Arkistot: Terveystietoartikkelit

Maitohappobakteerit ja probiootit ovat tuttuja käsitteitä, mutta mitä ne tarkoittavat? Ovatko ne sama asia? Mikä niiden tehtävä on suolistossamme? Viime vuosina suoliston hyvinvointi on ollut kiivaan tutkimuksen kohteena. Suoliston toiminta on osoittautunut varsin tärkeäksi tekijäksi ihmisen yleisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Myös nimenomaa probiooteiksi luokiteltujen maitohappobakteerien osuutta terveyteen on tutkittu paljon. Tässä blogitekstissä käsittelemme lyhyesti probioottien toimintaa ja vaikutuksia suolistossa.

Probiootit ja maitohappobakteerit – mitä ne ovat?

Maitohappobakteereiksi eli laktobasilleiksi nimitetään sellaisia bakteereita, jotka tuottavat hiilihydraateista käymistuotteinaan maitohappoa. Maitohappobakteerit kiinnittyvät suoliston pintaan ja tuhoavat huonoja bakteereita tuottamansa maitohapon avulla. Niiden on havaittu tasapainottavan suoliston hyvää bakteerikantaa.

Probiootilla tarkoitetaan mikrobia, jolla on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Mikrobit taas ovat bakteereita, viruksia ja hyvin pieniä sieniä tai hiivoja. Useat probiootit ovat maitohappobakteereja, mutta maitohappobakteeria voidaan kutsua probiootiksi vasta terveyttä edistävän vaikutuksen tieteellisen todistuksen jälkeen. Suomessa tyypillisimpiä probiootteja ovat Lactobacillus rhamnosus GG -tuotteet (Valio Gefilus -tuotteet) ja Bifidobacterium lactis BB12:ta sisältävät elintarvikkeet sekä Lactobacillus reuteri -bakteeria sisältävät valmisteet. Apteekista on saatavilla myös Saccharomyces boulardii -hiivavalmisteita, jotka on tarkoitettu turistiripulin hoitoon ja ehkäisemiseen sekä antibioottiripulin hoitoon.

Prebiooteiksi kutsutaan probioottien ruokaa, kuten vaikeasti hajoavia kuituja. Niiden ansiosta probiootit pystyvät taistelemaan elintilastaan muiden mikrobien kanssa. Prebiootteja saa luontaisesti esimerkiksi sipuleista, kaaleista, kotimaisista viljoista, palkokasveista ja omenoista. Yleensäkin monipuolisesta kasvisruokavaliosta niitä saa hyvin. Joillekin prebiootit aiheuttavat vatsaoireita: turvotusta ja ilmavaivoja. Moniin teollisesti valmistettuihin tuotteisiin on lisätty niitä kuitupitoisuuden nostamiseksi, kuten moniin mysleihin ja välipala­patukoihin. Prebiootteja voi olla myös esimerkiksi pastassa, riisissä ja perunassa. Kypsentäminen ja jäähdyttäminen lisäävät niissä resistentin tärkkelyksen määrää. Resistentti tärkkelys on prebiootti, jota on kypsennetyssä ja jäähdytetyssä perunassa.

Probiootit ja maitohappobakteerit – miten ne vaikuttavat?

Suolessamme luonnollisesti olevat probiootit valmistavat prebioottisista kuiduista terveyttä edistäviä yhdisteitä, erilaisia lyhytketjuisia rasvahappoja. Niiden tehtävä on luoda suolistoon puolustusmuuri sairauksia vastaan. Ne vahvistavat immuunipuolustusta, ruokkivat suoliston pinnan soluja ja pitävät suoliston pH:n sellaisena, etteivät haitallisemmat bakteerit villiinny.

Probiootteja käytetään tukemaan suoliston hyödyllistä mikrobikantaa esimerkiksi antibioottihoidon tai turistiripulin yhteydessä. Niitä voi ostaa apteekista monenlaisessa muodossa; kapselina, tablettina tai tippoina. Probiootteja on myös lisätty useisiin elintarvikkeisiin, kuten jogurtteihin. Niitä sisältäville elintarvikkeille ei ole kuitenkaan vielä myönnetty terveysväittämiä Euroopan elintarviketurvallisuusviraston arvioiden perusteella. Kuluttaja ei välttämättä siksi saa perusteltua ja kattavaa tietoa elintarvikkeissa olevien probioottien vaikutuksista. Apteekin henkilökunnalta voi kysyä lisätietoja probiooteista.

Tyypillisimmin probiootteina on käytetty maitohappobakteereita tai bifidobakteereita, joita esiintyy muutenkin suolistossamme. Suolistomikrobiemme koostumus on yksilöllinen, kuten sormenjälkemme. Myös kaikki probiootit ovat erilaisia ja niiden vaikutuksetkin ovat näin ollen erilaisia.

Eniten tutkimustietoa löytyy probioottien vaikutuksesta suoliston mikrobiston koostumuksen tasapainottamiseen, mutta probioottien on havaittu vaikuttavan myös suoraan ihmiselimistön toimintaan. Probioottien käyttöä on tutkittu eniten lasten akuutin ripulitaudin hoidossa ja antibioottien haittavaikutuksien ehkäisyssä. Muita probioottien käyttötarkoituksia ovat laktoosin hajottaminen ja laktoosi-intoleranssin oireiden vähentäminen (jogurtissa käytetyt bakteerit), haitallisten taudinaiheuttajien (patogeenien) vaikutusten ehkäisy, suolen limakalvon tasapainottaminen, suoliston mikrobiston häiriöiden vähentäminen, turistiripulin hoito ja ennaltaehkäisy. Probioottien käyttämistä painonhallinnan apuna on alettu myös tutkimaan kiivaasti.

Kaikilla probioottikannoilla ei ole terveydelle edullisia ominaisuuksia. Kaikki probiootit ovat erilaisia ja niiden terveysvaikutukset ovat yksilöllisiä. Juuri yksilölliseen vaikutukseen perustuu käsitys, että eri probiootit sopivat eri tarkoituksiin.

Miten osaa valita sopivan probiootin?

• Valitse tuotteita, joissa on selkeästi määriteltyjä ja tunnistettuja probioottikantoja, joiden vaikutukset on tieteellisesti todistettu.
• Valitse tuote oman mieltymyksen mukaan. Apteekin tarjoamissa tuotteissa annostelu on tarkempaa ja helposti toteutettavissa. Elintarvikkeiden sisältämät probiootit ovat tavallisimmin kylmäsäilytystuotteita, jotka myös täyttävät ravitsemuksellisia tarpeita.
• Jos haluaa probioottia tiettyyn vaivaan, kannattaa keskustella lääkärin, ravitsemusterapeutin tai apteekin henkilökunnan kanssa.
• Koska eri mikrobikannoilla on keskenään erilaisia vaikutuksia, olisi järkevää syödä eri kantoja vuorotellen, jos haluaa käyttää probioottivalmisteita jatkuvasti.
• Normaalioloissa probiootit ovat erittäin turvallisia käyttää, mutta immunopuutoksen omaavien henkilöiden pitäisi keskustella valmisteiden käytöstä ensin hoitavan lääkärinsä kanssa.

Mitä probiooteista on hyvä tietää?

• Probioottivalmisteen annosteluohjeet vaihtelevat eri valmisteiden välillä. Eri probioottikantojen tarvittavat, riittävät annokset ovat erilaisia. Minimiannos saattaa vaihdella 100 miljoonan ja yli 10 biljoonan bakteerin välillä. Annokset riippuvat myös probiootin kantajatuotteesta eli elintarvikkeesta tai apteekkituotteesta. Määrän tulee olla tutkimuksin osoitettu.
• Monissa valmisteissa on useaa eri probioottia. Onko sellainen tuote parempi kuin vain yhtä probioottia sisältävä tuote? Usean probiootin yhdistelmä ei aina välttämättä ole parempi. Jokaisella on oma erityinen mikrobikoostumus suolistossa. Toiselle useamman probiootin yhdistelmä on tehokkaampi ja toiselle yhden probiootin sisältämä tuote. Tärkeintä valinnassa on, että lopputuote on tutkittu ja vaikutukset osoitettu.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01286

https://www.terve.fi/artikkelit/prebiootit

Kohonneen verenpaineen hoito vaatii seurantaa. Se ei useinkaan aiheuta oireita, vaan tila todetaan verenpainemittarilla. Se on yleistä keski-ikäisillä ja vanhemmilla ihmisillä. Kohonnut verenpaine aiheuttaa hoitamattomana vuosien saatossa vaurioita valtimoihin, mikä taas saattaa aiheuttaa aivohalvauksen tai sydäninfarktin. Elintapoja muuttamalla voidaan alentaa tehokkaasti kohonnutta verenpainetta. Lääkehoito verenpaineen hoidossa on yleensä säännöllistä ja pitkäaikaista. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti verenpainetaudin hoidosta ja lääkkeiden vaikutuksista.

Milloin on kohonnut verenpaine?

Verenpaineen katsotaan olevan normaali, kun se on alle 130/85 mmHg. Suurimmat syyt verenpaineen kohoamiselle ovat elintavat ja ikääntyminen, mutta syynä voi olla myös perinnöllinen taipumus. Verenpainetta nostavia tekijöitä ovat tupakointi, lihavuus; etenkin vyötärölle kertyvä liikapaino, liiallinen suolan käyttö, liikunnan vähäinen määrä, alkoholin runsas käyttö, stressi, lakritsituotteiden liiallinen käyttö, tulehduskipulääkkeiden runsas käyttö ja hormonien käyttö (vaihdevuosien hormonihoito tai ehkäisypillerit). Sekundaarista verenpainetautia eli muun sairauden aiheuttamaa verenpaineen kohoamista esiintyy noin viidellä prosentilla verenpainetautia sairastavista.  

Yleensä kohonnutta verenpainetta ei ”tunne”. Se todetaan vain verenpainemittarilla. Yläpaineen ollessa yli 200 mmHg ja alapaineen yli 130 mmHg, saattaa tuntua päänsärkyä tai huimauksen tunnetta. Kohonnut verenpaine rasittaa vuosien mittaan valtimoita ja sydäntä aiheuttaen valtimotaudin, joka voi aiheuttaa sydäninfarktin tai aivohalvauksen tai vaurioittaa munuaisia. Verenpaineen aiheuttamien sairauksien riski lisääntyy jyrkästi, jos veren kolesteroliarvo on koholla, henkilö tupakoi tai jos hänellä on diabetes tai muu sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Kohonnut verenpaine rasittaa myös sydäntä aiheuttaen sydänlihaksen paksuuntumisen ja lopulta väsymisen, minkä seurauksena syntyy sydämen vajaatoiminta. Kohonneen verenpaineen hoito on hyvin siis tärkeää.

Kohonneen verenpaineen itsehoito ja ehkäisy

Jokainen voi hoitaa verenpainetta elintapoja muuttamalla. Kohonneen verenpaineen ravitsemushoito tukee lääkehoitoa ja voi lievimmissä tapauksissa riittää ainoaksikin hoidoksi. Ylipainon pudottaminen, tupakoinnin lopettaminen, suolamäärän vähentäminen, ravintokuidun ja kasvisten, marjojen sekä vihannesten lisääminen ruokavalioon sekä liikunta laskevat verenpainetta. Itsehoito tukee verenpaineen lääkehoitoa. Lääkkeiden verenpainetta laskeva teho paranee selvästi, jos samaan aikaan tekee suotuisia muutoksia elintapoihin. Kohonneen verenpaineen hoito sisältää verenpaineen säännöllisen seurannan kotioloissa. Lisäksi säännölliset kontrollikäynnit lääkärin tai sairaanhoitajan luona ovat tärkeitä.

Kohonneen verenpaineen lääkehoito

Verenpaineen lääkehoidon tavoite on saada arvot alle 135/85 mmHg tai alle 125/80 mmHg, jos on muita riskiä lisääviä sairauksia. Jos verenpaine ei ole paljon koholla, voidaan rauhassa seurata, riittääkö elämäntapojen muutokset laskemaan painetta. Mitä korkeampi verenpaine on, sitä nopeammin lääkehoito aloitetaan. Verenpainelääkkeiden valintaan vaikuttavat potilaan ikä ja muut sairaudet. 

Kalsiumkanavan salpaajat sopivat hyvin angina pectoris -potilaille. Beetasalpaajia taas käytetään nuorilla ja sepelvaltimosairautta potevilla. Verenpainetaudin hoidossa on usein käytössä vähintään kahta, jopa kolmea lääkettä samanaikaisesti. Yhdistelmät nostavat hoidon tehoa ja vähentävät haittavaikutuksia kunkin lääkkeen annoksen jäädessä pienemmäksi kuin yksinään käytettäessä.

Tulehduskipulääkkeiden jatkuva käyttö kivun hoidossa käytettyinä annoksina saattaa heikentää verenpainelääkkeiden (pl. kalsiumkanavan salpaajat) verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Diureetit (nesteenpoistolääkkeet) kohonneen verenpaineen hoidossa

Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet sopivat yleensä etenkin iäkkäille. Ne lisäävät virtsan eritystä poistaen elimistöstä suolaa eli natriumia ja vettä. Diureetit voidaan jaotella loop-diureetteihin (furosemidi), tiatsididiureetteihin (hydroklooritiatsidi, trikloorimetiatsidi) ja kaliumia säästäviin diureetteihin (spironolaktoni, amiloridi, triamtereeni). Näiden käytön on todettu pienentävän aivohalvauksen ja sydäninfarktin riskiä. 

Nykyisillä, pienillä annoksilla diureettien aiheuttamat haitat ovat harvinaisia. Diureetit voivat kohottaa veren virtsahapon pitoisuutta. Tämä voi aiheuttaa virtsahapon kiteytymisen niveliin aiheuttaen kihtioireita. 

ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat

Tämän ryhmän lääkkeet ovat nykyisin ensisijaisia lääkkeitä verenpainetaudin hoidossa. ACE:n -estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat sopivat varsinkin diabetesta tai sydämen vajaatoimintaa sairastaville. ACE:n estäjät (enalapriili kinapriili, lisinopriili, perindopriili, ramipriili, tsofenopriili) estävät verenpainetta kohottavan angiotensiinin syntyä. ATR -salpaajat (eprosartaani, irbesartaani, kandesartaani, losartaani, olmesartaani, telmisartaani ja valsartaani) verenpainevaikutuksen lisäksi ovat eduksi sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Ne myös hidastavat diabetekseen liittyvää munuaistoiminnan heikkenemistä. ACE -estäjiä ja ATR -salpaajia ei voi käyttää yhtäaikaisesti.

ACE:n estäjien yleisin haitta on kuiva yskä. Muut haitat, kuten ihottumat ja huimaus, ovat harvinaisia. ACE -estäjien ja ATR -salpaajien haittavaikutuksena voi esiintyä ns. angioedeemaa eli huulten, kielen, kasvojen, kurkunpään ja raajojen turvotusta. Angioedeeman oireet estävät näiden lääkkeiden käytön.

Kalsiumkanavan salpaajat

Kalsiumkanavan salpaajat (amlodipiini, lerkanidipiini, nifedipiini ja felodipiini) laajentavat verisuonia vähentäen ääreisverenkierron vastusta ja verenpainetta.

Näille lääkkeille tyypillisiä, yleensä lieviä ja ohimeneviä haittavaikutuksia ovat huimaus, päänsärky ja ihon punoitus sekä kuumotus. Vaaratonta nilkkojen turvotusta ja ummetusta saattaa esiintyä myös. 

Beetasalpaajat

Beetasalpaajat (mm. betaksololi, bisoprololi, pindololi ja propranololi) vähentävät sympaattisen hermoston aiheuttamaa sydämen toiminnan kiihtymistä. Ne alentavat sydämen syketiheyttä, mikä näkyy nopeasti lääkkeen ottamisen jälkeen, mutta verenpainetta alentava vaikutus saattaa näkyä vasta viikkoja hoidon aloittamisesta. Beetasalpaajien käyttöä on hyvä välttää astmaatikoilla. 

Beetasalpaajien yleisiä haittavaikutuksia ovat väsymys ja heikotus (etenkin hoidon alussa) sekä käsien ja jalkojen paleleminen. Unihäiriötä, huimausta, suolen toiminnan häiriöitä, sydämen harvalyöntisyyttä ja hengenahdistusta rasituksen aikana saattaa myös esiintyä. Haittojen ilmeneminen on suhteessa annokseen, joten annoksen pienentäminen saattaa helpottaa tilannetta.

Lopuksi

Kohonneen verenpaineen hoidossa ja yleisesti terveytemme hoidossa on tärkeää hyvien elintapojen noudattaminen. Terveelliset elämäntavat ehkäisevät verenpaineen nousua ja hoitavat korkeaa verenpainetta yhdessä lääkkeiden kanssa. Ikääntyminen lisää riskiä korkeaan verenpaineeseen. Kohtuullisuus esimerkiksi ravinnon ja suolan määrässä vaikuttaa moneen toimintoon kehossamme suotuisasti. Hoidammehan itseämme kokonaisvaltaisesti iästä riippumatta terveellisillä elämäntavoilla, se kantaa terveempään tulevaisuuteen. Apteekissamme tehdään terveysmittauksia yhteistyössä sydänyhdistyksen kanssa useamman kerran vuodessa. Tule mittauttamaan verenpaineesi, kolesterolisi tai verensokerisi, ne tärkeät arvot, jotka eivät koholla ollessaan välttämättä oireile mitenkään. Kysy lisää apteekista tai lähetä yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Kohonnut verenpaine (verenpainetauti) – Terveyskirjasto

Verenpainelääkkeet – Terveyskirjasto

Kohonneen verenpaineen ravitsemushoito – Terveyskirjasto

Kohonneen verenpaineen hoito | ​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​Sydänsairauksien talo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Korkea verenpaine | Aivotalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Verenpaineesta (aivoliitto.fi)

Ihotautien hoito on tuttua puuhaa monelle meistä. Iho on suurin kehomme elin. Siihen voi puhjeta useita erilaisia ihotauteja. Monet ihotaudit ovat hyvin yleisiä ja toiset taas erittäin harvinaisia. Monia ihotauteja hoidetaan paikallisesti erilaisilla valmisteilla. Jotkut eri sairauksiin käytettävät lääkkeet saattavat aiheuttaa ihoreaktioita tyypillisesti auringon valon kanssa. Tässä artikkelissa käsittelemme lyhyesti muutaman yleisen ihotaudin lääkehoitoa ja lääkkeiden sekä auringon valon yhteisvaikutuksia.

Yleisimpien ihotautien hoito

Yleisiä ihotauteja ovat esimerkiksi atooppinen ihottuma, akne sekä jalkasilsa eli jalkasieni. Atopiaa esiintyy usein jo lapsena. Aknea esiintyy eniten murrosiässä, mutta myös vajaalla viidenneksellä aikuisista on akne. Jalkasilsaa taas esiintyy tyypillisesti keski-ikäisillä ja ikääntyvillä miehillä. Naisilla jalkasilsaa on vähän vähemmän.

Atooppisen ihottuman hoidossa tärkeää on ihon pesu ja rasvaus säännöllisesti. Pesu kannattaa tehdä miedoilla pesuaineilla tai perusvoiteella. Öljypohjaiset pesunesteet hoitavat ihoa. Perusvoiteet hillitsevät ihon kutinaa ja kuivumista. Ne korjaavat kosteustasapainoa ja estävät ihottuman uusiutumista. Kortisoni- ja limuusivoiteilla hoidetaan atooppisen ihon tulehdusta ja ärtyneisyyttä. Kortisonivoiteiden käyttö on yleensä jaksottaista. Miedot kortisonivoiteet ovat reseptivapaita. Vahvemmat kortisoni- ja limuusivoiteet ovat reseptilääkkeitä. 

Atooppisen ihottuman hoitoon käytettävien lääkkeiden haitat

Erittäin kuivalla iholla runsaasti vettä sisältävät perusvoiteet saattavat aiheuttaa kirvelyä. Rasvapitoisemmat perusvoiteet ovat tällöin parempi valinta. Perusvoiteiden koostumuksissa on eroa, joten jokaisen täytyy kokeilemalla hakea omalle iholle sopivat valmisteet. Atooppisen ihon hoito vaatiikin kärsivällisyyttä ja säännöllisyyttä.

Yleisimmistä atopiaan käytettävistä lääkkeistä kortisonilla on haittavaikutuksia pitkäaikaisessa käytössä. Vahvoja kortisonivoiteita käytettäessä on tarpeen jaksottaa hoitoa. Pääsääntöisesti taukoa on hyvä pitää yhtä pitkään kuin hoitojakso on kestänyt. Mitä vahvemman teholuokan kortisonivalmiste on, sitä suurempi riski on saada haittoja. Kortisonien aiheuttamia haittoja ovat ihon oheneminen ja arpijuovien synty.

Aknen hoito

Lähes 80 % ihmisistä esiintyy aknea jossain elämänvaiheessa. Yleisimmin se vaivaa murrosiän loppupuolella. Osalla oireet jatkuvat myös aikuisiällä. Murrosiän aknea esiintyy enemmän pojilla ja aikuisiän aknea naisilla. Akneen on usein perinnöllinen taipumus. Lisäksi ulkoiset tekijät, kuten hygienia, rasvaiset voiteet ja kuuma ympäristö saattavat lisätä aknen oireita. Lieväoireista aknea voi hoitaa ilman reseptiä saatavilla valmisteilla. Jos oireet eivät pysy lieväoireisina, on syytä hakea lääkäriltä apua aknen hoitoon.

Aknen perushoitoon kuuluu ihon pesu kahdesti päivässä vedellä ja sopivalla saippualla sekä ihon kosteutus kevyellä perusvoiteella. Lievää aknea voi hoitaa reseptivapaalla bentsoyyliperoksidia sisältävällä geelillä. Jos oireet eivät hoidosta huolimatta pysy lieväoireisena, kannattaa hakeutua lääkäriin. Paikallisesti käytettävät atselaiinihappo-, adapaleeni-, tretinoiini-, klindamysiini- ja bentsoyyliperoksidivalmisteet ovat usein riittävä hoito. Sisäinen antibioottikuuri yhdessä paikallisesti käytettävän valmisteen kanssa on toisinaan tarpeen. Antiandrogeenia sisältäviä e-pillereitä voidaan käyttää, jos ehkäisy on muutoinkin tarpeen. Vaikeissa aknenmuodoissa käytetään hoitona suun kautta otettavaa isotretinoiinia, jonka voi määrätä vain ihotautien erikoislääkäri.

Aknelääkkeiden haitat

Paikalliset aknelääkkeet saattavat hoidon alussa ärsyttää ihoa aiheuttaen punoitusta ja kihelmöintiä. Myös liiallinen paikallisvalmisteiden käyttö kuivattaa ihoa tarpeettomasti. Bentsoyyliperoksidivalmisteet haalistavat kankaiden värejä. Sekä paikallisesti että sisäisesti käytettävät aknelääkkeet herkistävät ihoa auringon valolle. 

Aknen hoitoon käytettävien antibioottien (tetrasykliinit) tyypillisin haitta on ripuli ja muut suolisto-oireet. Myös ne herkistävät ihoa auringon valolle. Maitotuotteiden, kalsiumin, antasidien ja rautavalmisteiden käyttöä näiden antibioottien kanssa pitää välttää. 

Suun kautta otettavalla isotretinoiinihoidon yleisimmät haitat ovat limakalvojen ja ihon kuivuminen. Piilolinssejä ei voi käyttää hoidon aikana silmien kuivuuden vuoksi. Lihas- ja nivelkipuja voi esiintyä, erityisesti runsaasti liikuntaa harrastavilla. Rasva- ja maksa-arvot saattavat nousta hoidon aikana, joten niitä seurataan säännöllisesti koko kuurin ajan. Vakavin haitta on sikiövauriot, joten kaikilla hedelmällisessä iässä olevilla naisilla on oltava tehokas raskaudenehkäisy käytössä koko isotretinoiinihoidon ajan.

Jalkasilsan hoito

Jalkasilsan esiintyminen on yleistä. Hautovat kengät, diabetes ja ylipaino altistavat jalkasilsalle. Silsa tarttuu helposti urheiluhallien, uimahallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden pesutiloista. Tyypillisimmin jalkasilsa ilmenee punoituksena, kutinana, halkeiluna ja hilseilynä jalan ulkosyrjän reunimmaisessa tai kahdessa reunimmaisessa varvasvälissä. Joskus silsaa esiintyy myös jalkapohjassa, useimmin päkiässä tai jalkaholvissa, hilseilynä, halkeiluna ja rakkuloina.

Jalkasientä voidaan hoitaa reseptivapailla tuotteilla. Se paranee yleensä noin 3-4 viikossa ns. atsolia (klotrimatsoli, mikonatsoli, ketokonatsoli, tiokonatsoli, bifonatsoli) sisältävillä lääkevoiteilla ja -puutereilla. Terbinafiini -valmisteita käytetään viikon ajan, mutta terbinafiini-liuosvalmisteessa riittää kertakäsittely. Jalkasieni uusiutuu helposti, joten jalkahygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jalkapohjaan levinnyt silsa ei yleensä parane paikallishoidolla, joten tällöin on syytä hakeutua lääkäriin.

Jalkasilsan lääkkeiden haitat

Paikalliset sienilääkkeet ovat yleisesti hyvin siedettyjä. Ne saattavat aiheuttaa hoidon alussa ihoärsytystä ja kuumotusta. Mikonatsolivalmisteet ja verenohennuslääkkeet eivät sovi käytettäväksi samanaikaisesti. 

Lääkkeet ja aurinko

Aurinko voi aiheuttaa valoihottumaa tai allergisen ihottuman kaltaisen reaktion useiden lääkkeiden kanssa. Näiden lääkkeiden pakkausselosteissa on maininta yhteisvaikutuksesta. Myös ihotauteihin käytettävistä lääkkeistä usealla on ihon auringon valolle herkistymisen vaara. Aknelääkkeet altistavat auringon valolle paikallishoidossa ja myös suun kautta otettavan kuurin aikana. 

Tärkeintä on ennaltaehkäistä valoihottumaa. Iho kannattaa suojata auringon valolta vaatetuksella tai olemalla varjossa erityisesti keskipäivän aikoihin. Aurinkosuojavoiteita voi myös käyttää suojautumiseen. Lääkkeen ja auringon reaktiota ei kannata pelätä etukäteen ja jättää lääkettä sen vuoksi käyttämättä. Varsinaisen sairauden lääkehoito on aina ensisijaista. Ihoa voi suojata tehokkaasti ja välttää suorassa auringon paisteessa oloa. Lue lisää Turvallisesti auringossa -artikkelistamme.

Lopuksi

Ihomme tarvitsee hoitoa yhtä lailla, kuin kehomme tarvitsee ravintoa. Erityisesti se tarvitsee hoitoa jonkun ihosairauden aikana. Jotkut ihon oireet saattavat olla rajujakin tai johtua yllättävistä seikoista, kuten joidenkin lääkkeiden vaikutuksesta. Onneksi näihin ongelmiin on saatavilla paljon erilaisia valmisteita reseptivapaasti. Me apteekissa autamme mielellään erilaisissa ihon hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Pidämmehän ihostamme hyvää huolta jokaisessa tilanteessa!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Atooppinen ihottuma – Terveyskirjasto

Atooppinen ihottuma – Allergia.fi

Akne – Terveyskirjasto

Mikä on akne? | Ihotautitalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Jalkasilsa (jalkasieni) – Terveyskirjasto

Aurinko ja lääkkeet – Apteekki

Atooppinen ihottuma | Ihotautitalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Siitepölyallergian hoito on joillekin joka vuotinen välttämättömyys, sillä kevään koittaessa alkaa siitepölyallergikoilla haasteellinen kausi. Allergiakausi alkaa aikaisin keväällä pähkinäpensaan ja lepän kukkiessa päättyen loppusyksyllä pujon kukintaan. Siitepölymäärät vaihtelevat vuosittain ja niin myös oireiden voimakkuus. Taipumus siitepölyallergiaan on perinnöllistä. Ne yleistyvät jatkuvasti, Suomessa on jo yli miljoona siitepölyallergikkoa. Vaikka allergiaoireet alkavat usein nuorena, ne voivat alkaa myös myöhemmällä iällä. Oireet voivat myös hävitä itsestään. Koivu ja heinä ovat Suomessa merkittävimmät siitepölyallergian aiheuttajat. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti siitepölyallergiasta ja sen lääkehoidosta.

Mitä siitepölyallergia on?

Siitepölyallergia on ns. välitön eli IgE -välitteinen allergia. Elimistössä muodostuu IgE -vasta-aineita ympärillämme olevia tavallisia valkuaisia vastaan. Esimerkiksi ruoka-aineita, eläinten hilseitä sekä siitepölyjä vastaan. Kun allergian aiheuttaja, siitepöly eli allergeeni, reagoi IgE -vasta-aineiden kanssa, vapautuu histamiinia ja muita verisuoniin vaikuttavia sekä tulehdussoluja paikalle kutsuvia välittäjäaineita. Tämän reaktion seurauksena on allerginen nuha ja allerginen silmätulehdus. Oireet ilmenevät usein nopeasti, jopa minuuteissa, yleensä viimeistään tunnin kuluessa, allergeenille altistumisen jälkeen.

Oireiden ollessa lieviä tai allergeenin ollessa selvä ei allergiatestejä tarvita. Esimerkiksi keväällä koivun siitepölyaikaan ilmenevä vetinen nuha, aivastelu sekä silmien kutina sopivat koivun siitepölyallergian oireiksi eikä allergiatestejä asian varmistamiseksi tarvita. Lääkäri voi diagnosoida siitepölyallergian potilashaastattelun ja tarvittaessa ihopistokokeen tai verikokeen perusteella. Jos oireet ovat vaikeita tai harkitaan siedätyshoitoa, ovat testit tarpeellisia. 

Siitepölyallergian oireet

Siitepölyallergian tavallisimmat oireet ovat aivastelu, nenän tukkoisuus ja vuotaminen sekä silmien kirvely ja vuotaminen. Usein siitepölyallergikon iho on atooppinen. Oireet liittyvät selkeästi tiettyihin ajanjaksoihin vuodessa, esimerkiksi koivulle allergiset saavat oireita koivun siitepölyaikaan ja pujolle allergiset pujon siitepölyaikaan. Allergia voi myös pahentaa astmaa tai aiheuttaa astman kaltaisia oireita ja joskus myös iholle voi tulla nokkosrokkoa. Oireet voivat heikentää merkittävästi hyvinvointia ja elämänlaatua.

Siitepölyallergiaan liittyy usein ns. ristireaktiot, joiden voimakkuus vaihtelee suuresti. Siitepölyallergikko voi saada oireita useiden kasvien siitepölyistä. Esimerkiksi koivuallergikko saa tyypillisesti oireita samankaltaisia allergeeneja sisältävistä kastanjasta, lepästä, pyökistä, pähkinästä ja tammesta. Siitepölyallergiat voivat aiheuttaa ristireaktioita myös tiettyjen ruoka-aineiden kanssa. Oireet ilmenevät, kun elimistö tunnistaa ruuassa samankaltaisia molekyylejä kuin siitepölyssä aiheuttaen allergiaoireita.

Siitepölyallergian hoito

Lieviä oireita voi hoitaa tehokkaasti reseptivapaiden allergialääkkeiden avulla. Voimakkaampien allergioiden hoito vaatii aina lääkärin hoitoa ja tarvittaessa siedätyshoidon harkintaa. Allergiakaudella esiintyvä yskä tai hengenahdistus voi viitata astmaan.

Siitepölyallergiaa voidaan hoitaa suun kautta otettavilla antihistamiini -tableteilla, kortisonia sisältävillä nenäsuihkeilla ja silmätipoilla. Antihistamiinit auttavat hyvin aivasteluun. Nenäsuihkeet helpottavat tukkoisuutta ja nenän vuotamista. Silmätipat helpottavat silmäoireilua. Lääkkeitä voidaan käyttää yhtä aikaa, mikäli ne yksinään eivät ole riittävän tehokkaita.

Myös siitepölyn kulkeutumista sisälle kannattaa yrittää vähentää esim. välttämällä pyykkien kuivausta ulkona siitepölykauden aikana. Lisäksi jotkut siitepölyallergikot hyötyvät nenähuuhtelukannun käytöstä.

Siitepölyallergian hoidossa käytettäviä lääkkeitä

Antihistamiini -tabletit – Siitepölyallergian hoito

Tyypillisimmät antihistamiinit ovat setiritsiini, levosetiritsiini, desloratadiini ja ebastiini. Ne ovat hyvin siedettyjä ja haitat ovat yleensä lieviä. Setiritsiini aiheuttaa yleisimmin väsymystä ja suun kuivumista. Myös muut antihistamiinit voivat aiheuttaa samoja oireita.

Ebastiinilla on usean lääkkeen kanssa yhteisvaikutuksia, kuten joidenkin sienilääkkeiden, antibioottien ja epilepsialääkkeiden kanssa. Varmistathan lääkäriltä tai apteekista, että lääke sopii käytettäväksi muiden lääkkeidesi kanssa.

Silmätipat allergisten oireiden hoitoon – Siitepölyallergian hoito

Yleisesti käytettävät silmätipat levokabastiini ja ketotifeeni ovat antihistamiineja. Natriumkromoglikaattia käytetään myös tyypillisesti oireiden hoitoon, mutta sen on huomattu olevan heikompitehoinen kuin antihistamiinitipat. Silmätipoilla on vain vähän haittoja. Yleisin haitta on silmien ohimenevä vähäinen ärsytys tai kipu. 

Nenäsuihkeet allergisten oireiden hoitoon – Siitepölyallergian hoito

Ensisijaisesti allergisen nuhan paikallishoidossa käytetään kortikosteroideja; beklometasoni, flutikasoni, mometasoni ja triamsinoloni. Antihistamiinisuihkeiden (atselastiini, levokabastiini) teho saattaa joillakin allergikoilla olla riittävä. Natriumkromoglikaatti -suihke on teholtaan muita heikompi ja sen käyttö pitää aloittaa jo ennen siitepölykautta jatkaen koko kauden ajan säännöllisesti.

Nenäsuihkeet ovat hyvin siedettyjä hoitomuotoja. Tyypillisimmät haitat ovat limakalvojen kuivuus ja ärtyneisyys sekä nenäverenvuoto. Näitä haittoja voi vähentää nenän kostutussuihkeilla. 

Lopuksi

Siitepölyallergioiden kehittymistä ei pystytä ehkäisemään. Onneksi on olemassa tehokkaita valmisteita paikallisesti, nenäsuihkeina sekä silmätippoina, ja tabletteina, joilla oireet lievenevät tai häviävät. Siitepölyallergikon kannattaa varautua allergiakauteen seuraamalla Suomen siitepölyennusteita ja hankkimalla käytössä olevat allergialääkkeet valmiiksi kotiapteekkiin. Nykyisin on paljon erilaisia lääkevalmisteita allergian itsehoitoon. Kysythän rohkeasti apteekissa neuvoa tai jätä yhteydenottopyyntö lomakkeellamme, autamme mielellämme!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Allergiat – Terveyskirjasto

Siitepölyallergia – Terveyskirjasto

Allerginen nuha ja muu yliherkkyysnuha – Terveyskirjasto

Itselääkitys (kaypahoito.fi)

Allergialääkkeiden turvallinen käyttö siitepölyallergiassa | Lääketalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Unettomuuden hoito on yleistä, koska unettomuus on yleinen vaiva. Ympäri maailmaa sadat miljoonat ihmiset kärsivät joka yö unettomuudesta. Se saattaa vaivata kielteisen, mutta myös myönteisen stressin tai asian vuoksi. Unen määrällinen tarve on yksilöllinen ja osaksi perintötekijöiden säätelemää. Ihmiset eroavat vuorokausityypin eli aamu-iltaunisuuden suhteen toisistaan. Uni häiriintyy helposti erilaisista fyysisistä ja psyykkisistä syistä. Ohimenevät nukahtamisvaikeudet ja katkonainen yöuni kuuluvat normaaliin elämään. Työperäisiä unihäiriöitä ovat riittämätön yöuni, vuorotyön ja epäsäännöllisten työaikojen aiheuttama unettomuus ja työn stressitekijöistä johtuva unettomuus. Unettomuus aiheuttaa väsymystä, joka on merkittävä liikenneonnettomuuksien syy. Myös unilääkkeiden vaikutus saattaa jatkua vielä seuraavan päivän aamuna altistaen autoilevan työläisen liikenneonnettomuuksille. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti unettomuuden hoidosta ja lääkkeistä.

Mitä unettomuus on?

Unettomuusoire yleensä alkaa elämäntilanteen muutoksesta, johon on luonnollistakin reagoida unettomuudella. Pitkittyessään unettomuusoire saattaa aiheuttaa aivojen uni-valverytmin säätelyjärjestelmän häiriintymisen ja syntyy unettomuushäiriö. Unettomuus määritellään toistuvaksi nukahtamisvaikeudeksi, vaikeudeksi pysyä unessa, liian varhaiseksi heräämiseksi tai huonolaatuiseksi yöuneksi. Unettomuushäiriöön liittyy valveenaikaisen toimintakyvyn haitallinen heikentyminen.

Unettomuuden riskitekijöitä on paljon. Naisilla esiintyy unettomuutta useammin kuin miehillä. Esimerkiksi terveyden tila ja siihen liittyvät muutokset, lääkkeet, piristeiden ja alkoholin käyttö, persoonallisuuden piirteet tai työhön liittyvät tekijät saattavat altistaa unettomuudelle. Usein unettomuutta esiintyy jonkun elimellisen tai ei-elimellisen sairauden yhteydessä. Myös ikääntyessä unettomuus yleistyy.

Unettomuushäiriön ehkäisyssä on tärkeää normaali hyvästä terveydestä huolehtiminen. Hyvä unikin liittyy terveyteen ja terveyttä vaarantavat elintavat puolestaan heikentävät unta. Työn ja levon suhde, perheen ja ystävien kanssa vietetty aika, säännölliset nukkuma-ajat, elämän vaikeuksien kohtaaminen päivällä eikä vuoteessa sekä terveelliset elämäntavat ovat esimerkkejä unettomuushäiriön ehkäisystä. Vasta alkaneen unettomuuden hyvällä hoidolla voidaan ehkäistä pitkäaikaisen unettomuuden kehittyminen. Unettomuushäiriöt luokitellaan keston mukaan tilapäiseen, lyhytkestoiseen (1-3 kuukautta) ja pitkäkestoiseen (yli 3 kuukautta) häiriöön.

Unettomuuden hoito

Unettomuuden lääkkeetön hoito

Tilapäistä unettomuutta tulisi hoitaa ensisijaisesti lääkkeettömästi. Kun unettomuus on luonnollinen reaktio äkilliseen elämänmuutokseen, lohduttaminen, tuki ja neuvonta ovat tärkeitä. Unettomuuden jatkuessa kannattaa kiinnittää huomiota unirytmin säännöllisyyteen, nukkumista helpottavien ulkoisten olosuhteiden luomiseen ja elämäntapamuutoksiin. Rentoutus, uniärsykkeiden hallinta, vuoteessa olon rajoittaminen ja kognitiiviset menetelmät ovat lääkkeettömiä hoitokeinoja unettomuuteen. Itsehoitona voi kokeilla Unettomuuden omahoito-ohjelmaa.

Pitkäaikaistakin unettomuutta kannattaa hoitaa ensin ilman unilääkkeitä. Ensisijainen suositus on käyttää kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä.

Unettomuuden lääkehoito 

Unettomuuden lääkehoidon tarpeellisuus arvioidaan yksilöllisesti. Lyhytaikaisen lääkehoidon tavallisimmat vaihtoehdot ovat melatoniini, bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet sekä jotkut mielialalääkkeet pieninä annoksina. Unilääkkeiden käyttö tulisi rajata mahdollisimman lyhyeksi riippuvuusriskin alentamiseksi. Pitkäaikaiseen unettomuuteen suositellaankin ensisijaisesti (hyvin pienillä annoksilla) eräitä mielialalääkkeitä, joilla on väsyttävä vaikutus.

Melatoniini

Melatoniini helpottaa nukahtamista. Sitä käytetään etenkin iäkkäiden unettomuuden hoitoon. Pitkäkestoinen melatoniini on tehokas pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa. Ikääntyneillä pitkävaikutteinen melatoniini parantaa unen laatua ja aamuvireyttä.

Tavallisin melatoniinin aiheuttama haitta on päänsärky. Melatoniini saattaa nostaa verenohennuslääke varfariinin kanssa käytettynä INR -arvoja.

Bentsodiatsepiinit unettomuuden hoidossa

Unilääkkeinä tyypillisesti käytettävät bentsodiatsepiinit (tematsepaami, oksatsepaami, diatsepaami, nitratsepaami, triatsolaami ja midatsolaami) aiheuttavat väsyneisyyttä ja vähentävät ahdistuneisuutta, mitkä saattavat helpottaa nukahtamista. Ne heikentävät psykomotorista toimintakykyä. Bentsodiatsepiinit eivät sovi käytettäväksi alkoholin kanssa. Nukuttava vaikutus saattaa jatkua vielä seuraavana päivänäkin.

Yleensä bentsodiatsepiineillä on satunnaisessa käytössä vain vähän haittoja. Triatsolaamilla ja midatsolaamilla on runsaasti haittoja, mm. sekavuus ja muistihäiriöt. Bentsodiatsepiinit ovat ns. kolmiolääkkeitä, eivätkä ne sovi käytettäväksi muiden kolmiolääkkeiden, kuten opioidien (voimakkaat kipulääkkeet) ja muiden unilääkkeiden kanssa.

Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet ns. Z-lääkkeet

Niin sanotut Z-lääkkeet (tsolpideemi, tsopikloni ja tsaleploni) ovat tehokkaita lyhytaikaisen unettomuuden hoidossa. Haittavaikutukset ovat samankaltaisia kuin bentsodiatsepiineillä.

Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet eivät sovi käytettäväksi bentsodiatsepiinien, opioidien tai muiden ns. kolmiolääkkeiden kanssa. Myöskään alkoholi ei sovi käytettäväksi yhtä aikaa.

Mielialalääkkeet unettomuuden hoidossa

Väsyttäviä mielialalääkkeitä (doksepiini, trimipramiini, mirtatsapiini ja tratsodoni) käytetään pienillä annoksilla unettomuuden hoitoon. Ne ovat tehokkaita pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa. Haittoja pienen annoksen ansiosta näillä lääkkeillä on vähän. Annosta suurennettaessa voi haittojen mahdollisuus kasvaa. Levottomien jalkojen – oireyhtymän paheneminen, suun kuivuminen ja huimaus ovat näiden lääkkeiden yleisimpiä haittavaikutuksia.

Väsyttävät mielialalääkkeet eivät sovi käytettäväksi masennuksen hoitoon tarkoitettujen MAO-estäjien kanssa. Myöskään muiden unilääkkeiden, bentsodiatsepiinien tai samankaltaisten lääkkeiden sekä tiettyjen opioidien kanssa näitä lääkkeitä ei suositella samanaikaiseen käyttöön. 

Unettomuuden hoito iäkkäillä

Ikääntymiseen liittyvät fysiologiset unen muutokset ja sairaudet yhdessä lisäävät uniongelmia. Lukuisat sairaudet ja lääkehoidot lisäävät lääkkeiden yhteisvaikutusriskiä sekä haittojen esiintyvyyttä. Yleisesti ikääntyneillä unilääkeannokset tulee olla pienempiä kuin muilla ikäryhmillä. Bentsodiatsepiinit ovat lyhytaikaisen unettomuuden ensisijainen lääke. Pitkäaikaiseen käyttöön ne eivät sovellu. Melatoniinia hitaasti vapautuvassa muodossa ja väsyttäviä mielialalääkkeitä pienillä annoksilla voidaan käyttää ikääntyneen unettomuuden hoidossa. 

Lopuksi

Lähes jokainen meistä kokee unettomuutta joskus. Ohimenevät nukahtamisvaikeudet usein häviävät stressitekijän väistyessä. Unen kannalta on tärkeää, että huolehdimme terveydestämme hyvin. Unettomuuden ennaltaehkäisy on myös terveydestä huolehtimista. Onneksi unettomuuden hoitoon on monenlaisia keinoja, joista suurin osa löytää itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon. Huolehdimmehan voinnistamme kokonaisvaltaisesti hyvin ja näin ennaltaehkäisemme myös unettomuutta. Jos uniasiat askarruttavat, keskustelemme apteekissa mielellään uneen ja terveyteen liittyvistä asioista. Voit jättää myös yhteydenottopyynnön lomakkeemme kautta.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Unettomuus – Terveyskirjasto

Unettomuus vaivaa välillä meitä kaikkia (kaypahoito.fi)

Tervetuloa unettomuuden omahoito-ohjelmaan | Mielenterveystalo.fi

Unettomuus (kaypahoito.fi)

Vaihdevuosioireiden hoito on yksilöllistä, koska oireetkin ovat yksilölliset. Vaihdevuodet kuuluvat jokaisen naisen elämään iän karttuessa. Munasarjojen toiminta heikkenee ja sammuu aiheuttaen erilaisia oireita. Niiden esiintyminen on hyvin yksilöllistä. Toiset kärsivät voimakkaista oireista pitkään ja toisilla ei tule oireita ollenkaan. Vaikeiden oireiden hoitoon on olemassa hormonikorvaushoitoja. Vaihdevuosioireisiin voi vaikuttaa myös elintavoilla. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti vaihdevuosien oireista, itsehoidosta ja hormonikorvaushoitojen vaikutuksista. 

Mitä vaihdevuodet ovat?

Vaihdevuodet eli klimakterium on ajanjakso, jolloin munasarjojen toiminta heikkenee ja sammuu. Menopaussi taas tarkoittaa viimeisiä, spontaanisti (ilman hormonihoitoa) tulevia kuukautisia. Premenopaussi on ajanjakso ennen varsinaista menopaussia. Postmenopaussi tarkoittaa menopaussin jälkeisiä vuosia. Menopaussi on suomalaisella naisella keskimäärin 51 vuoden iässä. Tupakointi aikaistaa menopaussia 1-2 vuotta. Myös munasarjojen poisto tai säde- ja solusalpaajahoidot voivat aikaistaa vaihdevuosien alkamista.

Tyypillisimmät oireet ovat unihäiriöt, hikoilupuuskat ja kuumat aallot. Oireita voi esiintyä jo aiemmin, mutta usein ne ovat vaikeimmillaan vuoden sisällä menopaussista. Hikoilua voi olla päivällä tai yöllä puuskittain. Kuumat aallot tulevat lämpöryöppyinä, jotka ilmenevät erityisesti ylävartalon alueen hikoiluna ja kasvojen punoituksena. Sydämen tykyttelyä voi esiintyä samaan aikaan. Unihäiriöt ovat tavallisia vaihdevuosien oireita. Ne liittyvät usein (eivät aina) yöhikoiluun. Unihäiriöt voivat aiheuttaa päiväväsymystä ja ärtyneisyyttä. Seksuaalinen haluttomuus, masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja emättimen limakalvon kuivuminen ovat myös vaihdevuosien aikana ilmeneviä oireita. Vaihdevuosioireiden vuoksi lääkärin hoitoon kannattaa hakeutua, jos oireet haittaavat merkittävästi jokapäiväistä elämää.

Vaihdevuodet ja ikääntyminen aiheuttavat muutoksia kehoon. Painon nousu, rintojen muutokset, ihon ja hiusten oheneminen sekä luuston heikkeneminen ovat vaihdevuosien aikana havaittuja muutoksia kehossa. 

Vaihdevuosioireiden hoito lääkkeillä tai itsehoidolla

Ainut vaihdevuosioireita lievittävä, tehokas hoito on estrogeeni -hormoni, mutta aina sitä ei voida käyttää esimerkiksi sairastetun rintasyövän tai keuhkoveritulpan vuoksi.

Vaihdevuosioireiden hoito hormonikorvaushoidolla

Estrogeenihoitoa suositellaan nykyisin käytettäväksi vain sen ajan, kun vaihdevuosioireet haittaavat oloa. Hoidon periaatteena on käyttää pienintä, oireet poissa pitävää annosta. Estrogeenia voidaan annostella suun kautta tabletteina, iholle geelinä tai laastarina. Jos kohtua ei ole poistettu, estrogeenihoitoon liitetään keltarauhashormoni (progestiini) kohdun limakalvon liikakasvun estämiseksi. Sitä on olemassa suun kautta annosteltavina tabletteina tai iholle laitettavina yhdistelmälaastareina.

Tärkein hormonihoidon riskeistä on laskimotukosriskin lisääntyminen ja pitkäaikaishoidossa rintasyövän riskin nousu. Hormonikorvaushoito ei sovi rintasyövän sairastaneelle tai laskimotukoksia sairastaneelle. Hormonihoitoa aloitettaessa lääkäri arvioi hoidon soveltuvuuden yksilöllisesti. Haittavaikutuksina tyypillisesti hoidon alussa voi olla turvotusta, rintojen aristusta tai päänsärkyä. Estrogeenia suun kautta annosteltuna ei suositella joidenkin epilepsialääkkeiden kanssa, koska samanaikainen käyttö vähentää estrogeenin vaikutusta.

Emättimen limakalvo-oireiden lieventäjänä paikallishoito on yhtä tehokas kuin suun kautta tai iholle annosteltu hormonihoito. Paikallisesti annosteltavilla hormonivalmisteilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Haittavaikutuksia näillä lääkkeillä on vähän. 

Vaihdevuosioireiden itsehoito

Elintavoilla, monipuolisella ravinnolla ja säännöllisellä liikunnalla on suotuisia vaikutuksia oireisiin. Runsas kahvinjuonti, voimakkaasti maustetut ruoat ja tupakointi saattavat pahentaa vaihdevuosioireita. Jos ainoa haittaava oire on emättimen limakalvon kuivuus, saa apteekista ilman reseptiä estriolia ja estradiolia sisältäviä emätinpuikkoja ja -voiteita. Limakalvojen kuivuuteen on olemassa myös hormonittomia tuotteita.

Paljon tutkittujen soijan ja kasviestrogeenin tehoa ei ole tieteellisesti osoitettu. Erilaisia rohdosvalmisteita, kuten tähkäkimikin juuriuutetta ja puna-apilaa, käytetään vaihdevuosioireiden hoitoon, mutta yksimielistä näyttöä niiden tehosta tai turvallisuudesta ei ole. Jos kokee saavansa apua näistä, voi tuotteita käyttää. On kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi rintasyövän sairastaneille valmisteita ei suositella. Lääkärille kannattaa aina kertoa kasvirohdosvalmisteiden käytöstä, koska niillä saattaa olla yhteisvaikutuksia muun lääkityksen kanssa.

Lopuksi

Vaihdevuodet ovat luonnollinen osa keski-ikäisten naisten elämään. Joskus samaan ajanjaksoon sattuu monenlaisia elämää kuormittavia asioita. Tällöin elämä vaihdevuosioireiden keskellä voi tuntua raskaalta. Onneksi vaikeisiin oireisiin on olemassa tehokkaita lääkkeitä. On myös tärkeää pitää elintavat terveellisinä ja hoitaa oireita itselle sopivalla liikunnalla. Naisen elämä vaihdevuosi-iässäkin on nauttimisen arvoista. Mielialaa ja virkeyttä voidaan kohottaa monenlaisilla keinoilla. Tule tarvittaessa juttelemaan apteekin ammattilaisten kanssa vaihdevuosiin liittyvistä asioista tai lähetä yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta.  

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Vaihdevuosien hormonihoito – Terveyskirjasto

Vaihdevuodet – Terveyskirjasto

Vaihdevuosioireiden vaihtoehtoiset hoidot – Terveyskirjasto

Vaihdevuosien hormonihoito perussairauden yhteydessä

Vaihdevuodet – myllerrys naisen kehossa | Itsehoitoapteekki

Masennuksen hoito on yleensä pitkäkestoista. Depressiota eli masennusta esiintyy 5-7 %:lla suomalaisista. Naisilla se on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Masennus on monisyinen sairaus. Sen ilmenemiseen vaikuttavat monet erilaiset kehossamme tapahtuvat toiminnot; aivojen toiminta, aivojen välittäjäaineiden kemialliset reaktiot sekä alttius sairastumiseen. Viime vuosien mieltä kuormittavan pandemia-ajan vaikutukset näkyvät mielenterveysoireiden lisääntymisenä ja hoitovelkana vielä pitkälle tulevaisuuteen. Tässä blogitekstissä kerromme lyhyesti masennuksesta sekä yleisimmistä sen hoitoon käytetyistä lääkkeistä. Tekstissä ei ole lueteltu lääkkeiden kaikkia haitta- tai yhteisvaikutuksia. On tärkeää keskustella lääkärin tai apteekin henkilökunnan kanssa lääkkeiden soveltuvuudesta.

Masennus, mitä se on?

Masentuneen mieliala on yleensä alakuloinen. Hän ei pysty tuntemaan mielihyvää tai kiinnostusta. Nukahtaminen voi olla vaikeaa, uni katkonaista ja väsymys päivittäistä. Usein itsetunto on alentunut ja ruokahalukin voi kadota. Masennukselle altistavia tekijöitä ovat perinnöllinen alttius, masennuksen laukaisevat kielteiset elämäntapahtumat ja persoonallisuuden altistavat piirteet. Masennusta voidaan ennaltaehkäistä elämäntavoilla, kuten kohtalaisella liikunnalla, riittävällä unella, terveellisellä ruokavaliolla sekä tupakoinnin, humalahakuisen juomisen ja alkoholin liikakäytön välttämisellä. Hyvät suhteet läheisiin ja sosiaalinen tuki ehkäisee myös masennusta. Puhuminen on tärkeää. Nykyisin on paljon erilaisia tukimuotoja masennuksen hoidon tueksi.

Masennuksen hoito

Masennuksen akuuttivaiheessa hoitona käytetään usein lääkkeitä ja terapiaa yhdessä. Psykoterapialla pyritään vaikuttamaan toimintatapoihin, minä-käsitykseen, masennusta ylläpitäviin mielikuviin, ajattelumalleihin sekä tunne-elämään. Lääkkeet ovat tehokkaita oireiden vähentäjiä. Masennuslääkkeitä säännöllisesti käyttävistä 2/3 saa avun ja noin puolella heistä masennusoireet häviävät melkein kokonaan ensimmäisten 4-12 viikon aikana.

Yleisimpien masennuslääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksia

Lääkkeiden teho ja haittojen ilmeneminen on yksilöllistä. Lääkkeen valinnassa keskeisiä seikkoja ovat havaitut tai odotetut haitat sekä käyttäjän suhtautuminen niihin, muut sairaudet sekä todennäköiset yhteisvaikutukset muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa. Kaikilla masennuslääkkeillä on tunnettuja ja tyypillisiä haittavaikutuksia, jotka joskus johtavat lääkkeen käytön keskeytykseen. Yleensä masennuslääkkeiden teho näkyy 2-6 viikon kuluessa. Masennuksen lääkehoito suositellaan aina lopettamaan asteittain muutaman viikon aikana vierotusoireiden välttämiseksi. Haittavaikutukset vähenevät ja häviävät yleensä ensimmäisten hoitoviikkojen aikana.

Yhteistä kaikille alla oleville masennuslääkeryhmille on, että ne eivät sovi käytettäväksi samanaikaisesti eikä sellaisten lääkkeiden kanssa, jotka voivat yhteiskäytössä aiheuttaa serotoniinioireyhtymän,  kuten MAO -estäjät (moklobemidi), tietyt opioidit (esim. tramadoli ja buprenorfiini) ja migreenilääkkeistä triptaanit.

SSRI -lääkkeiden yleisimmät yhteisvaikutukset ja haitat

SSRI -lääkkeet eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät ovat yleisesti käytössä olevia masennuslääkkeitä (essitalopraami, fluoksetiini, sertraliini ja paroksetiini). Tyypillisiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, suolisto-oireet sekä seksuaalitoimintojen häiriöt. SSRI -lääkkeet voivat vaikuttaa diabeetikon glukoositasapainoon, jolloin diabeteslääkkeiden annoksia saatetaan joutua sovittamaan. Iäkkäillä nesteenpoistolääkkeiden ja SSRI -lääkkeiden yhteiskäyttö altistaa hyponatremialle.

SSRI -lääkkeillä on monia yhteisvaikutuksia. Serotoniinioireyhtymän riski tulee huomioida arvioitaessa lääkkeiden yhteiskäyttöä. Tulehdussärkylääkkeiden kanssa säännöllinen yhteiskäyttö lisää mahasuolikanavan verenvuotoriskiä. 

Trisyklisten masennuslääkkeiden yleisimmät yhteis- ja haittavaikutukset

Trisyklisiä masennuslääkkeitä (amitriptyliini, doksepiini, klomipraamiini, nortriptyliini ja trimipramiini) käytetään nykyisin vähäisissä määrin masennuksen hoidossa. Ne ovat tutumpia pieninä annoksina kroonisen kivun hoidossa. Näillä on hankaliksi koettuja haittavaikutuksia, kuten suun kuivuminen, näköhäiriöt, suolen ja virtsarakon toiminnan laiskistuminen. Trisykliset masennuslääkkeet saattavat aiheuttaa ortostaattista hypotensiota eli pystyasentoon liittyvää äkillistä verenpaineen laskua. Haittojen, erityisesti verenpaineen laskun, vuoksi näitä lääkkeitä ei suositella iäkkäille.

Sieni-infektiolääkkeitä, kuten flukonatsolia tai terbinafiinia, ei suositella käytettäväksi yhtä aikaa trisyklisten masennuslääkkeiden kanssa. Niillä on useita muitakin yhteisvaikutuksia eri lääkkeiden kanssa, joista kannattaa keskustella apteekissa lääkkeitä noutaessasi.

Muiden masennuslääkkeiden yleisimpiä yhteis- ja haittavaikutuksia

SNRI -lääkkeiden (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät) duloksetiinin ja venlafaksiinin käyttö masennuksen hoidossa lisääntyy tasaisesti. Venlafaksiinin haittavaikutukset ovat hyvin samanlaisia kuin SSRI -lääkkeillä. Sen käyttö voi aiheuttaa verenpaineen nousua, joten verenpainetta on syytä seurata hoidon alussa. Duloksetiinia käytettäessä esiintyy pahoinvointia, suun kuivumista, päänsärkyä ja uneliaisuutta. Joskus duloksetiini saattaa aiheuttaa maksan toimintahäiriöitä ja maksaentsyymiarvojen nousua, mikä ilmenee yleensä hoidon ensimmäisinä kuukausina. 

Jotkut antibiootit (siprofloksasiini ja erytromysiini) ja osa rytmihäiriölääkkeistä eivät sovellu käytettäväksi SNRI -lääkkeiden kanssa yhtä aikaa. 

Bupropionin käyttö on lisääntynyt viime vuosina tasaisesti. Tyypillisimpiä haittoja ovat päänsärky, suun kuivuminen, unettomuus ja pahoinvointi. Yhteiskäyttöä serotoniinoireyhtymää aiheuttavien lääkkeiden kanssa on vältettävä.

Mirtatsapiinia käytetään masennuksen hoidon lisäksi pieninä annoksina unilääkkeenä. Se voi aiheuttaa haittavaikutuksina suun kuivumista, päänsärkyä, väsymystä ja unettomuutta sekä painon nousua. Erytromysiinin (antibiootti) kanssa yhteiskäyttöä kannattaa välttää. Myös mäkikuisman samanaikaista käyttöä on vältettävä.

Vortioksetiinilla yleisin haittavaikutus on pahoinvointi. Myös poikkeavia unia ja heitehuimausta esiintyy hoidon alussa. Vortioksetiinin yleisimmät yhteisvaikutukset ovat serotoniinoireyhtymän aiheuttavien lääkkeiden kanssa.

Mäkikuisman teho masennuksen hoidossa on tutkimusten valossa kiistanalainen. Sitä löytyy rohdosvalmisteina apteekeista. Mäkikuisman käytössä on otettava huomioon yhteisvaikutusten riskit lääkkeiden kanssa. Se saattaa aiheuttaa SSRI -lääkkeiden kanssa serotoniinioireyhtymän.

Lopuksi

Masennuksen hoitoon on olemassa paljon erilaisia menetelmiä. Lääkkeet ovat usein muiden hoitomuotojen (esim. psykoterapian) kanssa yhdessä käytettävä hoitokeino. Masennuksen hoito on yleensä pitkäkestoista. Toipumisen aikana lähellä oleva tukiverkko ja riittävän avun saaminen ovat tärkeitä toipumista tukevia asioita. Toipuminen on uusi mahdollisuus tutustua itseensä ja löytää vahvempi minä masennuskokemusten jälkeen. Jokaisen toipuminen on yksilöllistä, siksi hoitokin on yksilöllistä. Juttelethan lääkärin tai apteekin ammattilaisten kanssa lääkehoitoon liittyvistä askarruttavista asioista. Autamme mielellään! Voit jättää yhteydenottopyynnön lomakkeemme myös kautta.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Miten hoitaa depressiota? (kaypahoito.fi)

Depressio (kaypahoito.fi)

Masennustila eli depressio – Terveyskirjasto

www.mielenterveystalo.fi

www.mieli.fi

www.mtkl.fi

Turvallisesti auringossa oleileminen vaatii meiltä vähän viitseliäisyyttä. Saamme nauttia osan aikaa vuodesta auringon valosta ja valoisuudesta, mutta monen kuukauden ajan ihomme tottuu myös auringottomuuteen. Tämä asettaa omat haasteensa keväisin.

Auringon paisteella on myös varjopuolensa. Positiivisten vaikutustensa lisäksi liiallinen auringonvalo vahingoittaa ja vanhentaa ihoa. Meidän on hyvä muistaa, että saamme auringon UV-säteilyä myös pilvisellä säällä. Säteilyä heijastuu lisäksi lumesta, hiekasta ja vedestä. UV-säteet pystyvät tunkeutumaan myös veteen. On tärkeää huomioida, että auringossa makuulla ollessamme UV-säteilyannos on noin neljä kertaa suurempi kuin pystyasennossa.

Miten auringon säteet vaikuttavat ihoomme?

Suurin osa auringon iholle aiheuttamasta vaurioista johtuu UVA- ja UVB-ultraviolettisäteistä. Auringonvalon UVC-säteet eivät ulotu maan pinnalle vaan imeytyvät ylempiin ilmakehän kerroksiin. Sekä UVA- että UVB-sädetyypin ajatellaan aiheuttavan erilaisia ihosyöpiä.

• UVB-säteet aiheuttavat ihon palamisen tai tulehtumisen tunkeutuen uloimpiin ihokerroksiin ja vaurioittaen soluja.
• UVA-säteet vanhentavat ihoa tunkeutuen syvemmälle ihoon ja aiheuttaen suoraa vahinkoa tukikudoksille.

UVA-säteet värjäävät ihon pigmenttiä, jolloin ihomme ruskettuu. UVA aiheuttaa pääasiallisesti aurinkoihottuman oireet. Jopa joka viides suomalaisista kärsii aurinkoihottumasta jossain elämänsä vaiheessa. Tyypillisesti aurinkoihottumaa esiintyy keväisin, kun iho altistuu ensimmäisiä kertoja auringonsäteille tai talvella ulkomaanmatkojen aikana. UVB-säteet stimuloivat melamiinin tuotantoa ja vaikuttavat D-vitamiinin muodostumiseen iholla.

Turvallisesti auringossa ihotyypistä huolimatta

Ihomme voidaan jakaa neljään tyyppiin:

1. Hyvin vaalea iho: Palaa erittäin herkästi, ei rusketu koskaan
2. Vaalea iho: Taipumus palamiseen, ruskettuu hyvin hitaasti
3. Normaali iho: Palaa harvoin, ruskettuu helposti
4. Tumma iho: Palaa tuskin koskaan, ruskettuu erittäin nopeasti

Aurinkovoiteet kannattaa valita oman ihotyypin mukaan. Aurinkovoiteita löytyy erilaisilla voidepohjilla, esimerkiksi rasvaiselle ja kuivalle iholle on erilaiset tuotteet. Ihotautilääkärit suosittelevat suomalaisten ihotyypeille suojakerrointa 50.

Suojautuminen auringolta

• Suojaudu auringon säteilyltä aurinkosuojatuotteilla, vaatteilla, hatulla ja aurinkolaseilla.
• Vältä auringossa oleskelua keskipäivällä säteilyn ollessa voimakkainta. Vauvoja ei pidä altistaa auringon säteilylle ollenkaan ja pienten lasten iho tulisi aina suojata ensisijaisesti sopivalla vaatetuksella.
• Älä oleskele auringossa liian pitkään kerrallaan. Kaikista suojatoimista huolimatta iho saa jonkin verran säteilyä aina.
• Aurinkosuojatuotteita ei ole tarkoitettu auringossa olon pitkittämiseen – mikään aurinkosuojatuote ei suojaa 100 %.
• Aurinkosuojatuotetta kannattaa lisätä noin tunnin välein sekä aina uimisen, suihkun ja kuivaamisen jälkeen.
• Sopiva suojavoide kannattaa valita ottamalla aina huomioon oma ihotyyppi, vuorokaudenaika, vuodenaika sekä paikka, jossa auringossa oleillaan.

Turvallisesti auringossa aurinkosuojatuotteiden avulla

Aurinkosuojatuotteet suojaavat ihoa juurikin näiltä UVA – ja UVB-säteiltä. Tärkein osa aurinkosuojavoidetta ovat UV-suodattimet. Ne estävät ultraviolettisäteilyä pääsemästä iholle. Suodattimet toimivat kahdella tavalla. Ne imevät säteilyn itseensä (absorboivat tai kemialliset suodattimet) tai heijastavat sen iholta pois (heijastavat tai fysikaaliset suodattimet). Usean suodattimen yhdistelmillä saadaan parempi suoja aikaan.

Aurinkosuojatuotteet eivät kestä kuumassa ja suorassa auringonvalossa säilytystä. Monet UV -suodatinmolekyylit hajoavat kuumassa. Aurinkosuojatuotteiden säilyvyys avaamisen jälkeen ilmoitetaan PAO-merkinnällä (Period After Opening). Useimmiten säilyvyysaika on 12 kk (12 M). Avattu aurinkosuojatuote on syytä käyttää vuoden sisällä.

Miten aurinkosuojatuotteiden suojateho muodostuu?

Aurinkosuojatuotteen suojakerroin (SK, SPF) on laskettu käyttäen tiettyä vakiomäärää tuotetta. Tuotetta on tärkeää käyttää tarpeeksi paljon, jotta saa tuotteessa ilmoitetun suojakertoimen mukaisen suojatehon iholle. Aikuisen iholle määrä on noin kaksi ruokalusikallista levityskertaa kohden, lapselle noin yksi ruokalusikallinen. Jos tuotetta käytetään liian vähän, niin suojateho pienenee oleellisesti. Jos esimerkiksi käytetään vain puolet suositellusta määrästä, suojateho pienenee puoleen.

AURINKOSUOJATUOTTEITA

Verkkoapteekissamme on laaja valikoima aurinkosuojatuotteita.

Aco Sun Face Cream SPF50+50 ML

19.90 €

Aco Sun Body Spray SPF50+ 175 ML

22.78 €

Avéne Sun Intense Protect SPF50+ 150 ML

27.50 €

LRP Anthelios Uvmune Ultra Light SPF50+ 50 ML

25.42 €

Vichy CS UV Age SPF50+ 40 ML

29.22 €

Osta tuotteita

Osta reseptilääkkeitä

Turvallisesti auringossa UV-Indeksiä seuraten

Toukokuusta elokuuhun auringonsäteily on voimakkainta keskipäivän molemmin puolin, iltapäivään noin kello 15–16 saakka. Suojautuminen on tarpeen, kun UV-indeksi ylittää luvun 3. UV-indeksilukuja voi seurata esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen verkkosivuilta.

Kesän aikana kannattaa seurata UV-indeksin lukua, tällöin luku esitetään säätiedotusten yhteydessä. UV-säteilyn voimakkuudesta varoitetaan, jos UV-indeksin arvo on 6 tai sitä enemmän. UV-indeksin luku ilmoittaa auringon haitallisen UV-säteilyn määrän. Mitä suurempi UV-indeksi on, sitä lyhyemmän ajan iho kestää palamatta auringossa. Suomessa UV-indeksin suurin arvo on 7, joka saavutetaan keskikesällä keskipäivällä etelärannikolla.

Lukuvinkkejä ja lähteet:

Auringonpaisteen haitat – Terveyskirjasto

Valoihottuma (aurinkoihottuma) – Terveyskirjasto

Aknen hoito vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Akne puhkeaa tyypillisimmin rasvoittuvaan ihoon. Rasvoittuvassa ihossa ihohuokoset ovat laajentuneet ja ihoon tulee helposti näppylöitä. Myös atooppiselle iholle voi tulla finnejä ja aknea. Ihotyypistä riippumatta on tärkeä hoitaa ihoa ja ennaltaehkäistä ongelmia sopivilla ihonhoitotuotteilla. Talirauhasten tehtävä on tuottaa rasvaa ihon pehmeyden ja kosteuden turvaamiseksi. Akne on ihon talirauhasten tulehdus. Aknen oireet voivat olla hyvinkin erilaisia. Siihen vaikuttavat monet tekijät. Akne voi puhjeta kenelle vain ja milloin vain. Tässä blogitestissä kerromme lyhyesti aknesta ja sen hoidosta.

Akne aiheuttaa ihon talinerityksen lisääntymisen ja talirauhasen tiehyeen tukkeutumisen. Talirauhaset tulehtuvat, turpoavat ja päällä oleva iho alkaa punoittaa. Tukos on nimeltään komedo, ”ihomato”. Se koostuu talirauhasen talista ja tiehyen solujen sarveisaineesta eli keratiinista. Talirauhasen tulehduksen aiheuttaa ihon normaalikasvustoon kuuluva bakteeri nimeltään Propionibacterium acnes (Cutibacterium acnes). Kun talirauhanen tulehtuu, syntyy finni.

Aknen eri muodot ja oireet

Melkein 80 %:a ihmisistä kärsii aknesta jossakin elämänvaiheessa. Yleisimmin aknea esiintyy murrosiän loppupuolella, tytöillä tavallisesti 14–17-vuotiaana ja pojilla hiukan vanhempana. Vajaalla viidenneksellä oireet jatkuvat edelleen aikuisiässä, ja osalla vielä yli 40-vuotiaanakin. Murrosiässä akne on yleisempi pojilla ja puolestaan aikuisiässä naisilla.

Akne voidaan luokitella lievään ja vaikeaan akneen.

• Komedoakne on lievin aknen muoto. Tavallisessa eli märkänäppyläisessä aknessa on komedoja, punaisia näppylöitä ja märkänäppylöitä (finnejä).
• Kystinen akne ja onteloakne ovat vaikean aknen muotoja, joissa iholla näkyy yllä mainittujen oireiden lisäksi syviä ontelomaisia tulehdusmuutoksia.

Aknen oireet

• Aknea esiintyy tyypillisesti kasvoissa, yläselässä ja rintakehällä, joskus myös hartioissa ja alaselässä
• Komedoaknessa iholla on avoimia ja suljettuja komedoja (ns. mustapäitä ja valkopäitä) sekä vain vähän tulehdusmuutoksia
• Tavalliseen eli märkänäppyläiseen akneen kuuluvat punaiset näppylät, märkänäppylät ja komedot
• Kystinen akne ja onteloakne (acne conglobata) ovat vaikeampia muotoja, joissa iholla näkyy edellä mainittujen lisäksi myös syviä ontelomaisia tulehdusmuutoksia
• Märkäpäät ja ontelot saattavat olla kivuliaita
• Arpien muodostuminen on yksilöllistä eikä aina riipu aknen vaikeusasteesta
• Päänahan rasvoittuminen ja tali-ihottuma ovat tavallisia liitännäisoireita

Mikä aiheuttaa aknen oireita?

• Usein perinnöllinen taipumus näkyy aknen vaikeusasteena
• Hygienia
• Rasvaiset voiteet
• Kuuma ympäristö
• Kasvomaskit korona-aikana
• Naisilla kuukautiskierto
• Tietyt hormonaaliset ehkäisyvalmisteet, kortikosteroidit, litium, jotkut epilepsialääkkeet, testosteroni ja anaboliset steroidit
• Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) 
• Tupakointi heikentää pintaverenkiertoa ja saattaa lisätä aknen oireita
• Suklaan ja juustojen syönti voi joillekin aiheuttaa yksittäisiä näppyjä, mutta niiden suoraa vaikutusta akneen ei ole voitu osoittaa
• Aurinko voi kiihdyttää talirauhasten toimintaa aiheuttaen aknen oireita, mikä voi näkyä vasta syksyllä

Aknen hoito itsehoitotuotteilla

Lievän aknen perushoito:

• Ihon pesu kahdesti päivässä vedellä tai sopivalla puhdistusaineella
• Ihon kosteutus kevyellä perusvoiteella
• Komedoaknessa kosmetologin tekemä ihonpuhdistus saattaa auttaa
• Lievän aknen voi peittää meikillä
• Lievää aknea voi hoitaa bentsoyyliperoksidia sisältävällä tuotteella

Vinkkejä aknen hoitoon:

• Akne ei parane puhdistamalla. Pesuaineiden tehtävä on poistaa ylimääräistä talia, mutta ihon liiallista kuivattamista kannattaa varoa, koska talirauhasen tali ei pääse kulkemaan kuivan ihon läpi luonnollisesti.
• Ihon kuorinta kannattaa tehdä finnisellä iholla varoen, etteivät finnit ärsyynny.
• Savipohjaiset kasvonaamiot ovat hyviä, koska ne imevät talia.
• Kevyt meikkivoide on parempi kuin puuteri, joka saattaa tukkia talirauhasia.
• Kesäisin kannattaa käyttää kevytpohjaisia, rasvattomia sekä ei-komedogeenisen koostumuksen sisältäviä aurinkovoiteita.
• Aknen hoito vaatii aina pitkäjänteisyyttä ja hoitoon sitoutumista, koska muutokset tapahtuvat hitaasti.
• Älä puristele näppylöitä. Rikkoutuneiden näppylöiden kautta ihoon voi päästä bakteereja aiheuttaen tulehduksen.
• Terveet elämäntavat ja ruokavalio rauhoittavat oireita.

AKNEN HOITOTUOTTEITA

Verkkoapteekissamme on laaja valikoima kosmetiikkatuotteita ihon hoitoon.

Aco Spotless Daily Face Wash 200 ML

12.28 €

Aco Spotless Daily Face Cream 60 ML

12.84 €

LRP EFFACLAR H ISO-BIOME puhdistusvoide 200 ML

18.48 €

LRP EFFACLAR H ISO-BIOME -kasvovoide 40 ML

21.82 €

Sebamed CF Deep Cleansing Foam 150 ML

13.90 €

Osta tuotteita

Osta reseptilääkkeitä

Aknen tehokkaammat hoidot lääkärin arvion mukaan

• Aknen hoitoon on lääkärin määräämänä useita paikallisesti käytettäviä valmisteita atselaiinihappo-, adapaleeni-, tretinoiini-, klindamysiini- ja bentsoyyliperoksidivalmisteet sekä edellisten yhdistelmiä
• Hoitoa voidaan tehostaa 3-6 kuukautta kestävällä sisäisellä antibioottikuurilla (yleensä lymesykliini, tetrasykliini tai doksisykliini), jonka aikana käytetään myös paikallista aknelääkitystä. Aknen oireet voivat uusiutua antibioottikuurin lopettamisen jälkeen.
• Antiandrogeenia sisältäviä e-pillereitä voidaan käyttää, jos ehkäisy on muutoinkin tarpeen.
• Vaikeassa märkänäppyläisessä ja kystisessä aknessa käytetään tehokkainta sisäistä aknelääkettä, isotretinoiinia 5-6 kuukauden ajan. Sitä saa vain ihotautien erikoislääkärin määräyksellä. Lääkkeen käyttöön saattaa liittyä haittavaikutuksia, kuten ihon, huulien ja silmien kuivuminen. Lääke voi aiheuttaa sikiövaurioita ja sen käyttöön naisilla liittyy pakollinen raskaudenehkäisyohjelma.

Milloin aknen hoitoon tarvitaan lääkärin apua?

• Lääkärin arvio on tarpeen, jos itsehoidosta huolimatta kokee akneoireet häiritsevinä tai esiintyy aknen vaikeampia muotoja, joista voi jäädä pysyviä arpia.
• Lievässä aknessa usein riittää säännöllinen itsehoito tai siihen yhdistetty lääkevoide. Lääkärin arvioinnin perusteella hoitona voidaan käyttää myös antibioottikuuria, e-pillereitä tai vaikeimmissa aknemuodoissa isotretinoiinia.

Lisätietoa aknesta ja lähteet:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00515

https://www.apteekki.fi/terveydeksi/ihonhoito/onko-se-aknea.html

https://www.terveyskyla.fi/ihotautitalo/ihotaudit/akne/mik%C3%A4-on-akne

Tyypin 2 diabeteksen hoito on tehokasta, jos se on säännöllistä. Diabetes on nopeimmin yleistyviä sairauksia Suomessa. Tyypin 2 diabetesta sairastavia arvioidaan olevan noin 75 % kaikista suomalaisista diabeetikoista. Yleisimmin sairaus puhkeaa yli 40 -vuotiaille. Tyypin 2 diabeteksen hoidon kulmakivi on elintapahoito. Koska sairaus puhkeaa usein ylipainoiselle henkilölle, jolla verenpaine ja veren rasva-arvot ovat koholla, elintapojen muutoksella on iso hoidollinen merkitys. Myös diabeteksen ehkäisyllä on tärkeä rooli. Terveellisillä elämäntavoilla voidaan merkittävästi vähentää diabeteksen haitallisia vaikutuksia elimistössä. Lääkehoidon tarve voi vähentyä tai jopa loppua elintapojen muuttamisella. Lisäksi liitännäissairauksien riski pienenee. Tässä lyhyessä artikkelissa kerromme tyypin 2 diabeteksesta ja sen hoidosta. 

Mikä on Tyypin 2 diabetes?

Diabeteksessa plasman sokeri- eli glukoosipitoisuus on pitkäaikaisesti suurentunut. Sairauteen voi liittyä äkillisiä tai pitkäaikaisia komplikaatioita. Tyypin 2 diabetes ei ole yksi sairaus, vaan siihen kuuluu useita erilaisia sairauksia. Niiden taustalla on elintapojen, perintötekijöiden sekä ympäristötekijöiden monimutkainen yhteisvaikutus. Perintötekijöihin emme voi vaikuttaa, mutta ympäristötekijöihin ja elintapoihin kyllä. Tyypin 2 diabetekselle altistavia ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi työn ja vapaa-ajan muuttuminen sekä liikkumattomuutta edistävä kaupunkiympäristö. Ruokaympäristön muutokset (annoskokojen suurentuminen, energiatiheät välipalat ja naposteltavat) ovat altistavia tekijöitä. Altistavia elintapoja ovat painonnousuun johtavat ruokailutottumukset ja vähäinen liikkuminen. Masennus, stressi, tulehdukset, univaje sekä muut sairaudet lisäävät diabetesriskiä. Sairauden puhjetessa henkilöllä on usein jo metabolinen oireyhtymä, jossa verenpaine tai veren rasva-arvot ovat koholla. Testaa oma tyypin 2 diabeteksen riskisi täällä.

Diabetekseen saattaa liittyä liitännäissairauksia, kuten silmän retinopatia, hermoston neuropatia ja munuaisten nefropatia. Lisäksi sydän- ja verisuonisairauksien riski on suurentunut. Diabeteksen vuoksi jalkoihin voi syntyä pitkäaikaisia ja vaikeasti hoidettavia haavoja sekä tulehduksia. Jalkojen terveydestä huolehtiminen ennaltaehkäisevästi ja myös suun terveydestä huolehtiminen on tärkeää. Liitännäissairauksia voidaan ehkäistä pitämällä diabeteksen hoito mahdollisimman hyvässä hoitotasapainossa.

Tyypin 2 diabeteksen hoito

Koska tyypin 2 diabetes voidaan jakaa useisiin erilaisiin alaryhmiin, hoito määräytyy yksilöllisesti. Hoidon tavoitteena on mahdollisimman normaalin veren glukoositason ylläpitäminen tasaisena sekä verenpaineen ja veren rasva-arvojen pitäminen normaaleina. Tyypin 2 diabeteksen hoidon perustana on aina elintapahoito. Ruokavaliolla, painonhallinnalla, liikunnalla sekä tupakoinnin lopettamisella on erittäin positiivisia vaikutuksia diabeteksen hoidossa.

Lääkehoito aloitetaan heti, kun tyypin 2 diabetes todetaan. Lääkkeet vaikuttavat hyvin eri tavoin ja ne valitaan jokaiselle yksilöllisesti. Tyypin 2 diabetesta voidaan hoitaa myös insuliinilla.

Yleisimpien tyypin 2 diabeteslääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksia

Metformiini

Metformiinia käytetään ensisijaisena lääkkeenä. Sitä voidaan käyttää yksin tai yhdessä muiden verensokeria alentavien lääkkeiden kanssa. Metformiinia löytyy myös yhdistelmävalmisteina, jolloin samassa tabletissa on kahta tai kolmea eri lääkeainetta. Metformiinin hyvin yleisiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakipu ja ruokahaluttomuus, etenkin hoidon alkuvaiheessa. Ne yleensä häviävät hoidon jatkuessa.

Monet lääkeaineet vaikuttavat lisäävästi tai vähentävästi metformiinin pitoisuuteen elimistössä vaikuttaen näin lääkkeen tehoon. On tärkeää seurata verensokerin arvoja säännöllisesti. Runsas alkoholin käyttö ei sovi metformiinin kanssa.

Gliptiinit

Gliptiinit (alogliptiini, linagliptiini, saksagliptiini, sitagliptiini ja vildagliptiini) ovat suolistohormonien vaikutusta voimistavia lääkkeitä. Niitä voidaan käyttää yhdessä metformiinin tai muiden verensokeria alentavien lääkkeiden kanssa, perusinsuliinin kanssa sekä yksinään, jos metformiini ei sovi. Gliptiinejä on myös yhdistelmävalmisteissa. Gliptiinit ovat yleensä hyvin siedettyjä. Vatsavaivoja ja päänsärkyä voi hoidon alkuvaiheessa esiintyä.

Gliptiineillä ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Jotkut lääkkeet saattavat häiritä gliptiinien imeytymistä suolistosta ja näin ollen heikentää tehoa. Verensokerin säännöllinen seuranta lääkehoidon aikana on tarpeen.

GLP-1 -analogit

GLP-1 -analogeja (lyhytvaikutteiset eksenatidi ja liksisenatidi sekä pitkävaikutteiset dulaglutidi, eksenatidi, semaglutidi ja liraglutidi) käytetään pistoksina yhdessä muiden diabeteslääkkeiden tai insuliinin kanssa. Niitä voidaan käyttää yksinään, jos muita diabeteslääkkeitä ei pysty käyttämään. Näillä lääkkeillä on myös selvästi laihduttava vaikutus. Semaglutidia on nykyisin myös tablettimuodossa. GLP-1 -analogit saattavat aiheuttaa hoidon alkuvaiheessa pahoinvointia, ripulia ja oksenteluakin. Nämä haitat ovat usein lyhytkestoisia ja lieviä.

GLP-1 -analogeilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

SGLT-2 -estäjät eli sokerin poistajat

SGLT-2 -estäjiä eli gliflotsiineja (dapagliflotsasiini, empagliflotsasiini, ertugliflotsasiini ja kanagliflotsiini) käytetään tyypin 2 diabeteksessa yhdessä metformiinin tai muiden verensokeria alentavien lääkkeiden tai insuliinin kanssa. Niitä voidaan käyttää myös yksinään, jos metformiini ei sovi. Ne estävät sokerin takaisinimeytymistä munuaisista. SGLT-2 -estäjien tyypillisimpiä haittoja ovat virtsatieinfektiot tai hiivatulehdukset. Näillä lääkkeillä ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Lopuksi

Tyypin 2 diabeteksen hoito on tehokasta. Se vaatii kuitenkin säännöllistä verensokerin seurantaa ja elintapojen muokkaamista. Toisaalta elintapojen korjaamisella on monia muitakin positiivisia vaikutuksia elämään. Terveelliset elämäntavat, liikkuminen ja riittävä yöuni kaikissa elämänvaiheissa ennaltaehkäisevät tyypin 2 diabeteksen puhkeamista. Me apteekissa keskustelemme mielellään diabetekseen liittyvistä asioista ja elintapojen merkityksestä terveydelle. Meillä on tarjolla paljon tietoa ja tukimateriaalia aiheesta. Tulehan juttelemaan tai lähetä yhteydenottopyyntö lomakkeemme kautta!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Tyypin 2 diabetes (kaypahoito.fi)

Diabetes – sairastatko diabetesta tietämättäsi? (kaypahoito.fi)

Tyypin 2 diabetes | Diabetestalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)