Arkistot: Terveystietoartikkelit

Siitepölyallergian hoito on joillekin joka vuotinen välttämättömyys, sillä kevään koittaessa alkaa siitepölyallergikoilla haasteellinen kausi. Allergiakausi alkaa aikaisin keväällä pähkinäpensaan ja lepän kukkiessa päättyen loppusyksyllä pujon kukintaan. Siitepölymäärät vaihtelevat vuosittain ja niin myös oireiden voimakkuus. Taipumus siitepölyallergiaan on perinnöllistä. Ne yleistyvät jatkuvasti, Suomessa on jo yli miljoona siitepölyallergikkoa. Vaikka allergiaoireet alkavat usein nuorena, ne voivat alkaa myös myöhemmällä iällä. Oireet voivat myös hävitä itsestään. Koivu ja heinä ovat Suomessa merkittävimmät siitepölyallergian aiheuttajat. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti siitepölyallergiasta ja sen lääkehoidosta.

Mitä siitepölyallergia on?

Siitepölyallergia on ns. välitön eli IgE -välitteinen allergia. Elimistössä muodostuu IgE -vasta-aineita ympärillämme olevia tavallisia valkuaisia vastaan. Esimerkiksi ruoka-aineita, eläinten hilseitä sekä siitepölyjä vastaan. Kun allergian aiheuttaja, siitepöly eli allergeeni, reagoi IgE -vasta-aineiden kanssa, vapautuu histamiinia ja muita verisuoniin vaikuttavia sekä tulehdussoluja paikalle kutsuvia välittäjäaineita. Tämän reaktion seurauksena on allerginen nuha ja allerginen silmätulehdus. Oireet ilmenevät usein nopeasti, jopa minuuteissa, yleensä viimeistään tunnin kuluessa, allergeenille altistumisen jälkeen.

Oireiden ollessa lieviä tai allergeenin ollessa selvä ei allergiatestejä tarvita. Esimerkiksi keväällä koivun siitepölyaikaan ilmenevä vetinen nuha, aivastelu sekä silmien kutina sopivat koivun siitepölyallergian oireiksi eikä allergiatestejä asian varmistamiseksi tarvita. Lääkäri voi diagnosoida siitepölyallergian potilashaastattelun ja tarvittaessa ihopistokokeen tai verikokeen perusteella. Jos oireet ovat vaikeita tai harkitaan siedätyshoitoa, ovat testit tarpeellisia.

Siitepölyallergian oireet

Siitepölyallergian tavallisimmat oireet ovat aivastelu, nenän tukkoisuus ja vuotaminen sekä silmien kirvely ja vuotaminen. Usein siitepölyallergikon iho on atooppinen. Oireet liittyvät selkeästi tiettyihin ajanjaksoihin vuodessa, esimerkiksi koivulle allergiset saavat oireita koivun siitepölyaikaan ja pujolle allergiset pujon siitepölyaikaan. Allergia voi myös pahentaa astmaa tai aiheuttaa astman kaltaisia oireita ja joskus myös iholle voi tulla nokkosrokkoa. Oireet voivat heikentää merkittävästi hyvinvointia ja elämänlaatua.

Siitepölyallergiaan liittyy usein ns. ristireaktiot, joiden voimakkuus vaihtelee suuresti. Siitepölyallergikko voi saada oireita useiden kasvien siitepölyistä. Esimerkiksi koivuallergikko saa tyypillisesti oireita samankaltaisia allergeeneja sisältävistä kastanjasta, lepästä, pyökistä, pähkinästä ja tammesta. Siitepölyallergiat voivat aiheuttaa ristireaktioita myös tiettyjen ruoka-aineiden kanssa. Oireet ilmenevät, kun elimistö tunnistaa ruuassa samankaltaisia molekyylejä kuin siitepölyssä aiheuttaen allergiaoireita.

Siitepölyallergian hoito

Lieviä oireita voi hoitaa tehokkaasti reseptivapaiden allergialääkkeiden avulla. Voimakkaampien allergioiden hoito vaatii aina lääkärin hoitoa ja tarvittaessa siedätyshoidon harkintaa. Allergiakaudella esiintyvä yskä tai hengenahdistus voi viitata astmaan.

Siitepölyallergiaa voidaan hoitaa suun kautta otettavilla antihistamiini -tableteilla, kortisonia sisältävillä nenäsuihkeilla ja silmätipoilla. Antihistamiinit auttavat hyvin aivasteluun. Nenäsuihkeet helpottavat tukkoisuutta ja nenän vuotamista. Silmätipat helpottavat silmäoireilua. Lääkkeitä voidaan käyttää yhtä aikaa, mikäli ne yksinään eivät ole riittävän tehokkaita.

Myös siitepölyn kulkeutumista sisälle kannattaa yrittää vähentää esim. välttämällä pyykkien kuivausta ulkona siitepölykauden aikana. Lisäksi jotkut siitepölyallergikot hyötyvät nenähuuhtelukannun käytöstä.

Siitepölyallergian hoidossa käytettäviä lääkkeitä

Antihistamiini -tabletit – Siitepölyallergian hoito

Tyypillisimmät antihistamiinit ovat setiritsiini, levosetiritsiini, desloratadiini ja ebastiini. Ne ovat hyvin siedettyjä ja haitat ovat yleensä lieviä. Setiritsiini aiheuttaa yleisimmin väsymystä ja suun kuivumista. Myös muut antihistamiinit voivat aiheuttaa samoja oireita.

Ebastiinilla on usean lääkkeen kanssa yhteisvaikutuksia, kuten joidenkin sienilääkkeiden, antibioottien ja epilepsialääkkeiden kanssa. Varmistathan lääkäriltä tai apteekista, että lääke sopii käytettäväksi muiden lääkkeidesi kanssa.

Silmätipat allergisten oireiden hoitoon – Siitepölyallergian hoito

Yleisesti käytettävät silmätipat levokabastiini ja ketotifeeni ovat antihistamiineja. Natriumkromoglikaattia käytetään myös tyypillisesti oireiden hoitoon, mutta sen on huomattu olevan heikompitehoinen kuin antihistamiinitipat. Silmätipoilla on vain vähän haittoja. Yleisin haitta on silmien ohimenevä vähäinen ärsytys tai kipu.

Nenäsuihkeet allergisten oireiden hoitoon – Siitepölyallergian hoito

Ensisijaisesti allergisen nuhan paikallishoidossa käytetään kortikosteroideja; beklometasoni, flutikasoni, mometasoni ja triamsinoloni. Antihistamiinisuihkeiden (atselastiini, levokabastiini) teho saattaa joillakin allergikoilla olla riittävä. Natriumkromoglikaatti -suihke on teholtaan muita heikompi ja sen käyttö pitää aloittaa jo ennen siitepölykautta jatkaen koko kauden ajan säännöllisesti.

Nenäsuihkeet ovat hyvin siedettyjä hoitomuotoja. Tyypillisimmät haitat ovat limakalvojen kuivuus ja ärtyneisyys sekä nenäverenvuoto. Näitä haittoja voi vähentää nenän kostutussuihkeilla.

Lopuksi

Siitepölyallergioiden kehittymistä ei pystytä ehkäisemään. Onneksi on olemassa tehokkaita valmisteita paikallisesti, nenäsuihkeina sekä silmätippoina, ja tabletteina, joilla oireet lievenevät tai häviävät. Siitepölyallergikon kannattaa varautua allergiakauteen seuraamalla Suomen siitepölyennusteita ja hankkimalla käytössä olevat allergialääkkeet valmiiksi kotiapteekkiin. Nykyisin on paljon erilaisia lääkevalmisteita allergian itsehoitoon. Kysythän rohkeasti apteekissa neuvoa tai jätä yhteydenottopyyntö lomakkeellamme, autamme mielellämme!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Allergiat – Terveyskirjasto

Siitepölyallergia – Terveyskirjasto

Allerginen nuha ja muu yliherkkyysnuha – Terveyskirjasto

Itselääkitys (kaypahoito.fi)

Allergialääkkeiden turvallinen käyttö siitepölyallergiassa | Lääketalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Unettomuuden hoito on yleistä, koska unettomuus on yleinen vaiva. Ympäri maailmaa sadat miljoonat ihmiset kärsivät joka yö unettomuudesta. Se saattaa vaivata kielteisen, mutta myös myönteisen stressin tai asian vuoksi. Unen määrällinen tarve on yksilöllinen ja osaksi perintötekijöiden säätelemää. Ihmiset eroavat vuorokausityypin eli aamu-iltaunisuuden suhteen toisistaan. Uni häiriintyy helposti erilaisista fyysisistä ja psyykkisistä syistä. Ohimenevät nukahtamisvaikeudet ja katkonainen yöuni kuuluvat normaaliin elämään. Työperäisiä unihäiriöitä ovat riittämätön yöuni, vuorotyön ja epäsäännöllisten työaikojen aiheuttama unettomuus ja työn stressitekijöistä johtuva unettomuus. Unettomuus aiheuttaa väsymystä, joka on merkittävä liikenneonnettomuuksien syy. Myös unilääkkeiden vaikutus saattaa jatkua vielä seuraavan päivän aamuna altistaen autoilevan työläisen liikenneonnettomuuksille. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti unettomuuden hoidosta ja lääkkeistä.

Mitä unettomuus on?

Unettomuusoire yleensä alkaa elämäntilanteen muutoksesta, johon on luonnollistakin reagoida unettomuudella. Pitkittyessään unettomuusoire saattaa aiheuttaa aivojen uni-valverytmin säätelyjärjestelmän häiriintymisen ja syntyy unettomuushäiriö. Unettomuus määritellään toistuvaksi nukahtamisvaikeudeksi, vaikeudeksi pysyä unessa, liian varhaiseksi heräämiseksi tai huonolaatuiseksi yöuneksi. Unettomuushäiriöön liittyy valveenaikaisen toimintakyvyn haitallinen heikentyminen.

Unettomuuden riskitekijöitä on paljon. Naisilla esiintyy unettomuutta useammin kuin miehillä. Esimerkiksi terveyden tila ja siihen liittyvät muutokset, lääkkeet, piristeiden ja alkoholin käyttö, persoonallisuuden piirteet tai työhön liittyvät tekijät saattavat altistaa unettomuudelle. Usein unettomuutta esiintyy jonkun elimellisen tai ei-elimellisen sairauden yhteydessä. Myös ikääntyessä unettomuus yleistyy.

Unettomuushäiriön ehkäisyssä on tärkeää normaali hyvästä terveydestä huolehtiminen. Hyvä unikin liittyy terveyteen ja terveyttä vaarantavat elintavat puolestaan heikentävät unta. Työn ja levon suhde, perheen ja ystävien kanssa vietetty aika, säännölliset nukkuma-ajat, elämän vaikeuksien kohtaaminen päivällä eikä vuoteessa sekä terveelliset elämäntavat ovat esimerkkejä unettomuushäiriön ehkäisystä. Vasta alkaneen unettomuuden hyvällä hoidolla voidaan ehkäistä pitkäaikaisen unettomuuden kehittyminen. Unettomuushäiriöt luokitellaan keston mukaan tilapäiseen, lyhytkestoiseen (1-3 kuukautta) ja pitkäkestoiseen (yli 3 kuukautta) häiriöön.

Unettomuuden hoito

Unettomuuden lääkkeetön hoito

Tilapäistä unettomuutta tulisi hoitaa ensisijaisesti lääkkeettömästi. Kun unettomuus on luonnollinen reaktio äkilliseen elämänmuutokseen, lohduttaminen, tuki ja neuvonta ovat tärkeitä. Unettomuuden jatkuessa kannattaa kiinnittää huomiota unirytmin säännöllisyyteen, nukkumista helpottavien ulkoisten olosuhteiden luomiseen ja elämäntapamuutoksiin. Rentoutus, uniärsykkeiden hallinta, vuoteessa olon rajoittaminen ja kognitiiviset menetelmät ovat lääkkeettömiä hoitokeinoja unettomuuteen. Itsehoitona voi kokeilla Unettomuuden omahoito-ohjelmaa.

Pitkäaikaistakin unettomuutta kannattaa hoitaa ensin ilman unilääkkeitä. Ensisijainen suositus on käyttää kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä.

Unettomuuden lääkehoito

Unettomuuden lääkehoidon tarpeellisuus arvioidaan yksilöllisesti. Lyhytaikaisen lääkehoidon tavallisimmat vaihtoehdot ovat melatoniini, bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet sekä jotkut mielialalääkkeet pieninä annoksina. Unilääkkeiden käyttö tulisi rajata mahdollisimman lyhyeksi riippuvuusriskin alentamiseksi. Pitkäaikaiseen unettomuuteen suositellaankin ensisijaisesti (hyvin pienillä annoksilla) eräitä mielialalääkkeitä, joilla on väsyttävä vaikutus.

Melatoniini

Melatoniini helpottaa nukahtamista. Sitä käytetään etenkin iäkkäiden unettomuuden hoitoon. Pitkäkestoinen melatoniini on tehokas pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa. Ikääntyneillä pitkävaikutteinen melatoniini parantaa unen laatua ja aamuvireyttä.

Tavallisin melatoniinin aiheuttama haitta on päänsärky. Melatoniini saattaa nostaa verenohennuslääke varfariinin kanssa käytettynä INR -arvoja.

Bentsodiatsepiinit unettomuuden hoidossa

Unilääkkeinä tyypillisesti käytettävät bentsodiatsepiinit (tematsepaami, oksatsepaami, diatsepaami, nitratsepaami, triatsolaami ja midatsolaami) aiheuttavat väsyneisyyttä ja vähentävät ahdistuneisuutta, mitkä saattavat helpottaa nukahtamista. Ne heikentävät psykomotorista toimintakykyä. Bentsodiatsepiinit eivät sovi käytettäväksi alkoholin kanssa. Nukuttava vaikutus saattaa jatkua vielä seuraavana päivänäkin.

Yleensä bentsodiatsepiineillä on satunnaisessa käytössä vain vähän haittoja. Triatsolaamilla ja midatsolaamilla on runsaasti haittoja, mm. sekavuus ja muistihäiriöt. Bentsodiatsepiinit ovat ns. kolmiolääkkeitä, eivätkä ne sovi käytettäväksi muiden kolmiolääkkeiden, kuten opioidien (voimakkaat kipulääkkeet) ja muiden unilääkkeiden kanssa.

Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet ns. Z-lääkkeet

Niin sanotut Z-lääkkeet (tsolpideemi, tsopikloni ja tsaleploni) ovat tehokkaita lyhytaikaisen unettomuuden hoidossa. Haittavaikutukset ovat samankaltaisia kuin bentsodiatsepiineillä.

Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet eivät sovi käytettäväksi bentsodiatsepiinien, opioidien tai muiden ns. kolmiolääkkeiden kanssa. Myöskään alkoholi ei sovi käytettäväksi yhtä aikaa.

Mielialalääkkeet unettomuuden hoidossa

Väsyttäviä mielialalääkkeitä (doksepiini, trimipramiini, mirtatsapiini ja tratsodoni) käytetään pienillä annoksilla unettomuuden hoitoon. Ne ovat tehokkaita pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa. Haittoja pienen annoksen ansiosta näillä lääkkeillä on vähän. Annosta suurennettaessa voi haittojen mahdollisuus kasvaa. Levottomien jalkojen – oireyhtymän paheneminen, suun kuivuminen ja huimaus ovat näiden lääkkeiden yleisimpiä haittavaikutuksia.

Väsyttävät mielialalääkkeet eivät sovi käytettäväksi masennuksen hoitoon tarkoitettujen MAO-estäjien kanssa. Myöskään muiden unilääkkeiden, bentsodiatsepiinien tai samankaltaisten lääkkeiden sekä tiettyjen opioidien kanssa näitä lääkkeitä ei suositella samanaikaiseen käyttöön.

Unettomuuden hoito iäkkäillä

Ikääntymiseen liittyvät fysiologiset unen muutokset ja sairaudet yhdessä lisäävät uniongelmia. Lukuisat sairaudet ja lääkehoidot lisäävät lääkkeiden yhteisvaikutusriskiä sekä haittojen esiintyvyyttä. Yleisesti ikääntyneillä unilääkeannokset tulee olla pienempiä kuin muilla ikäryhmillä. Bentsodiatsepiinit ovat lyhytaikaisen unettomuuden ensisijainen lääke. Pitkäaikaiseen käyttöön ne eivät sovellu. Melatoniinia hitaasti vapautuvassa muodossa ja väsyttäviä mielialalääkkeitä pienillä annoksilla voidaan käyttää ikääntyneen unettomuuden hoidossa.

Lopuksi

Lähes jokainen meistä kokee unettomuutta joskus. Ohimenevät nukahtamisvaikeudet usein häviävät stressitekijän väistyessä. Unen kannalta on tärkeää, että huolehdimme terveydestämme hyvin. Unettomuuden ennaltaehkäisy on myös terveydestä huolehtimista. Onneksi unettomuuden hoitoon on monenlaisia keinoja, joista suurin osa löytää itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon. Huolehdimmehan voinnistamme kokonaisvaltaisesti hyvin ja näin ennaltaehkäisemme myös unettomuutta. Jos uniasiat askarruttavat, keskustelemme apteekissa mielellään uneen ja terveyteen liittyvistä asioista. Voit jättää myös yhteydenottopyynnön lomakkeemme kautta.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Unettomuus – Terveyskirjasto

Unettomuus vaivaa välillä meitä kaikkia (kaypahoito.fi)

Tervetuloa unettomuuden omahoito-ohjelmaan | Mielenterveystalo.fi

Unettomuus (kaypahoito.fi)

Vaihdevuosioireiden hoito on yksilöllistä, koska oireetkin ovat yksilölliset. Vaihdevuodet kuuluvat jokaisen naisen elämään iän karttuessa. Munasarjojen toiminta heikkenee ja sammuu aiheuttaen erilaisia oireita. Niiden esiintyminen on hyvin yksilöllistä. Toiset kärsivät voimakkaista oireista pitkään ja toisilla ei tule oireita ollenkaan. Vaikeiden oireiden hoitoon on olemassa hormonikorvaushoitoja. Vaihdevuosioireisiin voi vaikuttaa myös elintavoilla. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti vaihdevuosien oireista, itsehoidosta ja hormonikorvaushoitojen vaikutuksista.

Mitä vaihdevuodet ovat?

Vaihdevuodet eli klimakterium on ajanjakso, jolloin munasarjojen toiminta heikkenee ja sammuu. Menopaussi taas tarkoittaa viimeisiä, spontaanisti (ilman hormonihoitoa) tulevia kuukautisia. Premenopaussi on ajanjakso ennen varsinaista menopaussia. Postmenopaussi tarkoittaa menopaussin jälkeisiä vuosia. Menopaussi on suomalaisella naisella keskimäärin 51 vuoden iässä. Tupakointi aikaistaa menopaussia 1-2 vuotta. Myös munasarjojen poisto tai säde- ja solusalpaajahoidot voivat aikaistaa vaihdevuosien alkamista.

Tyypillisimmät oireet ovat unihäiriöt, hikoilupuuskat ja kuumat aallot. Oireita voi esiintyä jo aiemmin, mutta usein ne ovat vaikeimmillaan vuoden sisällä menopaussista. Hikoilua voi olla päivällä tai yöllä puuskittain. Kuumat aallot tulevat lämpöryöppyinä, jotka ilmenevät erityisesti ylävartalon alueen hikoiluna ja kasvojen punoituksena. Sydämen tykyttelyä voi esiintyä samaan aikaan. Unihäiriöt ovat tavallisia vaihdevuosien oireita. Ne liittyvät usein (eivät aina) yöhikoiluun. Unihäiriöt voivat aiheuttaa päiväväsymystä ja ärtyneisyyttä. Seksuaalinen haluttomuus, masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja emättimen limakalvon kuivuminen ovat myös vaihdevuosien aikana ilmeneviä oireita. Vaihdevuosioireiden vuoksi lääkärin hoitoon kannattaa hakeutua, jos oireet haittaavat merkittävästi jokapäiväistä elämää.

Vaihdevuodet ja ikääntyminen aiheuttavat muutoksia kehoon. Painon nousu, rintojen muutokset, ihon ja hiusten oheneminen sekä luuston heikkeneminen ovat vaihdevuosien aikana havaittuja muutoksia kehossa.

Vaihdevuosioireiden hoito lääkkeillä tai itsehoidolla

Ainut vaihdevuosioireita lievittävä, tehokas hoito on estrogeeni -hormoni, mutta aina sitä ei voida käyttää esimerkiksi sairastetun rintasyövän tai keuhkoveritulpan vuoksi.

Vaihdevuosioireiden hoito hormonikorvaushoidolla

Estrogeenihoitoa suositellaan nykyisin käytettäväksi vain sen ajan, kun vaihdevuosioireet haittaavat oloa. Hoidon periaatteena on käyttää pienintä, oireet poissa pitävää annosta. Estrogeenia voidaan annostella suun kautta tabletteina, iholle geelinä tai laastarina. Jos kohtua ei ole poistettu, estrogeenihoitoon liitetään keltarauhashormoni (progestiini) kohdun limakalvon liikakasvun estämiseksi. Sitä on olemassa suun kautta annosteltavina tabletteina tai iholle laitettavina yhdistelmälaastareina.

Tärkein hormonihoidon riskeistä on laskimotukosriskin lisääntyminen ja pitkäaikaishoidossa rintasyövän riskin nousu. Hormonikorvaushoito ei sovi rintasyövän sairastaneelle tai laskimotukoksia sairastaneelle. Hormonihoitoa aloitettaessa lääkäri arvioi hoidon soveltuvuuden yksilöllisesti. Haittavaikutuksina tyypillisesti hoidon alussa voi olla turvotusta, rintojen aristusta tai päänsärkyä. Estrogeenia suun kautta annosteltuna ei suositella joidenkin epilepsialääkkeiden kanssa, koska samanaikainen käyttö vähentää estrogeenin vaikutusta.

Emättimen limakalvo-oireiden lieventäjänä paikallishoito on yhtä tehokas kuin suun kautta tai iholle annosteltu hormonihoito. Paikallisesti annosteltavilla hormonivalmisteilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Haittavaikutuksia näillä lääkkeillä on vähän.

Vaihdevuosioireiden itsehoito

Elintavoilla, monipuolisella ravinnolla ja säännöllisellä liikunnalla on suotuisia vaikutuksia oireisiin. Runsas kahvinjuonti, voimakkaasti maustetut ruoat ja tupakointi saattavat pahentaa vaihdevuosioireita. Jos ainoa haittaava oire on emättimen limakalvon kuivuus, saa apteekista ilman reseptiä estriolia ja estradiolia sisältäviä emätinpuikkoja ja -voiteita. Limakalvojen kuivuuteen on olemassa myös hormonittomia tuotteita.

Paljon tutkittujen soijan ja kasviestrogeenin tehoa ei ole tieteellisesti osoitettu. Erilaisia rohdosvalmisteita, kuten tähkäkimikin juuriuutetta ja puna-apilaa, käytetään vaihdevuosioireiden hoitoon, mutta yksimielistä näyttöä niiden tehosta tai turvallisuudesta ei ole. Jos kokee saavansa apua näistä, voi tuotteita käyttää. On kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi rintasyövän sairastaneille valmisteita ei suositella. Lääkärille kannattaa aina kertoa kasvirohdosvalmisteiden käytöstä, koska niillä saattaa olla yhteisvaikutuksia muun lääkityksen kanssa.

Lopuksi

Vaihdevuodet ovat luonnollinen osa keski-ikäisten naisten elämään. Joskus samaan ajanjaksoon sattuu monenlaisia elämää kuormittavia asioita. Tällöin elämä vaihdevuosioireiden keskellä voi tuntua raskaalta. Onneksi vaikeisiin oireisiin on olemassa tehokkaita lääkkeitä. On myös tärkeää pitää elintavat terveellisinä ja hoitaa oireita itselle sopivalla liikunnalla. Naisen elämä vaihdevuosi-iässäkin on nauttimisen arvoista. Mielialaa ja virkeyttä voidaan kohottaa monenlaisilla keinoilla. Tule tarvittaessa juttelemaan apteekin ammattilaisten kanssa vaihdevuosiin liittyvistä asioista tai lähetä yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Vaihdevuosien hormonihoito – Terveyskirjasto

Vaihdevuodet – Terveyskirjasto

Vaihdevuosioireiden vaihtoehtoiset hoidot – Terveyskirjasto

Vaihdevuosien hormonihoito perussairauden yhteydessä

Vaihdevuodet – myllerrys naisen kehossa | Itsehoitoapteekki

Masennuksen hoito on yleensä pitkäkestoista. Depressiota eli masennusta esiintyy 5-7 %:lla suomalaisista. Naisilla se on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Masennus on monisyinen sairaus. Sen ilmenemiseen vaikuttavat monet erilaiset kehossamme tapahtuvat toiminnot; aivojen toiminta, aivojen välittäjäaineiden kemialliset reaktiot sekä alttius sairastumiseen. Viime vuosien mieltä kuormittavan pandemia-ajan vaikutukset näkyvät mielenterveysoireiden lisääntymisenä ja hoitovelkana vielä pitkälle tulevaisuuteen. Tässä blogitekstissä kerromme lyhyesti masennuksesta sekä yleisimmistä sen hoitoon käytetyistä lääkkeistä. Tekstissä ei ole lueteltu lääkkeiden kaikkia haitta- tai yhteisvaikutuksia. On tärkeää keskustella lääkärin tai apteekin henkilökunnan kanssa lääkkeiden soveltuvuudesta.

Masennus, mitä se on?

Masentuneen mieliala on yleensä alakuloinen. Hän ei pysty tuntemaan mielihyvää tai kiinnostusta. Nukahtaminen voi olla vaikeaa, uni katkonaista ja väsymys päivittäistä. Usein itsetunto on alentunut ja ruokahalukin voi kadota. Masennukselle altistavia tekijöitä ovat perinnöllinen alttius, masennuksen laukaisevat kielteiset elämäntapahtumat ja persoonallisuuden altistavat piirteet. Masennusta voidaan ennaltaehkäistä elämäntavoilla, kuten kohtalaisella liikunnalla, riittävällä unella, terveellisellä ruokavaliolla sekä tupakoinnin, humalahakuisen juomisen ja alkoholin liikakäytön välttämisellä. Hyvät suhteet läheisiin ja sosiaalinen tuki ehkäisee myös masennusta. Puhuminen on tärkeää. Nykyisin on paljon erilaisia tukimuotoja masennuksen hoidon tueksi.

Masennuksen hoito

Masennuksen akuuttivaiheessa hoitona käytetään usein lääkkeitä ja terapiaa yhdessä. Psykoterapialla pyritään vaikuttamaan toimintatapoihin, minä-käsitykseen, masennusta ylläpitäviin mielikuviin, ajattelumalleihin sekä tunne-elämään. Lääkkeet ovat tehokkaita oireiden vähentäjiä. Masennuslääkkeitä säännöllisesti käyttävistä 2/3 saa avun ja noin puolella heistä masennusoireet häviävät melkein kokonaan ensimmäisten 4-12 viikon aikana.

Yleisimpien masennuslääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksia

Lääkkeiden teho ja haittojen ilmeneminen on yksilöllistä. Lääkkeen valinnassa keskeisiä seikkoja ovat havaitut tai odotetut haitat sekä käyttäjän suhtautuminen niihin, muut sairaudet sekä todennäköiset yhteisvaikutukset muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa. Kaikilla masennuslääkkeillä on tunnettuja ja tyypillisiä haittavaikutuksia, jotka joskus johtavat lääkkeen käytön keskeytykseen. Yleensä masennuslääkkeiden teho näkyy 2-6 viikon kuluessa. Masennuksen lääkehoito suositellaan aina lopettamaan asteittain muutaman viikon aikana vierotusoireiden välttämiseksi. Haittavaikutukset vähenevät ja häviävät yleensä ensimmäisten hoitoviikkojen aikana.

Yhteistä kaikille alla oleville masennuslääkeryhmille on, että ne eivät sovi käytettäväksi samanaikaisesti eikä sellaisten lääkkeiden kanssa, jotka voivat yhteiskäytössä aiheuttaa serotoniinioireyhtymän, kuten MAO -estäjät (moklobemidi), tietyt opioidit (esim. tramadoli ja buprenorfiini) ja migreenilääkkeistä triptaanit.

SSRI -lääkkeiden yleisimmät yhteisvaikutukset ja haitat

SSRI -lääkkeet eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät ovat yleisesti käytössä olevia masennuslääkkeitä (essitalopraami, fluoksetiini, sertraliini ja paroksetiini). Tyypillisiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, suolisto-oireet sekä seksuaalitoimintojen häiriöt. SSRI -lääkkeet voivat vaikuttaa diabeetikon glukoositasapainoon, jolloin diabeteslääkkeiden annoksia saatetaan joutua sovittamaan. Iäkkäillä nesteenpoistolääkkeiden ja SSRI -lääkkeiden yhteiskäyttö altistaa hyponatremialle.

SSRI -lääkkeillä on monia yhteisvaikutuksia. Serotoniinioireyhtymän riski tulee huomioida arvioitaessa lääkkeiden yhteiskäyttöä. Tulehdussärkylääkkeiden kanssa säännöllinen yhteiskäyttö lisää mahasuolikanavan verenvuotoriskiä.

Trisyklisten masennuslääkkeiden yleisimmät yhteis- ja haittavaikutukset

Trisyklisiä masennuslääkkeitä (amitriptyliini, doksepiini, klomipraamiini, nortriptyliini ja trimipramiini) käytetään nykyisin vähäisissä määrin masennuksen hoidossa. Ne ovat tutumpia pieninä annoksina kroonisen kivun hoidossa. Näillä on hankaliksi koettuja haittavaikutuksia, kuten suun kuivuminen, näköhäiriöt, suolen ja virtsarakon toiminnan laiskistuminen. Trisykliset masennuslääkkeet saattavat aiheuttaa ortostaattista hypotensiota eli pystyasentoon liittyvää äkillistä verenpaineen laskua. Haittojen, erityisesti verenpaineen laskun, vuoksi näitä lääkkeitä ei suositella iäkkäille.

Sieni-infektiolääkkeitä, kuten flukonatsolia tai terbinafiinia, ei suositella käytettäväksi yhtä aikaa trisyklisten masennuslääkkeiden kanssa. Niillä on useita muitakin yhteisvaikutuksia eri lääkkeiden kanssa, joista kannattaa keskustella apteekissa lääkkeitä noutaessasi.

Muiden masennuslääkkeiden yleisimpiä yhteis- ja haittavaikutuksia

SNRI -lääkkeiden (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät) duloksetiinin ja venlafaksiinin käyttö masennuksen hoidossa lisääntyy tasaisesti. Venlafaksiinin haittavaikutukset ovat hyvin samanlaisia kuin SSRI -lääkkeillä. Sen käyttö voi aiheuttaa verenpaineen nousua, joten verenpainetta on syytä seurata hoidon alussa. Duloksetiinia käytettäessä esiintyy pahoinvointia, suun kuivumista, päänsärkyä ja uneliaisuutta. Joskus duloksetiini saattaa aiheuttaa maksan toimintahäiriöitä ja maksaentsyymiarvojen nousua, mikä ilmenee yleensä hoidon ensimmäisinä kuukausina.

Jotkut antibiootit (siprofloksasiini ja erytromysiini) ja osa rytmihäiriölääkkeistä eivät sovellu käytettäväksi SNRI -lääkkeiden kanssa yhtä aikaa.

Bupropionin käyttö on lisääntynyt viime vuosina tasaisesti. Tyypillisimpiä haittoja ovat päänsärky, suun kuivuminen, unettomuus ja pahoinvointi. Yhteiskäyttöä serotoniinoireyhtymää aiheuttavien lääkkeiden kanssa on vältettävä.

Mirtatsapiinia käytetään masennuksen hoidon lisäksi pieninä annoksina unilääkkeenä. Se voi aiheuttaa haittavaikutuksina suun kuivumista, päänsärkyä, väsymystä ja unettomuutta sekä painon nousua. Erytromysiinin (antibiootti) kanssa yhteiskäyttöä kannattaa välttää. Myös mäkikuisman samanaikaista käyttöä on vältettävä.

Vortioksetiinilla yleisin haittavaikutus on pahoinvointi. Myös poikkeavia unia ja heitehuimausta esiintyy hoidon alussa. Vortioksetiinin yleisimmät yhteisvaikutukset ovat serotoniinoireyhtymän aiheuttavien lääkkeiden kanssa.

Mäkikuisman teho masennuksen hoidossa on tutkimusten valossa kiistanalainen. Sitä löytyy rohdosvalmisteina apteekeista. Mäkikuisman käytössä on otettava huomioon yhteisvaikutusten riskit lääkkeiden kanssa. Se saattaa aiheuttaa SSRI -lääkkeiden kanssa serotoniinioireyhtymän.

Lopuksi

Masennuksen hoitoon on olemassa paljon erilaisia menetelmiä. Lääkkeet ovat usein muiden hoitomuotojen (esim. psykoterapian) kanssa yhdessä käytettävä hoitokeino. Masennuksen hoito on yleensä pitkäkestoista. Toipumisen aikana lähellä oleva tukiverkko ja riittävän avun saaminen ovat tärkeitä toipumista tukevia asioita. Toipuminen on uusi mahdollisuus tutustua itseensä ja löytää vahvempi minä masennuskokemusten jälkeen. Jokaisen toipuminen on yksilöllistä, siksi hoitokin on yksilöllistä. Juttelethan lääkärin tai apteekin ammattilaisten kanssa lääkehoitoon liittyvistä askarruttavista asioista. Autamme mielellään! Voit jättää yhteydenottopyynnön lomakkeemme myös kautta.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Miten hoitaa depressiota? (kaypahoito.fi)

Depressio (kaypahoito.fi)

Masennustila eli depressio – Terveyskirjasto

www.mielenterveystalo.fi

www.mieli.fi

www.mtkl.fi

Turvallisesti auringossa oleileminen vaatii meiltä vähän viitseliäisyyttä. Saamme nauttia osan aikaa vuodesta auringon valosta ja valoisuudesta, mutta monen kuukauden ajan ihomme tottuu myös auringottomuuteen. Tämä asettaa omat haasteensa keväisin.

Auringon paisteella on myös varjopuolensa. Positiivisten vaikutustensa lisäksi liiallinen auringonvalo vahingoittaa ja vanhentaa ihoa. Meidän on hyvä muistaa, että saamme auringon UV-säteilyä myös pilvisellä säällä. Säteilyä heijastuu lisäksi lumesta, hiekasta ja vedestä. UV-säteet pystyvät tunkeutumaan myös veteen. On tärkeää huomioida, että auringossa makuulla ollessamme UV-säteilyannos on noin neljä kertaa suurempi kuin pystyasennossa.

Miten auringon säteet vaikuttavat ihoomme?

Suurin osa auringon iholle aiheuttamasta vaurioista johtuu UVA- ja UVB-ultraviolettisäteistä. Auringonvalon UVC-säteet eivät ulotu maan pinnalle vaan imeytyvät ylempiin ilmakehän kerroksiin. Sekä UVA- että UVB-sädetyypin ajatellaan aiheuttavan erilaisia ihosyöpiä.

UVB-säteet aiheuttavat ihon palamisen tai tulehtumisen tunkeutuen uloimpiin ihokerroksiin ja vaurioittaen soluja.
UVA-säteet vanhentavat ihoa tunkeutuen syvemmälle ihoon ja aiheuttaen suoraa vahinkoa tukikudoksille.

UVA-säteet värjäävät ihon pigmenttiä, jolloin ihomme ruskettuu. UVA aiheuttaa pääasiallisesti aurinkoihottuman oireet. Jopa joka viides suomalaisista kärsii aurinkoihottumasta jossain elämänsä vaiheessa. Tyypillisesti aurinkoihottumaa esiintyy keväisin, kun iho altistuu ensimmäisiä kertoja auringonsäteille tai talvella ulkomaanmatkojen aikana. UVB-säteet stimuloivat melamiinin tuotantoa ja vaikuttavat D-vitamiinin muodostumiseen iholla.

Turvallisesti auringossa ihotyypistä huolimatta

Ihomme voidaan jakaa neljään tyyppiin:

Hyvin vaalea iho: Palaa erittäin herkästi, ei rusketu koskaan
Vaalea iho: Taipumus palamiseen, ruskettuu hyvin hitaasti
Normaali iho: Palaa harvoin, ruskettuu helposti
Tumma iho: Palaa tuskin koskaan, ruskettuu erittäin nopeasti

Aurinkovoitee t kannattaa valita oman ihotyypin mukaan. Aurinkovoiteita löytyy erilaisilla voidepohjilla, esimerkiksi rasvaiselle ja kuivalle iholle on erilaiset tuotteet. Ihotautilääkärit suosittelevat suomalaisten ihotyypeille suojakerrointa 50.

Suojautuminen auringolta

Suojaudu auringon säteilyltä aurinkosuojatuotteilla, vaatteilla, hatulla ja aurinkolaseilla.
Vältä auringossa oleskelua keskipäivällä säteilyn ollessa voimakkainta. Vauvoja ei pidä altistaa auringon säteilylle ollenkaan ja pienten lasten iho tulisi aina suojata ensisijaisesti sopivalla vaatetuksella.
Älä oleskele auringossa liian pitkään kerrallaan. Kaikista suojatoimista huolimatta iho saa jonkin verran säteilyä aina.
Aurinkosuojatuotteita ei ole tarkoitettu auringossa olon pitkittämiseen – mikään aurinkosuojatuote ei suojaa 100 %.
Aurinkosuojatuotetta kannattaa lisätä noin tunnin välein sekä aina uimisen, suihkun ja kuivaamisen jälkeen.
Sopiva suojavoide kannattaa valita ottamalla aina huomioon oma ihotyyppi, vuorokaudenaika, vuodenaika sekä paikka, jossa auringossa oleillaan.

Turvallisesti auringossa aurinkosuojatuotteiden avulla

Aurinkosuojatuotteet suojaavat ihoa juurikin näiltä UVA – ja UVB-säteiltä. Tärkein osa aurinkosuojavoidetta ovat UV-suodattimet. Ne estävät ultraviolettisäteilyä pääsemästä iholle. Suodattimet toimivat kahdella tavalla. Ne imevät säteilyn itseensä (absorboivat tai kemialliset suodattimet) tai heijastavat sen iholta pois (heijastavat tai fysikaaliset suodattimet). Usean suodattimen yhdistelmillä saadaan parempi suoja aikaan.

Aurinkosuojatuotteet eivät kestä kuumassa ja suorassa auringonvalossa säilytystä. Monet UV -suodatinmolekyylit hajoavat kuumassa. Aurinkosuojatuotteiden säilyvyys avaamisen jälkeen ilmoitetaan PAO-merkinnällä (Period After Opening). Useimmiten säilyvyysaika on 12 kk (12 M). Avattu aurinkosuojatuote on syytä käyttää vuoden sisällä.

Miten aurinkosuojatuotteiden suojateho muodostuu?

Aurinkosuojatuotteen suojakerroin (SK, SPF) on laskettu käyttäen tiettyä vakiomäärää tuotetta. Tuotetta on tärkeää käyttää tarpeeksi paljon, jotta saa tuotteessa ilmoitetun suojakertoimen mukaisen suojatehon iholle. Aikuisen iholle määrä on noin kaksi ruokalusikallista levityskertaa kohden, lapselle noin yksi ruokalusikallinen. Jos tuotetta käytetään liian vähän, niin suojateho pienenee oleellisesti. Jos esimerkiksi käytetään vain puolet suositellusta määrästä, suojateho pienenee puoleen.

AURINKOSUOJATUOTTEITA

Verkkoapteekissamme on laaja valikoima aurinkosuojatuotteita.

Aco Sun Face Cream SPF50+ hajusteeton on tehokkaasti kosteuttava aurinkosuojavoide.

Aco Sun Face Cream SPF50+50 ML

19.90 €

Aco Sun Body Spray SPF50+ on nopeasti imeytyvä aurinkosuojaspray vartalolle.

Aco Sun Body Spray SPF50+ 175 ML

22.78 €

Avéne Sun Intense Protect SPF50+ on kevyt ja hyvin imeytyvä aurinkosuojavoide.

Avéne Sun Intense Protect SPF50+ 150 ML

27.50 €

LRP Anthelios Uvmune Ultra Light SPF50+ on korkeakertoiminen aurinkosuoja silmänympärysiholle ja kasvoille.

LRP Anthelios Uvmune Ultra Light SPF50+ 50 ML

25.04 €

Vichy CS UV Age SPF50+ on erittäin kevyt voide valovanhenemista vastaan.

Vichy CS UV Age SPF50+ 40 ML

29.22 €

Osta tuotteita

Osta reseptilääkkeitä

Turvallisesti auringossa UV-Indeksiä seuraten

Toukokuusta elokuuhun auringonsäteily on voimakkainta keskipäivän molemmin puolin, iltapäivään noin kello 15–16 saakka. Suojautuminen on tarpeen, kun UV-indeksi ylittää luvun 3. UV-indeksilukuja voi seurata esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen verkkosivuilta.

Kesän aikana kannattaa seurata UV-indeksin lukua, tällöin luku esitetään säätiedotusten yhteydessä. UV-säteilyn voimakkuudesta varoitetaan, jos UV-indeksin arvo on 6 tai sitä enemmän. UV-indeksin luku ilmoittaa auringon haitallisen UV-säteilyn määrän. Mitä suurempi UV-indeksi on, sitä lyhyemmän ajan iho kestää palamatta auringossa. Suomessa UV-indeksin suurin arvo on 7, joka saavutetaan keskikesällä keskipäivällä etelärannikolla.

Lukuvinkkejä ja lähteet:

Auringonpaisteen haitat – Terveyskirjasto

Valoihottuma (aurinkoihottuma) – Terveyskirjasto

Aknen hoito vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Akne puhkeaa tyypillisimmin rasvoittuvaan ihoon. Rasvoittuvassa ihossa ihohuokoset ovat laajentuneet ja ihoon tulee helposti näppylöitä. Myös atooppiselle iholle voi tulla finnejä ja aknea. Ihotyypistä riippumatta on tärkeä hoitaa ihoa ja ennaltaehkäistä ongelmia sopivilla ihonhoitotuotteilla. Talirauhasten tehtävä on tuottaa rasvaa ihon pehmeyden ja kosteuden turvaamiseksi. Akne on ihon talirauhasten tulehdus. Aknen oireet voivat olla hyvinkin erilaisia. Siihen vaikuttavat monet tekijät. Akne voi puhjeta kenelle vain ja milloin vain. Tässä blogitestissä kerromme lyhyesti aknesta ja sen hoidosta.

Akne aiheuttaa ihon talinerityksen lisääntymisen ja talirauhasen tiehyeen tukkeutumisen. Talirauhaset tulehtuvat, turpoavat ja päällä oleva iho alkaa punoittaa. Tukos on nimeltään komedo, ”ihomato”. Se koostuu talirauhasen talista ja tiehyen solujen sarveisaineesta eli keratiinista. Talirauhasen tulehduksen aiheuttaa ihon normaalikasvustoon kuuluva bakteeri nimeltään Propionibacterium acnes (Cutibacterium acnes). Kun talirauhanen tulehtuu, syntyy finni.

Aknen eri muodot ja oireet

Melkein 80 %:a ihmisistä kärsii aknesta jossakin elämänvaiheessa. Yleisimmin aknea esiintyy murrosiän loppupuolella, tytöillä tavallisesti 14–17-vuotiaana ja pojilla hiukan vanhempana. Vajaalla viidenneksellä oireet jatkuvat edelleen aikuisiässä, ja osalla vielä yli 40-vuotiaanakin. Murrosiässä akne on yleisempi pojilla ja puolestaan aikuisiässä naisilla.

Akne voidaan luokitella lievään ja vaikeaan akneen.

Komedoakne on lievin aknen muoto. Tavallisessa eli märkänäppyläisessä aknessa on komedoja, punaisia näppylöitä ja märkänäppylöitä (finnejä).
Kystinen akne ja onteloakne ovat vaikean aknen muotoja, joissa iholla näkyy yllä mainittujen oireiden lisäksi syviä ontelomaisia tulehdusmuutoksia.

Aknen oireet

Aknea esiintyy tyypillisesti kasvoissa, yläselässä ja rintakehällä, joskus myös hartioissa ja alaselässä
Komedoaknessa iholla on avoimia ja suljettuja komedoja (ns. mustapäitä ja valkopäitä) sekä vain vähän tulehdusmuutoksia
Tavalliseen eli märkänäppyläiseen akneen kuuluvat punaiset näppylät, märkänäppylät ja komedot
Kystinen akne ja onteloakne (acne conglobata) ovat vaikeampia muotoja, joissa iholla näkyy edellä mainittujen lisäksi myös syviä ontelomaisia tulehdusmuutoksia
Märkäpäät ja ontelot saattavat olla kivuliaita
Arpien muodostuminen on yksilöllistä eikä aina riipu aknen vaikeusasteesta
Päänahan rasvoittuminen ja tali-ihottuma ovat tavallisia liitännäisoireita

Mikä aiheuttaa aknen oireita?

Usein perinnöllinen taipumus näkyy aknen vaikeusasteena
Hygienia
Rasvaiset voiteet
Kuuma ympäristö
Kasvomaskit korona-aikana
Naisilla kuukautiskierto
Tietyt hormonaaliset ehkäisyvalmisteet, kortikosteroidit, litium, jotkut epilepsialääkkeet, testosteroni ja anaboliset steroidit
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)
Tupakointi heikentää pintaverenkiertoa ja saattaa lisätä aknen oireita
Suklaan ja juustojen syönti voi joillekin aiheuttaa yksittäisiä näppyjä, mutta niiden suoraa vaikutusta akneen ei ole voitu osoittaa
Aurinko voi kiihdyttää talirauhasten toimintaa aiheuttaen aknen oireita, mikä voi näkyä vasta syksyllä

Aknen hoito itsehoitotuotteilla

Lievän aknen perushoito:

Ihon pesu kahdesti päivässä vedellä tai sopivalla puhdistusaineella
Ihon kosteutus kevyellä perusvoiteella
Komedoaknessa kosmetologin tekemä ihonpuhdistus saattaa auttaa
Lievän aknen voi peittää meikillä
Lievää aknea voi hoitaa bentsoyyliperoksidia sisältävällä tuotteella

Vinkkejä aknen hoitoon:

Akne ei parane puhdistamalla. Pesuaineiden tehtävä on poistaa ylimääräistä talia, mutta ihon liiallista kuivattamista kannattaa varoa, koska talirauhasen tali ei pääse kulkemaan kuivan ihon läpi luonnollisesti.
Ihon kuorinta kannattaa tehdä finnisellä iholla varoen, etteivät finnit ärsyynny.
Savipohjaiset kasvonaamiot ovat hyviä, koska ne imevät talia.
Kevyt meikkivoide on parempi kuin puuteri, joka saattaa tukkia talirauhasia.
Kesäisin kannattaa käyttää kevytpohjaisia, rasvattomia sekä ei-komedogeenisen koostumuksen sisältäviä aurinkovoiteita.
Aknen hoito vaatii aina pitkäjänteisyyttä ja hoitoon sitoutumista, koska muutokset tapahtuvat hitaasti.
Älä puristele näppylöitä. Rikkoutuneiden näppylöiden kautta ihoon voi päästä bakteereja aiheuttaen tulehduksen.
Terveet elämäntavat ja ruokavalio rauhoittavat oireita.

AKNEN HOITOTUOTTEITA

Verkkoapteekissamme on laaja valikoima kosmetiikkatuotteita ihon hoitoon.

Aco Spotless Daily Face Wash on syväpuhdistava geeli rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle.

Aco Spotless Daily Face Wash 200 ML

12.28 €

Aco Spotless Daily Face Cream pehmentää ja rauhoittaa ihoa.

Aco Spotless Daily Face Cream 60 ML

12.84 €

LRP-Effaclar-H-Iso-Biome-puhdistusvoide puhdistaa hellästi ja rauhoittaa ihoa.

LRP EFFACLAR H ISO-BIOME puhdistusvoide 200 ML

18.48 €

LRP EFFACLAR H ISO-BIOME -kasvovoide kosteuttaa ja rauhoittaa akneen taipuvaista herkkää ihoa.

LRP EFFACLAR H ISO-BIOME -kasvovoide 40 ML

21.82 €

Sebamed CF Deep Cleansing Foam on syväpuhdistava vaahto epäpuhtaalle ja rasvoittuvalle iholle.

Sebamed CF Deep Cleansing Foam 150 ML

13.90 €

Osta tuotteita

Osta reseptilääkkeitä

Aknen tehokkaammat hoidot lääkärin arvion mukaan

Aknen hoitoon on lääkärin määräämänä useita paikallisesti käytettäviä valmisteita atselaiinihappo-, adapaleeni-, tretinoiini-, klindamysiini- ja bentsoyyliperoksidivalmisteet sekä edellisten yhdistelmiä
Hoitoa voidaan tehostaa 3-6 kuukautta kestävällä sisäisellä antibioottikuurilla (yleensä lymesykliini, tetrasykliini tai doksisykliini), jonka aikana käytetään myös paikallista aknelääkitystä. Aknen oireet voivat uusiutua antibioottikuurin lopettamisen jälkeen.
Antiandrogeenia sisältäviä e-pillereitä voidaan käyttää, jos ehkäisy on muutoinkin tarpeen.
Vaikeassa märkänäppyläisessä ja kystisessä aknessa käytetään tehokkainta sisäistä aknelääkettä, isotretinoiinia 5-6 kuukauden ajan. Sitä saa vain ihotautien erikoislääkärin määräyksellä. Lääkkeen käyttöön saattaa liittyä haittavaikutuksia, kuten ihon, huulien ja silmien kuivuminen. Lääke voi aiheuttaa sikiövaurioita ja sen käyttöön naisilla liittyy pakollinen raskaudenehkäisyohjelma.

Milloin aknen hoitoon tarvitaan lääkärin apua?

Lääkärin arvio on tarpeen, jos itsehoidosta huolimatta kokee akneoireet häiritsevinä tai esiintyy aknen vaikeampia muotoja, joista voi jäädä pysyviä arpia.
Lievässä aknessa usein riittää säännöllinen itsehoito tai siihen yhdistetty lääkevoide. Lääkärin arvioinnin perusteella hoitona voidaan käyttää myös antibioottikuuria, e-pillereitä tai vaikeimmissa aknemuodoissa isotretinoiinia.

Lisätietoa aknesta ja lähteet:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00515

https://www.apteekki.fi/terveydeksi/ihonhoito/onko-se-aknea.html

https://www.terveyskyla.fi/ihotautitalo/ihotaudit/akne/mik%C3%A4-on-akne

Astman hoito on yksilöllistä. Astma on pitkäaikainen keuhkojen tulehduksellinen sairaus, johon liittyy keuhkoputkien supistelutaipumus. Astmaa sairastavia on 6–9 % väestöstä ja lisäksi arviolta 5 %:lla on välillä astman kaltaisia oireita. Se voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta astmaa sairastavalla on yleensä perinnöllinen alttius sairauden syntyyn. Tärkein astman ja atopian riskitekijä on vanhemmilla tai sisaruksilla ilmentynyt sama sairaus. Hengenahdistus, hengityksen vinkuna, yskä, painon tunne rintakehällä ja limaneritys ovat yleisiä astman oireita.

Astman hoitosuositus on muuttunut hiljattain. Siinä korostuu yksilöllisempi astman hoito. Lapsilla astman oireet saattavat olla erilaisia kuin aikuisilla. Lasten astmasta voit lukea lisää täältä. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti astman hoidosta ja yleisimmistä astmalääkkeistä.

Astman hoito on kehittynyt

Astman hoito on kehittynyt viime vuosina merkittävästi. On opittu tunnistamaan erilaisia astman alatyyppejä ja siten hoitokin on muuttunut yksilöllisemmäksi. Uuden hoitosuosituksen mukaisesti lievässä pahenemisvaiheessa ei enää rutiininomaisesti nosteta kortisoniannosta vaan tilaa pyritään hoitamaan oirelääkkeellä. Astman hoidossa säännöllinen seuranta on tärkeää.

Osa astmaatikoista on yliherkkiä tulehduskipulääkkeille (esim. ibuprofeeni ja asetyylisalisyylihappo) ja saa näistä astmaoireita, tällöin esimerkiksi parasetamoli särkylääkkeenä on parempi vaihtoehto. Muista kipulääkkeistä mm. kodeiini saattaa aiheuttaa keuhkoputkien ahtautumista.

Yleisimpien astmalääkkeiden vaikutukset ja haitat

Astman hoidossa käytettävät peruslääkkeet annostellaan paikallisesti keuhkoihin. Tästä syystä lääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Yhteisvaikutusten ja haittojen riski on vähäinen.

Tulehdusta poistavat lääkkeet (”hoitavat lääkkeet”)

Astman perushoitona on limakalvojen tulehdusta hoitava inhaloitava, sisäänhengitettävä, glukokortikoidi, puhekielessä kortisoni (beklometasoni, budesonidi, flutikasoni, mometasoni ja siklesonidi). Ne vähentävät tulehdusta keuhkoputkissa. Joillakin astmaatikoilla hoidoksi riittävät ajoittaiset, muutaman viikon mittaiset kuurit, pienimmällä oireita poistavalla annoksella. Oikea lääkkeen ottotekniikka pitää harjoitella ammattilaisen opastuksella, jotta annostelu onnistuu ahdistustilanteessa, ja hätääntyneenäkin.

Koko elimistöön kohdistuvat haittavaikutukset ovat harvinaisia. Tyypillisiä paikallisia haittoja ovat äänen käheytyminen sekä suun ja nielun hiivainfektiot. Suun ja nielun huuhtominen jokaisen lääkkeenottokerran jälkeen vähentää näiden haittojen riskiä. Tilanjatkeen käyttö annostelussa tehostaa lääkkeen keuhkoihin pääsyä ja vähentää suun alueen haittoja. Vaikean astman hoidossa joskus käytettävät lyhytaikaiset, suun kautta (tablettina) otettavat, kortisonikuurit aiheuttavat harvoin haittoja.

Keuhkoputkia laajentavat lääkkeet (”avaavat lääkkeet”)

Satunnaisiin kohtausoireisiin käytetään nopeasti keuhkoputkia avaavaa lääkettä, joiden säännöllistä käyttöä pyritään välttämään. Hoitotasapainon ollessa hyvä, avaavaa lääkettä ei juuri tarvita. Keuhkoputkia laajentavat lääkeaineet rentouttavat keuhkoputken sileää lihasta avaten keuhkoputkia. Näitä lääkeaineita ovat esimerkiksi formoteroli, salbutamoli ja salmeteroli sekä vain yhdistelmävalmisteissa oleva vilanteroli. Avaavat lääkevalmisteet voidaan jakaa lyhyt- ja pitkävaikutteisiin. Lyhytvaikutteisia avaavia lääkkeitä (salbutamoli) käytetään myös oireiden ehkäisyssä, esimerkiksi ennen rasitusta. Pitkävaikutteisia avaavia lääkkeitä (formoteroli, salmeteroli, vilanteroli) käytetään, jos tehokas kortisonilääkitys ja lyhytvaikutteinen avaava lääke eivät riitä oireiden kurissa pitämiseen. Kortisonin ja keuhkoputkia laajentavan lääkkeen yhdistelmävalmisteita käytetään, jos molempia lääkkeitä tarvitaan päivittäin.

Lyhytaikaisena haittavaikutuksena avaavat lääkkeet voivat aiheuttaa sydämen tykytystä ja vapinaa. Suun huuhtominen lääkkeenoton jälkeen vähentää suun alueen haittojen riskiä.

Beetasalpaajat, jopa silmätippojen sisältämä beetasalpaaja, voivat heikentää keuhkoputkia laajentavien lääkkeiden vaikutusta ja pahentaa astmaa supistamalla keuhkoputkia aiheuttaen astmakohtauksen.

Muita lääkkeitä

Astman hoidossa käytettävä leukotrieenin salpaaja montelukasti saattaa riittää yksinään lievän astman hoidoksi, mutta useimmiten sitä käytetään muun hoidon tukena tehostamaan hengitettävän kortisonin vaikutusta. Haittavaikutukset ovat vähäisiä, mutta lieviä vatsavaivoja tai pahoinvointia voi esiintyä. Montelukastilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Vaikean astman hoidossa voidaan käyttää pistoksena annettavia biologisia lääkkeitä.

Lopuksi

Astman hoito on yksilöllistä ja myös lääkeyhdistelmät saattavat olla hyvinkin erilaisia astman oireiden mukaan. Tärkeä hoidon tehokkuuteen vaikuttava asia on oikea lääkkeiden ottotekniikka. Apteekissa neuvomme mielellään laitteiden ja apulaitteiden käytössä. Apteekkariliiton lääkeannosteluvideot inhaloitavista astma- tai keuhkoahtaumalääkkeistä ovat hyviä opastajia. Keskustelethan astmaan liittyvistä askarruttavista seikoista apteekissa ammattilaisten kanssa!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Astma – Terveyskirjasto
Astma (kaypahoito.fi)
Astman hoito – Terveyskirjasto
Astmalääkkeet – Terveyskirjasto
https://www.terveyskyla.fi/allergia-astmatalo
https://www.hengitysliitto.fi/hengitys-sairaudet/astma/
https://www.allergia.fi/astma/#c78369a4

Tyypin 2 diabeteksen hoito on tehokasta, jos se on säännöllistä. Diabetes on nopeimmin yleistyviä sairauksia Suomessa. Tyypin 2 diabetesta sairastavia arvioidaan olevan noin 75 % kaikista suomalaisista diabeetikoista. Yleisimmin sairaus puhkeaa yli 40 -vuotiaille. Tyypin 2 diabeteksen hoidon kulmakivi on elintapahoito. Koska sairaus puhkeaa usein ylipainoiselle henkilölle, jolla verenpaine ja veren rasva-arvot ovat koholla, elintapojen muutoksella on iso hoidollinen merkitys. Myös diabeteksen ehkäisyllä on tärkeä rooli. Terveellisillä elämäntavoilla voidaan merkittävästi vähentää diabeteksen haitallisia vaikutuksia elimistössä. Lääkehoidon tarve voi vähentyä tai jopa loppua elintapojen muuttamisella. Lisäksi liitännäissairauksien riski pienenee. Tässä lyhyessä artikkelissa kerromme tyypin 2 diabeteksesta ja sen hoidosta.

Mikä on Tyypin 2 diabetes?

Diabeteksessa plasman sokeri- eli glukoosipitoisuus on pitkäaikaisesti suurentunut. Sairauteen voi liittyä äkillisiä tai pitkäaikaisia komplikaatioita. Tyypin 2 diabetes ei ole yksi sairaus, vaan siihen kuuluu useita erilaisia sairauksia. Niiden taustalla on elintapojen, perintötekijöiden sekä ympäristötekijöiden monimutkainen yhteisvaikutus. Perintötekijöihin emme voi vaikuttaa, mutta ympäristötekijöihin ja elintapoihin kyllä. Tyypin 2 diabetekselle altistavia ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi työn ja vapaa-ajan muuttuminen sekä liikkumattomuutta edistävä kaupunkiympäristö. Ruokaympäristön muutokset (annoskokojen suurentuminen, energiatiheät välipalat ja naposteltavat) ovat altistavia tekijöitä. Altistavia elintapoja ovat painonnousuun johtavat ruokailutottumukset ja vähäinen liikkuminen. Masennus, stressi, tulehdukset, univaje sekä muut sairaudet lisäävät diabetesriskiä. Sairauden puhjetessa henkilöllä on usein jo metabolinen oireyhtymä, jossa verenpaine tai veren rasva-arvot ovat koholla. Testaa oma tyypin 2 diabeteksen riskisi täällä .

Diabetekseen saattaa liittyä liitännäissairauksia, kuten silmän retinopatia, hermoston neuropatia ja munuaisten nefropatia. Lisäksi sydän- ja verisuonisairauksien riski on suurentunut. Diabeteksen vuoksi jalkoihin voi syntyä pitkäaikaisia ja vaikeasti hoidettavia haavoja sekä tulehduksia. Jalkojen terveydestä huolehtiminen ennaltaehkäisevästi ja myös suun terveydestä huolehtiminen on tärkeää. Liitännäissairauksia voidaan ehkäistä pitämällä diabeteksen hoito mahdollisimman hyvässä hoitotasapainossa.

Tyypin 2 diabeteksen hoito

Koska tyypin 2 diabetes voidaan jakaa useisiin erilaisiin alaryhmiin, hoito määräytyy yksilöllisesti. Hoidon tavoitteena on mahdollisimman normaalin veren glukoositason ylläpitäminen tasaisena sekä verenpaineen ja veren rasva-arvojen pitäminen normaaleina. Tyypin 2 diabeteksen hoidon perustana on aina elintapahoito. Ruokavaliolla, painonhallinnalla, liikunnalla sekä tupakoinnin lopettamisella on erittäin positiivisia vaikutuksia diabeteksen hoidossa.

Lääkehoito aloitetaan heti, kun tyypin 2 diabetes todetaan. Lääkkeet vaikuttavat hyvin eri tavoin ja ne valitaan jokaiselle yksilöllisesti. Tyypin 2 diabetesta voidaan hoitaa myös insuliinilla.

Yleisimpien tyypin 2 diabeteslääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksia

Metformiini

Metformiinia käytetään ensisijaisena lääkkeenä. Sitä voidaan käyttää yksin tai yhdessä muiden verensokeria alentavien lääkkeiden kanssa. Metformiinia löytyy myös yhdistelmävalmisteina, jolloin samassa tabletissa on kahta tai kolmea eri lääkeainetta. Metformiinin hyvin yleisiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakipu ja ruokahaluttomuus, etenkin hoidon alkuvaiheessa. Ne yleensä häviävät hoidon jatkuessa.

Monet lääkeaineet vaikuttavat lisäävästi tai vähentävästi metformiinin pitoisuuteen elimistössä vaikuttaen näin lääkkeen tehoon. On tärkeää seurata verensokerin arvoja säännöllisesti. Runsas alkoholin käyttö ei sovi metformiinin kanssa.

Gliptiinit

Gliptiinit (alogliptiini, linagliptiini, saksagliptiini, sitagliptiini ja vildagliptiini) ovat suolistohormonien vaikutusta voimistavia lääkkeitä. Niitä voidaan käyttää yhdessä metformiinin tai muiden verensokeria alentavien lääkkeiden kanssa, perusinsuliinin kanssa sekä yksinään, jos metformiini ei sovi. Gliptiinejä on myös yhdistelmävalmisteissa. Gliptiinit ovat yleensä hyvin siedettyjä. Vatsavaivoja ja päänsärkyä voi hoidon alkuvaiheessa esiintyä.

Gliptiineillä ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Jotkut lääkkeet saattavat häiritä gliptiinien imeytymistä suolistosta ja näin ollen heikentää tehoa. Verensokerin säännöllinen seuranta lääkehoidon aikana on tarpeen.

GLP-1 -analogit

GLP-1 -analogeja (lyhytvaikutteiset eksenatidi ja liksisenatidi sekä pitkävaikutteiset dulaglutidi, eksenatidi, semaglutidi ja liraglutidi) käytetään pistoksina yhdessä muiden diabeteslääkkeiden tai insuliinin kanssa. Niitä voidaan käyttää yksinään, jos muita diabeteslääkkeitä ei pysty käyttämään. Näillä lääkkeillä on myös selvästi laihduttava vaikutus. Semaglutidia on nykyisin myös tablettimuodossa. GLP-1 -analogit saattavat aiheuttaa hoidon alkuvaiheessa pahoinvointia, ripulia ja oksenteluakin. Nämä haitat ovat usein lyhytkestoisia ja lieviä.

GLP-1 -analogeilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

SGLT-2 -estäjät eli sokerin poistajat

SGLT-2 -estäjiä eli gliflotsiineja (dapagliflotsasiini, empagliflotsasiini, ertugliflotsasiini ja kanagliflotsiini) käytetään tyypin 2 diabeteksessa yhdessä metformiinin tai muiden verensokeria alentavien lääkkeiden tai insuliinin kanssa. Niitä voidaan käyttää myös yksinään, jos metformiini ei sovi. Ne estävät sokerin takaisinimeytymistä munuaisista. SGLT-2 -estäjien tyypillisimpiä haittoja ovat virtsatieinfektiot tai hiivatulehdukset. Näillä lääkkeillä ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Lopuksi

Tyypin 2 diabeteksen hoito on tehokasta. Se vaatii kuitenkin säännöllistä verensokerin seurantaa ja elintapojen muokkaamista. Toisaalta elintapojen korjaamisella on monia muitakin positiivisia vaikutuksia elämään. Terveelliset elämäntavat, liikkuminen ja riittävä yöuni kaikissa elämänvaiheissa ennaltaehkäisevät tyypin 2 diabeteksen puhkeamista. Me apteekissa keskustelemme mielellään diabetekseen liittyvistä asioista ja elintapojen merkityksestä terveydelle. Meillä on tarjolla paljon tietoa ja tukimateriaalia aiheesta. Tulehan juttelemaan tai lähetä yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Tyypin 2 diabetes (kaypahoito.fi)

Diabetes – sairastatko diabetesta tietämättäsi? (kaypahoito.fi)

Tyypin 2 diabetes | Diabetestalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Ruoka-allergiat lapsilla ja aikuisilla voivat olla hyvin moninaisten, odottamattomienkin oireiden syynä. Meillä kaikilla, iästä riippumatta, esiintyy joskus yllättäviä oireita iholla, hengityselimissä tai suolistossa. Usein ne menevät ohi ajan kuluessa, mutta joskus niiden syy voi olla ruoka-allergia. Toisaalta saatamme ajatella erilaisten suolisto-oireiden olevan merkki allergiasta. Näin ei suinkaan aina ole, vaan suolisto-oireet johtuvat useimmiten jostain muusta vaivasta. Ruoka-allergiat ilmenevätkin yleensä oireina muuallakin kuin suolistossa. Tässä kirjoituksessa esittelemme lyhyesti lasten ja aikuisten ruoka-allergiaan liittyviä asioita.

Mitä ruoka-allergiat ovat?

Ruoka-allergia on yliherkkyys jotakin ruuan sisältämää ainetta kohtaan. Elimistö ei pysty tunnistamaan tätä ainetta, vaan tulkitsee sen olevan eräänlainen vieras aine. Yleensä tällainen aine on proteiini, mutta ruuissa on myös muita allergiaa aiheuttavia aineita. Joidenkin arvioiden mukaan erilaisista ruoka-allergioista kärsii 10–15 % imeväis- ja leikki-ikäisistä, 5–10 % peruskoululaisista ja noin 3–5 % aikuisista. Voimme saada mistä tahansa ruoka-aineesta allergisen reaktion. Kuitenkin suurin osa allergisista reaktioista johtuu tietyistä ruoka-aineista, kuten maidosta, viljoista sekä pähkinöistä. On tärkeää erottaa ruoka-allergiat suoliston häiriötiloista, kuten keliakiasta, ruoka-intoleranssista tai ärtyneen suolen oireyhtymästä.

On hyvä kiinnittää huomiota riittävään ravintoaineiden saantiin, mitä enemmän allergiat rajoittavat ruokavaliota. Ruokavaliosta ei kannata jättää varmuuden vuoksi mitään pois, jotta ruokavalio pysyisi monipuolisena ja ravintoaineiden saanti riittävänä. Ainoastaan toistuvasti oireita aiheuttavia ruoka-aineita kannattaa välttää. Ruokavaliohoidon tärkein tavoite on varmistaa ravitsemussuositusten mukainen, riittävä energian ja tarvittavien energiaravintoaineiden sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti. Vältettävien ruoka-aineiden tilalla käytetään yksilöllisten tarpeiden mukaan korvaavia ruoka-aineita. Ravitsemusterapeutit auttavat monipuolisen ruokavalion suunnittelussa.

Ruoka-allergiat lapsilla

Noin kolmasosalla pikkulapsista epäillään ruoka-allergiaa, mutta tutkimukset vahvistavat ruoka-aineallergian kuitenkin vain 3–9 %:lla heistä. Ruoka-aineet ovat tyypillisiä allergiaoireiden aiheuttajia erityisesti alle 2-vuotiailla. Tämän ajatellaan johtuvan imeväisen suoliston limakalvon suuresta läpäisevyydestä, jolloin hänen immuunijärjestelmänsä joutuu kosketuksiin sulamattomien valkuaisaineiden ja sokeriyhdisteiden kanssa. Lasten ruoka-allergiat paranevat suurimmalla osalla kouluikään mennessä.

Pikkulasten allergian aiheuttavat yleisimmin kala, kananmuna, maito (3–5 %) sekä viljat (vehnä, ohra, ruis), koska ne sisältävät herkistäviä valkuaisaineita ja niitä käytetään paljon ravintoaineina. Myös monet muut, vähemmän tärkeät ruoka-aineet aiheuttavat joillekin allergisen reaktion. Näistä yleisimpiä ovat juurekset, hedelmät, pähkinä, äyriäiset ja eräät mausteet. Ruoka-allergian yleisiä oireita lapsilla ovat nopeasti ilmaantuva nokkosihottuma, ihon punoitus ja suun kutina. Ruoka-allergiassa tyypillisesti oireet toistuvat ruokaa annettaessa uudestaan. Allergiaoireet alkavat yleensä muutamien päivien tai viikkojen kuluessa ruoka-aineen lisäämisestä vauvan ruokavalioon. Oireet häviävät nopeasti, kun allergiaa aiheuttavan ruoka-aineen käyttö lopetetaan. Lisäaineista johtuva allergia on lapsilla harvinaista. Poikkeuksena ovat astmaatikkolapset, jotka voivat reagoida virvoitusjuomien ja makeisten väriaineille.

Jotkut ruoka-aineet, kuten pähkinä, kananmuna, kala ja äyriäiset, voivat aiheuttaa voimakkaasti allergisille lapsille ns. anafylaktisen kohtauksen. Oireena on ihon punoitus ja voimakas kutina, hengenahdistus ja joskus kuumereaktio. Tila voi olla hengenvaarallinen ja edellyttää välitöntä hoitoon hakeutumista. Useimmiten lasten voimakas allergia on tiedossa ja kyseisiä ruoka-aineita osataan välttää.

Lehtipuu-allergikoilla ilmenee melko herkästi allergia raakajuureksille, eräille hedelmille (erityisesti kiivi) ja mausteille sekä pähkinöille. Kyseessä on ns. ristireaktio. Oireet saattavat ilmaantua vain kevät- ja kesäaikaan, kun ärsytystä on runsaasti. Tyypillisesti koivulle allerginen saa oireita tuoreista omenoista ja porkkanoista sekä pähkinöistä.

Vilja-allergia

Maitoallergian jälkeen toiseksi tärkein ruoka-allergia on vilja-allergia. Tavallisimmin Suomessa oireita aiheuttavat vehnä, ohra ja ruis. Valtaosa vehnälle allergisista lapsista sietää kauraa. Kokeilemalla haetaan sopivat korvaavat ruoka-aineet: kaura, riisi, maissi, hirssi ja tattari. Osa lehmänmaitoallergikoista reagoi myös viljoja nautittuaan.

Ruoka-allergia – Milloin lääkäriin?

Jos epäillään ruoka-allergiaa, siitä on hyvä keskustella neuvolassa tai lääkärin vastaanotolla. Keskustelu on sitä tärkeämpää, mitä pienemmästä lapsesta tai mitä voimakkaammista oireista on kyse. Tyypillisiä tilanteita ovat mm. seuraavat:

Rintaruokinnassa lapsella esiintyy ihottumaa, ripulia, runsasta pulauttelua tai jatkuvaa levottomuutta ja itkuisuutta.
Lapselle ilmaantuu yllä olevia oireita siirryttäessä imetyksestä äidinmaidon korvikkeisiin tai viljatuotteiden käyttöön.
Lapsella on voimakasta suun kutinaa, ihon lehahtelua tai hengitysvaikeuksia syönnin yhteydessä tai sen jälkeen.
Herää epäily, että jotkin ruoka-aineet pahentavat lapsen allergiaoireita, kuten ihottumaa tai astmaa.

On hyvin tärkeää, että keskeisten ruoka-aineiden (kuten maidon ja viljatuotteiden) käyttöön liittyvät päätökset tehdään aina yhteistyössä lääkärin ja vanhempien kanssa. Hoidon tärkein osa on allergiaoireita aiheuttavan ruoka-aineen välttäminen. Hoidon tavoitteita ovat oireiden hallinta, lapsen normaalin kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä mahdollisimman normaali iänmukainen ruokavalio. Ruoka-allergisen tai muuten atooppisen lapsen dieettiä ei tule koskaan supistaa tarpeettomasti.

Ruoka-allergiat aikuisilla

Aikuisen ruoka-allergia on tyypillisesti lieväoireista ristiallergiaa. Aikuisten ruoka-allergioihin liittyy usein siitepölyallergia, jolloin oireiden aiheuttajina ovat tietyt tuoreet kasvikset ja mausteet. Koivuallergikoista noin puolet saa oireita joistakin tuoreruoista ristireagoinnin vuoksi. Esimerkiksi koivulle allergisoituneet saavat yleisesti oireita hedelmistä, juureksista, palkokasveista ja pähkinöistä. Oireena on suun ja nielun kutina nopeasti ruoan nauttimisen jälkeen. Herkistyminen ristireagoivalle ruoalle voi olla oireetontakin. Aikuisena myös voi puhjeta vaikeaoireinen allergia. Lapsuuden maito-, kananmuna- ja vilja-allergiat jatkuvat vain harvoin aikuisuuteen, mutta ne voivat olla tällöin vaikeita. Yleensä kasvisten allergeenisuutta saadaan vähennettyä käsittelyn (keittäminen, pakastaminen, raastaminen) avulla. Poikkeuksena kuitenkaan mm. pähkinöiden, mantelin, sellerin, palsternakan ja soijan allergeenisuus ei vähene käsiteltäessä. Huomioitavaa on myös, että varsinaisten ruoka-aineiden lisäksi myös elintarvikkeiden lisäaineet saattavat aiheuttaa allergiaa.

Aikuisten ruoka-allergiat ovat usein pysyviä, mutta siitepölyallergioihin liittyvien ristiallergiaoireiden esiintyvyys voi vaihdella vuodenajan mukaan. Ruoka-allergiat on tärkeää erottaa muista sairauksista, kuten keliakiasta, ruoka-intoleranssista tai ärtyvän suolen oireyhtymästä.

Ruoka-allergian aiheuttamia iho-oireita ovat mm. punoitus, ihon lehahtelu ja nokkosihottuma. Oireiden toistuminen voimakkaana ja laajalla ihoalueella tietyn ruoan nauttimisen jälkeen saattaa olla merkki ruokaan liittyvästä allergisesta reaktiosta. Ruoka-allergian aiheuttamia suolioireita ovat oksentelu, ripuli ja voimakkaat vatsakivut. Ummetus taas on hyvin harvoin ruoka-allergian oire. Allerginen reaktio suolen limakalvolla johtaa yleensä suolen liikkeiden häiriöön ja ripuliin.

Ruoka-allergian tyypillisiä piirteitä aikuisilla:

Oireet ilmenevät toistuvasti samaan ruokaan liittyvänä iho-, limakalvo-, hengitystie- tai suolisto-oireiluna. Pelkän suolisto-oireen syynä on useammin jokin muu kuin allergia.
Tavallisimmat ruoka-allergiat ovat koivun siitepölyallergiaan liittyvät lievät suun limakalvo-oireet hedelmistä, juureksista, palkokasveista ja pähkinöistä.
Tyypillisesti pähkinä-, maapähkinä-, äyriäis- ja kala-allergiat jatkuvat lapsuudesta aikuisuuteen tai alkavat aikuisena aiheuttaen joskus vaikeitakin oireita.

Voiko ruoka-allergiaa ehkäistä?

Ruoka-allergiaa ei voi tehokkaasti ehkäistä. Välttämisruokavaliosta raskauden ja imetyksen aikana ei ole hyötyä allergian ennaltaehkäisyssä pienen lapsen kohdalla. Osassa tutkimuksia on huomioitu, että äidin monipuolinen ja laaja ruokavalio raskauden ja imetyksen aikana on vähentänyt lapsen riskiä esimerkiksi maitoallergiaan.

Ruoka-allergiaa esiintyy sekä lapsilla että aikuisilla. Lasten allergiat yleensä häviävät kasvun myötä. Useimmiten aikuisena puhkeavat allergiat ovat pysyviä. Allergisoivien ruoka-aineiden välttäminen on tärkeää vakavissa ruoka-allergioissa. Ammattilaisten puoleen kannattaa kääntyä ravitsemusasioissa, jos on paljon vältettäviä ruoka-aineita. Me apteekkilaiset keskustelemme mielellään ruokavaliohoitoa tukevista valmisteista. Kysy rohkeasti neuvojamme!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/astma-ja-allergiat/ruoka-allergiat

https://www.terveyskirjasto.fi/skl00028

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/ruoka-allergiat-aikuisilla/?public=f3a88ab550d0ffd95c7c4acbeaa33dde

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00482

https://www.allergia.fi/allergia/ruoka-ja-juoma/aikuisten-ruoka-allergia/ruoka-allergian-oireet/#f19689d7

Atooppisen kuivan ihon hoito vaatii säännöllisyyttä ja kärsivällisyyttä. Tässä kirjoituksessa käsitellään lyhyesti kuivan ja atooppisen ihon ongelmia, ihottumaa, ja hoitoa. Kuiva iho on meille suomalaisille yleinen ongelma. Lähes kaikki ovat jossain elämänsä vaiheessa kärsineet kuivan ihon oireista. Jopa noin 25–30 prosenttia suomalaisista kärsii atooppisen ihottuman aiheuttamista ongelmista jossain elämänsä vaiheessa.

Atooppisen ihon hoito

Atooppinen kuiva iho saattaa reagoida voimakkaastikin erilaisiin ärsykkeisiin. Tyyppillisesti ihon kunto vaihtelee vuodenajan ja ilman lämpötilojen mukana. Nämä piirteet saattavat tehdä atooppisen kuivan ihon hoidosta varsin haastavaa. Jokaisen täytyy löytää omalle iholle parhaiten sopivat tuotteet. Atooppisen ihottuman hoidon kulmakivi on ihon pesu ja rasvaus säännöllisesti.

Atooppisen ihon pesu

Hikoilu saattaa ärsyttää atooppista ihoa. Liiallinen voimakkaalla saippualla pesu saattaa myös ärsyttää ja kuivattaa ihoa. Atooppisen ihon pesu kannattaa suorittaa perusvoiteella tai miedolla pesuaineella.

Atooppisen ihon hoito voiteilla

Perushoidon voiteina käytetään perusvoiteita, kortisonivoiteita ja limuusivoiteita. Perusvoiteiden tehtävä on hillitä ihon kutinaa ja kuivumista. Apteekeissa perusvoiteiden valikoima on laaja ja sopiva voide omalle iholle löytyy kokeilemalla. Kysy apua apteekin henkilökunnalta sopivan perusvoiteen valintaan. Perusvoiteita olisi hyvä olla käytössä useampia, joita vaihdellen iho pysyy hyvänä. Atooppisen ihon rasvaukseen käytetään myös apteekkikosmetiikka sarjojen laadukkaita tuotteita.

Kortisonivoiteet hoitavat tulehtunutta ja ärtynyttä ihoa. Kortisonivoiteiden käyttö on yleensä jaksottaista. Hoitojakson pituus riippuu iästä, ihottuman laadusta ja kortisonivoiteen ominaisuuksista. Miedoimpia kortisonivoiteita saa apteekista ilman reseptiä. Vahvemmat kortisonivoiteet vaativat lääkärinmääräyksen.

Lääkärinmääräyksellä on saatavissa myös limuusivoiteita, jotka rauhoittavat ihon tulehdusta. Ne ovat tehokkaita kasvojen, kaulan ja ylävartalon alueen ihottuman hoidossa.

Valohoito rauhoittaa atooppisen ihon oireita

Auringon UV -säteily yleensä rauhoittaa atooppista ihottumaa. Valohoidossa käytetään myös UV-säteitä. Ihottuman ollessa laajoilla kehon alueilla, valohoidosta on apua. Valohoitoa on mahdollista saada lääkärin määräyksellä.

Muita atooppisen ihon ärsyttäjiä voi olla useita. Jotkut vaatteiden materiaalit voivat ärsyttää atooppista ihoa, kuten akryyli ja villa. Myös liian karheat materiaalit voivat aiheuttaa ihon ärtymistä. Liian korkea lämpötila kotona aiheuttaa hikoilua ja siksi ärsyttää atooppista ihoa. Myös talvella liian kuiva sisäilma saattaa aiheuttaa ihooireita. Eli talvellakin kodin lämpötila olisi hyvä pitää kohtuullisena ja ilmankosteus riittävänä.

Atooppisen ihon tunnuspiirteitä

punottavia ja turvonneita laikkuja
kutina ja kuivuus
halkeilu ja hilseily
pienet nesterakkulat

Atooppisen ihottuman oireet vaihtelevat iästä riippuen

Ihon kutina on merkki lievästä tulehduksesta iholla. Atooppiseksi iho määritellään silloin, kun ihottuma on nähtävissä. Atooppinen ihottuma onkin tulehdussairaus. Atoopikko saattaa kärsiä myös allergisesta nuhasta ja astmasta.

Atooppinen ihottuma voi esiintyä erilaisena eri ikävaiheissa. Ihottumaa voi olla eri puolilla kehoa. Pienten lasten atooppista ihottumaa kutsutaan maitoruveksi. Tyypillisesti sitä esiintyy päänahassa, kaulan tai kainaloiden poimuissa, poskissa ja raajoissa. Joskus maitorupi saattaa kutista jatkuvasti. Isommilla lapsilla atooppista ihottumaa saattaa olla poskissa, kaulalla, pakaroissa, käsissä ja nilkoissa. Kutisevan ihon raapiminen pahentaa ihottumaa.

Aikuisten atooppinen ihottuma ilmenee usein kasvoissa, kaulalla, ylävartalossa ja käsissä. Joillakin ihottuma saattaa levitä koko kehoon.

Kuivan ihon hoito

Myös kuivaa ihoa hoidetaan perusvoiteilla. Säännöllinen rasvaus auttaa ihoa pysymään hyvänä etenkin talvikuukausina, jolloin ihomme joutuu koville lämpötilojen ja ilmankosteuden vaihdellessa. Kuivan ihon ehkäisyhoitona on tärkeää ihon perusrasvaus ja liiallisten saippuapesujen välttäminen varsinkin talvikaudella. Ihon kosteustasapainoon vaikuttaa myös ravitsemustila, joka kannattaa pitää hyvänä.

Ihon hyvinvointi parantaa omaa elämänlaatuamme. Pidämmehän hyvää huolta ihostamme!