Arkistot: Terveystietoartikkelit

Maitoallergian hoito kuulostaa yksinkertaiselta. Se tarkoittaa maidon ja kaikkien muiden maitoproteiinia sisältävien ruoka-aineiden välttämistä ja korvaamista muilla ruoka-aineilla sekä tarvittaessa ravintovalmisteilla. Käytännössä se saattaa olla haasteellista, jos tarjottavan ruoan sisältö ei ole tarkasti tiedossa.

Miksi joskus pienen lapsen poskilla on punaiset laikut tai nokkosrokkomainen ihottuma? Miksi lapsi kärsii atooppisen ihottuman pahenemisesta tai epämääräisistä vatsavaivoista? Yleensä maitoallergia puhkeaa jo imeväisiässä. Sen aiheuttamat oireet ovat hyvin moninaiset ja joskus vaikeasti tulkittavissa maitoallergian aiheuttamiksi. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti maitoallergian syistä ja hoidosta.

Mikä aiheuttaa maitoallergian?

Maitoallergian aiheuttaa elimistön epätyypillinen reagointi maidon sisältämiin proteiineihin. Oireet johtuvat elimistön puolustusreaktiosta maitoproteiinia vastaan. Maitoallergiaa esiintyy tavallisimmin imeväis- ja leikki-iässä, mutta sitä ilmenee aikuisillakin. Lehmänmaidon sisältämät valkuaisaineet eli proteiinit aiheuttavat oireita maitoallergiasta kärsivillä.

Maitoallergia on eri asia kuin laktoosi-intoleranssi. Laktoosi-intoleranssista kärsivä saa vatsavaivoja maitosokerista eli laktoosista. Heille tarkoitetut tuotteet eivät sovi maitoallergiselle, koska ne sisältävät maitoproteiinia.

Maitoallergian oireet

Maitoallergian oireita voi olla paljon, esimerkiksi ihottuma, vatsakivut, ripuli, oksentelu ja vakavimmissa tapauksissa jopa henkeä uhkaava yleisreaktio. Oireet voivat alkaa välittömästi, muutamien tuntien tai vasta muutaman vuorokauden kuluessa maidon nauttimisesta. Oireiden yhdistäminen maitoallergiaan voi olla haastavaa juuri joidenkin oireiden hitaan ilmenemisen vuoksi.

Lehmänmaitoallergian oireet alkavat usein jo pelkän rintaruokinnan aikana. Oireet ilmaantuvat harvoin ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Helposti havaittavia oireita ovat nopeasti, alle kahden tunnin kuluttua maidon nauttimisesta alkavat oireet. Tyypillinen oire on kasvojen alueelle ilmaantuva nokkosrokkomainen tai punoittava, laikukas ihottuma. Suolistossa nopeasti ilmenevä yleinen maitoallergian aiheuttama reaktio on suihkumainen, pian syömisen jälkeen esiintyvä oksentelu. Tyypillinen hitaasti ilmenevä oire on kroonisen atooppisen ekseeman paheneminen. Toinen hitaasti ilmenevä maitoallergian oire on ripuli, tosin joskus tavanomaiseen hoitoon reagoimaton ummetuskin voi olla maitoallergian syytä. Osalla maitoallergiasta kärsivistä lapsista esiintyy hengitystieoireita. Hyvin harvinainen anafylaktinen reaktio saattaa ilmaantua joillekin maitoallergisille. Kuten monet ruoka-aineallergiat, maitoallergiakin saattaa vaikuttaa lapsen kasvuun haitallisesti.

Yksittäin esiintyvä oire on vaikea todeta maitoallergian aiheuttamiksi. Pelkän oirekuvan perusteella maitoallergian diagnosointi onkin vaikeaa. Erityisesti viivästyneen maitoallergian oireet aiheuttavat hankaluuksia tulkinnoissa. Esimerkiksi on havaittu, että noin puolella suomalaisista lapsista esiintyy ihottumaa ensimmäisten viiden elinvuoden aikana eri syistä.

Maitoallergian toteaminen perustuu nykypäivänä ns. välttämis-altistuskokeeseen. Jos oireet ovat maitoallergialle tyypillisiä, voidaan kotioloissa kokeilla maitotuotteiden välttämistä ja pitää samalla oirepäiväkirjaa. Jos oireiden havaitaan lievenevän, varsinainen allergia todetaan lääkärin valvonnassa toteutettavalla altistuskokeella (yleensä lastenosastolla tai poliklinikalla). Maitoallergiaa voidaan myös tutkia iho- ja verikokeiden avulla, kuten ihopistokokeilla (ns. prick-testi) sekä ns. IgE-vasta-aineiden mittaamisella verestä. Näiden tutkimusmenetelmien käyttö on kuitenkin vähentynyt tulosten epäluotettavuuden vuoksi.

Maitoallergian hoito

Maitoallergian hoito tarkoittaa maidon ja kaikkien muiden maitoproteiinia sisältävien ruoka-aineiden välttämistä ja korvaamista muilla ruoka-aineilla ja tarvittaessa ravintovalmisteilla. Maitotuotteiden välttämisen tarve vaihtelee, koska oireiden vakavuuskin vaihtelee lievistä hyvin vaikeisiin. Osa maitoallergisista ei kestä lehmänmaitoa lainkaan, toiset taas kestävät kovia juustoja, hapanmaitovalmisteita (viiliä, jogurttia, rahkaa, piimää) tai maitoa kypsennettynä ruoissa ja leivonnaisissa. Jos oireet ovat vakavia, hyvin tarkka maitoproteiinin välttäminen on ehdottoman tärkeää. Toisaalta taas lievät, nopeasti ohimenevät oireet voi jättää huomiotta.

Maitoproteiinia sisältävät seuraavat elintarvikkeet ja niiden ainesosat:

  • Maito, piimä, jogurtti, viili, rahka
  • Vähälaktoosiset ja laktoosittomat maitotuotteet
  • Jäätelö, maitoa sisältävä kasvirasvajäätelö
  • Voi, voiöljy, voita sisältävät leipärasvat, maitoproteiinia sisältävät margariinit
  • Juusto, maitoa sisältävä kasvirasvajuusto
  • Hera, kaseiini, kaseinaatti

Lapsilla maitoallergia usein väistyy kasvun myötä. Mikäli oireet sallivat, maitovalmisteita annetaan pieniä määriä annosta vähitellen suurentaen. Tavoitteena on antaa tukea luontaisen sietokyvyn kehittymiselle ja maitoallergiasta toipumiselle. Lapsi saattaa saada lieviä oireita, jotka yleensä katoavat maidon käytön jatkuessa. Yli 6-vuotiaille vaikeammin oireileville lapsille voidaan harkita siedätyshoitoa.

Maidon voi korvata juomana ja ruoanvalmistuksessa samalla tavalla käytettävillä kasvijuomilla. Saatavilla on hyvin laaja valikoima erilaisia tuotteita. Suositeltavimpia valintoja ovat ravintoaineilla täydennetyt vaihtoehdot, jolloin kalsium- ja D-vitamiinipitoisuudet sekä usein myös jodi- ja B12-vitamiinipitoisuudet muistuttavat lehmänmaidossa olevia pitoisuuksia. Soijamaidon ja lehmänmaidon proteiinipitoisuudet ja proteiinien laadut ovat samankaltaisia, jolloin osa maitoallergisista reagoi myös soijaan. Jos maitoallerginen käyttää säännöllisesti kalsiumilla ja jodilla täydennettyjä tuotteita, ei ruokavaliota tarvitse yleensä täydentää ravintolisillä näiden ravintoaineiden osalta.

Voiko maitoallergia parantua?

Useimmilla lapsilla maitoallergia häviää kasvun myötä. Jo kahden vuoden iässä 28–75 % maitoallergisista lapsista sietää maitotuotteita ja kokemuksen mukaan yli 50 % toipuu kokonaan. Koska maitoallergiasta voi toipua, sen pysyvyyttä on seurattava säännöllisin kokeiluin.

Maitoallergisille lapsille ilmaantuu usein muita atopiaoireita, esimerkiksi astmaoireita saattaa tulla jopa neljälle viidestä maitoallergiaa sairastavista lapsista. Tämän vuoksi tieto aikaisemmasta maitoallergiasta on tärkeä astmaoireita selvitettäessä.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01293

https://www.duodecimlehti.fi/duo92071

Vatsalääkkeiden haitat eivät ole välttämättä tuttuja ihmisille. Moni meistä on kuitenkin joskus käyttänyt reseptivapaita vatsalääkkeitä. Joidenkin arvioiden mukaan useampi kuin joka kymmenes aikuinen kärsii närästyksestä viikoittain. Haitallisesta ummetuksesta taas kärsii arviolta jopa 6 prosenttia aikuisista. Onneksi vaivoihin on olemassa lääkkeitä, ilman reseptiäkin. Lääkkeiden ohjeidenmukainen käyttö on turvallista ohimeneviin vaivoihin. Voimme hyvin, kun vatsalaukun ja suoliston olosuhteet ovat sellaiset, että ruoka sulaa ja elimistö pystyy käsittelemään sitä tehokkaasti. Joskus tasapaino suolistossa järkkyy ja johtaa ruoansulatusongelmiin. Myös lääkkeitä liian pitkään tai liikaa käytettäessä voi tasapaino häiriintyä.

Tiesitkö, että myös itsehoitolääkkeillä voi olla haittoja pitkäaikaisessa käytössä? Siksi apteekissa keskustellaan asiakkaan kanssa ostotilanteessa sen hetkisestä terveysongelmasta ja lääkkeen käytöstä. On myös tärkeää, että vaivojen pitkittyessä otettaisiin yhteyttä lääkäriin oireiden tutkimiseksi ja oikean hoidon varmistamiseksi.

Närästyslääkkeiden haitat

Moni meistä on kokenut joskus närästyksen tunnetta. Tilapäiseen närästykseen lääkkeet ovat oiva apu, jos oireet ovat häiritseviä ja niitä haluaa helpottaa. Närästysoireet johtuvat mahan happaman sisällön noususta ruokatorveen. Oireena voi olla polttava kipu tai epämiellyttävä tunne rintalastan takana, happamat röyhtäisyt ja joskus happaman mahanesteen nousu suuonteloon saakka. Närästystä voidaan hoitaa myös kotikonstein. Ylipainon vähentäminen, ateriakoon pienentäminen varsinkin iltaisin, vatsaa ärsyttävien ja rasvaisten ruoka-aineiden vähentäminen sekä tupakoinnin lopetus ovat esimerkkejä keinoista närästysoireiden vähentämiseksi. Voit lukea ravitsemusohjeita närästyksen hoitoon täältä.

Närästyslääkkeillä on monta erilaista vaikutustapaa. Ilman reseptiä saatavat närästyslääkkeet voidaan jakaa vaikutusmekanisminsa perusteella kolmeen luokkaan: antasideihin, limakalvoa suojaaviin tuotteisiin ja happosalpaajiin.

Antasidit

Antasidit ovat happoa neutraloivia lääkkeitä, jotka sisältävät alumiini-, magnesium- ja kalsiumsuoloja. Ne vähentävät mahan happamuutta neutraloimalla mahahappoa. Niiden vaikutus on lyhytaikainen, joten niitä annostellaan useita kertoja päivässä. Useimmissa lääkkeissä on kalsium- ja magnesiumsuoloja, mutta joissakin myös alumiinihydroksidia. Tällaisella yhdistelmällä voidaan vähentää suoliston toimintaan kohdistuvia haittoja, koska alumiinisuolat voivat aiheuttaa ummetusta ja magnesiumsuolat löysävatsaisuutta. Suolistoon kohdistuvia haittavaikutuksia saattaa esiintyä suuria annoksia käytettäessä. Alumiinia sisältäviä lääkkeitä pyritään välttämään munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä ihmisillä, jotta alumiinia ei kertyisi elimistöön.

Sukralfaatti ja alginaatti, limakalvon suoja-aineet

Sukralfaatti muodostaa happamassa ympäristössä suojakalvon, joka suojaa vaurioitunutta limakalvoa. Se tarvitsee happaman ympäristön toimiakseen oikein, joten antasideja ei voi käyttää yhtä aikaa. Tätäkin valmistetta kannattaa välttää munuaisten vajaatoiminnassa. Sukralfaattivalmisteet voivat aiheuttaa myös ummetusta.

Alginiinihappoa ja antisideja sisältävät valmisteet reagoivat mahahapon kanssa, jolloin muodostuu mahalaukun yläosaan geelimäinen kerros. Se suojaa limakalvoa ja neutralisoi mahahappoa. Geeli pysyy mahalaukun yläosassa noin parin tunnin ajan. Jos tällaista valmistetta käytetään runsaasti, saattaa sen sisältämä natrium aiheuttaa ongelmia sydämen vajaatoiminnasta tai verenpainetaudista kärsiville.

Koska antasidit muuttavat vatsan pH:ta ja suoja-aineet muodostavat mekaanisen suojan limakalvolle, ne saattavat vaikuttaa muiden lääkkeiden imeytymiseen. Yhteisvaikutusten välttämiseksi näiden ja muiden lääkkeiden ottamisen välillä on hyvä olla ainakin kaksi tuntia.

Happosalpaajat

H2 -reseptorin salpaajat

H2 -reseptorin salpaajat, lääkeaineet famotidiini ja ranitidiini, ryhmänimensä mukaisesti hillitsevät histamiinin vaikutusta. Vatsassa se johtaa mahahapon erityksen ja happamuuden vähenemiseen. Itsehoidossa näitä lääkkeitä käytetään närästyksen, liikahappoisuuden ja happamien röyhtäisyjen lyhytaikaiseen hoitoon. Hoitoaika ilman lääkärin suositusta on korkeintaan kaksi viikkoa. Haittoja saattaa esiintyä myös näillä lääkkeillä. Tyypillisimpiä ovat päänsärky, ummetus, ripuli tai huimaus. Joidenkin lääkkeiden imeytyminen voi häiriintyä H2 -reseptorin salpaajien kanssa käytettäessä.

Protonipumpun estäjät

Protonipumpun estäjät eli PPI-lääkkeet ovat yleistyneet nopeasti ylävatsavaivojen hoidossa. Suomessa on myynnissä valmisteita, jotka sisältävät esomepratsolia, lansopratsolia, omepratsolia, pantopratsolia tai rabepratsolia. Ne estävät mahahapon eritystä tehokkaammin kuin H2 -salpaajat. Lyhytaikaisessa käytössä protonipumpun estäjät ovat turvallisia ja lievittävät vatsavaivoja tehokkaasti. Lääkkeen vaikutus on pitkäkestoista, joten kerran päivässä annostelu yleensä riittää. Hyvin voimakkaiden närästysoireiden häviämiseen voi mennä muutama päivä.

Pitkäkestoisemmassa käytössä PPI-lääkkeiden aiheuttama mahalaukun hapottomuus voi johtaa bakteerien ylikasvuun ja ravintoaineiden heikentyneeseen imeytymiseen. Se voi aiheuttaa myös C- ja B12-vitamiinin imeytymisen heikkenemisestä. Riski turistiripuliin sairastumiseen on huomattu kohonneen PPI-lääkkeiden pitkäaikaiskäytössä. Lisäksi niin ikään on havaittu lisääntynyt riski luunmurtumille. Pitempään jatkuneen käytön jälkeen haponerittymisen normalisoituminen vie 4–6 vuorokautta ja aluksi haponeritys voi olla runsaampaa kuin normaalisti. Tämä saattaa johtaa vatsaoireiden uusiutumiseen. PPI-lääkkeiden pitkäaikainen käyttö olisikin hyvä lopettaa vähitellen muutaman päivän aikana.

Ummetuslääkkeiden haitat

Ummetus on hyvin yleistä. Ummetuksesta puhutaan, jos suoli tyhjenee harvemmin kuin 3 kertaa viikossa tai jos kiinteä uloste tekee jatkuvasti ulostaminen vaikeaksi. Tyypillisimmin syynä ovat elämäntavat, kuten riittämätön kuitujen ja nesteiden saanti sekä liikunnan puute. Jotkut lääkkeet, sairaudet tai rakenteelliset syyt saattavat aiheuttaa myös ummetusta. Ummetusta voidaan hoitaa, jos se aiheuttaa vaivoja. Hoitona on ensisijaisesti elämäntapojen muutos. Vasta toisena keinona suositellaan apteekista saatavia itsehoitolääkkeitä. Elämäntapamuutoksen vaikutus ja vaivojen helpottuminen näkyy vasta 1–2 kuukauden kuluttua. Lue lisää ummetuksen ravitsemushoidosta täältä.

Ummetuslääkkeitä on erilaisia. Toiset vaikuttavat suolen sisältöön (osmoottiset ulostuslääkkeet ja kuituvalmisteet) ja toiset taas suoraan suolen lihasten toimintaan (suolta stimuloivat ulostuslääkkeet).  Vaikutusmekanismista riippuen osa on turvallisempia käyttää pitempiäkin aikoja kerrallaan. Toisia taas ei voi käyttää kuin tilapäisesti.

Osmoottiset ulostuslääkkeet

Makrogoli sitoo vettä itseensä, jolloin suolen sisällön vesimäärä lisääntyy ja ulostemassa pehmenee vilkastuttaen suolen toimintaa. Makrogoli kuuluu osmoottisiin ulostuslääkkeisiin, joiden tehtävänä on pehmentää suolen sisältöä. Hoidon aikana tulee nauttia riittävästi nestettä ja kuituja, jotta lääkkeen vaikutus on riittävän tehokas. Vaikka makrogolivalmisteet ovat hyvin siedettyjä, tyypillisiä haittavaikutuksia ovat vatsakipu, turvotus ja ripuli. Nämä häviävät yleensä annosta pienentämällä. Liiallinen käyttö aiheuttaa haittavaikutuksina lähinnä vatsakipua, turvotusta ja ripulia. Jos oireet ovat voimakkaita, voi runsas ripuloiminen aiheuttaa elimistön kuivuutta ja suolatasapainon häiriöitä erityisesti lapsilla tai vanhuksilla.

Laktuloosi on myös osmoottinen ulostuslääke. Laktuloosi kulkeutuu paksusuoleen muuttumattomana. Siellä se hajoaa bakteerien vaikutuksesta ja sitoo itseensä vettä. Suolen sisällön määrä lisääntyy ja tyhjeneminen kiihtyy. Vaikutusmekanisminsa vuoksi tyypillinen haittavaikutus on ilmavaivat. Liiallinen ja runsas käyttö voi aiheuttaa lisäksi pahoinvointia ja oksentelua, mikä lisää riskiä elimistön kuivumiselle ja suolatasapainon häiriöille.

Kuituvalmisteet

Ispagulan siemenkuoria sisältävä valmiste on tarkoitettu tasapainottamaan vatsan toimintaa ummetuksen ja myös löysän vatsan hoidossa. Ispagulansiemenkuori sitoo vettä itseensä kasvattaen suolen sisältöä ja normalisoimalla suolen toimintaa. Huomioitavaa on, että kuituvalmisteita käytettäessä tulee nauttia riittävästi nestettä, ettei suolen sisältö entisestään tiivisty ja aiheuta ummetuksen pahenemista. Myös kuituvalmisteet voivat aiheuttaa ilmavaivoja. Muita lääkkeitä ei kannata ottaa yhtä aikaa kuituvalmisteiden kanssa. Sopiva tauko lääkkeiden välillä on 30–60 minuuttia.

Suolta stimuloivat laksatiivit

Suolta stimuloivia laksatiiveja ovat sennaglykosidit, bisakodyyli ja natriumpikosulfaatti. Valmisteet vaikuttavat suoraan paksusuolen seinämään aktivoimalla sen liikkeitä. Näitä valmisteita suositellaan käytettäväksi viimeisenä vaihtoehtona, jos muut keinot eivät auta. Käyttöaika kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä, muutaman päivän mittaisena. Valmisteita löytyy tabletteina, tippoina, peräpuikkoina ja pienoisperäruiskeina. Tablettina ja tippoina otettavien valmisteiden vaikutus alkaa yleensä 6–8 tunnin kuluttua. Pienoisperäruiske taas vaikuttaa jo 15 minuutin kuluttua. Näiden lääkkeiden pitkäaikainen käyttö johtaa suolen toiminnan hidastumiseen. Suoli tottuu niihin, ja laiskistuu eikä enää toimi ilman lääkkeitä. Lisäksi pitkäaikainen käyttö saattaa yksin tai yhdessä joidenkin lääkkeiden kanssa sekoittaa elimistön suolatasapainoa.

Lopuksi

Vatsalääkkeiden haitat voivat olla joskus hyvinkin hankalia. Meidän on tärkeää tiedostaa lääkkeiden oikeat käyttötavat ja -ajat, jotta haitoilta vältyttäisiin. Koko kehon hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hoidamme suolistoamme hyvin. Monilla elämäntavoilla voimme vaikuttaa sekä ummetukseen että närästykseen. Kysy rohkeasti vatsalääkkeisiin liittyviä kysymyksiä apteekissa tai jätä yhteydenottopyyntö lomakkeellamme. Hellimmehän vatsaa ja suolistoa kehomme parhaaksi!

Ilmavaivojen hoito on yksilöllistä. Joskus ruokailun jälkeen vatsa tuntuu olevan epämiellyttävän täynnä ja turvoksissa. Tai jonkin ajan päästä ruokailusta tuntuu suolistossa kiertävän suuria ilmamääriä aiheuttaen hankalaa oloa. Suolistosta alkaa kuulua kurinaa ja vatsa saattaa olla kipeä. Tuntemukset johtuvat suolistoon kertyvästä liiallisesta kaasusta. Lähes jokainen on joskus kärsinyt ilmavaivoista. Suolessa kuuluukin muodostua kaasua normaalin toiminnan tuloksena, mutta liialliset ilmavaivat ovat oire suoliston toiminnan häiriintymisestä.

Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti ilmavaivojen yleisimmistä syistä ja vaivan hoidosta kotikonstein. Lisäksi kerromme keinoja ilmavaivojen ehkäisyyn. Artikkelissa keskitymme liiallisen suolistokaasun muodostuksen aiheuttamiin ilmavaivoihin ja niiden hoitoon. Blogisarjassa käsittelemme myös tarkemmin ärtyvän suolen oireyhtymää ja laktoosi-intoleranssia.

Ilmavaivojen ja suolistokaasun synty

Normaalisti ihmisellä syntyy suolikaasua keskimäärin 7–8 dl päivässä, vaikkakin sen määrä vaihtelee suuresti. Suolessa kaasun määrä kerrallaan on pienempi, kun sitä päästetään pieruina ulos. Yleensä pieruja päästellään 15–20 kertaa päivässä ja normaalimäärän yläraja on 25 pierua päivää kohden.  Kaasua syntyy paksusuolen bakteerien normaalin toiminnan tuotteena. Lisäksi kaasua voi joutua suolistoon suun kautta nielemällä.

Suolistokaasun muodostuminen on normaalia toimintaa, mutta ilmavaivat ovat hoidettavissa oleva vaiva, ei ominaisuus. Ilmavaivojen syntymiselle voi olla useita eri syitä.  Liiallinen suolistokaasun muodostus, laktoosi-intoleranssi, toiminnalliset ylävatsavaivat eli dyspepsia tai ärtyvän suolen oireyhtymä saattavat kaikki aiheuttaa ilmavaivoja, mutta eri syistä. Laktoosi-intoleranssissa maitosokeria kulkeutuu paksusuoleen, mikä aiheuttaa liiallista kaasunmuodostusta. Dyspepsian oireena on turvottelu ja ilmavaivat heti ruokailun jälkeen. Ärtyvän suolen oireyhtymässä taas ilmavaivoja ja vatsan turvottelua esiintyy muulloin kuin heti ruokailun jälkeen. Ärtyvän suolen oireyhtymässä suolikaasua voi muodostua liiaksi tai kaasu poistuu normaalia hitaammin aiheuttaen molemmissa tapauksissa ilmavaivoja. Joskus myös ohutsuolen imeytymishäiriöt, esimerkiksi keliakia, aiheuttavat ilmavaivoja.

Kaasun liiallisen muodostumisen ja ilmavaivojen tyypillisin syy on ravinnon laatu. On ravintoaineita, joiden kuidut ja muut imeytymättömät hiilihydraatit ovat paksusuolen bakteerien ravintoa. Bakteerien syödessä ravintoaan kaasun määrä lisääntyy ja saattaa aiheuttaa ilmavaivoja. Esimerkiksi palkokasvit, kuten herneet ja pavut, tyypillisesti lisäävät suolikaasun muodostusta.

Myös arkiset asiat ja toimintatavat saattavat vaikuttaa ilmavaivojen syntyyn, esimerkiksi ruokailutottumukset, kiire ja allergiat. Ahmiminen tai liian nopea syöminen aiheuttaa ilmavaivoja syömisen ja juomisen mukana suolistoon kulkeutuvan ilman vuoksi. Myös ummetuksesta kärsivillä saattaa olla ilmavaivoja, jotka useimmiten häviävät ummetuksen loputtua.

Ilmavaivojen hoito ja ehkäisy

Koska ruokavalio on yksi merkittävä ilmavaivojen aiheuttaja, hoito ja ehkäisy on järkevää aloittaa ruokavalion tarkastelulla. Jos jokin ruokalaji tuntuu aiheuttavan ilmavaivoja, se kannattaa jättää pois ruokavaliosta ja seurata, vähenevätkö vaivat. Kannattaa muistaa, että ruoan kulku paksusuoleen kestää useita tunteja, jopa puoli vuorokautta. Paksusuolessa pilkkoutuvien ruoka-aineiden välttämisen vaikutukset näkyvät vasta tuntien päästä ruokailusta.

Ruokailutottumuksillakin voi vaikuttaa ilmavaivojen syntyyn. Jos kärsii ilmavaivoista, olisi tärkeää muistaa säännöllinen ruokarytmi ja kohtuulliset ruoka-annokset. Purukumin pureskelu ja kovien karamellien imeskely saattaa lisätä ilman kulkeutumista suolistoon.

Yleisimpiä ilmavaivoja aiheuttavia ruoka-aineita ovat herneet, paprika, kaali ja sipuli. Myös monet vihannekset, hedelmät, leivonnaiset, rasvainen ruoka ja jopa suklaa voivat aiheuttaa kaasun muodostusta. Hiilihappopitoiset juomat voivat myös aiheuttaa herkimmille ilmavaivoja. Jokaisen suolisto reagoi yksilöllisesti, joten opettelemalla saa selville itselle ilmavaivoja aiheuttavat ruoka-aineet.

Liikunta tutkitusti auttaa kaasuja liikkumaan suolistossa. Liikkumisen vaikutus ei yleensä näy välittömästi vaan päivien ja viikkojen jälkeen.

Ilmavaivojen hoitoon on saatavilla itsehoitolääkkeenä dimetikonia, joka vähentää suolistossa ilmakuplia ympäröivän liman pintajännitystä, jolloin ilmakuplat sulautuvat isommiksi kupliksi ja kulkeutuvat helpommin pois suolesta. Itsehoitolääkkeenä myytävät piparminttuöljykapselit  poistavat suolistosta kaasua ja tukevat myös suoliston hyvinvointia. Simetikonia sisältävät tabletit sekä annospusseihin pakatut simetikonirakeet vähentävät suolikaasun tilavuutta ja siten suolen venymisestä aiheutuvaa turvotusta ja kipua.

Milloin ilmavaivojen takia hoitoon?

Jos ilmavaivoihin liittyy laihtumista, yleistilan laskua tai väsymystä, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle pikaisesti. Myös silloin, jos kotikonstit eivät ole auttaneet ilmavaivojen hoitoon tai ne häiritsevät jatkuvasti elämää, on aiheellista käydä lääkärin vastaanotolla. Myös äkilliset, sietämättömät kipukohtaukset ilmavaivojen yhteydessä tai pierun ja ulosteen mukana tulevat veri sekä lima, ovat syitä hakeutua lääkärin tutkimuksiin.

Ilmavaivat ovat yleensä vaaraton, mutta kiusallinen vaiva. Omilla elintavoilla ja ruokailutottumuksilla voimme vaikuttaa suuresti ilmavaivojen syntyyn. Huolehdimmehan suoliston hyvinvoinnista ja tarjoamme keholle terveellistä, monipuolista ravintoa suolistoamme kuunnellen. Tällöin saamme nauttia tasapainoisesta elämästä ilman suolistokaasun aiheuttamia ilmavaivoja.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00022

https://www.itsehoitoapteekki.fi/tuotesivustot/vapautavatsasi/tietoa-vatsavaivoista/ilmavaivat-oireet-syyt-hoito/

Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa gluteeni tulehduttaa ohutsuolen limakalvon vaurioittaen suolinukkaa. Keliakiaa sairastavan ruokavaliossa ei voi olla mitään gluteenia sisältäviä aineksia, kuten vehnää, ruista tai ohraa. Keliakiaan sairastuminen on vahvasti perinnöllistä, joten se ilmenee usein perhekunnittain. Keliakiaan voi sairastua missä iässä tahansa, mutta eniten sitä ilmenee aikuisilla. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti keliakiasta ja siihen liittyvistä elämäntapaohjeista. 

Keliakia – mitä se on? 

Keliakia on ohutsuolessa oleva autoimmuunisairaus, jossa viljatuotteiden sisältämä valkuaisaine gluteeni vahingoittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa. Viljatuotteiden sisältämä gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvoille tulehduksen vaurioittaen suolinukkaa. Vaurion takia suolen imeytymispinta pienenee, jolloin ravintoaineiden imeytyminen häiriintyy. Keliakia voi puhjeta myös ihoon.

Noin 2 % suomalaisista sairastaa keliakiaa ja heistä noin 10 %:lla tauti ilmenee ihokeliakiana. Suolen keliakiaa esiintyy naisilla yleisemmin, kun taas ihokeliakia on miehillä tavallisempaa. Keliakian ilmeneminen on perinnöllistä, joten perheessä saattaa olla useampi keliaakikko.

Keliakian tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, mutta sen puhkeamiseen tarvitaan gluteenin lisäksi perinnöllinen alttius. Taudin puhkeamiseen vaikuttaa myös mahdollisesti jokin muu tuntematon tekijä. Keliakia voi puhjeta missä iässä tahansa. Nykyisin suurin osa niistä todetaan aikuisiässä. Keliakiaan sairastumisen riski on suurentunut muun muassa keliaakikon ensimmäisen asteen sukulaisilla ja jotakin muuta autoimmuunisairautta sairastavilla henkilöillä, esimerkiksi tyypin 1 diabeetikoilla. 

Keliakia ei ole allergia

  • Keliakia on autoimmuunisairaus, sitä ei pidä sekoittaa esimerkiksi vilja-allergiaan.
  • Keliaakikon syötyä gluteenia, elimistö alkaa muodostaa vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan. 
  • Reaktion takia ohutsuolen limakalvolle kehittyy tulehdus ja limakalvovaurio.
  • Keliakia ei parane koskaan, vaikka oireet häviävätkin tarkalla ruokavaliohoidolla.
  • Ruoka-allergiassa elimistö muodostaa vasta-aineita ruoka-aineiden valkuaisaineita eli proteiineja vastaan.
  • Ruoka-allergiat ovat yksilöllisiä ja väistyvät useimmiten iän karttuessa.

Keliakia – oireet

Oireet voivat olla hyvin monenlaisia. Useilla ne ovat lieviä, ja osalla niitä ei ole lainkaan. Se saattaa tehdä keliakian toteamisen haastavaksi.

Tyypillisimpiä oireita ovat

  • pitkäaikainen ripuli ja löysät ulosteet
  • suolen toiminnan vaihtelu
  • ummetus
  • vatsakipu, turvotukset ja ilmavaivat
  • lapsilla kasvun hidastuminen

Oireet saattavat olla samantyyppisiä kuin ärtyvän suolen oireyhtymässä. Laihtuminen on tyypillinen keliakiaoire, mutta nykyään suurin osa potilaista on normaali- tai ylipainoisia. Keliakiaan liittyy usein joidenkin ravintoaineiden imeytymishäiriö, jonka seurauksena voi esiintyä ravintoaineiden puutosta. Yleisimpiä puutoksia ovat raudanpuuteanemia, D-vitamiinin puute sekä suolivaurion aiheuttama toissijainen laktoosi-intoleranssi.

Keliakiassa esiintyy monia vaivoja, jotka eivät liity suolistoon. Keliakiaa sairastavilla on todettu lapsettomuutta, keskenmenoja, osteoporoosia (luun haurastumista), masennusta, maksaentsyymien nousua, pysyvien hampaiden kiillevaurioita ja hermostoon liittyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, muita ihmisiä enemmän.

Ihokeliakiassa  tyypillisimpänä oireena esiintyy voimakkaasti kutisevia rakkuloita kyynärpäissä, polvissa, hiusrajassa ja pakaroissa. Ihottumaa voi olla myös muualla. Lähes kaikilla ihokeliaakikoilla on myös ”suolikeliakia”, tosin usein lieväoireisena tai oireettomana. 

Keliakia – oireet lapsella

Lapsen keliakia voi oireilla monilla eri tavoin. Tyypillisimpiä oireita ovat kasvun hidastuminen sekä erilaiset vatsavaivat. Ihokeliakia on lapsilla harvinainen.

Mahdollisia keliakian oireita lapsilla:

  • huono kasvu
  • suolisto-oireet
  • iho-oireet (ihokeliakia)
  • aftat
  • viivästynyt puberteetti
  • pysyvien hampaiden kiillevauriot
  • psyykkiset oireet, kuten levottomuus tai ärtyisyys
  • niveloireet
  • lisääntynyt murtumariski

Keliakian toteaminen

Keliakiatutkimukset ovat aiheellisia, jos ilmenee siihen sopivia vatsaoireita, ravinnon imeytymishäiriöitä tai ihokeliakiaan sopivaa ihottumaa. Ensisijaisesti tutkimukset tehdään verikokein. Tyypillisessä tilanteessa diagnoosi voidaan tehdä pelkillä vasta-ainetutkimuksilla ilman ohutsuolen tähystystä. Entistä useammin keliakia löydetään aikuisiässä ruoansulatuskanavan ulkopuolisten oireiden tai liitännäissairauksien tutkimusten yhteydessä.

Ihokeliakia varmistetaan terveeltä iholta otetun näytepalan perusteella. Ihokeliakiassa veren keliakiavasta-aineet eivät nouse noin kolmasosalla ihokeliaakikoista. Ihokeliakian osalta diagnoosin tekee ihotautilääkäri. 

Keliakia – hoito

Ainoa tehokas hoitomuoto on pysyvästi gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliossa vältetään syömästä kokonaan vehnää, ohraa ja ruista sisältäviä ruokia, ja ne korvataan gluteenittomilla tuotteilla. Hoito on elinikäinen, ja siinä pyritään mahdollisimman tiukasti karttamaan mainittuja viljoja. Gluteenia sisältävien ruoka-aineiden sijasta käytetään luontaisesti gluteenittomia viljalajeja, kuten riisiä, tattaria, hirssiä tai maissia. Gluteenitonta vehnätärkkelystä sisältävät tuotteet sekä kaura ovat sallittuja tuotteita, mutta kauratuotteessa pitää olla merkintä ”gluteeniton kaura”. Ruokavaliohoito aloitetaan ohjatusti ravitsemusterapeutin kanssa. Lue lisää Keliakian ravitsemushoidosta.

Gluteeniton ruokavaliohoito aloitetaan vasta, kun keliakiadiagnoosi on varmistettu. Gluteenitonta ruokavaliota ei kannata aloittaa esimerkiksi pelkkien oireiden perusteella. Jos ruokavaliohoidon aloittaa omin päin, voi diagnoosi jäädä saamatta, koska suolinukka ja vasta-ainetasot alkavat korjautua osalla potilaista hyvin nopeasti gluteenittoman ruokavalion ansiosta.

Hoidon aikana vatsaoireet tyypillisesti häviävät muutamassa viikossa tai kuukaudessa vähitellen. Keliakia saattaa olla myös vähäoireinen tai oireeton, mutta se ei tarkoita sitä, ettei sairautta tarvitsisi hoitaa. Ihokeliaakikon hoitona noudatetaan samaa ruokavaliota ja lisäksi ainakin taudin alkuvaiheessa ihotautilääkärin määräämää reseptilääkettä dapsonia. Lääkityksellä rauhoitetaan ihokeliakian oireet nopeasti, jopa muutamassa päivässä. Taudin oireet ja suolivaurio ilmaantuvat uudelleen, jos palataan normaaliin ruokavalioon tai gluteenittomasta ruokavaliosta lipsutaan. Keliaakikko pysyy työ- ja toimintakykyisenä ehdotonta gluteenitonta ruokavaliota noudattamalla, vaikka k­­eliakia onkin elinikäinen sairaus. 

Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa tai vilja-allergiaa

Viime aikoina on huomattu joidenkin ihmisten saavan oireita gluteenista ilman todettua keliakiaa tai vilja-allergiaa. Gluteeniherkkyyden syntymekanismia ei tiedetä, mutta syyksi on arveltu muun muassa ohutsuolen limakalvon lisääntynyttä läpäisevyyttä. Gluteenin ohella esimerkiksi FODMAP-hiilihydraattien ja viljojen muiden ainesosien epäillään olevan ainakin osin oireyhtymän taustalla. Ilmiön toteamiseksi ei ole olemassa mitään luotettavaa testiä. Gluteeniherkkyydessä, johon ei liity keliakiaa, suolinukan rakenne on normaali. Gluteeniton ruokavalio auttaa oireisiin. Gluteeniherkkyyden erottaminen ärtyvä suolen oireyhtymästä voi olla haastavaa. Keliakian ja vilja-allergian mahdollisuus suljetaan pois sopivilla testeillä ennen kuin gluteeniherkkyysdiagnoosia voidaan tehdä. 

Gluteenittoman ruokavalion vaikutukset

Gluteenittoman ruokavalion terveysvaikutuksia pohditaan paljon. Gluteenittomaan ruokavalioon siirtymiseen voi liittyä ravitsemuksellisia pulmia, koska silloin ruokavalio saattaa muuttua muuten epäterveellisempään suuntaan. Gluteenitonta dieettiä noudattavilla on huomattu kuidun ja kivennäisaineiden (rauta, seleeni, magnesium) saannin vähentyneen ja sokerin käytön lisääntyneen. Vehnästä, rukiista ja ohrasta oireita saavan ei pidä ryhtyä kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota omin päin. 

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00026

https://www.kaypahoito.fi/hoi08001

https://www.kaypahoito.fi/khp00011

https://www.keliakialiitto.fi/kuluttajat/keliakia/keliakia-sairautena/

Laktoosi-intoleranssi ominaisuus vai häiriö? Sitä nimitetään laktoosin eli maitosokerin imeytymishäiriöksi. Laktoosi-intoleranssi on varsinkin nuorten ja aikuisten ominaisuus, joka oireiden voimakkuudesta riippuen rajoittaa laktoosipitoisten tuotteiden nauttimista. Jokainen häiriöstä kärsivä kestää yksilöllisen määrän laktoosia ravinnossaan, mikä selviää nauttimalla laktoosia sisältäviä ruokia. Tässä blogitestissä kerromme lyhyesti laktoosi-intoleranssista ja sen hoidosta.  

Laktoosi-intoleranssi – mikä se on?

Laktoosi-intoleranssi on laktoosin eli maitosokerin imeytymishäiriö. Suolistossamme on laktaasi -niminen ruoansulatusentsyymi, jonka tehtävä on maitosokerin eli laktoosin pilkkominen, sillä vain pilkkoutunut laktoosi imeytyy ohutsuolesta verenkiertoon. Laktaasi -entsyymin geeneissä on tapahtunut vuosituhansien saatossa muutoksia. Alun alkaen laktaasientsyymin puuttuminen aikuisella oli normaalia. Koska luonnontilassa elävä ihminen ei saanut maitoa aikuisena lainkaan, entsyymi muuttui tarpeettomaksi ja sen vaikutus lakkasi 5–12 vuoden iässä lapsen kasvaessa. Laktaasientsyymin geenissä tapahtui ajan saatossa mutaatio, jonka seurauksena entsyymi ei häviäkään aikuistuessa. Tämä geenimuoto on yleistynyt pitkään maitotaloudessa eläneillä kansoilla, kuten pohjoismaalaisilla. Noin 18 prosenttia suomalaisista kantaa edelleen vanhaa geenimuotoa, eli heillä siis laktaasientsyymi häviää kasvun myötä. Laktoosi-intoleranssi ei oikeastaan ole sairaus, vaan ihmisen ominaisuus. Osalla ihmisistä laktaasin puutteeseen ei liity mitään vaivoja. Tätä tilaa kutsutaan hypolaktasiaksi, suomeksi ”suolilaktaasin alentuneeksi toiminnaksi”.

Laktoosi-intoleranssin oireet

Laktoosi-intoleranssin tyypillisiä oireita ovat vatsan turvottelu ja ilmavaivat maitotuotteiden nauttimisen jälkeen. Usealla esiintyy myös epämääräisiä vatsakipuja ja löysiä ulosteita. Oireilu alkaa 1–3 tuntia laktoosia sisältävän ruokailun jälkeen. Laktoosin aiheuttamat oireet johtuvat laktoosin kulkeutumisesta ohutsuolen läpi sellaisenaan paksusuoleen, jossa bakteerit käyttävät sitä ravinnokseen. Prosessin tuloksena syntyy kaasua. Imeytymätön laktoosi kerää suoleen nestettä, mikä aiheuttaa löysävatsaisuutta. Oireiden ilmaantumisherkkyys vaihtelee yksilöllisesti. Monet, joilta puuttuu laktaasientsyymi, voivat käyttää maitotuotteita ilman oireita. Useimmat kuitenkin sietävät pieniä tai kohtuullisia määriä laktoosia. Testien perusteella on arvioitu, että useimmat kestävät noin maitolasillisen verran eli 10 grammaa laktoosia päivittäin ilman vaivoja. Suurimmalle osalle oireita aiheuttava annos vastaa noin kahta maitolasia eli 20 grammaa laktoosia päivässä. Herkimmät saavat vaivoja jo aivan pienistä laktoosimääristä.

Melko harvoin laktoosi-intoleranssia ilmenee lapsilla ennen 5 vuoden ikää. Usein ominaisuus todetaan vasta aikuisiällä. Erittäin harvinainen poikkeus, syntymästä lähtien ilmenevä laktaasientsyymin puutos, löytyy Suomessa keskimäärin yhdellä vastasyntyneellä vuodessa.

Milloin laktoosi-intoleranssin vuoksi tutkimuksiin?

Jos laktoosin määrää ruokavaliossa vähentämällä tai poistamalla kokonaan saa selvästi helpotusta vaivaansa, diagnostinen testaus ei ole välttämätön. Keliakia on kuitenkin aina tarpeellista poissulkea verikokeella taustalla olevana laktoosi-intoleranssin aiheuttajana. Lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos:

  • vatsaoireiden yhteys maitotuotteisiin on epäselvä
  • oireet ovat voimakkaat tai epätyypilliset
  • ne eivät poistu parin viikon vähälaktoosisen tai laktoosittoman hoitokokeilun aikana

Myös silloin on syytä hakeutua tutkimuksiin, jos laktoosi-intoleranssin toteamisen jälkeen esiintyy selviä oireita laktoosipitoisten tuotteiden välttämisestä huolimatta.

Laktoosi-intoleranssin hoito

Laktoosi-intoleranssin hoidolla pyritään oireiden lievitykseen. Jokaisen laktoosi-intoleranssista kärsivän on kokeiltava, millainen laktoosimäärä on sopiva ruokavaliossa. Tavanomaisia maitotuotteita voi käyttää oireiden sallimissa rajoissa. Usein hapanmaitotuotteita siedetään paremmin kuin tavallista maitoa, koska niiden laktoosipitoisuus on pienempi. Laktoosipitoisia maitotuotteita voidaan korvata vähälaktoosisilla tai laktoosittomilla tuotteilla. Maitotuotteita voidaan sietää paremmin, kun ne nautitaan muun aterian yhteydessä.

Laktaasia sisältäviä kapseleita voi käyttää tilapäisesti apuna, mutta ne eivät korvaa ruokavalioon tehtyjä muutoksia. Kapseleita ei suositella lapsille. Jos vahingossa nauttii laktoosia sisältäviä maitotuotteita, se ei ole terveydelle vaarallista. Seurauksena voi olla ohimeneviä vatsavaivoja, mutta ei muita seuraamuksia. Laktoosin imeytymishäiriötä ei tarvitse hoitaa, jos siihen ei liity lainkaan oireita tai ne eivät ole kiusallisina. On tärkeää kuitenkin muistaa, että kalsiumin saanti on turvattava kalsiumvalmisteella, ellei maitotuotteita tai kalsiumilla täydennettyjä kasvipohjaisia tuotteita käytetä riittävästi.

Voiko laktoosi-intoleranssia ehkäistä?

Koska laktoosi-intoleranssi johtuu perintötekijöistä, laktaasientsyymin puutosta aikuistuessa ei voida estää. Laktoosi-intoleranssista aiheutuvia oireita voidaan sen sijaan ehkäistä tehokkaasti vähentämällä tai välttämällä laktoosipitoisia tuotteita.

Laktoosi-intoleranssista huolimatta on mahdollista nauttia maitotuotteitakin ilman oireita, kun valitsee omaan ruokavalioonsa sopivat valmisteet. Nykyään on kaupanhyllyillä runsaasti vaihtoehtoja melkeinpä joka makuun. Apteekinhyllyltä taas löytyy tilapäisapuna laktaasientsyymivalmisteita, joita voi käyttää silloin, kun laktoosin nauttimista on vaikea välttää. Me apteekkilaiset keskustelemme mielellään aiheesta ja muistakin terveyteen liittyvistä asioista kanssasi! Kysy siis rohkeasti mieltä askarruttavista asioista puhelimitse, paikan päällä tai vaikka sähköpostitse.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00038

https://www.duodecimlehti.fi/duo96876

Maitohappobakteerit ja probiootit ovat tuttuja käsitteitä, mutta mitä ne tarkoittavat? Ovatko ne sama asia? Mikä niiden tehtävä on suolistossamme? Viime vuosina suoliston hyvinvointi on ollut kiivaan tutkimuksen kohteena. Suoliston toiminta on osoittautunut varsin tärkeäksi tekijäksi ihmisen yleisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Myös nimenomaa probiooteiksi luokiteltujen maitohappobakteerien osuutta terveyteen on tutkittu paljon. Tässä blogitekstissä käsittelemme lyhyesti probioottien toimintaa ja vaikutuksia suolistossa.

Probiootit ja maitohappobakteerit – mitä ne ovat?

Maitohappobakteereiksi eli laktobasilleiksi nimitetään sellaisia bakteereita, jotka tuottavat hiilihydraateista käymistuotteinaan maitohappoa. Maitohappobakteerit kiinnittyvät suoliston pintaan ja tuhoavat huonoja bakteereita tuottamansa maitohapon avulla. Niiden on havaittu tasapainottavan suoliston hyvää bakteerikantaa.

Probiootilla tarkoitetaan mikrobia, jolla on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Mikrobit taas ovat bakteereita, viruksia ja hyvin pieniä sieniä tai hiivoja. Useat probiootit ovat maitohappobakteereja, mutta maitohappobakteeria voidaan kutsua probiootiksi vasta terveyttä edistävän vaikutuksen tieteellisen todistuksen jälkeen. Suomessa tyypillisimpiä probiootteja ovat Lactobacillus rhamnosus GG -tuotteet (Valio Gefilus -tuotteet) ja Bifidobacterium lactis BB12:ta sisältävät elintarvikkeet sekä Lactobacillus reuteri -bakteeria sisältävät valmisteet. Apteekista on saatavilla myös Saccharomyces boulardii -hiivavalmisteita, jotka on tarkoitettu turistiripulin hoitoon ja ehkäisemiseen sekä antibioottiripulin hoitoon.

Prebiooteiksi kutsutaan probioottien ruokaa, kuten vaikeasti hajoavia kuituja. Niiden ansiosta probiootit pystyvät taistelemaan elintilastaan muiden mikrobien kanssa. Prebiootteja saa luontaisesti esimerkiksi sipuleista, kaaleista, kotimaisista viljoista, palkokasveista ja omenoista. Yleensäkin monipuolisesta kasvisruokavaliosta niitä saa hyvin. Joillekin prebiootit aiheuttavat vatsaoireita: turvotusta ja ilmavaivoja. Moniin teollisesti valmistettuihin tuotteisiin on lisätty niitä kuitupitoisuuden nostamiseksi, kuten moniin mysleihin ja välipala­patukoihin. Prebiootteja voi olla myös esimerkiksi pastassa, riisissä ja perunassa. Kypsentäminen ja jäähdyttäminen lisäävät niissä resistentin tärkkelyksen määrää. Resistentti tärkkelys on prebiootti, jota on kypsennetyssä ja jäähdytetyssä perunassa.

Probiootit ja maitohappobakteerit – miten ne vaikuttavat?

Suolessamme luonnollisesti olevat probiootit valmistavat prebioottisista kuiduista terveyttä edistäviä yhdisteitä, erilaisia lyhytketjuisia rasvahappoja. Niiden tehtävä on luoda suolistoon puolustusmuuri sairauksia vastaan. Ne vahvistavat immuunipuolustusta, ruokkivat suoliston pinnan soluja ja pitävät suoliston pH:n sellaisena, etteivät haitallisemmat bakteerit villiinny.

Probiootteja käytetään tukemaan suoliston hyödyllistä mikrobikantaa esimerkiksi antibioottihoidon tai turistiripulin yhteydessä. Niitä voi ostaa apteekista monenlaisessa muodossa; kapselina, tablettina tai tippoina. Probiootteja on myös lisätty useisiin elintarvikkeisiin, kuten jogurtteihin. Niitä sisältäville elintarvikkeille ei ole kuitenkaan vielä myönnetty terveysväittämiä Euroopan elintarviketurvallisuusviraston arvioiden perusteella. Kuluttaja ei välttämättä siksi saa perusteltua ja kattavaa tietoa elintarvikkeissa olevien probioottien vaikutuksista. Apteekin henkilökunnalta voi kysyä lisätietoja probiooteista.

Tyypillisimmin probiootteina on käytetty maitohappobakteereita tai bifidobakteereita, joita esiintyy muutenkin suolistossamme. Suolistomikrobiemme koostumus on yksilöllinen, kuten sormenjälkemme. Myös kaikki probiootit ovat erilaisia ja niiden vaikutuksetkin ovat näin ollen erilaisia.

Eniten tutkimustietoa löytyy probioottien vaikutuksesta suoliston mikrobiston koostumuksen tasapainottamiseen, mutta probioottien on havaittu vaikuttavan myös suoraan ihmiselimistön toimintaan. Probioottien käyttöä on tutkittu eniten lasten akuutin ripulitaudin hoidossa ja antibioottien haittavaikutuksien ehkäisyssä. Muita probioottien käyttötarkoituksia ovat laktoosin hajottaminen ja laktoosi-intoleranssin oireiden vähentäminen (jogurtissa käytetyt bakteerit), haitallisten taudinaiheuttajien (patogeenien) vaikutusten ehkäisy, suolen limakalvon tasapainottaminen, suoliston mikrobiston häiriöiden vähentäminen, turistiripulin hoito ja ennaltaehkäisy. Probioottien käyttämistä painonhallinnan apuna on alettu myös tutkimaan kiivaasti.

Kaikilla probioottikannoilla ei ole terveydelle edullisia ominaisuuksia. Kaikki probiootit ovat erilaisia ja niiden terveysvaikutukset ovat yksilöllisiä. Juuri yksilölliseen vaikutukseen perustuu käsitys, että eri probiootit sopivat eri tarkoituksiin.

Miten osaa valita sopivan probiootin?

  • Valitse tuotteita, joissa on selkeästi määriteltyjä ja tunnistettuja probioottikantoja, joiden vaikutukset on tieteellisesti todistettu.
  • Valitse tuote oman mieltymyksen mukaan. Apteekin tarjoamissa tuotteissa annostelu on tarkempaa ja helposti toteutettavissa. Elintarvikkeiden sisältämät probiootit ovat tavallisimmin kylmäsäilytystuotteita, jotka myös täyttävät ravitsemuksellisia tarpeita.
  • Jos haluaa probioottia tiettyyn vaivaan, kannattaa keskustella lääkärin, ravitsemusterapeutin tai apteekin henkilökunnan kanssa.
  • Koska eri mikrobikannoilla on keskenään erilaisia vaikutuksia, olisi järkevää syödä eri kantoja vuorotellen, jos haluaa käyttää probioottivalmisteita jatkuvasti.
  • Normaalioloissa probiootit ovat erittäin turvallisia käyttää, mutta immunopuutoksen omaavien henkilöiden pitäisi keskustella valmisteiden käytöstä ensin hoitavan lääkärinsä kanssa.

Mitä probiooteista on hyvä tietää?

  • Probioottivalmisteen annosteluohjeet vaihtelevat eri valmisteiden välillä. Eri probioottikantojen tarvittavat, riittävät annokset ovat erilaisia. Minimiannos saattaa vaihdella 100 miljoonan ja yli 10 biljoonan bakteerin välillä. Annokset riippuvat myös probiootin kantajatuotteesta eli elintarvikkeesta tai apteekkituotteesta. Määrän tulee olla tutkimuksin osoitettu.
  • Monissa valmisteissa on useaa eri probioottia. Onko sellainen tuote parempi kuin vain yhtä probioottia sisältävä tuote? Usean probiootin yhdistelmä ei aina välttämättä ole parempi. Jokaisella on oma erityinen mikrobikoostumus suolistossa. Toiselle useamman probiootin yhdistelmä on tehokkaampi ja toiselle yhden probiootin sisältämä tuote. Tärkeintä valinnassa on, että lopputuote on tutkittu ja vaikutukset osoitettu.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01286

https://www.terve.fi/artikkelit/prebiootit

Kohonneen verenpaineen hoito vaatii seurantaa. Se ei useinkaan aiheuta oireita, vaan tila todetaan verenpainemittarilla. Se on yleistä keski-ikäisillä ja vanhemmilla ihmisillä. Kohonnut verenpaine aiheuttaa hoitamattomana vuosien saatossa vaurioita valtimoihin, mikä taas saattaa aiheuttaa aivohalvauksen tai sydäninfarktin. Elintapoja muuttamalla voidaan alentaa tehokkaasti kohonnutta verenpainetta. Lääkehoito verenpaineen hoidossa on yleensä säännöllistä ja pitkäaikaista. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti verenpainetaudin hoidosta ja lääkkeiden vaikutuksista.

Milloin on kohonnut verenpaine?

Verenpaineen katsotaan olevan normaali, kun se on alle 130/85 mmHg. Suurimmat syyt verenpaineen kohoamiselle ovat elintavat ja ikääntyminen, mutta syynä voi olla myös perinnöllinen taipumus. Verenpainetta nostavia tekijöitä ovat tupakointi, lihavuus; etenkin vyötärölle kertyvä liikapaino, liiallinen suolan käyttö, liikunnan vähäinen määrä, alkoholin runsas käyttö, stressi, lakritsituotteiden liiallinen käyttö, tulehduskipulääkkeiden runsas käyttö ja hormonien käyttö (vaihdevuosien hormonihoito tai ehkäisypillerit). Sekundaarista verenpainetautia eli muun sairauden aiheuttamaa verenpaineen kohoamista esiintyy noin viidellä prosentilla verenpainetautia sairastavista.  

Yleensä kohonnutta verenpainetta ei ”tunne”. Se todetaan vain verenpainemittarilla. Yläpaineen ollessa yli 200 mmHg ja alapaineen yli 130 mmHg, saattaa tuntua päänsärkyä tai huimauksen tunnetta. Kohonnut verenpaine rasittaa vuosien mittaan valtimoita ja sydäntä aiheuttaen valtimotaudin, joka voi aiheuttaa sydäninfarktin tai aivohalvauksen tai vaurioittaa munuaisia. Verenpaineen aiheuttamien sairauksien riski lisääntyy jyrkästi, jos veren kolesteroliarvo on koholla, henkilö tupakoi tai jos hänellä on diabetes tai muu sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Kohonnut verenpaine rasittaa myös sydäntä aiheuttaen sydänlihaksen paksuuntumisen ja lopulta väsymisen, minkä seurauksena syntyy sydämen vajaatoiminta. Kohonneen verenpaineen hoito on hyvin siis tärkeää.

Kohonneen verenpaineen itsehoito ja ehkäisy

Jokainen voi hoitaa verenpainetta elintapoja muuttamalla. Kohonneen verenpaineen ravitsemushoito tukee lääkehoitoa ja voi lievimmissä tapauksissa riittää ainoaksikin hoidoksi. Ylipainon pudottaminen, tupakoinnin lopettaminen, suolamäärän vähentäminen, ravintokuidun ja kasvisten, marjojen sekä vihannesten lisääminen ruokavalioon sekä liikunta laskevat verenpainetta. Itsehoito tukee verenpaineen lääkehoitoa. Lääkkeiden verenpainetta laskeva teho paranee selvästi, jos samaan aikaan tekee suotuisia muutoksia elintapoihin. Kohonneen verenpaineen hoito sisältää verenpaineen säännöllisen seurannan kotioloissa. Lisäksi säännölliset kontrollikäynnit lääkärin tai sairaanhoitajan luona ovat tärkeitä.

Kohonneen verenpaineen lääkehoito

Verenpaineen lääkehoidon tavoite on saada arvot alle 135/85 mmHg tai alle 125/80 mmHg, jos on muita riskiä lisääviä sairauksia. Jos verenpaine ei ole paljon koholla, voidaan rauhassa seurata, riittääkö elämäntapojen muutokset laskemaan painetta. Mitä korkeampi verenpaine on, sitä nopeammin lääkehoito aloitetaan. Verenpainelääkkeiden valintaan vaikuttavat potilaan ikä ja muut sairaudet. 

Kalsiumkanavan salpaajat sopivat hyvin angina pectoris -potilaille. Beetasalpaajia taas käytetään nuorilla ja sepelvaltimosairautta potevilla. Verenpainetaudin hoidossa on usein käytössä vähintään kahta, jopa kolmea lääkettä samanaikaisesti. Yhdistelmät nostavat hoidon tehoa ja vähentävät haittavaikutuksia kunkin lääkkeen annoksen jäädessä pienemmäksi kuin yksinään käytettäessä.

Tulehduskipulääkkeiden jatkuva käyttö kivun hoidossa käytettyinä annoksina saattaa heikentää verenpainelääkkeiden (pl. kalsiumkanavan salpaajat) verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Diureetit (nesteenpoistolääkkeet) kohonneen verenpaineen hoidossa

Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet sopivat yleensä etenkin iäkkäille. Ne lisäävät virtsan eritystä poistaen elimistöstä suolaa eli natriumia ja vettä. Diureetit voidaan jaotella loop-diureetteihin (furosemidi), tiatsididiureetteihin (hydroklooritiatsidi, trikloorimetiatsidi) ja kaliumia säästäviin diureetteihin (spironolaktoni, amiloridi, triamtereeni). Näiden käytön on todettu pienentävän aivohalvauksen ja sydäninfarktin riskiä. 

Nykyisillä, pienillä annoksilla diureettien aiheuttamat haitat ovat harvinaisia. Diureetit voivat kohottaa veren virtsahapon pitoisuutta. Tämä voi aiheuttaa virtsahapon kiteytymisen niveliin aiheuttaen kihtioireita. 

ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat

Tämän ryhmän lääkkeet ovat nykyisin ensisijaisia lääkkeitä verenpainetaudin hoidossa. ACE:n -estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat sopivat varsinkin diabetesta tai sydämen vajaatoimintaa sairastaville. ACE:n estäjät (enalapriili kinapriili, lisinopriili, perindopriili, ramipriili, tsofenopriili) estävät verenpainetta kohottavan angiotensiinin syntyä. ATR -salpaajat (eprosartaani, irbesartaani, kandesartaani, losartaani, olmesartaani, telmisartaani ja valsartaani) verenpainevaikutuksen lisäksi ovat eduksi sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Ne myös hidastavat diabetekseen liittyvää munuaistoiminnan heikkenemistä. ACE -estäjiä ja ATR -salpaajia ei voi käyttää yhtäaikaisesti.

ACE:n estäjien yleisin haitta on kuiva yskä. Muut haitat, kuten ihottumat ja huimaus, ovat harvinaisia. ACE -estäjien ja ATR -salpaajien haittavaikutuksena voi esiintyä ns. angioedeemaa eli huulten, kielen, kasvojen, kurkunpään ja raajojen turvotusta. Angioedeeman oireet estävät näiden lääkkeiden käytön.

Kalsiumkanavan salpaajat

Kalsiumkanavan salpaajat (amlodipiini, lerkanidipiini, nifedipiini ja felodipiini) laajentavat verisuonia vähentäen ääreisverenkierron vastusta ja verenpainetta.

Näille lääkkeille tyypillisiä, yleensä lieviä ja ohimeneviä haittavaikutuksia ovat huimaus, päänsärky ja ihon punoitus sekä kuumotus. Vaaratonta nilkkojen turvotusta ja ummetusta saattaa esiintyä myös. 

Beetasalpaajat

Beetasalpaajat (mm. betaksololi, bisoprololi, pindololi ja propranololi) vähentävät sympaattisen hermoston aiheuttamaa sydämen toiminnan kiihtymistä. Ne alentavat sydämen syketiheyttä, mikä näkyy nopeasti lääkkeen ottamisen jälkeen, mutta verenpainetta alentava vaikutus saattaa näkyä vasta viikkoja hoidon aloittamisesta. Beetasalpaajien käyttöä on hyvä välttää astmaatikoilla. 

Beetasalpaajien yleisiä haittavaikutuksia ovat väsymys ja heikotus (etenkin hoidon alussa) sekä käsien ja jalkojen paleleminen. Unihäiriötä, huimausta, suolen toiminnan häiriöitä, sydämen harvalyöntisyyttä ja hengenahdistusta rasituksen aikana saattaa myös esiintyä. Haittojen ilmeneminen on suhteessa annokseen, joten annoksen pienentäminen saattaa helpottaa tilannetta.

Lopuksi

Kohonneen verenpaineen hoidossa ja yleisesti terveytemme hoidossa on tärkeää hyvien elintapojen noudattaminen. Terveelliset elämäntavat ehkäisevät verenpaineen nousua ja hoitavat korkeaa verenpainetta yhdessä lääkkeiden kanssa. Ikääntyminen lisää riskiä korkeaan verenpaineeseen. Kohtuullisuus esimerkiksi ravinnon ja suolan määrässä vaikuttaa moneen toimintoon kehossamme suotuisasti. Hoidammehan itseämme kokonaisvaltaisesti iästä riippumatta terveellisillä elämäntavoilla, se kantaa terveempään tulevaisuuteen. Apteekissamme tehdään terveysmittauksia yhteistyössä sydänyhdistyksen kanssa useamman kerran vuodessa. Tule mittauttamaan verenpaineesi, kolesterolisi tai verensokerisi, ne tärkeät arvot, jotka eivät koholla ollessaan välttämättä oireile mitenkään. Kysy lisää apteekista tai lähetä yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Kohonnut verenpaine (verenpainetauti) – Terveyskirjasto

Verenpainelääkkeet – Terveyskirjasto

Kohonneen verenpaineen ravitsemushoito – Terveyskirjasto

Kohonneen verenpaineen hoito | ​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​Sydänsairauksien talo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Korkea verenpaine | Aivotalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Verenpaineesta (aivoliitto.fi)

Ihotautien hoito on tuttua puuhaa monelle meistä. Iho on suurin kehomme elin. Siihen voi puhjeta useita erilaisia ihotauteja. Monet ihotaudit ovat hyvin yleisiä ja toiset taas erittäin harvinaisia. Monia ihotauteja hoidetaan paikallisesti erilaisilla valmisteilla. Jotkut eri sairauksiin käytettävät lääkkeet saattavat aiheuttaa ihoreaktioita tyypillisesti auringon valon kanssa. Tässä artikkelissa käsittelemme lyhyesti muutaman yleisen ihotaudin lääkehoitoa ja lääkkeiden sekä auringon valon yhteisvaikutuksia.

Yleisimpien ihotautien hoito

Yleisiä ihotauteja ovat esimerkiksi atooppinen ihottuma, akne sekä jalkasilsa eli jalkasieni. Atopiaa esiintyy usein jo lapsena. Aknea esiintyy eniten murrosiässä, mutta myös vajaalla viidenneksellä aikuisista on akne. Jalkasilsaa taas esiintyy tyypillisesti keski-ikäisillä ja ikääntyvillä miehillä. Naisilla jalkasilsaa on vähän vähemmän.

Atooppisen ihottuman hoidossa tärkeää on ihon pesu ja rasvaus säännöllisesti. Pesu kannattaa tehdä miedoilla pesuaineilla tai perusvoiteella. Öljypohjaiset pesunesteet hoitavat ihoa. Perusvoiteet hillitsevät ihon kutinaa ja kuivumista. Ne korjaavat kosteustasapainoa ja estävät ihottuman uusiutumista. Kortisoni- ja limuusivoiteilla hoidetaan atooppisen ihon tulehdusta ja ärtyneisyyttä. Kortisonivoiteiden käyttö on yleensä jaksottaista. Miedot kortisonivoiteet ovat reseptivapaita. Vahvemmat kortisoni- ja limuusivoiteet ovat reseptilääkkeitä. 

Atooppisen ihottuman hoitoon käytettävien lääkkeiden haitat

Erittäin kuivalla iholla runsaasti vettä sisältävät perusvoiteet saattavat aiheuttaa kirvelyä. Rasvapitoisemmat perusvoiteet ovat tällöin parempi valinta. Perusvoiteiden koostumuksissa on eroa, joten jokaisen täytyy kokeilemalla hakea omalle iholle sopivat valmisteet. Atooppisen ihon hoito vaatiikin kärsivällisyyttä ja säännöllisyyttä.

Yleisimmistä atopiaan käytettävistä lääkkeistä kortisonilla on haittavaikutuksia pitkäaikaisessa käytössä. Vahvoja kortisonivoiteita käytettäessä on tarpeen jaksottaa hoitoa. Pääsääntöisesti taukoa on hyvä pitää yhtä pitkään kuin hoitojakso on kestänyt. Mitä vahvemman teholuokan kortisonivalmiste on, sitä suurempi riski on saada haittoja. Kortisonien aiheuttamia haittoja ovat ihon oheneminen ja arpijuovien synty.

Aknen hoito

Lähes 80 % ihmisistä esiintyy aknea jossain elämänvaiheessa. Yleisimmin se vaivaa murrosiän loppupuolella. Osalla oireet jatkuvat myös aikuisiällä. Murrosiän aknea esiintyy enemmän pojilla ja aikuisiän aknea naisilla. Akneen on usein perinnöllinen taipumus. Lisäksi ulkoiset tekijät, kuten hygienia, rasvaiset voiteet ja kuuma ympäristö saattavat lisätä aknen oireita. Lieväoireista aknea voi hoitaa ilman reseptiä saatavilla valmisteilla. Jos oireet eivät pysy lieväoireisina, on syytä hakea lääkäriltä apua aknen hoitoon.

Aknen perushoitoon kuuluu ihon pesu kahdesti päivässä vedellä ja sopivalla saippualla sekä ihon kosteutus kevyellä perusvoiteella. Lievää aknea voi hoitaa reseptivapaalla bentsoyyliperoksidia sisältävällä geelillä. Jos oireet eivät hoidosta huolimatta pysy lieväoireisena, kannattaa hakeutua lääkäriin. Paikallisesti käytettävät atselaiinihappo-, adapaleeni-, tretinoiini-, klindamysiini- ja bentsoyyliperoksidivalmisteet ovat usein riittävä hoito. Sisäinen antibioottikuuri yhdessä paikallisesti käytettävän valmisteen kanssa on toisinaan tarpeen. Antiandrogeenia sisältäviä e-pillereitä voidaan käyttää, jos ehkäisy on muutoinkin tarpeen. Vaikeissa aknenmuodoissa käytetään hoitona suun kautta otettavaa isotretinoiinia, jonka voi määrätä vain ihotautien erikoislääkäri.

Aknelääkkeiden haitat

Paikalliset aknelääkkeet saattavat hoidon alussa ärsyttää ihoa aiheuttaen punoitusta ja kihelmöintiä. Myös liiallinen paikallisvalmisteiden käyttö kuivattaa ihoa tarpeettomasti. Bentsoyyliperoksidivalmisteet haalistavat kankaiden värejä. Sekä paikallisesti että sisäisesti käytettävät aknelääkkeet herkistävät ihoa auringon valolle. 

Aknen hoitoon käytettävien antibioottien (tetrasykliinit) tyypillisin haitta on ripuli ja muut suolisto-oireet. Myös ne herkistävät ihoa auringon valolle. Maitotuotteiden, kalsiumin, antasidien ja rautavalmisteiden käyttöä näiden antibioottien kanssa pitää välttää. 

Suun kautta otettavalla isotretinoiinihoidon yleisimmät haitat ovat limakalvojen ja ihon kuivuminen. Piilolinssejä ei voi käyttää hoidon aikana silmien kuivuuden vuoksi. Lihas- ja nivelkipuja voi esiintyä, erityisesti runsaasti liikuntaa harrastavilla. Rasva- ja maksa-arvot saattavat nousta hoidon aikana, joten niitä seurataan säännöllisesti koko kuurin ajan. Vakavin haitta on sikiövauriot, joten kaikilla hedelmällisessä iässä olevilla naisilla on oltava tehokas raskaudenehkäisy käytössä koko isotretinoiinihoidon ajan.

Jalkasilsan hoito

Jalkasilsan esiintyminen on yleistä. Hautovat kengät, diabetes ja ylipaino altistavat jalkasilsalle. Silsa tarttuu helposti urheiluhallien, uimahallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden pesutiloista. Tyypillisimmin jalkasilsa ilmenee punoituksena, kutinana, halkeiluna ja hilseilynä jalan ulkosyrjän reunimmaisessa tai kahdessa reunimmaisessa varvasvälissä. Joskus silsaa esiintyy myös jalkapohjassa, useimmin päkiässä tai jalkaholvissa, hilseilynä, halkeiluna ja rakkuloina.

Jalkasientä voidaan hoitaa reseptivapailla tuotteilla. Se paranee yleensä noin 3-4 viikossa ns. atsolia (klotrimatsoli, mikonatsoli, ketokonatsoli, tiokonatsoli, bifonatsoli) sisältävillä lääkevoiteilla ja -puutereilla. Terbinafiini -valmisteita käytetään viikon ajan, mutta terbinafiini-liuosvalmisteessa riittää kertakäsittely. Jalkasieni uusiutuu helposti, joten jalkahygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jalkapohjaan levinnyt silsa ei yleensä parane paikallishoidolla, joten tällöin on syytä hakeutua lääkäriin.

Jalkasilsan lääkkeiden haitat

Paikalliset sienilääkkeet ovat yleisesti hyvin siedettyjä. Ne saattavat aiheuttaa hoidon alussa ihoärsytystä ja kuumotusta. Mikonatsolivalmisteet ja verenohennuslääkkeet eivät sovi käytettäväksi samanaikaisesti. 

Lääkkeet ja aurinko

Aurinko voi aiheuttaa valoihottumaa tai allergisen ihottuman kaltaisen reaktion useiden lääkkeiden kanssa. Näiden lääkkeiden pakkausselosteissa on maininta yhteisvaikutuksesta. Myös ihotauteihin käytettävistä lääkkeistä usealla on ihon auringon valolle herkistymisen vaara. Aknelääkkeet altistavat auringon valolle paikallishoidossa ja myös suun kautta otettavan kuurin aikana. 

Tärkeintä on ennaltaehkäistä valoihottumaa. Iho kannattaa suojata auringon valolta vaatetuksella tai olemalla varjossa erityisesti keskipäivän aikoihin. Aurinkosuojavoiteita voi myös käyttää suojautumiseen. Lääkkeen ja auringon reaktiota ei kannata pelätä etukäteen ja jättää lääkettä sen vuoksi käyttämättä. Varsinaisen sairauden lääkehoito on aina ensisijaista. Ihoa voi suojata tehokkaasti ja välttää suorassa auringon paisteessa oloa. Lue lisää Turvallisesti auringossa -artikkelistamme.

Lopuksi

Ihomme tarvitsee hoitoa yhtä lailla, kuin kehomme tarvitsee ravintoa. Erityisesti se tarvitsee hoitoa jonkun ihosairauden aikana. Jotkut ihon oireet saattavat olla rajujakin tai johtua yllättävistä seikoista, kuten joidenkin lääkkeiden vaikutuksesta. Onneksi näihin ongelmiin on saatavilla paljon erilaisia valmisteita reseptivapaasti. Me apteekissa autamme mielellään erilaisissa ihon hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Pidämmehän ihostamme hyvää huolta jokaisessa tilanteessa!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Atooppinen ihottuma – Terveyskirjasto

Atooppinen ihottuma – Allergia.fi

Akne – Terveyskirjasto

Mikä on akne? | Ihotautitalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Jalkasilsa (jalkasieni) – Terveyskirjasto

Aurinko ja lääkkeet – Apteekki

Atooppinen ihottuma | Ihotautitalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Unettomuuden hoito on yleistä, koska unettomuus on yleinen vaiva. Ympäri maailmaa sadat miljoonat ihmiset kärsivät joka yö unettomuudesta. Se saattaa vaivata kielteisen, mutta myös myönteisen stressin tai asian vuoksi. Unen määrällinen tarve on yksilöllinen ja osaksi perintötekijöiden säätelemää. Ihmiset eroavat vuorokausityypin eli aamu-iltaunisuuden suhteen toisistaan. Uni häiriintyy helposti erilaisista fyysisistä ja psyykkisistä syistä. Ohimenevät nukahtamisvaikeudet ja katkonainen yöuni kuuluvat normaaliin elämään. Työperäisiä unihäiriöitä ovat riittämätön yöuni, vuorotyön ja epäsäännöllisten työaikojen aiheuttama unettomuus ja työn stressitekijöistä johtuva unettomuus. Unettomuus aiheuttaa väsymystä, joka on merkittävä liikenneonnettomuuksien syy. Myös unilääkkeiden vaikutus saattaa jatkua vielä seuraavan päivän aamuna altistaen autoilevan työläisen liikenneonnettomuuksille. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti unettomuuden hoidosta ja lääkkeistä.

Mitä unettomuus on?

Unettomuusoire yleensä alkaa elämäntilanteen muutoksesta, johon on luonnollistakin reagoida unettomuudella. Pitkittyessään unettomuusoire saattaa aiheuttaa aivojen uni-valverytmin säätelyjärjestelmän häiriintymisen ja syntyy unettomuushäiriö. Unettomuus määritellään toistuvaksi nukahtamisvaikeudeksi, vaikeudeksi pysyä unessa, liian varhaiseksi heräämiseksi tai huonolaatuiseksi yöuneksi. Unettomuushäiriöön liittyy valveenaikaisen toimintakyvyn haitallinen heikentyminen.

Unettomuuden riskitekijöitä on paljon. Naisilla esiintyy unettomuutta useammin kuin miehillä. Esimerkiksi terveyden tila ja siihen liittyvät muutokset, lääkkeet, piristeiden ja alkoholin käyttö, persoonallisuuden piirteet tai työhön liittyvät tekijät saattavat altistaa unettomuudelle. Usein unettomuutta esiintyy jonkun elimellisen tai ei-elimellisen sairauden yhteydessä. Myös ikääntyessä unettomuus yleistyy.

Unettomuushäiriön ehkäisyssä on tärkeää normaali hyvästä terveydestä huolehtiminen. Hyvä unikin liittyy terveyteen ja terveyttä vaarantavat elintavat puolestaan heikentävät unta. Työn ja levon suhde, perheen ja ystävien kanssa vietetty aika, säännölliset nukkuma-ajat, elämän vaikeuksien kohtaaminen päivällä eikä vuoteessa sekä terveelliset elämäntavat ovat esimerkkejä unettomuushäiriön ehkäisystä. Vasta alkaneen unettomuuden hyvällä hoidolla voidaan ehkäistä pitkäaikaisen unettomuuden kehittyminen. Unettomuushäiriöt luokitellaan keston mukaan tilapäiseen, lyhytkestoiseen (1-3 kuukautta) ja pitkäkestoiseen (yli 3 kuukautta) häiriöön.

Unettomuuden hoito

Unettomuuden lääkkeetön hoito

Tilapäistä unettomuutta tulisi hoitaa ensisijaisesti lääkkeettömästi. Kun unettomuus on luonnollinen reaktio äkilliseen elämänmuutokseen, lohduttaminen, tuki ja neuvonta ovat tärkeitä. Unettomuuden jatkuessa kannattaa kiinnittää huomiota unirytmin säännöllisyyteen, nukkumista helpottavien ulkoisten olosuhteiden luomiseen ja elämäntapamuutoksiin. Rentoutus, uniärsykkeiden hallinta, vuoteessa olon rajoittaminen ja kognitiiviset menetelmät ovat lääkkeettömiä hoitokeinoja unettomuuteen. Itsehoitona voi kokeilla Unettomuuden omahoito-ohjelmaa.

Pitkäaikaistakin unettomuutta kannattaa hoitaa ensin ilman unilääkkeitä. Ensisijainen suositus on käyttää kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä.

Unettomuuden lääkehoito 

Unettomuuden lääkehoidon tarpeellisuus arvioidaan yksilöllisesti. Lyhytaikaisen lääkehoidon tavallisimmat vaihtoehdot ovat melatoniini, bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet sekä jotkut mielialalääkkeet pieninä annoksina. Unilääkkeiden käyttö tulisi rajata mahdollisimman lyhyeksi riippuvuusriskin alentamiseksi. Pitkäaikaiseen unettomuuteen suositellaankin ensisijaisesti (hyvin pienillä annoksilla) eräitä mielialalääkkeitä, joilla on väsyttävä vaikutus.

Melatoniini

Melatoniini helpottaa nukahtamista. Sitä käytetään etenkin iäkkäiden unettomuuden hoitoon. Pitkäkestoinen melatoniini on tehokas pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa. Ikääntyneillä pitkävaikutteinen melatoniini parantaa unen laatua ja aamuvireyttä.

Tavallisin melatoniinin aiheuttama haitta on päänsärky. Melatoniini saattaa nostaa verenohennuslääke varfariinin kanssa käytettynä INR -arvoja.

Bentsodiatsepiinit unettomuuden hoidossa

Unilääkkeinä tyypillisesti käytettävät bentsodiatsepiinit (tematsepaami, oksatsepaami, diatsepaami, nitratsepaami, triatsolaami ja midatsolaami) aiheuttavat väsyneisyyttä ja vähentävät ahdistuneisuutta, mitkä saattavat helpottaa nukahtamista. Ne heikentävät psykomotorista toimintakykyä. Bentsodiatsepiinit eivät sovi käytettäväksi alkoholin kanssa. Nukuttava vaikutus saattaa jatkua vielä seuraavana päivänäkin.

Yleensä bentsodiatsepiineillä on satunnaisessa käytössä vain vähän haittoja. Triatsolaamilla ja midatsolaamilla on runsaasti haittoja, mm. sekavuus ja muistihäiriöt. Bentsodiatsepiinit ovat ns. kolmiolääkkeitä, eivätkä ne sovi käytettäväksi muiden kolmiolääkkeiden, kuten opioidien (voimakkaat kipulääkkeet) ja muiden unilääkkeiden kanssa.

Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet ns. Z-lääkkeet

Niin sanotut Z-lääkkeet (tsolpideemi, tsopikloni ja tsaleploni) ovat tehokkaita lyhytaikaisen unettomuuden hoidossa. Haittavaikutukset ovat samankaltaisia kuin bentsodiatsepiineillä.

Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet eivät sovi käytettäväksi bentsodiatsepiinien, opioidien tai muiden ns. kolmiolääkkeiden kanssa. Myöskään alkoholi ei sovi käytettäväksi yhtä aikaa.

Mielialalääkkeet unettomuuden hoidossa

Väsyttäviä mielialalääkkeitä (doksepiini, trimipramiini, mirtatsapiini ja tratsodoni) käytetään pienillä annoksilla unettomuuden hoitoon. Ne ovat tehokkaita pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa. Haittoja pienen annoksen ansiosta näillä lääkkeillä on vähän. Annosta suurennettaessa voi haittojen mahdollisuus kasvaa. Levottomien jalkojen – oireyhtymän paheneminen, suun kuivuminen ja huimaus ovat näiden lääkkeiden yleisimpiä haittavaikutuksia.

Väsyttävät mielialalääkkeet eivät sovi käytettäväksi masennuksen hoitoon tarkoitettujen MAO-estäjien kanssa. Myöskään muiden unilääkkeiden, bentsodiatsepiinien tai samankaltaisten lääkkeiden sekä tiettyjen opioidien kanssa näitä lääkkeitä ei suositella samanaikaiseen käyttöön. 

Unettomuuden hoito iäkkäillä

Ikääntymiseen liittyvät fysiologiset unen muutokset ja sairaudet yhdessä lisäävät uniongelmia. Lukuisat sairaudet ja lääkehoidot lisäävät lääkkeiden yhteisvaikutusriskiä sekä haittojen esiintyvyyttä. Yleisesti ikääntyneillä unilääkeannokset tulee olla pienempiä kuin muilla ikäryhmillä. Bentsodiatsepiinit ovat lyhytaikaisen unettomuuden ensisijainen lääke. Pitkäaikaiseen käyttöön ne eivät sovellu. Melatoniinia hitaasti vapautuvassa muodossa ja väsyttäviä mielialalääkkeitä pienillä annoksilla voidaan käyttää ikääntyneen unettomuuden hoidossa. 

Lopuksi

Lähes jokainen meistä kokee unettomuutta joskus. Ohimenevät nukahtamisvaikeudet usein häviävät stressitekijän väistyessä. Unen kannalta on tärkeää, että huolehdimme terveydestämme hyvin. Unettomuuden ennaltaehkäisy on myös terveydestä huolehtimista. Onneksi unettomuuden hoitoon on monenlaisia keinoja, joista suurin osa löytää itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon. Huolehdimmehan voinnistamme kokonaisvaltaisesti hyvin ja näin ennaltaehkäisemme myös unettomuutta. Jos uniasiat askarruttavat, keskustelemme apteekissa mielellään uneen ja terveyteen liittyvistä asioista. Voit jättää myös yhteydenottopyynnön lomakkeemme kautta.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Unettomuus – Terveyskirjasto

Unettomuus vaivaa välillä meitä kaikkia (kaypahoito.fi)

Tervetuloa unettomuuden omahoito-ohjelmaan | Mielenterveystalo.fi

Unettomuus (kaypahoito.fi)

Vaihdevuosioireiden hoito on yksilöllistä, koska oireetkin ovat yksilölliset. Vaihdevuodet kuuluvat jokaisen naisen elämään iän karttuessa. Munasarjojen toiminta heikkenee ja sammuu aiheuttaen erilaisia oireita. Niiden esiintyminen on hyvin yksilöllistä. Toiset kärsivät voimakkaista oireista pitkään ja toisilla ei tule oireita ollenkaan. Vaikeiden oireiden hoitoon on olemassa hormonikorvaushoitoja. Vaihdevuosioireisiin voi vaikuttaa myös elintavoilla. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti vaihdevuosien oireista, itsehoidosta ja hormonikorvaushoitojen vaikutuksista. 

Mitä vaihdevuodet ovat?

Vaihdevuodet eli klimakterium on ajanjakso, jolloin munasarjojen toiminta heikkenee ja sammuu. Menopaussi taas tarkoittaa viimeisiä, spontaanisti (ilman hormonihoitoa) tulevia kuukautisia. Premenopaussi on ajanjakso ennen varsinaista menopaussia. Postmenopaussi tarkoittaa menopaussin jälkeisiä vuosia. Menopaussi on suomalaisella naisella keskimäärin 51 vuoden iässä. Tupakointi aikaistaa menopaussia 1-2 vuotta. Myös munasarjojen poisto tai säde- ja solusalpaajahoidot voivat aikaistaa vaihdevuosien alkamista.

Tyypillisimmät oireet ovat unihäiriöt, hikoilupuuskat ja kuumat aallot. Oireita voi esiintyä jo aiemmin, mutta usein ne ovat vaikeimmillaan vuoden sisällä menopaussista. Hikoilua voi olla päivällä tai yöllä puuskittain. Kuumat aallot tulevat lämpöryöppyinä, jotka ilmenevät erityisesti ylävartalon alueen hikoiluna ja kasvojen punoituksena. Sydämen tykyttelyä voi esiintyä samaan aikaan. Unihäiriöt ovat tavallisia vaihdevuosien oireita. Ne liittyvät usein (eivät aina) yöhikoiluun. Unihäiriöt voivat aiheuttaa päiväväsymystä ja ärtyneisyyttä. Seksuaalinen haluttomuus, masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja emättimen limakalvon kuivuminen ovat myös vaihdevuosien aikana ilmeneviä oireita. Vaihdevuosioireiden vuoksi lääkärin hoitoon kannattaa hakeutua, jos oireet haittaavat merkittävästi jokapäiväistä elämää.

Vaihdevuodet ja ikääntyminen aiheuttavat muutoksia kehoon. Painon nousu, rintojen muutokset, ihon ja hiusten oheneminen sekä luuston heikkeneminen ovat vaihdevuosien aikana havaittuja muutoksia kehossa. 

Vaihdevuosioireiden hoito lääkkeillä tai itsehoidolla

Ainut vaihdevuosioireita lievittävä, tehokas hoito on estrogeeni -hormoni, mutta aina sitä ei voida käyttää esimerkiksi sairastetun rintasyövän tai keuhkoveritulpan vuoksi.

Vaihdevuosioireiden hoito hormonikorvaushoidolla

Estrogeenihoitoa suositellaan nykyisin käytettäväksi vain sen ajan, kun vaihdevuosioireet haittaavat oloa. Hoidon periaatteena on käyttää pienintä, oireet poissa pitävää annosta. Estrogeenia voidaan annostella suun kautta tabletteina, iholle geelinä tai laastarina. Jos kohtua ei ole poistettu, estrogeenihoitoon liitetään keltarauhashormoni (progestiini) kohdun limakalvon liikakasvun estämiseksi. Sitä on olemassa suun kautta annosteltavina tabletteina tai iholle laitettavina yhdistelmälaastareina.

Tärkein hormonihoidon riskeistä on laskimotukosriskin lisääntyminen ja pitkäaikaishoidossa rintasyövän riskin nousu. Hormonikorvaushoito ei sovi rintasyövän sairastaneelle tai laskimotukoksia sairastaneelle. Hormonihoitoa aloitettaessa lääkäri arvioi hoidon soveltuvuuden yksilöllisesti. Haittavaikutuksina tyypillisesti hoidon alussa voi olla turvotusta, rintojen aristusta tai päänsärkyä. Estrogeenia suun kautta annosteltuna ei suositella joidenkin epilepsialääkkeiden kanssa, koska samanaikainen käyttö vähentää estrogeenin vaikutusta.

Emättimen limakalvo-oireiden lieventäjänä paikallishoito on yhtä tehokas kuin suun kautta tai iholle annosteltu hormonihoito. Paikallisesti annosteltavilla hormonivalmisteilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Haittavaikutuksia näillä lääkkeillä on vähän. 

Vaihdevuosioireiden itsehoito

Elintavoilla, monipuolisella ravinnolla ja säännöllisellä liikunnalla on suotuisia vaikutuksia oireisiin. Runsas kahvinjuonti, voimakkaasti maustetut ruoat ja tupakointi saattavat pahentaa vaihdevuosioireita. Jos ainoa haittaava oire on emättimen limakalvon kuivuus, saa apteekista ilman reseptiä estriolia ja estradiolia sisältäviä emätinpuikkoja ja -voiteita. Limakalvojen kuivuuteen on olemassa myös hormonittomia tuotteita.

Paljon tutkittujen soijan ja kasviestrogeenin tehoa ei ole tieteellisesti osoitettu. Erilaisia rohdosvalmisteita, kuten tähkäkimikin juuriuutetta ja puna-apilaa, käytetään vaihdevuosioireiden hoitoon, mutta yksimielistä näyttöä niiden tehosta tai turvallisuudesta ei ole. Jos kokee saavansa apua näistä, voi tuotteita käyttää. On kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi rintasyövän sairastaneille valmisteita ei suositella. Lääkärille kannattaa aina kertoa kasvirohdosvalmisteiden käytöstä, koska niillä saattaa olla yhteisvaikutuksia muun lääkityksen kanssa.

Lopuksi

Vaihdevuodet ovat luonnollinen osa keski-ikäisten naisten elämään. Joskus samaan ajanjaksoon sattuu monenlaisia elämää kuormittavia asioita. Tällöin elämä vaihdevuosioireiden keskellä voi tuntua raskaalta. Onneksi vaikeisiin oireisiin on olemassa tehokkaita lääkkeitä. On myös tärkeää pitää elintavat terveellisinä ja hoitaa oireita itselle sopivalla liikunnalla. Naisen elämä vaihdevuosi-iässäkin on nauttimisen arvoista. Mielialaa ja virkeyttä voidaan kohottaa monenlaisilla keinoilla. Tule tarvittaessa juttelemaan apteekin ammattilaisten kanssa vaihdevuosiin liittyvistä asioista tai lähetä yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta.  

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Vaihdevuosien hormonihoito – Terveyskirjasto

Vaihdevuodet – Terveyskirjasto

Vaihdevuosioireiden vaihtoehtoiset hoidot – Terveyskirjasto

Vaihdevuosien hormonihoito perussairauden yhteydessä

Vaihdevuodet – myllerrys naisen kehossa | Itsehoitoapteekki

1 2 3 4