin asiakkaiden keskuudessa Tervaporvarin Yskänlääkkeenä. Oululaiset pystyivät ostamaan Tervaporvarin yskänlääkettä vielä 2010-luvun loppupuolella. Sittemmin yskänlääkkeen valmistus on loppunut.
Teknisen henkilökunnan määrä lisääntyi
Eläkkeellä oleva lääketyöntekijämme muistelee mukavasti apteekin arkea. Kirjoituskoneet olivat vielä kovassa käytössä apteekeissa 70-luvulla. Teknisen henkilökunnan määrä lisääntyi. Lääketyöntekijät kirjoittivat ohjeet ja hakivat lääkkeet valmiiksi farmaseutin tarkastusta ja ulosantoa varten. Lääketyöntekijät kehittyivät mestareiksi käsin kirjoitetun tekstin tulkitsijoina. Jos ei itsekseen saanut selvää sanoista, yhteistyö oli voimaa. Yhdessä vaikeistakin sanoista selvittiin. Lääketyöntekijämme muisteli, että joskus hän kävi hakemassa pyörällä lääkärin unohtaman allekirjoituksen reseptiin piirinmielisairaalan alueella sijaitsevalta vastaanotolta ennen lääkkeiden luovutusta. Työpäivään saattoi siis sisältyä pyöräretkikin.
Apteekissa työskenteli myös laskuttaja, jonka tehtävä oli laskuttaa lääkäreitä, lääkäriasemia sekä muita tahoja toimitetuista tilauksista. Päivystysviikot vuorottelivat Oulun keskustan apteekeissa jo 1970 -luvulla. Päivystysviikolla apteekki oli auki ympäri vuorokauden. Yöpäivystäjänä paikalla oli yksi farmaseutti. Työntekijöiden työvaatetus oli edelleen valkoinen takki. Työkaverien kesken puhuttelu oli jo vapaampaa. Farmaseutteja tai proviisoreja ei enää teititelty, mutta apteekkaria teititeltiin. Myös apteekkari teititteli työntekijöitään.
Snellman oli pitkäaikaisin apteekkari luotsatessaan apteekkiamme 25 vuoden ajan kolmella vuosikymmenellä. Apteekkimme tarina jatkuu apteekkari Perolan aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue edellisen apteekkari Pirisen aikakaudesta täältä.
