Arkistot: Terveystietoartikkelit
Astman hoito on yksilöllistä. Astma on pitkäaikainen keuhkojen tulehduksellinen sairaus, johon liittyy keuhkoputkien supistelutaipumus. Astmaa sairastavia on 6–9 % väestöstä ja lisäksi arviolta 5 %:lla on välillä astman kaltaisia oireita. Se voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta astmaa sairastavalla on yleensä perinnöllinen alttius sairauden syntyyn. Tärkein astman ja atopian riskitekijä on vanhemmilla tai sisaruksilla ilmentynyt sama sairaus. Hengenahdistus, hengityksen vinkuna, yskä, painon tunne rintakehällä ja limaneritys ovat yleisiä astman oireita.
Astman hoitosuositus on muuttunut hiljattain. Siinä korostuu yksilöllisempi astman hoito. Lapsilla astman oireet saattavat olla erilaisia kuin aikuisilla. Lasten astmasta voit lukea lisää täältä. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti astman hoidosta ja yleisimmistä astmalääkkeistä.
Astman hoito on kehittynyt
Astman hoito on kehittynyt viime vuosina merkittävästi. On opittu tunnistamaan erilaisia astman alatyyppejä ja siten hoitokin on muuttunut yksilöllisemmäksi. Uuden hoitosuosituksen mukaisesti lievässä pahenemisvaiheessa ei enää rutiininomaisesti nosteta kortisoniannosta vaan tilaa pyritään hoitamaan oirelääkkeellä. Astman hoidossa säännöllinen seuranta on tärkeää.
Osa astmaatikoista on yliherkkiä tulehduskipulääkkeille (esim. ibuprofeeni ja asetyylisalisyylihappo) ja saa näistä astmaoireita, tällöin esimerkiksi parasetamoli särkylääkkeenä on parempi vaihtoehto. Muista kipulääkkeistä mm. kodeiini saattaa aiheuttaa keuhkoputkien ahtautumista.
Yleisimpien astmalääkkeiden vaikutukset ja haitat
Astman hoidossa käytettävät peruslääkkeet annostellaan paikallisesti keuhkoihin. Tästä syystä lääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Yhteisvaikutusten ja haittojen riski on vähäinen.
Tulehdusta poistavat lääkkeet (”hoitavat lääkkeet”)
Astman perushoitona on limakalvojen tulehdusta hoitava inhaloitava, sisäänhengitettävä, glukokortikoidi, puhekielessä kortisoni (beklometasoni, budesonidi, flutikasoni, mometasoni ja siklesonidi). Ne vähentävät tulehdusta keuhkoputkissa. Joillakin astmaatikoilla hoidoksi riittävät ajoittaiset, muutaman viikon mittaiset kuurit, pienimmällä oireita poistavalla annoksella. Oikea lääkkeen ottotekniikka pitää harjoitella ammattilaisen opastuksella, jotta annostelu onnistuu ahdistustilanteessa, ja hätääntyneenäkin.
Koko elimistöön kohdistuvat haittavaikutukset ovat harvinaisia. Tyypillisiä paikallisia haittoja ovat äänen käheytyminen sekä suun ja nielun hiivainfektiot. Suun ja nielun huuhtominen jokaisen lääkkeenottokerran jälkeen vähentää näiden haittojen riskiä. Tilanjatkeen käyttö annostelussa tehostaa lääkkeen keuhkoihin pääsyä ja vähentää suun alueen haittoja. Vaikean astman hoidossa joskus käytettävät lyhytaikaiset, suun kautta (tablettina) otettavat, kortisonikuurit aiheuttavat harvoin haittoja.
Keuhkoputkia laajentavat lääkkeet (”avaavat lääkkeet”)
Satunnaisiin kohtausoireisiin käytetään nopeasti keuhkoputkia avaavaa lääkettä, joiden säännöllistä käyttöä pyritään välttämään. Hoitotasapainon ollessa hyvä, avaavaa lääkettä ei juuri tarvita. Keuhkoputkia laajentavat lääkeaineet rentouttavat keuhkoputken sileää lihasta avaten keuhkoputkia. Näitä lääkeaineita ovat esimerkiksi formoteroli, salbutamoli ja salmeteroli sekä vain yhdistelmävalmisteissa oleva vilanteroli. Avaavat lääkevalmisteet voidaan jakaa lyhyt- ja pitkävaikutteisiin. Lyhytvaikutteisia avaavia lääkkeitä (salbutamoli) käytetään myös oireiden ehkäisyssä, esimerkiksi ennen rasitusta. Pitkävaikutteisia avaavia lääkkeitä (formoteroli, salmeteroli, vilanteroli) käytetään, jos tehokas kortisonilääkitys ja lyhytvaikutteinen avaava lääke eivät riitä oireiden kurissa pitämiseen. Kortisonin ja keuhkoputkia laajentavan lääkkeen yhdistelmävalmisteita käytetään, jos molempia lääkkeitä tarvitaan päivittäin.
Lyhytaikaisena haittavaikutuksena avaavat lääkkeet voivat aiheuttaa sydämen tykytystä ja vapinaa. Suun huuhtominen lääkkeenoton jälkeen vähentää suun alueen haittojen riskiä.
Beetasalpaajat, jopa silmätippojen sisältämä beetasalpaaja, voivat heikentää keuhkoputkia laajentavien lääkkeiden vaikutusta ja pahentaa astmaa supistamalla keuhkoputkia aiheuttaen astmakohtauksen.
Muita lääkkeitä
Astman hoidossa käytettävä leukotrieenin salpaaja montelukasti saattaa riittää yksinään lievän astman hoidoksi, mutta useimmiten sitä käytetään muun hoidon tukena tehostamaan hengitettävän kortisonin vaikutusta. Haittavaikutukset ovat vähäisiä, mutta lieviä vatsavaivoja tai pahoinvointia voi esiintyä. Montelukastilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.
Vaikean astman hoidossa voidaan käyttää pistoksena annettavia biologisia lääkkeitä.
Lopuksi
Astman hoito on yksilöllistä ja myös lääkeyhdistelmät saattavat olla hyvinkin erilaisia astman oireiden mukaan. Tärkeä hoidon tehokkuuteen vaikuttava asia on oikea lääkkeiden ottotekniikka. Apteekissa neuvomme mielellään laitteiden ja apulaitteiden käytössä. Apteekkariliiton lääkeannosteluvideot inhaloitavista astma- tai keuhkoahtaumalääkkeistä ovat hyviä opastajia. Keskustelethan astmaan liittyvistä askarruttavista seikoista apteekissa ammattilaisten kanssa!
Lähteet ja lukuvinkkejä:
Astma – Terveyskirjasto
Astma (kaypahoito.fi)
Astman hoito – Terveyskirjasto
Astmalääkkeet – Terveyskirjasto
https://www.terveyskyla.fi/allergia-astmatalo
https://www.hengitysliitto.fi/hengitys-sairaudet/astma/
https://www.allergia.fi/astma/#c78369a4
Närästyksen hoito on monelle tuttua, sillä se on hyvin yleinen vaiva. Useampi kuin joka kymmenes meistä kärsii siitä viikoittain. Rintalastan takana polttelee ja tuntuu epämiellyttävää kipua. Nieluun saattaa nousta happamia röyhtäyksiä tai karvaanmakuista nestettä. Usein närästys liittyy ruokailuun. Närästystä voidaan lievittää kotikonstein ja elintapamuutoksin lääkehoidon lisäksi. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti närästyksen hoidosta ja närästyslääkkeiden vaikutuksista.
Mitä närästys on?
Närästyksen tunnusmerkkejä on polttava kipu ja epämiellyttävä tunne rintalastan takana. Yleensä tunne on rintalastan alaosassa, mutta se voi tuntua ylempänä ja säteillä kaulalle. Happamaa mahanestettä voi nousta ruokatorveen maistuen suussa karvaana makuna. Närästys liittyy usein ruokailuun lisääntyen happamien ruokien tai raskaiden aterioiden jälkeen.
Makuuasento, kumartelu tai kiristävät vaatteet saattavat lisätä oireita. Ylipaino lisää myös närästystä. Loppuraskaudessa esiintyy joillakin närästysoireita, kun kasvava kohtu aiheuttaa painetta ruoansulatuskanavan alueelle. Närästys voi olla ohimenevää ja satunnaista. Sen taustalla voi olla myös refluksitauti, joka aiheuttaa toistuvasti närästystä ja esimerkiksi nielemiskipua tai palan tunnetta kurkussa. Refluksitaudista puhutaan silloin, kun oireita esiintyy vähintään kaksi kertaa viikossa ja elämänlaatu heikkenee oireilun vuoksi.
Närästyksen hoito
Närästystä voidaan hoitaa tehokkaasti lääkkeettömästi ja reseptivapailla lääkkeillä. Satunnaisen närästyksen vuoksi ei tarvitse hakeutua lääkäriin. Refluksitaudin ravitsemushoito vähentää oireita tehokkaasti. Omaolo -palvelussa voi tehdä närästyksen oirearvion, joka auttaa arvioimaan omaa hoidon tarvetta ja laatua, riittääkö itsehoito vai onko syytä hakeutua lääkäriin.
Närästyksen hoito lääkkeettömästi
Oireita voidaan lievittää ja vähentää kotikonstein monella eri tavalla. Tavoitteena on vähentää mahansisällön nousua ruokatorveen. Ylipainoa pudottamalla oireet vähenevät. Suurien annosmäärien ja mahaa ärsyttävien ruokien (esimerkiksi sitrushedelmät, kahvi, suklaa, tomaatti, sipuli, alkoholi ja kolajuomat) välttäminen vähentää oireilua. Myös rasvaiset ruoat aiheuttavat närästystä. Tupakoinnin lopettaminen ja sängyn pääpuolen nostaminen yöaikaan vähentävät närästystä.
Närästyksen lääkehoito
Tilapäistä närästystä voidaan hoitaa ilman reseptiä saatavilla lääkkeillä lyhytaikaisesti, korkeintaan 2 viikon ajan. Protonipumpun estäjät, H2 -reseptorisalpaajat sekä antasidit ja antasidi-alginaatti -yhdistelmät lievittävät närästysoireita. Mahahapon eritystä estävät lääkkeet helpottavat närästysoireita salpaamalla hapon tuotannon. Antasidit neutraloivat mahahappoa. Antasidi-alginaatti -yhdistelmävalmisteet neutraloivat mahahappoa ja suojaavat mahan limakalvoa. Sukralfaatti suojaa vatsan limakalvoa.
Protonipumpun estäjät
Protonipumpun estäjät, omepratsoli/esomepratsoli, lansopratsoli, pantopratsoli ja rabepratsoli, estävät tehokkaasti hapon eritystä. Lääke otetaan yleensä tyhjään vatsaan aamuisin. Lyhytaikaisessa käytössä haitat ovat yleensä lieviä. Joskus lääke voi aiheuttaa päänsärkyä tai vatsavaivoja, kuten pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ummetusta, vatsakipua tai ilmavaivoja.
Protonipumpun estäjät muuttavat mahalaukun pH:ta. Lääkkeet, joiden imeytyminen on riippuvaista mahan pH:sta, pitää ottaa eri aikaan päivästä kuin happosalpaajat.
H2 -reseptorisalpaajat
Histamiini H2 -reseptorisalpaajat estävät histamiinin vaikutusta ja hapon erityistä vähentämällä mahanesteen happamuutta ja määrää. Näiden lääkkeiden aiheuttamat haitat ovat lieviä ja vähäisiä. Ne ovat samankaltaisia kuin protonipumpun estäjien haitat.
Myös H2 -reseptorisalpaajat muuttavat mahalaukun pH:ta. Lääkkeet, joiden imeytyminen on riippuvaista mahan pH:sta, pitää ottaa eri aikaan päivästä kuin H2 -reseptorisalpaajat.
Antasidit ja antasidi-alginaatti -yhdistelmälääkkeet
Antasidit sisältävät magnesium- ja kalsiumsuoloja, jotka neutraloivat suolahappoa vähentäen mahan happamuutta. Yhdistelmävalmisteet sisältävät myös alumiinisuoloja. Näitä lääkkeitä ei suositella iäkkäille. Haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja riippuvat annoksen suuruudesta. Tyypillisiä haittoja ovat ruoansulatuselimistön vaivat; pahoinvointi, oksentelu, ummetus ja ripuli.
Antasidit ja yhdistelmävalmisteet eivät sovi käytettäväksi yhtä aikaa sellaisten lääkkeiden (esim. jotkut antibiootit, rauta, kilpirauhashormonit) kanssa, joiden imeytyminen häiriintyy kalsiumin ja magnesiumin kanssa nautittuna. Nämä lääkkeet on syytä ottaa vähintään 1-2 tunnin välein antasidien ja yhdistelmävalmisteiden kanssa.
Sukralfaatti
Sukralfaatti aktivoituu happamassa ympäristössä vapauttaen alumiiniyhdistettä, joka sitoutuu mahan limakalvolle suojaavaksi kalvoksi. Paras suoja saadaan otettuna sukralfaatti tyhjään vatsaan. Sukralfaattia ei suositella iäkkäiden käyttöön. Haitat ovat yleensä lieviä. Tyypillisin haitta on ummetus.
Sukralfaatti ei sovi käytettäväksi muiden närästyslääkkeiden kanssa yhtä aikaa. Se ei sovi käytettäväksi myöskään sellaisten lääkkeiden kanssa, joiden imeytymistä alumiini häiritsee, esimerkiksi jotkut antibiootit ja kilpirauhashormonit.
Milloin lääkäriin?
Lääkäriin on syytä mennä, jos ilmenee alla olevia oireita.
- Oireita on useita kertoja viikossa pitkiä aikoja.
- Närästys alkaa ensimmäistä kertaa yli 50 -vuotiaana.
- Oireet ovat jatkuvia, voimakkaita, toistuvia ja kipu säteilee vatsasta selkään.
- Rintalastan takaisen polttelun ja närästyksen lisäksi ilmenee muita kipuja vatsan tai rinnan alueella.
- Ilmaantuu muita oireita, kuten nielemiskipua tai vaikeutta niellä, nielemisvaivoja tai laihtumista ilman syytä, pahoinvointia tai oksentelua.
- Närästyksen tunne liittyy rasitukseen.
- Itsehoito ei auta.
- Yhtäkkinen rintalastan alaosassa tuntuva huomattava kipu uutena oireena on merkki välittömästä hoitoon hakeutumisen tarpeesta, koska sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti aiheuttavat tällaisia oireita.
Lopuksi
Elintapojen muuttamisella on närästyksen ehkäisyyn ja hoitoon suuri vaikutus. Aina ei tarvita lääkehoitoa. Onneksi tehokkaita lääkkeitäkin on lyhytaikaiseen itsehoitoon saatavilla ilman reseptiä. Lääkärin arviointi on aina tarpeen, jos närästyslääkkeiden käyttö on pitkäaikaista. Apteekissa kannattaa keskustella asiantuntijoiden kanssa oireista ja muista käytössä olevista lääkkeistä. Lääkkeen ostotilanteessa on tärkeää tietää, mitkä lääkkeet sopivat omaan tarpeeseen ja onko syytä käydä lääkärissä närästyksen vuoksi. Jutellaan apteekissa lisää närästyksen hoidosta – apteekki auttaa lähelläsi. Voit jättää yhteydenottopyynnön lomakkeemme kautta.
TUOTTEITA NÄRÄSTYSOIREISIIN
Verkkoapteekissamme on laaja valikoima vatsaoireiden hoitotuotteita.
Acisoft 12 PURUTABL
5.89 €
Acisoft 24 PURUTABL
10.11 €
Benegast Reduflux Chew 20 TABL
7.73 €
Silicolgel 500 ML
22.31 €
Lähteet ja lukuvinkkejä:
Närästyslääkkeet (happolääkkeet) – Terveyskirjasto
Mitä on närästys? (rotuaarinapteekki.fi)
Närästys | Päivystystalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)
Refluksitauti (mahan sisällön nousu ruokatorveen) – Terveyskirjasto
Syyhyn hoito on ihon hoitamisen lisäksi kodin tekstiilien ja pintojen puhdistamista. Sen aiheuttaa pieni syyhypunkki (Sarcoptes scabiei), joka leviää ihmisten kesken läheisen kosketuksen kautta. Kuitenkaan esimerkiksi kättely tai muu lyhyt kosketus ei tavallisesti riitä punkin siirtymiseen henkilöstä toiseen. Syyhyn voi saada myös lakanoista tai vaatteista, sillä punkkinaaras elää 1–1,5 vuorokautta ihon ulkopuolella, mutta tämä tartuntatapa on harvinaisempi.
Syyhyn aiheuttama kutina alkaa tyypillisesti 3–6 viikon kuluttua tartunnasta, kun elimistö herkistyy punkkia ja sen eritteitä kohtaan. Uusintatartunnoissa oireet voivat alkaa jo 1–3 vuorokauden kuluttua.
Syyhyn oireet
Syyhyn pääoire on voimakas iltakutina. Ihossa ei näy alkuvaiheessa juuri mitään. Kutinan ja raapimisen jatkuessa yleensä sormiväleihin, ranteisiin ja kämmeniin, pikkulapsilla myös jalkapohjiin, tulee punkkinaaraan kaivamia, 0,5–1 cm:n pituisia käytäviä, joiden toisessa päässä punkin voi erottaa pienenä tummana pisteenä. Vartalolle ja raajoihin ilmaantuu voimakkaasti kutisevia, punoittavia näppylöitä ja vesirakkuloita. Raapimisen seurauksena iho saattaa tulehtua, jolloin oikean diagnoosin teko vaikeutuu.
Karstasyyhyä esiintyy vanhuksilla ja henkilöillä, joiden vastustuskyky on heikentynyt. Se on vaikeasti tunnistettava ihosairaus, koska raajoissa ja vartalolla on pieniä märkiviä ja jopa muutaman senttimetrin läpimittaisia läiskäekseemaa muistuttavia läiskiä tai tulehtunutta ihottumaa.
Syyhyn hoito
Lääkäri toteaa syyhyn tutkimalla ihoa. Syyhypunkkeja tai niiden tekemiä käytäviä havaitaan iholla dermatoskoopilla tai suurennuslasilla. Nuoren, muuten terveen henkilön yllättäen ilmenneen iltakutinan taustalla on usein joko syyhy tai piirtopaukamointi eli dermografismus. Syyhyn hoitoon on olemassa itsehoitotuotteita tai lääkärin määräämiä hoitoja.
Syyhyn itsehoito
Kun syyhydiagnoosi on varmistunut, sitä voidaan hoitaa itsehoitona. Apteekista saa ilman reseptiä permetriinivoidetta. Voide levitetään huolellisesti iholle leuasta alaspäin joka paikkaan ja annetaan vaikuttaa yön yli. Iho pestään 8-12 tunnin jälkeen huolellisesti sekä vaihdetaan vaatteet ja lakanat. Yksi 30 gramman voidetuubi riittää aikuisen kertakäsittelyyn, ja lasten annos on iän mukaisesti pienempi. Pakkausselosteen ohjetta on syytä noudattaa huolellisesti hoidon aikana. Hoito toistetaan 7–10 päivän kuluttua.
Nykysuositusten mukaan perheenjäsenet ja muut lähikontaktit hoidetaan myös kahdesti 7–10 päivän välein. On erityisen tärkeää hoitaa samassa taloudessa asuvat henkilöt samaan aikaan siitä riippumatta, onko heillä oireita vai ei. Näin estetään tilanne, jossa oireeton henkilö tartuttaa syyhyn jo hoidetuille perheenjäsenille uudelleen.
Lääkärin määräämä syyhyn hoito
Lääkäri voi määrätä syyhyn hoitoon muita paikallisesti käytettäviä lääkevalmisteita, jos itsehoito ei ole mahdollista tai se ei ole tehonnut. Uusiutuvissa tai vaikeissa syyhyissä lääkäri voi määrätä suun kautta otettavia ivermektiinitabletteja.
Kutina voi jatkua hoidon jälkeen vielä 2-4 viikon ajan. Sitä voidaan helpottaa kortisonivoiteilla. Lääkäriin on syytä olla yhteydessä, jos syyhyhoidon jälkeen kutina jatkuu yli neljä viikkoa tai jo rauhoittunut kutina alkaa uudelleen.
Kodin syyhysiivous
Jokaisen lääkehoitokerran jälkeen suoritetaan huolellinen siivous kotona. Käytössä olleet vaatteet ja muut tekstiilit pestään 60 asteessa tai säilötään muovipussiin viikoksi, jotta syyhypunkki kuolee.
Asunnon perusteellinen siivous, myös sohvien, patjojen sekä nojatuolien imurointi ja pintojen puhdistus tehokkaalla puhdistusaineella on suositeltavaa syyhyn hoidon yhteydessä.
Syyhyn ehkäisy
Vältä tiivistä fyysistä kontaktia syyhytartunnan saaneeseen henkilöön ja hänen henkilökohtaisiin esineisiinsä, kunnes hoito on saatu päätökseen. Pese kädet usein saippualla. Huolehdi myös vaatteiden, vuodevaatteiden ja pyyhkeiden asianmukaisesta käsittelystä. Syyhyä ilmenneillä työpaikoilla, päiväkodeissa, kouluissa on tärkeää noudattaa hyviä hygieniakäytäntöjä.
Syyhyn leviämistä voi ehkäistä tehokkaimmin siten, että oireilevat henkilöt ja heidän lähipiirinsä hoidetaan asianmukaisesti ja koti puhdistetaan siivousohjeita noudattaen. Lapsen syyhystä on syytä ilmoittaa päiväkotiin tai kouluun. Eristys on aiheellista siihen asti, kunnes hoito on annettu.
Kysy lisää syyhyn hoidosta apteekistamme, soittamalle tai pyydä yhteydenottoa lomakkeellamme.
TUOTTEITA KÄSIEN PUHDISTUKSEEN JA HOITOON
Tutustu verkkoapteekin laajaan valikoimaan ja tilaa heti tänään.
Aco Hand Wash Oil 280 ML
10.29 €
30 päivän alin hinta: 10.29 €
Vertailuhinta: 36,75 € / l
Sebamed Hand Wash Öljy 250 ML
10.21 €
30 päivän alin hinta: 10.21 €
Vertailuhinta: 40.84 € / l
Aveeno Daily Moisturising Body Wash 500 ML
9.98 €
30 päivän alin hinta: 9.98 €
Vertailuhinta: 19.96 € / l
Favora Hoitava Käsivoide 75 ML
6.46 €
30 päivän alin hinta: 8.08 €
Vertailuhinta: 86.13 € / l
Sebamed Hydrating Body Wash 300 ML
9.20 €
30 päivän alin hinta: 9.20 €
Vertailuhinta: 30.67 € / l
Lähteet ja lukuvinkkejä:
Syyhy (scabies) – Terveyskirjasto
Syyhy – THL
Flunssan hoito on meille tuttua. Parantavaa hoitoa ei ole, vaan flunssassa hoidetaan oireita. Se paranee yleensä itsekseen. Paras hoitokeino on lepo. Itsehoitolääkkeillä voi helpottaa oloa ja oireita, mutta ne eivät lyhennä flunssan kestoa. Flunssaa esiintyy enemmän talvisin ja syksyisin, jolloin ihmiset viettävät tiiviisti aikaa sisätiloissa toisten ihmisten kanssa. Tällöin virukset pääsevät leviämään helpommin. Flunssa tarttuu usealla eri tavalla. Tärkein tartuntatie on viruksen kulkeutuminen toisesta henkilöstä omaan suuhun tai nenään. Tämä saattaa tapahtua yskimisen tai aivastamisen seurauksena pisara- ja ilmatartuntana. Tartunta voi tapahtua myös käsien välityksellä toisesta henkilöstä tai ympäristöstä esimerkiksi omaan nenään.
Mikä flunssa on?
Flunssa eli nuhakuume määritellään akuutiksi ylähengitysteiden tulehdukseksi. Näitä aiheuttavat sadat eri virukset, yleisimpiä ovat rinovirukset (yli puolet taudeista), koronavirukset ja RS -virukset. Influenssavirukset aiheuttavat tyypillisesti voimakkaammat oireet kuin flunssaa aiheuttavat virukset.
Flunssaan voi liittyä myös jälkitauteja, kuten poskiontelotulehdus, keuhkokuume tai korvatulehdus. Alle kouluikäiset sairastavat keskimäärin 6–8 ja aikuiset 2–3 flunssaa vuodessa. Nuhakuumeet vähenevät iän myötä osittain ihmiskontaktien vähenemisen vuoksi ja osittain myös ehkä elimistöön rakentuvan puolustusreaktion vuoksi (ks. Elimistön vastustuskyky (immuniteetti)).
Flunssan oireet
Flunssan oireet ovat yleensä lieviä ja kestävät tyypillisesti 1–2 viikkoa. Joskus oireet voivat jatkua useamman viikon ajan.
Flunssa alkaa useimmiten yleisoireilla; päänsäryllä, vilunväristyksillä, kuumeella ja kurkun karheudella. Myöhemmin alkaa nenän vuotaminen ja olo voi olla tukkoinen. Tällöin voi esiintyä myös huonovointisuutta ja yskää. Flunssan kesto on tavallisesti viikosta kahteen. Myös yskä kestää yleensä 1-2 viikkoa, mutta joskus se jatkuu jopa 4 viikkoa.
Lääkäriin on syytä olla yhteydessä, jos
- flunssan oireet ovat pitkittyneet tai hankaloituneet merkittävästi
- yskä on pitkittynyt (kesto yli 6 viikkoa) tai jos yskää on ilmaantunut ilman flunssaoireita
- ysköksissä näkyy verta
- on esiintynyt yli viikon kestävää voimakasta särkyä otsalla, poskipäissä, ylähampaissa tai silmien seudussa
- on voimakasta korvasärkyä, joka ei helpota kipulääkkeellä.
Flunssan hoito
Flunssan aikana on tärkeää hidastaa vauhtia ja levätä, koska flunssa paranee parhaiten levolla. Ensimmäiset oireiset flunssapäivät ovat tartuttavimpia, jolloin on syytä olla poissa töistä ja harrastuksista.
Ruumiillista ponnistelua tulee välttää, että vältettäisiin mahdollisten komplikaatioiden ilmeneminen. Kevyt liikkeellä olo ja puuhailu eivät ole haitaksi. Kuntoliikuntaa on turvallista aloittaa voimien rajoissa sitten, kun yleisoireet (kuume ja yleiset säryt) ovat ohi.
Flunssan hoito – Tukkoisuuden vähentäminen
Apteekissa myytävillä itsehoitolääkkeillä voi helpottaa flunssan oireita. Nenän huuhtelu nenäkannulla helpottaa usein nopeasti oireita. Katso video nenäkannun käytöstä tästä.
Avaavia, verisuonia supistavia, nenäsuihkeita voi käyttää tarvittaessa noin viikon ajan. Lapsille nenäsumutteen käyttöä suositellaan enintään viiden päivän ajan. Alle vuoden ikäisille lapsille sopii tukkoisuuden vähentämiseksi fysiologinen keittosuola nenätippoina tai -suihkeina.
Nenäsumutteen ottotekniikka kannattaa opetella, jolloin saa tehokkaimman avun siitä. Nenäsumutetta ei kannata suihkauttaa kohtisuoraan sieraimeen, vaan suunnata sumutteen pää sieraimessa viistoon, korvan suuntaan.
TUOTTEITA TUKKOISUUDEN VÄHENTÄMISEEN
Tässä esimerkkejä nenäntukkoisuuden hoitoon. verkkoapteekissamme. Tervetuloa ostoksille!
Sarvikuono nenänhuuhtelukannu
10.92 €
30 päivän alin hinta: 10.92 €
Nenä Suola 20 KPL
5.55 €
30 päivän alin hinta: 5.55 €
Wellnose Family 120 ML
12.48 €
30 päivän alin hinta: 12.48 €
Vertailuhinta: 104.00 € / l
Physiomer Baby Mist 115 ML
15.54 €
30 päivän alin hinta: 15.54 €
Vertailuhinta: 135.13 € / l
Auvoin Flu 20 ML
11.77 €
30 päivän alin hinta: 11.77 €
Yskän hoito
Yskä on normaali hengitysteiden suojareaktio tulehduksen ja ärsytyksen yhteydessä. Sen tehtävä on poistaa limaa keuhkoputkista. Tämän vuoksi yskänlääkkeiden rutiininomaista käyttöä flunssaan liittyvän yskän hoitoon ei suositella. Lasten yskään Käypä hoito ei suosittele yskänlääkkeitä lainkaan.
Moni meistä saa apua hunajasta flunssan oireisiin ja se hillitsee yskää. Hunaja sopii käytettäväksi jo 1-vuotiaasta lähtien. Apteekeissa on myynnissä nestemäistä hunajaa, jota voi nauttia ohjeen mukaan vaikka sellaisenaan. Myös rintakehään levitettävä mentolivoide voi helpottaa tukkoista oloa ja yskää.
Höyryhengityksestä saattaa olla apua yskän ja tukkoisuuden hoidossa. Apteekissa on myynnissä inhalaattoreita höyryhengitykseen, mutta höyryhengitys sujuu turvallisesti oleilemalla lämpimässä suihkussa. Kiehuvan veden hengittäminen kattilasta aiheuttaa palovammariskin, joten sitä tulee ehdottomasti välttää.
YSKÄN HOITOON
Verkkoapteekkimme tuotteita yskän hoitoon. Tervetuloa ostoksille!
Apteq Mielikki yskähunaja 200 ML
14.06 €
Apteekki FluAcute Yskä 20 ML
12.14 €
Bisolnatural Complete 133 ML
11.00 €
Bisolduo Siirappi 100 ML
12.04 €
Vesipiippu inhalaattori
25.69 €
Kipeän ja käheän kurkun hoito
Kurkku on flunssassa usein käheä ja kipeä. Osa saa oireisiin helpotusta lämpimistä juomista ja osa esimerkiksi jäätelöstä. Flunssan aikana on tärkeää muistaa nauttia riittävästi nesteitä, kuten mehua, vettä tai maitoa. Juomisesta pitää huolehtia erityisesti kuumeisen lapsen tai iäkkään kohdalla.
Apteekissa on myynnissä erilaisia kurkkukipua helpottavia imeskelytabletteja. Toisissa valmisteissa on kurkkua desinfioivia ainesosia, toisissa kipulääkettä. Apteekissa saa opastusta oikeanlaisen valmisteen valintaan.
Äänen käheyden (kurkunpään tulehduksen) kaikkein paras hoito on puhumisen välttäminen. Kuiskaaminen rasittaa äänihuulia enemmän kuin hiljaisella äänellä puhuminen.
TUOTTEITA KURKUN HOITOON
Tässä esimerkkejä kurkun hoitotuotteista verkkoapteekissamme. Tervetuloa ostoksille!
GeloRevoice Sitrus-Mentoli 20 KPL
13.18 €
30 päivän alin hinta: 13.18 €
BisolDuo Sitruuna-Eukalyptus 18 KPL
9.80 €
Apteq Mielikki kurkkusuihke 25 ML
11.20 €
Apteq Mielikki kurkkupastilli 24 TABL
8.51 €
Flunssan hoito – Kivun ja kuumeen hoito
Flunssaan liittyvää kuumetta ja erilaisia särkyjä voidaan harkinnan mukaan lievittää tulehduskipulääkkeillä tai parasetamolilla. Ilman reseptiä myytävät kipulääkkeet sekä helpottavat kipua että laskevat kuumetta, mutta eivät lyhennä eivätkä pidennä sairauden kestoa.
Apua kannattaa kysyä flunssalääkkeen valintaan apteekissa, koska tulehduskipulääkkeet eivät sovi käytettäväksi kaikkien lääkkeiden, esimerkiksi verenohennuslääkkeiden, kanssa. Myöskään kahta tulehduskipulääkettä, esimerkiksi ibuprofeenia, ketoprofeenia, asetyylisalisyylihappoa ja naprokseenia, ei tule käyttää samanaikaisesti. Juotavat flunssalääkkeet sisältävät tulehduskipulääkettä tai kipu- ja kuumelääke parasetamolia. On tärkeä varmistaa, ettei ylitä lääkeaineen päivittäistä enimmäismäärää erilaisissa muodoissa lääkkeitä nauttiessa.
Flunssan hoito sinkkivalmisteilla
Sinkkiasetaatti -valmisteiden on tutkimusten mukaan todettu lievittävän flunssan oireita ja kestoa riittävän ajoissa nautittuna. Sitä pitää ottaa heti flunssan ensioireisiin. Sinkkiasetaatista on apua flunssan aikana vain, jos se vaikuttaa nielun limakalvoilla. Sinkkiä on hyvä käyttää vähintään kolme päivää valmisteen ohjeen mukaan, mutta ei viikkoa pidempään.
SINKKIVALMISTEITA FLUNSSAN ENSIOIREISIIN
Tässä esimerkkejä sinkkivalmisteista verkkoapteekissamme. Tervetuloa ostoksille!
Apteekki Fluacute Zinc+ 20 ML
20.24 €
30 päivän alin hinta: 20.24 €
Apteekki FluAcute Zinc+ sitruuna-inkivääri 20 ML
20.24 €
30 päivän alin hinta: 20.24 €
Apteq Fluzinc hunaja 24 TABL
13.29 €
Apteq Fluzinc mustaherukka 72 TABL
22.65 €
Apteq Fluzinc salmiakki 24 TABL
13.29 €
Flunssan ehkäisy
Tehokkain tapa flunssan ehkäisyyn on hyvä käsihygienia. Kädet pitää pestä saippualla esimerkiksi ennen ruokailua, WC-käynnin jälkeen ja ulkoa sisään tullessa. Käsipesu tarvitaan myös yskimisen, niistämisen ja aivastamisen jälkeen. Myös sairastuneiden lähellä oloa kannattaa välttää mahdollisuuksien mukaan. Lue flunssakauteen valmistautumisesta täältä.
Lähteet ja lukuvinkkejä:
Flunssa, nuhakuume – Terveyskirjasto
Syysväsymys eli kaamosväsymys on meille suomalaisille tuttu ilmiö. Syksyn alati pimenevien iltojen koittaessa alkaa väsymys hiipiä kehoon ja mieleen aiempaa herkemmin. Tekee mieli sokerista ja rasvaista syötävää. Köllähdämme mieluummin sohvalle suklaalevyn kanssa kuin lähdemme lenkille. Puhumme usein syysväsymyksestä johtuen siitä, että se alkaa oireilla juuri pimeänä vuodenaikana.
Tätä olotilaa voisi nimittää myös kaamosrasitukseksi tai kaamosoireiksi. Siitä puhutaan, jos pimeän ajan oireet eivät haittaa normaalia toimintakykyä ja elämää. Jopa 90 prosenttia suomalaisista on kokenut pimeän ajan ainakin jossain määrin väsyttävänä, mielialaa laskevana ja lihottavana. Kaamosoireista kärsii syksyn ja talven aikana 20-30 % suomalaisista ilman diagnosoitavaa masennustilaa. Ulkoilu ja terveelliset ruokailutottumukset ehkäisevät kaamosväsymystä.
Kaamosmasennuksesta puhutaan silloin, kun kaamosväsymyksen oireet koetaan ongelmalliseksi ja ne haittaavat vakavasti normaalia elämää. Sitä sairastaa 1–2 % väestöstä.
Mistä syysväsymys eli kaamosväsymys johtuu?
Talven valonmäärän vähyyttä pidetään kaamosoireiden aiheuttajana. Se saa meidän sisäisen kellomme jätättämään normaalia enemmän. Kaamosoireet johtuvat juuri vuorokausirytmin normaalia voimakkaammasta viivästymisestä. Kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes voivat aiheuttaa samantapaisia oireita kuin kaamosväsymys, mutta valon määrän vaihtelut eivät tuolloin vaikuta oireisiin tai niiden voimakkuuteen.
Syysväsymys eli kaamosväsymys – oireet
Kaamosmasennuksen ja -väsymyksen tyypillisimpiä piirteitä ovat uneen, fyysiseen aktiivisuuteen, mielialaan ja ruokailuun liittyvät muutokset. Ne alkavat tavallisesti lokakuussa ja jatkuvat tyypillisesti helmikuuhun.
- Väsymys: Unen tarve lisääntyy ja olo on väsynyt pitkistä yöunista riippumatta. Uni on katkonaista eikä se virkistä riittävästi.
- Toimintatarmo vähenee: Fyysinen aktiivisuus hiipuu. Ei ole voimia eikä halua lähteä lenkkipoluille tai kuntosalille.
- Matala mieliala: Mieliala voi muuttua ärtyneeksi eikä väsyneenä tee mieli olla sosiaalinen. Kaamosväsynyt usein vetäytyy mielellään omiin oloihinsa.
- Painon nousu: Pimeänä vuodenaikana hiilihydraattipitoiset ruoat maistuvat aiempaa enemmän. Makealla ruoalla pyritään ylläpitämään virkeää oloa. Paino saattaakin nousta talvikuukausien aikana 2–5 kiloa.
Kaamosmasentuneen oireet voivat olla samantyyppisiä kuin väsymyksessä, mutta selvästi voimakkaampia: kaamosmasentunut ei saa mielihyvää sellaisista asioista, mistä aiemmin on saanut.
Kaamosväsymys – hoito
- Kirkasvalohoito: Kirkasvalolamppu tai sarastusvalo käytettynä aamutuimaan klo 5–10 välillä on tehokas ja vaivaton kaamosoireiden lievittäjä. Kirkasvalohoito vähentää yleensä ensin makeanhimoa ja sen jälkeen alkaa muutkin oireet lievittyä. Kaamosväsyneelle tyypillisesti jo 30 minuutin oleskelu kirkasvalolähteen lähellä riittää.
- Ruokavaliolla tai kahvilla ei ole tutkimusten mukaan todettu olevan vaikutusta kaamosoireisiin. Makeanhimoa terveellinen ja ateriarytmiä noudattava ruokavalio tosin hillitsee.
- Liikunta: Hikinen, säännöllinen ja rasittava kuntoliikunta auttaa merkittävästi kaamosoireisiin. Jo tunti tällaista liikuntaa joko aamulla klo 7–8 tai päivällä klo 13–17 vähentää ihmisen sisäisen kellon jätätystä.
- Sosiaalisten suhteiden vaaliminen. Ystävät ja sosiaaliset tapahtumat piristävät kaamosväsynyttä.
Kaamosmasennuksen hoitoon käytetään kirkasvalohoitoa, lyhytpsykoterapiaa ja depressiolääkehoitoa. Auringonvalon lisääntyminen keväällä poistaa masennusoireet.
Kaamosväsymys – ehkäisy
- Harrasta ulkoilua myös pimeänä aikana, erityisesti auringon pilkahtaessa.
- Huolehdi riittävästä unesta ja palautumisen määrästä.
- Syö kasvisvoittoista, kuitupitoista ja värikästä ruokaa. Huolehdi verensokerin tasaisuudesta päivän aikana.
- Vähennä alkoholin ja kofeiinin käyttöä, koska ne huonontavat unenlaatua.
- Vältä liiallista opiskelun tai työn aiheuttamaa kuormitusta.
- Muista harrastaa säännöllisesti hikiliikuntaa, hyötyliikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua.
- Huolehdi riittävästä D-vitamiinin saannista.
- Vaali tärkeitä ihmissuhteita. Ne ovat hyvän mielen perusta.
- Valaise kotia pimeänä aikana riittävästi.
- Pukeudu lämpimästi myös sisällä. Vedä lempivillasukat jalkaasi yöksi. Lämmin olo lievittää kaamosoireita.
- Muista myös kaamosaikana väsymyksen ja kuormittumisen hallinta.
KAAMOSVÄSYMYKSEN SELÄTTÄJIÄ:
Tutustu verkkoapteekin laajaan valikoimaan ja tilaa heti tänään.
APTEEKKI C-vitamiini+sinkki 20 TABL
7.42 €
30 päivän alin hinta: 7.42 €
Berocca Energy Orange 15 TABL
9.20 €
30 päivän alin hinta: 9.20 €
MiniSun D-vitamiini 20 mcg 100 TABL
12.55 €
30 päivän alin hinta: 12.55 €
Vertailuhinta: 0.1255 € / kpl
Multivita Omegalive Strong 100 KAPS
24.60 €
30 päivän alin hinta: 24.60 €
Vertailuhinta: 0.246 €/kpl
Melarest Melatoniini Pitkävaikutteinen 30 TABL
10.50 €
Lähteet ja lukuvinkkejä:
Kaamosmasennus – Terveyskirjasto
Kaamosväsymys ja kaamosmasennus – näin selviät talven pimeydestä | Itsehoitoapteekki
Valmistaudu flunssakauteen kiinnittämällä huomiota toimintatapoihin ja varmistamalla kotiapteekin riittävyys. On hyvä muistaa, että vaikka valmistautuisi kuinka hyvin, flunssaa on vaikea välttää kokonaan. Terve aikuinen sairastaa yleensä 1-5 flunssaa ja lapset jopa 10 flunssaa vuodessa. Varmista, että kotoasi lääkekaapista löytyy tarvittavia lääkkeitä flunssaan, esimerkiksi nenäsuihke ja särkylääke. Täytä kauppareissulla nenäliina-, saippua- ja käsidesivarasto. Testaa myös kuumemittarin toiminta. Syksyllä, kun palaamme kesälaitumilta sisätiloihin, viruksetkin alkavat leviämään ihmisestä toiseen helpommin, jolloin flunssa ja muut kulkutaudit leviävät nopeasti.
Flunssan torjunta – Valmistaudu flunssakauteen
Flunssa tarttuu tyypillisesti suorassa kontaktissa pisaratartuntana. Virukset voivat tarttua myös epäsuorasti käsikontaktien kautta esimerkiksi ovenkahvoista. Terveet elämäntavat ovat kaikkein parhaita tapoja ehkäistä flunssaa. Terveellinen ruoka, riittävä uni ja sopiva liikunta muodostavat hyvän perustan flunssan ja muiden kulkutautien torjuntaan.
Konkreettisia keinoja flunssan torjuntaan:
- Pidä etäisyyttä sairastuneisiin.
- Huolehdi hyvästä käsihygieniasta. Pese kädet useasti.
- Levähdä kotona, jos olet sairas.
- Tuuleta kotiasi säännöllisesti ja pidä pinnat puhtaina.
Flunssan oireiden hoito
Flunssan ensioireita ovat kurkun ärsytys ja nenän tukkoisuus. Sitten seuraavat aivastelu ja nenän vuotaminen. Kun oireilu jatkuu, se saattaa muuttua nuhakuumeeksi eli flunssaksi. Joskus flunssa myös aiheuttaa jälkitauteja, kuten poskiontelontulehdusta tai keuhkokuumetta.
Ajoissa aloitettu sinkkiasetaatti -kuuri lyhentää tutkimusten mukaan flunssan kestoa ja lievittää oireita. Hoito pitää aloittaa heti oireiden ilmaannuttua.
Flunssan oireita voi lievittää paikallisesti ja suun kautta otettavilla särkylääkkeillä. Nenän tukkoisuutta ja valumista vähentäviä nenäsumutteita on useampia. Särkylääkkeillä voi helpottaa kuumetta ja erilaisia särkyjä. Kurkkukipuun ja käheyteen on olemassa useita erilaisia imeskelytabletteja ja suihkeita.
Lämmin juoma on oiva tapa helpottaa flunssaista oloa. Liikkuminen kannattaa myös voinnin sallimissa rajoissa, mutta urheilua ja siihen verrattavaa fyysistä rasitusta kannattaa välttää yleisoireiden (kuumeen ja yleisten särkyjen) ajan.
Flunssa paranee vain sairastamalla, jolloin kehon oma immuunipuolustus hävittää flunssan. Flunssa yleensä paraneekin nopeasti ja aiheuttaa vain harvoin vakavia ja pitkäkestoisia jälkitauteja.
TUOTTEITA FLUNSSAN HOITOON
Tässä esimerkkejä flunssan hoitotuotteista verkkoapteekissamme. Tervetuloa ostoksille!
Apteekki Fluacute Zinc+ 20 ML
20.24 €
30 päivän alin hinta: 20.24 €
Evolu Classic kuumemittari
8.50 €
30 päivän alin hinta: 8.50 €
GeloRevoice Sitrus-Mentoli 20 KPL
13.18 €
30 päivän alin hinta: 13.18 €
Physiomer Menthol 20 ML
10.82 €
30 päivän alin hinta: 10.82 €
Sarvikuono nenänhuuhtelukannu
10.92 €
30 päivän alin hinta: 10.92 €
Lähteet ja lukuvinkkejä:
Flunssa, nuhakuume – Terveyskirjasto
Kohonneen kolesterolin hoito sisältää aina elämäntapahoitoa lääkehoidonkin yhteydessä. Yli puolella suomalaisista kokonaiskolesterolitaso on liian korkea. Liiallinen kolesteroli ahtauttaa pikkuhiljaa elimistömme verisuonia. Kohonneen kolesterolin hoidon päätavoitteena onkin ehkäistä ateroskleroottista valtimotautia (sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti, aortan ateroskleroosi ja ääreisvaltimotauti). Suositusten mukaiset kolesteroliarvojen rajat ovat; kokonaiskolesterolipitoisuus alle 5,0 mmol/l:n ja LDL-kolesterolipitoisuus alle 3,0 mmol/l:n plasmassa. Tärkeänä osana hoitoa on aina elämäntapahoito. Ravitsemushoito on aina osa kokonaisvaltaista hoitoa mahdollisen lääkehoidon lisäksi. Terveelliset elämäntavat ovat tehokas ennaltaehkäisevä ja hoitavakin keino kohonneen kolesterolin hoidossa.
Mikä on kohonnut kolesteroli?
Suomalaisilla kokonaiskolesteroli on keskimäärin 5,3 millimoolia litrassa (mmol/l). Noin 70 % on pahaa kolesterolia ja 20–25 % hyvää kolesterolia. Etenkin ravinto vaikuttaa kolesterolin määrään, mutta myös perinnöllisillä ominaisuuksilla on merkitystä. Liiallinen ”paha” LDL-kolesteroli kertyy valtimoiden sisäkalvon alle ahtauttaen valtimoita. Toinen, ”hyvä” HDL-kolesteroli, kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä. FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia on perinnöllinen veren kolesterolia suurentava sairaus, jota yleensä hoidetaan jo nuorella iällä.
Suurentunut veren kolesterolimäärä on merkittävä valtimotaudin riskitekijä. Kohonneiden kolesteroliarvojen on todettu lisäävät selvästi vaaraa sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen. Tämän vuoksi veren kolesterolia mitataan usein ja suurentunutta kolesteroliarvoa pyritään alentamaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen riskilaskurin avulla voit laskea, miten kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin arvosi vaikuttavat sydäntaudin vaaraan seuraavien 10 vuoden aikana.
Kohonneen kolesterolin hoito
Kohonneen kolesterolin hoitoon kuuluu aina elämäntapahoito. Valtimoterveyttä edistäviä keinoja ovat mm. terveyttä edistävä ravinto, säännöllinen liikunta, painonhallinta, tupakoimattomuus ja muiden ei-lääkkeellisten nikotiinituotteiden välttäminen, liiallisen stressin välttäminen sekä riittävä lepo ja uni. Hoidon yleisenä tavoitteena pidetään kokonaiskolesterolin arvon pienenemistä alle 5 mmol:n/l (paha LDL-kolesteroli alle 3,0). Kolesterolin haitallisuus kuitenkin riippuu muista verisuonten riskitekijöistä (tupakointi, verenpaine, vähäinen liikunta), joiden puuttuessa arvon 5.0 lievä ylittyminen on monilla muuten terveillä haitatonta, varsinkin hyvän HDL-kolesterolin arvon ollessa hyvä.
Joskus terveellä ihmisellä ilman muita riskitekijöitä kolesteroliarvon ollessa 5,0–6,4 mmol/l (LDL-kolesteroli 3,0–4,9), voidaan aluksi tehdä ruokavalioon muutoksia ja seurata tilannetta rauhassa. Tilanne on syytä arvioida 3–6 kuukauden kuluttua, kuinka hyvin ruokavalio on tehonnut. Tupakoinnin lopettaminen on keskeisin elämäntapamuutos valtimotautivaaran vähentämiseksi.
Kohonneen kolesterolin ravitsemushoito
Yleisperiaatteet valtimoterveyttä edistävässä ruokavaliossa ovat monipuolisuus, kohtuullinen tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan käyttö, vähäinen tyydyttyneen ja transrasvan (kovan rasvan) käyttö, runsas kuidun saanti, sopiva energiansaannin ja -kulutuksen suhde, vähäinen suolan ja lisätyn sokerin sekä sokeroitujen juomien käyttö sekä vähäinen vähäkuituisten viljatuotteiden (kuitua < 6 g/100 g) käyttö. Lääke- ja ravitsemushoidot täydentävät toisiaan, joten myös kolesterolilääkkeitä käyttävä hyötyy ravitsemushoidosta. Sydänliiton ja Diabetesliiton Sydänmerkki auttaa tekemään parempia valintoja ruokakaupassa ja kodin ulkopuolella ruokailtaessa.
Kohonneen kolesterolin lääkehoito
Lääkehoito tyypillisesti aloitetaan ainakin silloin, kun kokonaisriski on suuri eikä elämäntapamuutoksilla ole saavutettu hoitotavoitteita 3–6 kuukauden aikana. Kolesterolilääkkeiden suotuisat vaikutukset ilmenevät vain, jos lääkkeitä käytetään sovitusti. Hoitoratkaisut tehdään aina yksilöllisesti. Hoidon tehoa on tärkeää seurata säännöllisesti. Yleisimpänä hoitona käytetään statiinilääkkeitä, jotka vähentävät kolesterolin synteesiä elimistössä. Statiineja on useita, ja ne eroavat vähän toisistaan. Jos statiinilääkkeen teho ei riitä, mukaan voidaan liittää etsetimibi -lääke, joka vähentää kolesterolin imeytymistä suolesta. Myös fibraatteja ja resiinejä käytetään kolesterolin alentamiseen. Uusimpia lääkkeitä ovat PCSK9 -estäjät, joita käytetään perinnöllisen hyperkolesterolemian hoidossa pistoksina silloin, kun muut lääkkeet eivät laske riittävästi kolesteroliarvoja. Alla on yleisimmin käytettyjen kolesterolilääkkeiden haitta- ja yhteisvaikutuksia.
Statiinit
Statiinit (atorvastatiini, fluvastatiini, lovastatiini, pravastatiini, rosuvastatiini ja simvastatiini) aiheuttavat usein hoidon alussa lieviä lihasoireita. Joskus lääkkeitä käyttävälle tulee lihaskipuja, lihasheikkoutta, lihaskramppeja tai oudon tummaa virtsaa (merkki lihasvauriosta). Tällöin on syytä olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin.
Statiineilla on muiden lääkkeiden kanssa merkittäviä yhteisvaikutuksia. Jotkut antibiootit (erytromysiini ja klaritromysiini) tai sienilääke ketokonatsoli eivät sovi käytettäväksi joidenkin statiinien kanssa. Kaikilla näistä on mahdollisia yhteisvaikutuksia useiden tavanomaisten lääkkeiden kanssa. Siksi onkin tärkeää huomioida kokonaislääkitys statiinilääkkeitä käytettäessä. Greippimehua ei voi käyttää näiden lääkkeiden kanssa yhtä aikaa.
Etsetimibi
Etsetimibi aiheuttaa tyypillisisesti hoidon alkuvaiheessa haittana vatsavaivoja. Etsetimibiä ja varfariinia käytettäessä yhtä aikaa on INR -arvoja seurattava huolellisesti.
Lopuksi
Kohonneet kolesteroliarvot ovat varsin yleinen vaiva meillä suomalaisilla. Se on oireeton, joten sen olemassaolosta on mahdoton tietää ilman veriarvojen mittausta. Kuten niin monen muunkin pitkäaikaisen vaivan kohdalla, tässäkin tapauksessa terveelliset elintavat ja ruokavalio ennaltaehkäisevät sekä hoitavat kohonneita kolesteroliarvoja. Kohonneen kolesterolin hoito on siis parhaassa tapauksessa vain terveellisten elämäntapojen noudattamista ja joka tapauksessa lääkehoidonkin lisäksi elämäntavat paranevat. Pidämmehän elimistöstämme kokonaisvaltaisesti huolta ja seuraamme tärkeitä veriarvoja, jotta voisimme elää terveempää elämää iän karttuessakin. Me apteekissa juttelemme mielellään veren rasva-arvojen hoidosta ja muistakin terveyteen liittyvistä asioista. Voit jättää yhteydenottopyynnön lomakkeemme kautta tai tulehan juttelemaan apteekille!
Lähteet ja lukuvinkkejä:
Dyslipidemiat (kaypahoito.fi)
Kolesteroli – Terveyskirjasto
Dyslipidemiat eli veren poikkeavat rasva-arvot (kaypahoito.fi)
Korkea LDL-kolesteroli nostaa aivoinfarktin riskiä | Aivoliitto
Kolesterolilääkkeet – Sydänliitto (sydan.fi)
Bakteeri-infektioiden hoito antibiooteilla on ollut keskustelun aiheena jo pitkään. Mikrobien nopeasti kehittyvä vastustuskyky antibiooteille on suuri huolenaihe kansainvälisesti. Infektioiden hoidossa käytetään mikrobilääkkeitä, joihin kuuluvat antibiootit, virus-, sieni- ja alkueläininfektioiden hoitoon kuuluvat lääkkeet. Antibiootteja käytetään bakteeritulehdusten eli bakteeri-infektioiden hoitoon. Viruksiin niillä ei ole mitään vaikutusta. Infektion hoidossa mikrobilääkekuuri tuhoaa taudinaiheuttajan tai ainakin vähentää sen määrää. Lääkekuuri toimii yhteistyössä elimistön puolustusmekanismien kanssa, joihin kuuluvat veren valkosolut, vasta-aineet ja muita valkuaisaineita. Mikrobien nopeasti kehittynyt vastustuskyky antibiooteille ja uusien antibioottien hidas kehitystyö ovat suuria maailmanlaajuisia huolenaiheita. Tässä artikkelissa käsittelemme lyhyesti suun kautta annettavien antibioottien käyttöä infektioiden hoidossa.
Bakteeri-infektioiden hoito antibiooteilla
Bakteerin aiheuttaman infektion lääke on antibiootti. Joskus elimistön puolustusmekanismit toimivat yksinään niin tehokkaasti, ettei antibioottia tarvita. Joskus taas tarvitaan jopa kuukausien mittainen hoitokuuri. Tyypillisesti kuurit ovat 5-7 päivää. Lapsille ja iäkkäille määrätään antibiootteja suhteessa eniten verrattuna muuhun väestöön. Antibiootit voidaan jakaa laaja- ja kapeakirjoisiin. Mitä useampaan bakteeriin lääke tehoaa, sitä laajakirjoisemmaksi sitä kutsutaan. Laajakirjoisuus on etuna silloin, kun infektion aiheuttajia ei pystytä luotettavasti päättelemään. Kapeakirjoiset antibiootit taas häiritsevät vähemmän elimistön omaa hyödyllistä bakteeristoa.
Antibioottihoidossa on syytä noudattaa mahdollisimman tarkoin suositeltua annosteluohjetta, koska sekä liiallinen käyttö että liian varhain lopetettu käyttö aiheuttavat ongelmia. Jos antibioottikuurin lopettaa liian aikaisin, voi seurauksena olla taudin pitkittyminen ja muuttuminen hankalammaksi. Tarpeettomasti, varmuuden vuoksi, käytetyt antibioottikuurit aiheuttavat antibioottien tehon heikentymistä eli antibioottiresistenssin (bakteerien vastustuskyky antibiootteja kohtaan) lisääntymistä.
Antibioottien haitat
Tyypillisimmät yleiset haitat antibioottihoidosta ovat vatsa-suolikanavan oireita tai ihoallergioita. Kuitenkin yksi antibioottiripulin muodoista, Clostridioides difficile -bakteerin aiheuttama ripuli, voi olla vakavakin. Koko väestön ja ihmiskunnan kannalta antibioottien erityinen haitta on, että ne häiritsevät ihmisen omaa hyödyllistä bakteeristoa (mikrobiomia) ja edistävät antibiooteille resistenttien bakteerien syntyä ja leviämistä.
Ihmisen mikrobiomi on yksilöllinen, ja se säilyy lähes samanlaisena koko elämän ajan, ellei sitä häiritä. Antibioottihoito vahingoittaa mikrobiomia. Kuurin vaikutus säilyy viikkoja ja kuukausia. Pidemmät ja toistuvat kuurit ovat kaikkein haitallisimpia. Ihmisen mikrobisto eli mikrobiomi säätelee esimerkiksi aineenvaihduntaa, ravintoaineiden hyväksikäyttöä ja immunologiaa.
Penisilliinit
Tyypillisesti penisilliinejä (G-penisilliini, V-penisilliini, amoksisilliini) käytetään hengitystieinfektioiden, ruusun, haava/ihoinfektioiden ja virtsateiden infektioiden hoitoon. Yleisimpiä haittoja ovat pahoinvointi, ripuli ja löysät ulosteet sekä ihottumat.
Kefalosporiinit
Kefalosporiineja (kefaleksiini ja kefuroksiimi (suonensisäisesti)) käytetään hengitystie- sekä iho ja haavainfektioiden hoidossa. Tyypillisimmät haittavaikutukset ovat suolistovaivat; ripuli, pahoinvointi ja vatsakipu sekä ihottumat.
Kefalosporiineja ei voi käyttää tetrasykliinien kanssa yhtä aikaa.
Tetrasykliinit
Tetrasykliineja (doksisykliini ja tetrasykliini) käytetään tyypillisesti hengitystieinfektioihin, mykoplasman hoitoon sekä ihoinfektioihin (akne). Tetrasykliinien tyypilliset haitat ovat suolistoon liittyvät vaivat; ylävatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, ripuli.
Tetrasykliinejä ei tule käyttää muiden antibioottien kanssa yhdessä. Kalkkivalmisteet (maitotuotteet), antasidit, sukralfaatit, rautavalmisteet ja sinkki huonontavat tetrasykliinien imeytymistä eikä näitä siksi käytetä samanaikaisesti. Ottoaikojen välillä on syytä pitää riittävän pitkä väli.
Muut antibiootit
Muita melko yleisesti käytettyjä antibiootteja ovat sulfonamidit, trimetopriimi sekä nitrofurantoiini, joita käytetään yleensä virtsateiden infektioissa. Niillä on samat yleisimmät haitat kuin muillakin antibiooteilla. Suolistoon kohdistuvat haitat sekä ihoreaktiot ovat tyypillisiä.
Fluorokinoloneja (siprofloksasiini, levofloksasiini ja moksifloksasiini) käytetään virtsateiden infektioissa sekä kirurgiaan liittyvissä ja keuhkoinfektioissa. Tyypillisimmät haitat ovat suolistoon liittyvät oireet sekä ihottumat. Näillä saattaa esiintyä vakaviakin haittavaikutuksia; jännetulehdus, jänteen repeämä, jännevauriot, nivelkipu, raajojen kipu tai kävelyvaikeudet sekä hermoston oireet; neuropatia ja epileptiset kohtaukset. Fluorokinolonien imeytyminen häiriintyy kalkkivalmisteiden, raudan, magnesiumin, alumiinin tai antasidien kanssa yhtä aikaa otettaessa.
Uskomuksia antibiooteista
”On vahvempia ja heikompia antibiootteja.” Tämä ei pidä paikkaansa. Jos antibiootti tehoaa taudin aiheuttavaan bakteeriin, se parantaa. Annoksen suurentaminen tai kahden antibiootin yhtäaikainen käyttö ei lisää tehoa, mutta lisää haittojen riskiä. Annoksen nostaminen lisää tehoa silloin, jos bakteeri on sellaisessa kudoksessa, johon antibiootti pääsee huonosti (esimerkiksi märkäpesäkkeissä). Tämä voidaan tehdä esimerkiksi antamalla lääke suoneen, jolloin saadaan lääkkeelle suuremmat pitoisuudet, usein samallakin lääkkeellä kymmenkertaisiksi.
”Tuo antibiootti ei tehoa minuun”. Joskus voi olla aiemmista hoidoista käsitys, että jokin antibiootti, esimerkiksi penisilliini, ei tehoa tai että joku toinen on aina tehonnut. Mahdollinen heikko teho johtuu bakteerin, ei potilaan, ominaisuuksista. Todennäköinen syy heikkoon tehoon on ollut se, että taudin on aiheuttanut bakteeri, johon kyseinen antibiootti ei tehoa. Sama infektio, esimerkiksi virtsatieinfektio, voi toisella kertaa olla erilaisen bakteerin aiheuttama.
”Antibiootin laajakirjoisuus on etu.” Joskus saatetaan ajatella, että valitsemalla laajakirjoisempi antibiootti tai kahden antibiootin yhdistelmä teho paranee. Tämä toimii vain, jos ei ole luotettavaa arviota aiheuttajabakteerista. Tavallisesti avohoidon infektioissa oireet antavat usein hyvän kuvan aiheuttajasta. Sairaalainfektioissa joudutaan usein ensin aloittamaan laajakirjoinen hoito, koska mahdollisia aiheuttajia on runsaasti. Hoidon laajakirjoisuus yleensä lisää myös haittoja.
”Antibiootti ehkäisee bakteeri-infektion synnyn.” Hengitystieinfektiot aiheuttaa lähes aina virus, mutta pieni osa sairastuneista voi saada bakteerijälkitaudin, esimerkiksi välikorvatulehduksen tai keuhkokuumeen influenssan seurauksena. Antibiootin käyttäminen virusinfektiossa ei kuitenkaan vähennä jälkitaudin mahdollisuutta. Taudin ehkäisynä antibiootteja käytetään yleisesti vain tiettyjen sydänpotilaiden hammashoidon ja suurten leikkausten yhteydessä.
Lopuksi
Antibioottien käyttö on vilkas keskustelun aihe terveydenhuollon piirissä ja myös kansalaisten kesken. Kuten huomaamme niiden käyttöön liittyy monia huomioitavia seikkoja. Lisäksi antibioottien tulevaisuus on suuri huolenaine. Käyttämällä vastuullisesti antibiootteja vain tarpeeseen ja ohjeiden mukaisesti sekä tuomalla jäljelle jääneet lääkkeet apteekkiin vähennämme antibioottiresistenssin riskiä. Toimimmehan itsemme, ihmiskunnan ja elinympäristömme hyväksi. Juttelemme mielellämme aiheesta apteekissa, tervetuloa!
Lähteet ja lukuvinkkejä:
Antibiootit – Terveyskirjasto
Infektiotautien hoito | Infektiotalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)
Antibioottien oikea käyttö | Lääketalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)
Osteoporoosin hoito on ennen kaikkea riittävän D-vitamiinin sekä kalsiumin saannin turvaamista liikunnan lisäksi. Hoidon tarkoitus on vähentää luunmurtumien määrää. Osteoporoosi on luuston sairaus. Luusto uusiutuu koko elämämme ajan. Ensin luun määrä kasvaa 20–30 -vuotiaaksi saakka ja säilyy melko muuttumattomana noin 40-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen luun määrä alkaa pienentyä. Osteoporoosissa luun lujuus heikkenee, mikä altistaa murtumille. Suomessa tapahtuu arvioiden mukaan joka vuosi 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Osteoporoosia voidaan ehkäistä riittävällä kalsiumin ja D-vitamiinin saannilla, oikeilla ravinto- ja liikuntatottumuksilla, tupakoimattomuudella ja kaatumisten ehkäisyllä. Vähäinenkin liikkuminen on parempi kuin liikkumattomuus. Väestön ikääntyessä myös miesten osteoporoosia esiintyy koko ajan enemmän. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti osteoporoosin ehkäisystä ja hoidosta.
Mikä on osteoporoosi?
Osteoporoosissa luun tiheys ja laatu heikkenee altistaen ne murtumille. Luu voi murtua vähäisestäkin vammasta. Osteoporoosi on naisilla huomattavasti yleisempi sairaus kuin miehillä. Osteoporoosia edeltävä osteopenia on osteoporoosin esiaste. Siinä luuntiheys on selvästi alentunut, mutta ei niin paljon kuin osteoporoosissa. Osteoporoosin riskitekijöitä tunnetaan iso määrä, kuten vähäinen liikunta, tupakointi, liiallinen laihuus, etenkin syömishäiriö anorexia nervosa, kuukautisten loppuminen (vaihdevuodet) tavallista aikaisemmin, vähäinen kalsiumin saanti ravinnossa, D-vitamiinin vähäinen saanti, pitkäaikainen (yli puoli vuotta) suun kautta nautittu kortisonilääke ja jotkin kalsiumaineenvaihduntaan vaikuttavat sairaudet, esimerkiksi keliakia, lisäkilpirauhashormonin liikatuotanto ja maksasairaudet.
Osteoporoosi on usein oireeton murtumaan saakka. Sen olemassaoloa ei voida tietää ilman mittauksia. Osteoporoottisen luunmurtuman taustalla on yleensä vuosikausia kestänyt luukato. Se voi tulla selkänikamaan pienen tärähdyksen yhteydessä, jolloin nikama luhistuu kasaan aiheuttaen kovaa kipua. Myös reisiluun kaulan murtuma ja ranneluun murtuma ovat tyypillisiä osteoporoosissa.
Osteoporoosin hoito ja ehkäisy
Osteoporoosin riskiä voidaan vähentää huolehtimalla jo nuorena ja vanhempanakin riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista sekä liikunnasta. D-vitamiinilisää tarvitaan ainakin talvisin etenkin 60. ikävuoden jälkeen. Tärähtelyjä luustoon synnyttävä liikunta on parasta, esimerkiksi reipas kävely, lenkkeily ja pallopelit. Myöhemmällä iällä on hyväksi kaikki liikunta, joka ylläpitää lihasten kuntoa, ehkäisee kaatumisia ja sitä kautta murtumia. Luita vahvistava liikunta on aina hyvä harrastus. Osteoporoosin ehkäisyyn kuuluu myös riskitekijöiden välttäminen, kuten liiallisen laihduttamisen välttäminen ja tupakoinnin lopettaminen.
Osteoporoosin hoidon tarkoitus on vähentää luunmurtumien määrää. Riittävä D-vitamiinin ja kalsiumin saanti sekä liikunta ovat tärkeitä hoitomuotoja. Liikunnan harrastaminen ja tupakoinnin lopettaminen kuuluvat osteoporoosin perushoitoon.
Osteoporoosin hoito lääkkeillä
Osteoporoosin lääkehoidon tarve ja kesto määritellään yksilöllisesti murtumariskin perusteella. Luuntiheysmittauksessa todettu osteoporoosi ei välttämättä ole automaattisesti lääkehoitoa tarvitseva tila.
Osteoporoosilääkkeet
Kalsium ja D-vitamiini
On tärkeää turvata riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti. Ensisijainen lähde on ravinto, mutta jos saanti ei ole riittävää käytetään lisäravintovalmisteita apuna. Yhdistelmävalmisteissa on kalsiumia ja D-vitamiinia. Ne ovat yleensä hyvin siedettyjä. Haittoina voi harvoin ilmetä vatsavaivoja.
Kalsium ei sovi otettavaksi yhtä aikaa joidenkin antibioottien, levotyroksiinin (kilpirauhaslääke), rautavalmisteiden eikä bisfosfonaattien kanssa. Näiden valmisteiden yhtäaikaisessa käytössä pitää annosvälien olla riittävän pitkiä (useita tunteja).
Bisfosfonaatit
Bisfosfonaatit (alendronaatti, risedronaatti, ibandronaatti) annostellaan suun kautta kerran viikossa tai kerran kuussa. Ne estävät tehokkaasti luun hajoamista ja jopa lisäävät luun mineraalipitoisuutta.
Tyypillisiä haittoja bisfosfonaateilla ovat vatsavaivat (vatsakipu, närästys, ummetus, ilmavaivat) sekä nivel-, luusto- tai lihaskivut. Pitkäaikaiseen käyttöön liittyy hyvin harvinaisena haittana leukaluun kuolio ja muita luun häiriöitä. Kalsiumlisät, antasidit ja jotkut lääkkeet haittaavat imeytymistä, joten bisfosfonaatit tulee ottaa tyhjään vatsaan 30 min ennen mitään muita lääkkeitä tai valmisteita. Tulehduskipulääkkeet ja jotkut reumalääkkeet yhdessä bisfosfonaattien kanssa voivat aiheuttaa ruuansulatusvaivoja
Denosumabi
Denosumabi on pistoksena annettava lääke, joka annostellaan kuuden kuukauden välein. Se vaikuttaa immunologisesti luuta tuottaviin soluihin luuytimessä. Lääkettä käytetään vaikeassa osteoporoosissa.
Haittoina saattaa ilmentyä luu-, nivel- tai lihaskipuja sekä käsivarsien tai jalkojen kipua. Lisäksi ylähengitysteiden infektioita, virtsavaivoja, vatsavaivoja, hiusten lähtöä ja ihottumaa saattaa esiintyä. Myös denosumabin pitkäaikaiseen käyttöön liittyy hyvin harvinaisena haittana leukaluun kuolio ja muita luun häiriöitä.
Estrogeenihoidot
Naissukuhormoni estrogeeni ehkäisee osteoporoosia. Se parantaa luuntiheyttä sekä estää murtumia. Jos estrogeenihoitoa käytetään vaihdevuosioireiden vuoksi, se ehkäisee samalla osteoporoosin etenemistä. Ainoastaan osteoporoosin hoitoon estrogeenia ei käytetä, vaan sillä hoidetaan muuta tilaa.
Tärkein hormonihoidon riskeistä on laskimotukosriskin lisääntyminen ja pitkäaikaishoidossa rintasyövän riskin nousu. Hormonikorvaushoito ei sovi rintasyövän sairastaneelle tai laskimotukoksia sairastaneelle. Haittavaikutuksina tyypillisesti hoidon alussa voi olla turvotusta, rintojen aristusta tai päänsärkyä. Estrogeenia suun kautta annosteltuna ei suositella joidenkin epilepsialääkkeiden kanssa, koska samanaikainen käyttö vähentää estrogeenin vaikutusta.
Lopuksi
Osteoporoosi on vaikeaa tunnistaa, koska se ei välttämättä aiheuta oireita ennen murtumaa. Onneksi sitä voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä terveellisillä elämäntavoilla, liikunnalla sekä kalsiumin ja D-vitamiinin riittävällä saannilla. Tee Luustoliiton Luustotesti, jonka avulla voit arvioida osteoporoosin riskiä ja elintapojen vaikutusta luustosi terveydelle. Pidämmehän huolta luustoterveydestämme iästä riippumatta! Me apteekkilaiset juttelemme mielellään osteoporoosiin ja terveyteen liittyvistä asioista kanssasi. Tulehan juttelemaan!
Lähteet ja lukuvinkkejä:
Osteoporoosi (luukato) – Terveyskirjasto
Osteoporoosi altistaa luun murtumille (kaypahoito.fi)
Osteoporoosia ja kaatumisia voidaan ehkäistä liikunnalla – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)
Luuliikuntasuositukset eri ryhmille – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)
Vatsavaivat ja matkustaminen eivät ole toivottu yhdistelmä. Matkustaminen tekee hyvää ja avartaa mieltämme. Tutuista arkiympyröistä lähteminen piristää. Joskus matkalla kiusana ovat myös ei toivotut seuralaiset, erilaiset vatsavaivat. Aina tarkka hygienian noudattaminenkaan ei auta, vaan ripuli yllättää matkalaisen. Ruokavalion muuttumisen myötä voi suolistomme reagoida niinkin, että ummetus tulee lomailijan vaivaksi.
Tässä artikkelissa puhumme lyhyesti suolistoon liittyvistä tyypillisimmistä matkalla esiintyvistä taudeista, matkaripulista ja ruokamyrkytyksestä, sekä niiden hoidosta.
Vatsavaivojen välttäminen
Jotta matka olisi kaikin puolin mukava ja onnistunut, kannattaa kiinnittää huomiota suoliston hyvinvointiin niin kotimaan matkailussa kuin ulkomaillakin. Jos ruoansulatuskanava oireilee, voivat matkasuunnitelmat mennä kokonaan uusiksi ja aikaa vietetäänkin majapaikassa lepäillen eikä uimarannalla tai kulttuurinähtävyyksiä ihaillen. Yleisesti eri maiden välillä hygieniataso vaihtelee suuresti.
Aika tavanomainen tauti, johon matkoilla sairastutaan, on matkaripuli. Yleensä sen aiheuttaa saastunut ruoka tai juoma. Matkaripulin riskiä voi vähentää valitsemalla ruoat ja juomat huolellisesti, välttämällä tiettyjä ruokalajeja ja huolehtimalla käsihygieniasta. Matkaripulin tarttumisen riski näyttää olevan enemmänkin riippuvainen paikallisesta hygieniatasosta kuin matkailijan käytöksestä. Jos matkailija valmistaa itse ruokansa, voi tartuntavaaraa vähentää ruoan kunnollisella keittämisellä ja kylmien juomien valmistamiseen käytettävän veden keittämisellä.
Suoliston terveyden kannalta turvallisinta on käyttää pullotettua vettä juomiseen ja hampaiden pesuun. EU:n alueella vesijohtoveden pitäisi olla juomakelpoista, mutta omaa harkintaa kannattaa käyttää tapauskohtaisesti. Veden puhtautta ja turvallisuutta ei voi arvioida veden hajun, maun tai ulkonäön perusteella.
Mahahapolla on bakteereita tuhoava vaikutus. Siksi matkailijoiden, jotka käyttävät mahanesteen happamuutta vähentäviä lääkkeitä (antasidit, H2-salpaajat tai protonipumpun estäjät), tulee olla erityisen varovaisia veden ja ruoan suhteen. Sama koskee kaikkia, joilla on hapoton maha tai esimerkiksi krooninen suolistosairaus (esimerkiksi haavainen paksusuolitulehdus eli colitis ulcerosa). Heillä on suurempi riski saada suolistoinfektio.
Tehokkain tapa pienentää ripulin vaaraa on valita ns. turvallisia ruokia ja juomia. Mikrobien siirtymistä ympäristöstä ruokaan voidaan pienentää noudattamalla huolellista käsihygieniaa ruoanlaitossa, raakojen ruoka-aineiden käsittelyssä, ennen syömistä ja WC-reissujen jälkeen. Matkailijan on hyvä välttää tiettyjä ruokia riippuen maasta, missä matkustaa. Esimerkiksi salmonellavaaran vuoksi on turvallisempaa olla syömättä pehmeäksi keitettyjä kananmunia, munakasta ja munakokkelia. Majoneesia kannattaa myös välttää, koska sen ja muiden raakaa munaa sisältävien ruokien tiedetään monissa maissa levittävän salmonellaa.
Vältettäviä ruokalajeja, jos ruoan hygieenisestä tasosta ei ole varmuutta
- mehut ja juomat, myös alkoholipitoiset, joihin on lisätty jääkuutioita.
- pakkaamaton ja pastöroimaton maito, kerma, jäätelö, voi ja tuorejuustot
- kylmät jälkiruoat
- kylminä tarjotut osterit, simpukat, ravut ym. mereneläimet
- erilaiset kastikkeet
- kylminä tai haaleina tarjotut raa’at tai riittämättömästi kypsennetyt lihaa, kalaa tai kananmunaa sisältävät ruoat
- kylmät leikkeleet ja majoneesipohjaiset salaatit
- hedelmät ja vihannekset, joita ei voi itse pestä tai kuoria, marjat
Sairastumisvaaran kannalta turvallisia ruokalajeja
- hiilihappoiset, pullotetut juomat
- kuumat juomat, kuten kahvi, tee ja keitetty vesi.
- kuumana tarjoiltavat, keitetyt tai paistoksiin lisätyt vihannekset
- itse kuorittavat tuoreet hedelmät
- leipä yms. kuivat viljatuotteet
- vastavalmistetut, kuumana tarjoiltavat liha- ja kalaruoat ja keitot
Vatsavaivat ja matkustaminen – Matkaripuli
Matkaripuli, aiemmalta nimeltään turistiripuli, on yleisin matkailijan terveysongelma. Matkaripuli on yleensä lievä, itsestään paraneva tauti. Ripuliin sairastumisen todennäköisyys riippuu matkakohteesta, matkan luonteesta ja vuodenajasta. Suurin vaara sairastua matkaripuliin on lämpimänä vuodenaikana ja alueilla, joissa esimerkiksi köyhyyden, valistuksen puutteen tai puhtaan veden niukkuuden vuoksi elintarvikehygienia on heikkoa.
Matkaripulia aiheuttavat alkueläimet, virukset ja bakteerit. Bakteerien ja virusten aiheuttaman matkaripulin itämisaika on keskimäärin 6–72 tuntia ja alkueläinten 1–2 viikkoa (poikkeuksena Cyclospora cayetanensis). Yleensä matkaripuli puhkeaa ensimmäisen matkaviikon lopulla. Noin 15 % heistä sairastuu vasta kotiin palattuaan.
Matkaripulin oireet
Matkaripulin tyypillisiä oireita ovat vatsakouristukset, eriasteinen ripuli ja pahoinvointi. Alle vuorokauden kestävää kuumetta tai päänsärkyä saattaa myös esiintyä. Vaikeampia oireita ovat pidempikestoinen ja korkea kuume sekä verta ulosteessa. Mikäli ripulointi on runsasta (yli kuusi ulostuskertaa/12 t) ja sairastunut oksentelee, voi nestehukka huonontaa fyysistä kuntoa jo vuorokaudessa. Ripuli kestää keskimäärin 3–5 vuorokautta.
Matkaripulin hoito
Lievän ripulin hoidoksi riittävät runsas nesteiden nauttiminen ja lepo. Sopivia juomia ovat laimea mehu, pullotettu vesi ja sekä apteekista saatavat pakkauksen ohjeen mukaan valmistettavat ripulijuomat. Ripuli moninkertaistaa luontaisen nestetarpeen (aikuisella useita litroja päivässä). Kuume, vesiripuli, oksentelu ja kuumeesta johtuva hikoilu voivat lisätä nestetarvetta jopa kymmeneen litraan vuorokaudessa. Selkeä nestevajauksen oire on janon tunne. Varsinkin pienet lapset ja vanhukset ovat alttiita nopealle kuivumiselle.
Myös ruokaa olisi hyvä syödä matkaripulia sairastaessa. Kevyt, helposti sulava ruoka, esimerkiksi paahtoleipä, riisi ja banaanit ovat sopivia ruokia ripuloivalle. Yleensä suositellaan, että matkailijan olisi hyvä pidättäytyä alkoholista, kahvista (diureettinen vaikutus) ja maitotuotteista ripulin akuuttivaiheessa.
Aikuisen kuumeetonta ei-veristä ripulia voi hoitaa oireenmukaisilla ripulia hillitsevillä lääkkeillä (loperamidi) korkeintaan pari vuorokautta. Kuumeisille tai veriripulipotilaille sitä ei suositella. Lääkettä ei suositella myöskään alle 12-vuotiaille. Markkinoille on tullut ripulin oireenmukaiseen hoitoon myös rasekadotriili, mutta siitä ei toistaiseksi ole tehty tutkimuksia matkaripulin hoidossa. Probiooteista ei ole osoitettu olevan hyötyä matkaripulia hoidettaessa. Hiilitabletteja ei tule käyttää, koska ne estävät muiden aineiden, kuten lääkkeiden imeytymistä. Matkaripuli paranee yleensä itsestään eikä vaadi mikrobilääkehoitoa.
Vatsavaivat ja matkustus – Milloin lääkäriin matkaripulin vuoksi?
Vaikka matkaripuli yleensä paranee itsestään kahden-viiden päivän aikana, joskus tarvitaan lääkärin hoitoa. Lääkäriin on syytä hakeutua jo matkakohteessa, jos
- ripuli ei ala hellittää muutamassa vuorokaudessa vaan jatkuu niin runsaana, ettei nestehukkaa pysty korvaamaan juomisella.
- ripuliulosteissa näkyy reilusti verta.
- kuume nousee korkeaksi tai jatkuu toista vuorokautta.
- kunto heikkenee merkittävästi.
On hyvä huomioida, että ripulin hellitettyä voi viedä viikon tai pari, ennen kuin vatsa rauhoittuu ja uloste kiinteytyy. Näiden syiden takia ei tarvitse mennä lääkäriin.
Vatsavaivat ja matkustaminen – Ruokamyrkytykset
Myös ns. ruokamyrkytyksen voi saada ulkomailla ruokaillessa. Sen oireet muistuttavat matkaripulia, mutta yleensä taudinkuvaa hallitsevat oksentelu ja oireet loppuvat nopeammin, usein alle vuorokaudessa. Ruokamyrkytyksen aiheuttajiksi paljastuu useimmiten mikrobit (bakteerit tai virukset) tai näiden tuottamat toksiinit. Mikrobien lisäksi loiset, myrkylliset kasvit, eläimet tai sienet sekä kemialliset aineet voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksen.
Jotta matkailijan loma olisi onnistunut, on syytä kiinnittää huomiota hygieniaan ja elintapoihin vieraassa maassa. Vaikka usein suolisto-oireet ovat ohimeneviä ja itsehoidolla parannettavissa, ei matkan aikana kukaan halua potea ripulia tai kuumetautia. Maalaisjärjen käytöllä ja etukäteen selvitetyillä ohjeilla pärjää pitkälle ravitsemusasioissakin. Apteekissa autamme mielellään sopivien itsehoitotuotteiden valinnassa matka-apteekkia varten. Jätä tarvittaessa yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta. Turvallista matkaa kaikille, matkasitpa sitten lähelle tai kaukomaille!
Lähteet ja lukuvinkkejä:
https://www.terveyskirjasto.fi/mat00017
https://www.terveyskirjasto.fi/mat00018/juomavesi
https://www.terveyskirjasto.fi/mat00015/matkaripuli
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00613
https://www.terveyskirjasto.fi/mat00016/myrkylliset-toksiinit-ja-ruokamyrkytykset
« Edellinen
1
2
3
4
Seuraava »
