Arkistot: Terveystietoartikkelit

Astman hoito on yksilöllistä. Astma on pitkäaikainen keuhkojen tulehduksellinen sairaus, johon liittyy keuhkoputkien supistelutaipumus. Astmaa sairastavia on 6–9 % väestöstä ja lisäksi arviolta 5 %:lla on välillä astman kaltaisia oireita. Se voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta astmaa sairastavalla on yleensä perinnöllinen alttius sairauden syntyyn. Tärkein astman ja atopian riskitekijä on vanhemmilla tai sisaruksilla ilmentynyt sama sairaus. Hengenahdistus, hengityksen vinkuna, yskä, painon tunne rintakehällä ja limaneritys ovat yleisiä astman oireita. 

Astman hoitosuositus on muuttunut hiljattain. Siinä korostuu yksilöllisempi astman hoito. Lapsilla astman oireet saattavat olla erilaisia kuin aikuisilla. Lasten astmasta voit lukea lisää täältä. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti astman hoidosta ja yleisimmistä astmalääkkeistä.

Astman hoito on kehittynyt

Astman hoito on kehittynyt viime vuosina merkittävästi. On opittu tunnistamaan erilaisia astman alatyyppejä ja siten hoitokin on muuttunut yksilöllisemmäksi. Uuden hoitosuosituksen mukaisesti lievässä pahenemisvaiheessa ei enää rutiininomaisesti nosteta kortisoniannosta vaan tilaa pyritään hoitamaan oirelääkkeellä. Astman hoidossa säännöllinen seuranta on tärkeää.

Osa astmaatikoista on yliherkkiä tulehduskipulääkkeille (esim. ibuprofeeni ja asetyylisalisyylihappo) ja saa näistä astmaoireita, tällöin esimerkiksi parasetamoli särkylääkkeenä on parempi vaihtoehto. Muista kipulääkkeistä mm. kodeiini saattaa aiheuttaa keuhkoputkien ahtautumista.

Yleisimpien astmalääkkeiden vaikutukset ja haitat

Astman hoidossa käytettävät peruslääkkeet annostellaan paikallisesti keuhkoihin. Tästä syystä lääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Yhteisvaikutusten ja haittojen riski on vähäinen. 

Tulehdusta poistavat lääkkeet (”hoitavat lääkkeet”)

Astman perushoitona on limakalvojen tulehdusta hoitava inhaloitava, sisäänhengitettävä, glukokortikoidi, puhekielessä kortisoni (beklometasoni, budesonidi, flutikasoni, mometasoni ja siklesonidi). Ne vähentävät tulehdusta keuhkoputkissa. Joillakin astmaatikoilla hoidoksi riittävät ajoittaiset, muutaman viikon mittaiset kuurit, pienimmällä oireita poistavalla annoksella. Oikea lääkkeen ottotekniikka pitää harjoitella ammattilaisen opastuksella, jotta annostelu onnistuu ahdistustilanteessa, ja hätääntyneenäkin.

Koko elimistöön kohdistuvat haittavaikutukset ovat harvinaisia. Tyypillisiä paikallisia haittoja ovat äänen käheytyminen sekä suun ja nielun hiivainfektiot. Suun ja nielun huuhtominen jokaisen lääkkeenottokerran jälkeen vähentää näiden haittojen riskiä. Tilanjatkeen käyttö annostelussa tehostaa lääkkeen keuhkoihin pääsyä ja vähentää suun alueen haittoja. Vaikean astman hoidossa joskus käytettävät lyhytaikaiset, suun kautta (tablettina) otettavat, kortisonikuurit aiheuttavat harvoin haittoja.

Keuhkoputkia laajentavat lääkkeet (”avaavat lääkkeet”)

Satunnaisiin kohtausoireisiin käytetään nopeasti keuhkoputkia avaavaa lääkettä, joiden säännöllistä käyttöä pyritään välttämään. Hoitotasapainon ollessa hyvä, avaavaa lääkettä ei juuri tarvita. Keuhkoputkia laajentavat lääkeaineet rentouttavat keuhkoputken sileää lihasta avaten keuhkoputkia. Näitä lääkeaineita ovat esimerkiksi formoteroli, salbutamoli ja salmeteroli sekä vain yhdistelmävalmisteissa oleva vilanteroli. Avaavat lääkevalmisteet voidaan jakaa lyhyt- ja pitkävaikutteisiin. Lyhytvaikutteisia avaavia lääkkeitä (salbutamoli) käytetään myös oireiden ehkäisyssä, esimerkiksi ennen rasitusta. Pitkävaikutteisia avaavia lääkkeitä (formoteroli, salmeteroli, vilanteroli) käytetään, jos tehokas kortisonilääkitys ja lyhytvaikutteinen avaava lääke eivät riitä oireiden kurissa pitämiseen. Kortisonin ja keuhkoputkia laajentavan lääkkeen yhdistelmävalmisteita käytetään, jos molempia lääkkeitä tarvitaan päivittäin.

Lyhytaikaisena haittavaikutuksena avaavat lääkkeet voivat aiheuttaa sydämen tykytystä ja vapinaa. Suun huuhtominen lääkkeenoton jälkeen vähentää suun alueen haittojen riskiä.

Beetasalpaajat, jopa silmätippojen sisältämä beetasalpaaja, voivat heikentää keuhkoputkia laajentavien lääkkeiden vaikutusta ja pahentaa astmaa supistamalla keuhkoputkia aiheuttaen astmakohtauksen.

Muita lääkkeitä

Astman hoidossa käytettävä leukotrieenin salpaaja montelukasti saattaa riittää yksinään lievän astman hoidoksi, mutta useimmiten sitä käytetään muun hoidon tukena tehostamaan hengitettävän kortisonin vaikutusta. Haittavaikutukset ovat vähäisiä, mutta lieviä vatsavaivoja tai pahoinvointia voi esiintyä. Montelukastilla ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Vaikean astman hoidossa voidaan käyttää pistoksena annettavia biologisia lääkkeitä.

Lopuksi

Astman hoito on yksilöllistä ja myös lääkeyhdistelmät saattavat olla hyvinkin erilaisia astman oireiden mukaan. Tärkeä hoidon tehokkuuteen vaikuttava asia on oikea lääkkeiden ottotekniikka. Apteekissa neuvomme mielellään laitteiden ja apulaitteiden käytössä. Apteekkariliiton lääkeannosteluvideot inhaloitavista astma- tai keuhkoahtaumalääkkeistä ovat hyviä opastajia. Keskustelethan astmaan liittyvistä askarruttavista seikoista apteekissa ammattilaisten kanssa! 

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Astma – Terveyskirjasto
Astma (kaypahoito.fi)
Astman hoito – Terveyskirjasto
Astmalääkkeet – Terveyskirjasto
https://www.terveyskyla.fi/allergia-astmatalo 
https://www.hengitysliitto.fi/hengitys-sairaudet/astma/ 
https://www.allergia.fi/astma/#c78369a4

Syyhyn hoito on ihon hoitamisen lisäksi kodin tekstiilien ja pintojen puhdistamista. Sen aiheuttaa pieni syyhypunkki (Sarcoptes scabiei), joka leviää ihmisten kesken läheisen kosketuksen kautta. Kuitenkaan esimerkiksi kättely tai muu lyhyt kosketus ei tavallisesti riitä punkin siirtymiseen henkilöstä toiseen. Syyhyn voi saada myös lakanoista tai vaatteista, sillä punkkinaaras elää 1–1,5 vuorokautta ihon ulkopuolella, mutta tämä tartuntatapa on harvinaisempi.

Syyhyn aiheuttama kutina alkaa tyypillisesti 3–6 viikon kuluttua tartunnasta, kun elimistö herkistyy punkkia ja sen eritteitä kohtaan. Uusintatartunnoissa oireet voivat alkaa jo 1–3 vuorokauden kuluttua.

Syyhyn oireet

Syyhyn pääoire on voimakas iltakutina. Ihossa ei näy alkuvaiheessa juuri mitään. Kutinan ja raapimisen jatkuessa yleensä sormiväleihin, ranteisiin ja kämmeniin, pikkulapsilla myös jalkapohjiin, tulee punkkinaaraan kaivamia, 0,5–1 cm:n pituisia käytäviä, joiden toisessa päässä punkin voi erottaa pienenä tummana pisteenä. Vartalolle ja raajoihin ilmaantuu voimakkaasti kutisevia, punoittavia näppylöitä ja vesirakkuloita. Raapimisen seurauksena iho saattaa tulehtua, jolloin oikean diagnoosin teko vaikeutuu.

Karstasyyhyä esiintyy vanhuksilla ja henkilöillä, joiden vastustuskyky on heikentynyt. Se on vaikeasti tunnistettava ihosairaus, koska raajoissa ja vartalolla on pieniä märkiviä ja jopa muutaman senttimetrin läpimittaisia läiskäekseemaa muistuttavia läiskiä tai tulehtunutta ihottumaa.

Syyhyn hoito

Lääkäri toteaa syyhyn tutkimalla ihoa. Syyhypunkkeja tai niiden tekemiä käytäviä havaitaan iholla dermatoskoopilla tai suurennuslasilla. Nuoren, muuten terveen henkilön yllättäen ilmenneen iltakutinan taustalla on usein joko syyhy tai piirtopaukamointi eli dermografismus. Syyhyn hoitoon on olemassa itsehoitotuotteita tai lääkärin määräämiä hoitoja.

Syyhyn itsehoito

Kun syyhydiagnoosi on varmistunut, sitä voidaan hoitaa itsehoitona. Apteekista saa ilman reseptiä permetriinivoidetta. Voide levitetään huolellisesti iholle leuasta alaspäin joka paikkaan ja annetaan vaikuttaa yön yli. Iho pestään 8-12 tunnin jälkeen huolellisesti sekä vaihdetaan vaatteet ja lakanat. Yksi 30 gramman voidetuubi riittää aikuisen kertakäsittelyyn, ja lasten annos on iän mukaisesti pienempi. Pakkausselosteen ohjetta on syytä noudattaa huolellisesti hoidon aikana. Hoito toistetaan 7–10 päivän kuluttua.

Nykysuositusten mukaan perheenjäsenet ja muut lähikontaktit hoidetaan myös kahdesti 7–10 päivän välein. On erityisen tärkeää hoitaa samassa taloudessa asuvat henkilöt samaan aikaan siitä riippumatta, onko heillä oireita vai ei. Näin estetään tilanne, jossa oireeton henkilö tartuttaa syyhyn jo hoidetuille perheenjäsenille uudelleen.

Lääkärin määräämä syyhyn hoito

Lääkäri voi määrätä syyhyn hoitoon muita paikallisesti käytettäviä lääkevalmisteita, jos itsehoito ei ole mahdollista tai se ei ole tehonnut. Uusiutuvissa tai vaikeissa syyhyissä lääkäri voi määrätä suun kautta otettavia ivermektiinitabletteja.

Kutina voi jatkua hoidon jälkeen vielä 2-4 viikon ajan. Sitä voidaan helpottaa kortisonivoiteilla. Lääkäriin on syytä olla yhteydessä, jos syyhyhoidon jälkeen kutina jatkuu yli neljä viikkoa tai jo rauhoittunut kutina alkaa uudelleen.

Kodin syyhysiivous

Jokaisen lääkehoitokerran jälkeen suoritetaan huolellinen siivous kotona. Käytössä olleet vaatteet ja muut tekstiilit pestään 60 asteessa tai säilötään muovipussiin viikoksi, jotta syyhypunkki kuolee.

Asunnon perusteellinen siivous, myös sohvien, patjojen sekä nojatuolien imurointi ja pintojen puhdistus tehokkaalla puhdistusaineella on suositeltavaa syyhyn hoidon yhteydessä.

Syyhyn ehkäisy

Vältä tiivistä fyysistä kontaktia syyhytartunnan saaneeseen henkilöön ja hänen henkilökohtaisiin esineisiinsä, kunnes hoito on saatu päätökseen. Pese kädet usein saippualla. Huolehdi myös vaatteiden, vuodevaatteiden ja pyyhkeiden asianmukaisesta käsittelystä. Syyhyä ilmenneillä työpaikoilla, päiväkodeissa, kouluissa on tärkeää noudattaa hyviä hygieniakäytäntöjä.

Syyhyn leviämistä voi ehkäistä tehokkaimmin siten, että oireilevat henkilöt ja heidän lähipiirinsä hoidetaan asianmukaisesti ja koti puhdistetaan siivousohjeita noudattaen. Lapsen syyhystä on syytä ilmoittaa päiväkotiin tai kouluun. Eristys on aiheellista siihen asti, kunnes hoito on annettu.

Kysy lisää syyhyn hoidosta apteekistamme, soittamalle tai pyydä yhteydenottoa lomakkeellamme.

TUOTTEITA KÄSIEN PUHDISTUKSEEN JA HOITOON

Tutustu verkkoapteekin laajaan valikoimaan ja tilaa heti tänään.

Aco Hand Wash Oil 280 ML

10.29 €

30 päivän alin hinta: 10.29 €

Vertailuhinta: 36,75 € / l

Sebamed Hand Wash Öljy 250 ML

10.21 €

30 päivän alin hinta: 10.21 €

Vertailuhinta: 40.84 € / l

Aveeno Dermexa Daily Body Wash 300 ML

14.08 €

30 päivän alin hinta: 14.08 €

Vertailuhinta: 46.93 € / l

Favora Hoitava Käsivoide 75 ML

8.08 €

30 päivän alin hinta: 8.08 €

Vertailuhinta: 86.13 € / l

Sebamed Hydrating Body Wash 300 ML

9.20 €

30 päivän alin hinta: 9.20 €

Vertailuhinta: 30.67 € / l

Osta tuotteita

Reseptiasiointi

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Syyhy (scabies) – Terveyskirjasto

Syyhy – THL

Kohonneen kolesterolin hoito sisältää aina elämäntapahoitoa lääkehoidonkin yhteydessä. Yli puolella suomalaisista kokonaiskolesterolitaso on liian korkea. Liiallinen kolesteroli ahtauttaa pikkuhiljaa elimistömme verisuonia. Kohonneen kolesterolin hoidon päätavoitteena onkin ehkäistä ateroskleroottista valtimotautia (sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti, aortan ateroskleroosi ja ääreisvaltimotauti). Suositusten mukaiset kolesteroliarvojen rajat ovat; kokonaiskolesterolipitoisuus alle 5,0 mmol/l:n ja LDL-kolesterolipitoisuus alle 3,0 mmol/l:n plasmassa. Tärkeänä osana hoitoa on aina elämäntapahoito. Ravitsemushoito on aina osa kokonaisvaltaista hoitoa mahdollisen lääkehoidon lisäksi. Terveelliset elämäntavat ovat tehokas ennaltaehkäisevä ja hoitavakin keino kohonneen kolesterolin hoidossa.

Mikä on kohonnut kolesteroli?

Suomalaisilla kokonaiskolesteroli on keskimäärin 5,3 millimoolia litrassa (mmol/l). Noin 70 % on pahaa kolesterolia ja 20–25 % hyvää kolesterolia. Etenkin ravinto vaikuttaa kolesterolin määrään, mutta myös perinnöllisillä ominaisuuksilla on merkitystä. Liiallinen ”paha” LDL-kolesteroli kertyy valtimoiden sisäkalvon alle ahtauttaen valtimoita. Toinen, ”hyvä” HDL-kolesteroli, kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä. FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia on perinnöllinen veren kolesterolia suurentava sairaus, jota yleensä hoidetaan jo nuorella iällä.

Suurentunut veren kolesterolimäärä on merkittävä valtimotaudin riskitekijä. Kohonneiden kolesteroliarvojen on todettu lisäävät selvästi vaaraa sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen. Tämän vuoksi veren kolesterolia mitataan usein ja suurentunutta kolesteroliarvoa pyritään alentamaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen riskilaskurin avulla voit laskea, miten kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin arvosi vaikuttavat sydäntaudin vaaraan seuraavien 10 vuoden aikana. 

Kohonneen kolesterolin hoito

Kohonneen kolesterolin hoitoon kuuluu aina elämäntapahoito. Valtimoterveyttä edistäviä keinoja ovat mm. terveyttä edistävä ravinto, säännöllinen liikunta, painonhallinta, tupakoimattomuus ja muiden ei-lääkkeellisten nikotiinituotteiden välttäminen, liiallisen stressin välttäminen sekä riittävä lepo ja uni. Hoidon yleisenä tavoitteena pidetään kokonaiskolesterolin arvon pienenemistä alle 5 mmol:n/l (paha LDL-kolesteroli alle 3,0). Kolesterolin haitallisuus kuitenkin riippuu muista verisuonten riskitekijöistä (tupakointi, verenpaine, vähäinen liikunta), joiden puuttuessa arvon 5.0 lievä ylittyminen on monilla muuten terveillä haitatonta, varsinkin hyvän HDL-kolesterolin arvon ollessa hyvä.

Joskus terveellä ihmisellä ilman muita riskitekijöitä kolesteroliarvon ollessa 5,0–6,4 mmol/l (LDL-kolesteroli 3,0–4,9), voidaan aluksi tehdä ruokavalioon muutoksia ja seurata tilannetta rauhassa. Tilanne on syytä arvioida 3–6 kuukauden kuluttua, kuinka hyvin ruokavalio on tehonnut. Tupakoinnin lopettaminen on keskeisin elämäntapamuutos valtimotautivaaran vähentämiseksi. 

Kohonneen kolesterolin ravitsemushoito

Yleisperiaatteet valtimoterveyttä edistävässä ruokavaliossa ovat monipuolisuus, kohtuullinen tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan käyttö, vähäinen tyydyttyneen ja transrasvan (kovan rasvan) käyttö, runsas kuidun saanti, sopiva energiansaannin ja -kulutuksen suhde, vähäinen suolan ja lisätyn sokerin sekä sokeroitujen juomien käyttö sekä vähäinen vähäkuituisten viljatuotteiden (kuitua < 6 g/100 g) käyttö. Lääke- ja ravitsemushoidot täydentävät toisiaan, joten myös kolesterolilääkkeitä käyttävä hyötyy ravitsemushoidosta. Sydänliiton ja Diabetesliiton Sydänmerkki auttaa tekemään parempia valintoja ruokakaupassa ja kodin ulkopuolella ruokailtaessa.

Kohonneen kolesterolin lääkehoito

Lääkehoito tyypillisesti aloitetaan ainakin silloin, kun kokonaisriski on suuri eikä elämäntapamuutoksilla ole saavutettu hoitotavoitteita 3–6 kuukauden aikana. Kolesterolilääkkeiden suotuisat vaikutukset ilmenevät vain, jos lääkkeitä käytetään sovitusti. Hoitoratkaisut tehdään aina yksilöllisesti. Hoidon tehoa on tärkeää seurata säännöllisesti. Yleisimpänä hoitona käytetään statiinilääkkeitä, jotka vähentävät kolesterolin synteesiä elimistössä. Statiineja on useita, ja ne eroavat vähän toisistaan. Jos statiinilääkkeen teho ei riitä, mukaan voidaan liittää etsetimibi -lääke, joka vähentää kolesterolin imeytymistä suolesta. Myös fibraatteja ja resiinejä käytetään kolesterolin alentamiseen. Uusimpia lääkkeitä ovat PCSK9 -estäjät, joita käytetään perinnöllisen hyperkolesterolemian hoidossa pistoksina silloin, kun muut lääkkeet eivät laske riittävästi kolesteroliarvoja. Alla on yleisimmin käytettyjen kolesterolilääkkeiden haitta- ja yhteisvaikutuksia.

Statiinit

Statiinit (atorvastatiini, fluvastatiini, lovastatiini, pravastatiini, rosuvastatiini ja simvastatiini) aiheuttavat usein hoidon alussa lieviä lihasoireita. Joskus lääkkeitä käyttävälle tulee lihaskipuja, lihasheikkoutta, lihaskramppeja tai oudon tummaa virtsaa (merkki lihasvauriosta). Tällöin on syytä olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin.

Statiineilla on muiden lääkkeiden kanssa merkittäviä yhteisvaikutuksia. Jotkut antibiootit (erytromysiini ja klaritromysiini) tai sienilääke ketokonatsoli eivät sovi käytettäväksi joidenkin statiinien kanssa. Kaikilla näistä on mahdollisia yhteisvaikutuksia useiden tavanomaisten lääkkeiden kanssa. Siksi onkin tärkeää huomioida kokonaislääkitys statiinilääkkeitä käytettäessä. Greippimehua ei voi käyttää näiden lääkkeiden kanssa yhtä aikaa.

Etsetimibi

Etsetimibi aiheuttaa tyypillisisesti hoidon alkuvaiheessa haittana vatsavaivoja. Etsetimibiä ja varfariinia käytettäessä yhtä aikaa on INR -arvoja seurattava huolellisesti.

Lopuksi

Kohonneet kolesteroliarvot ovat varsin yleinen vaiva meillä suomalaisilla. Se on oireeton, joten sen olemassaolosta on mahdoton tietää ilman veriarvojen mittausta. Kuten niin monen muunkin pitkäaikaisen vaivan kohdalla, tässäkin tapauksessa terveelliset elintavat ja ruokavalio ennaltaehkäisevät sekä hoitavat kohonneita kolesteroliarvoja. Kohonneen kolesterolin hoito on siis parhaassa tapauksessa vain terveellisten elämäntapojen noudattamista ja joka tapauksessa lääkehoidonkin lisäksi elämäntavat paranevat. Pidämmehän elimistöstämme kokonaisvaltaisesti huolta ja seuraamme tärkeitä veriarvoja, jotta voisimme elää terveempää elämää iän karttuessakin. Me apteekissa juttelemme mielellään veren rasva-arvojen hoidosta ja muistakin terveyteen liittyvistä asioista. Voit jättää yhteydenottopyynnön lomakkeemme kautta tai tulehan juttelemaan apteekille!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Dyslipidemiat (kaypahoito.fi)

Kolesteroli – Terveyskirjasto

Dyslipidemiat eli veren poikkeavat rasva-arvot (kaypahoito.fi)

Korkea LDL-kolesteroli nostaa aivoinfarktin riskiä | Aivoliitto

Kolesterolilääkkeet – Sydänliitto (sydan.fi)

Bakteeri-infektioiden hoito antibiooteilla on ollut keskustelun aiheena jo pitkään. Mikrobien nopeasti kehittyvä vastustuskyky antibiooteille on suuri huolenaihe kansainvälisesti. Infektioiden hoidossa käytetään mikrobilääkkeitä, joihin kuuluvat antibiootit, virus-, sieni- ja alkueläininfektioiden hoitoon kuuluvat lääkkeet. Antibiootteja käytetään bakteeritulehdusten eli bakteeri-infektioiden hoitoon. Viruksiin niillä ei ole mitään vaikutusta. Infektion hoidossa mikrobilääkekuuri tuhoaa taudinaiheuttajan tai ainakin vähentää sen määrää. Lääkekuuri toimii yhteistyössä elimistön puolustusmekanismien kanssa, joihin kuuluvat veren valkosolut, vasta-aineet ja muita valkuaisaineita. Mikrobien nopeasti kehittynyt vastustuskyky antibiooteille ja uusien antibioottien hidas kehitystyö ovat suuria maailmanlaajuisia huolenaiheita. Tässä artikkelissa käsittelemme lyhyesti suun kautta annettavien antibioottien käyttöä infektioiden hoidossa.

Bakteeri-infektioiden hoito antibiooteilla

Bakteerin aiheuttaman infektion lääke on antibiootti. Joskus elimistön puolustusmekanismit toimivat yksinään niin tehokkaasti, ettei antibioottia tarvita. Joskus taas tarvitaan jopa kuukausien mittainen hoitokuuri. Tyypillisesti kuurit ovat 5-7 päivää. Lapsille ja iäkkäille määrätään antibiootteja suhteessa eniten verrattuna muuhun väestöön. Antibiootit voidaan jakaa laaja- ja kapeakirjoisiin. Mitä useampaan bakteeriin lääke tehoaa, sitä laajakirjoisemmaksi sitä kutsutaan. Laajakirjoisuus on etuna silloin, kun infektion aiheuttajia ei pystytä luotettavasti päättelemään. Kapeakirjoiset antibiootit taas häiritsevät vähemmän elimistön omaa hyödyllistä bakteeristoa.

Antibioottihoidossa on syytä noudattaa mahdollisimman tarkoin suositeltua annosteluohjetta, koska sekä liiallinen käyttö että liian varhain lopetettu käyttö aiheuttavat ongelmia. Jos antibioottikuurin lopettaa liian aikaisin, voi seurauksena olla taudin pitkittyminen ja muuttuminen hankalammaksi. Tarpeettomasti, varmuuden vuoksi, käytetyt antibioottikuurit aiheuttavat antibioottien tehon heikentymistä eli antibioottiresistenssin (bakteerien vastustuskyky antibiootteja kohtaan) lisääntymistä. 

Antibioottien haitat

Tyypillisimmät yleiset haitat antibioottihoidosta ovat vatsa-suolikanavan oireita tai ihoallergioita. Kuitenkin yksi antibioottiripulin muodoista, Clostridioides difficile -bakteerin aiheuttama ripuli, voi olla vakavakin. Koko väestön ja ihmiskunnan kannalta antibioottien erityinen haitta on, että ne häiritsevät ihmisen omaa hyödyllistä bakteeristoa (mikrobiomia) ja edistävät antibiooteille resistenttien bakteerien syntyä ja leviämistä. 

Ihmisen mikrobiomi on yksilöllinen, ja se säilyy lähes samanlaisena koko elämän ajan, ellei sitä häiritä. Antibioottihoito vahingoittaa mikrobiomia. Kuurin vaikutus säilyy viikkoja ja kuukausia. Pidemmät ja toistuvat kuurit ovat kaikkein haitallisimpia. Ihmisen mikrobisto eli mikrobiomi säätelee esimerkiksi aineenvaihduntaa, ravintoaineiden hyväksikäyttöä ja immunologiaa. 

Penisilliinit

Tyypillisesti penisilliinejä (G-penisilliini, V-penisilliini, amoksisilliini) käytetään hengitystieinfektioiden, ruusun, haava/ihoinfektioiden ja virtsateiden infektioiden hoitoon. Yleisimpiä haittoja ovat pahoinvointi, ripuli ja löysät ulosteet sekä ihottumat. 

Kefalosporiinit

Kefalosporiineja (kefaleksiini ja kefuroksiimi (suonensisäisesti)) käytetään hengitystie- sekä iho ja haavainfektioiden hoidossa. Tyypillisimmät haittavaikutukset ovat suolistovaivat; ripuli, pahoinvointi ja vatsakipu sekä ihottumat.

Kefalosporiineja ei voi käyttää tetrasykliinien kanssa yhtä aikaa.

Tetrasykliinit

Tetrasykliineja (doksisykliini ja tetrasykliini) käytetään tyypillisesti hengitystieinfektioihin, mykoplasman hoitoon sekä ihoinfektioihin (akne). Tetrasykliinien tyypilliset haitat ovat suolistoon liittyvät vaivat; ylävatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, ripuli.

Tetrasykliinejä ei tule käyttää muiden antibioottien kanssa yhdessä. Kalkkivalmisteet (maitotuotteet), antasidit, sukralfaatit, rautavalmisteet ja sinkki huonontavat tetrasykliinien imeytymistä eikä näitä siksi käytetä samanaikaisesti. Ottoaikojen välillä on syytä pitää riittävän pitkä väli. 

Muut antibiootit

Muita melko yleisesti käytettyjä antibiootteja ovat sulfonamidit, trimetopriimi sekä nitrofurantoiini, joita käytetään yleensä virtsateiden infektioissa. Niillä on samat yleisimmät haitat kuin muillakin antibiooteilla. Suolistoon kohdistuvat haitat sekä ihoreaktiot ovat tyypillisiä.

Fluorokinoloneja (siprofloksasiini, levofloksasiini ja moksifloksasiini) käytetään virtsateiden infektioissa sekä kirurgiaan liittyvissä ja keuhkoinfektioissa. Tyypillisimmät haitat ovat suolistoon liittyvät oireet sekä ihottumat. Näillä saattaa esiintyä vakaviakin haittavaikutuksia; jännetulehdus, jänteen repeämä, jännevauriot, nivelkipu, raajojen kipu tai kävelyvaikeudet sekä hermoston oireet; neuropatia ja epileptiset kohtaukset. Fluorokinolonien imeytyminen häiriintyy kalkkivalmisteiden, raudan, magnesiumin, alumiinin tai antasidien kanssa yhtä aikaa otettaessa. 

Uskomuksia antibiooteista

”On vahvempia ja heikompia antibiootteja.” Tämä ei pidä paikkaansa. Jos antibiootti tehoaa taudin aiheuttavaan bakteeriin, se parantaa. Annoksen suurentaminen tai kahden antibiootin yhtäaikainen käyttö ei lisää tehoa, mutta lisää haittojen riskiä. Annoksen nostaminen lisää tehoa silloin, jos bakteeri on sellaisessa kudoksessa, johon antibiootti pääsee huonosti (esimerkiksi märkäpesäkkeissä). Tämä voidaan tehdä esimerkiksi antamalla lääke suoneen, jolloin saadaan lääkkeelle suuremmat pitoisuudet, usein samallakin lääkkeellä kymmenkertaisiksi.

”Tuo antibiootti ei tehoa minuun”. Joskus voi olla aiemmista hoidoista käsitys, että jokin antibiootti, esimerkiksi penisilliini, ei tehoa tai että joku toinen on aina tehonnut. Mahdollinen heikko teho johtuu bakteerin, ei potilaan, ominaisuuksista. Todennäköinen syy heikkoon tehoon on ollut se, että taudin on aiheuttanut bakteeri, johon kyseinen antibiootti ei tehoa. Sama infektio, esimerkiksi virtsatieinfektio, voi toisella kertaa olla erilaisen bakteerin aiheuttama.

”Antibiootin laajakirjoisuus on etu.” Joskus saatetaan ajatella, että valitsemalla laajakirjoisempi antibiootti tai kahden antibiootin yhdistelmä teho paranee. Tämä toimii vain, jos ei ole luotettavaa arviota aiheuttajabakteerista. Tavallisesti avohoidon infektioissa oireet antavat usein hyvän kuvan aiheuttajasta. Sairaalainfektioissa joudutaan usein ensin aloittamaan laajakirjoinen hoito, koska mahdollisia aiheuttajia on runsaasti. Hoidon laajakirjoisuus yleensä lisää myös haittoja.

”Antibiootti ehkäisee bakteeri-infektion synnyn.” Hengitystieinfektiot aiheuttaa lähes aina virus, mutta pieni osa sairastuneista voi saada bakteerijälkitaudin, esimerkiksi välikorvatulehduksen tai keuhkokuumeen influenssan seurauksena. Antibiootin käyttäminen virusinfektiossa ei kuitenkaan vähennä jälkitaudin mahdollisuutta. Taudin ehkäisynä antibiootteja käytetään yleisesti vain tiettyjen sydänpotilaiden hammashoidon ja suurten leikkausten yhteydessä.

Lopuksi

Antibioottien käyttö on vilkas keskustelun aihe terveydenhuollon piirissä ja myös kansalaisten kesken. Kuten huomaamme niiden käyttöön liittyy monia huomioitavia seikkoja. Lisäksi antibioottien tulevaisuus on suuri huolenaine. Käyttämällä vastuullisesti antibiootteja vain tarpeeseen ja ohjeiden mukaisesti sekä tuomalla jäljelle jääneet lääkkeet apteekkiin vähennämme antibioottiresistenssin riskiä. Toimimmehan itsemme, ihmiskunnan ja elinympäristömme hyväksi. Juttelemme mielellämme aiheesta apteekissa, tervetuloa!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Antibiootit – Terveyskirjasto

Infektiotautien hoito | Infektiotalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Antibioottien oikea käyttö | Lääketalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Osteoporoosin hoito on ennen kaikkea riittävän D-vitamiinin sekä kalsiumin saannin turvaamista liikunnan lisäksi. Hoidon tarkoitus on vähentää luunmurtumien määrää. Osteoporoosi on luuston sairaus. Luusto uusiutuu koko elämämme ajan. Ensin luun määrä kasvaa 20–30 -vuotiaaksi saakka ja säilyy melko muuttumattomana noin 40-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen luun määrä alkaa pienentyä. Osteoporoosissa luun lujuus heikkenee, mikä altistaa murtumille. Suomessa tapahtuu arvioiden mukaan joka vuosi 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Osteoporoosia voidaan ehkäistä riittävällä kalsiumin ja D-vitamiinin saannilla, oikeilla ravinto- ja liikuntatottumuksilla, tupakoimattomuudella ja kaatumisten ehkäisyllä. Vähäinenkin liikkuminen on parempi kuin liikkumattomuus. Väestön ikääntyessä myös miesten osteoporoosia esiintyy koko ajan enemmän. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti osteoporoosin ehkäisystä ja hoidosta.

Mikä on osteoporoosi?

Osteoporoosissa luun tiheys ja laatu heikkenee altistaen ne murtumille. Luu voi murtua vähäisestäkin vammasta. Osteoporoosi on naisilla huomattavasti yleisempi sairaus kuin miehillä. Osteoporoosia edeltävä osteopenia on osteoporoosin esiaste. Siinä luuntiheys on selvästi alentunut, mutta ei niin paljon kuin osteoporoosissa. Osteoporoosin riskitekijöitä tunnetaan iso määrä, kuten vähäinen liikunta, tupakointi, liiallinen laihuus, etenkin syömishäiriö anorexia nervosa, kuukautisten loppuminen (vaihdevuodet) tavallista aikaisemmin, vähäinen kalsiumin saanti ravinnossa, D-vitamiinin vähäinen saanti, pitkäaikainen (yli puoli vuotta) suun kautta nautittu kortisonilääke ja jotkin kalsiumaineenvaihduntaan vaikuttavat sairaudet, esimerkiksi keliakia, lisäkilpirauhashormonin liikatuotanto ja maksasairaudet.

Osteoporoosi on usein oireeton murtumaan saakka. Sen olemassaoloa ei voida tietää ilman mittauksia. Osteoporoottisen luunmurtuman taustalla on yleensä vuosikausia kestänyt luukato. Se voi tulla selkänikamaan pienen tärähdyksen yhteydessä, jolloin nikama luhistuu kasaan aiheuttaen kovaa kipua. Myös reisiluun kaulan murtuma ja ranneluun murtuma ovat tyypillisiä osteoporoosissa.

Osteoporoosin hoito ja ehkäisy

Osteoporoosin riskiä voidaan vähentää huolehtimalla jo nuorena ja vanhempanakin riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista sekä liikunnasta. D-vitamiinilisää tarvitaan ainakin talvisin etenkin 60. ikävuoden jälkeen. Tärähtelyjä luustoon synnyttävä liikunta on parasta, esimerkiksi reipas kävely, lenkkeily ja pallopelit. Myöhemmällä iällä on hyväksi kaikki liikunta, joka ylläpitää lihasten kuntoa, ehkäisee kaatumisia ja sitä kautta murtumia. Luita vahvistava liikunta on aina hyvä harrastus. Osteoporoosin ehkäisyyn kuuluu myös riskitekijöiden välttäminen, kuten liiallisen laihduttamisen välttäminen ja tupakoinnin lopettaminen.

Osteoporoosin hoidon tarkoitus on vähentää luunmurtumien määrää. Riittävä D-vitamiinin ja kalsiumin saanti sekä liikunta ovat tärkeitä hoitomuotoja. Liikunnan harrastaminen ja tupakoinnin lopettaminen kuuluvat osteoporoosin perushoitoon.

Osteoporoosin hoito lääkkeillä

Osteoporoosin lääkehoidon tarve ja kesto määritellään yksilöllisesti murtumariskin perusteella. Luuntiheysmittauksessa todettu osteoporoosi ei välttämättä ole automaattisesti lääkehoitoa tarvitseva tila. 

Osteoporoosilääkkeet

Kalsium ja D-vitamiini

On tärkeää turvata riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti. Ensisijainen lähde on ravinto, mutta jos saanti ei ole riittävää käytetään lisäravintovalmisteita apuna. Yhdistelmävalmisteissa on kalsiumia ja D-vitamiinia. Ne ovat yleensä hyvin siedettyjä. Haittoina voi harvoin ilmetä vatsavaivoja.

Kalsium ei sovi otettavaksi yhtä aikaa joidenkin antibioottien, levotyroksiinin (kilpirauhaslääke), rautavalmisteiden eikä bisfosfonaattien kanssa. Näiden valmisteiden yhtäaikaisessa käytössä pitää annosvälien olla riittävän pitkiä (useita tunteja).

Bisfosfonaatit

Bisfosfonaatit (alendronaatti, risedronaatti, ibandronaatti) annostellaan suun kautta kerran viikossa tai kerran kuussa. Ne estävät tehokkaasti luun hajoamista ja jopa lisäävät luun mineraalipitoisuutta.

Tyypillisiä haittoja bisfosfonaateilla ovat vatsavaivat (vatsakipu, närästys, ummetus, ilmavaivat) sekä nivel-, luusto- tai lihaskivut. Pitkäaikaiseen käyttöön liittyy hyvin harvinaisena haittana leukaluun kuolio ja muita luun häiriöitä. Kalsiumlisät, antasidit ja jotkut lääkkeet haittaavat imeytymistä, joten bisfosfonaatit tulee ottaa tyhjään vatsaan 30 min ennen mitään muita lääkkeitä tai valmisteita. Tulehduskipulääkkeet ja jotkut reumalääkkeet yhdessä bisfosfonaattien kanssa voivat aiheuttaa ruuansulatusvaivoja

Denosumabi

Denosumabi on pistoksena annettava lääke, joka annostellaan kuuden kuukauden välein. Se vaikuttaa immunologisesti luuta tuottaviin soluihin luuytimessä. Lääkettä käytetään vaikeassa osteoporoosissa.

Haittoina saattaa ilmentyä luu-, nivel- tai lihaskipuja sekä käsivarsien tai jalkojen kipua. Lisäksi ylähengitysteiden infektioita, virtsavaivoja, vatsavaivoja, hiusten lähtöä ja ihottumaa saattaa esiintyä. Myös denosumabin pitkäaikaiseen käyttöön liittyy hyvin harvinaisena haittana leukaluun kuolio ja muita luun häiriöitä.

Estrogeenihoidot

Naissukuhormoni estrogeeni ehkäisee osteoporoosia. Se parantaa luuntiheyttä sekä estää murtumia. Jos estrogeenihoitoa käytetään vaihdevuosioireiden vuoksi, se ehkäisee samalla osteoporoosin etenemistä. Ainoastaan osteoporoosin hoitoon estrogeenia ei käytetä, vaan sillä hoidetaan muuta tilaa.

Tärkein hormonihoidon riskeistä on laskimotukosriskin lisääntyminen ja pitkäaikaishoidossa rintasyövän riskin nousu. Hormonikorvaushoito ei sovi rintasyövän sairastaneelle tai laskimotukoksia sairastaneelle. Haittavaikutuksina tyypillisesti hoidon alussa voi olla turvotusta, rintojen aristusta tai päänsärkyä. Estrogeenia suun kautta annosteltuna ei suositella joidenkin epilepsialääkkeiden kanssa, koska samanaikainen käyttö vähentää estrogeenin vaikutusta.

Lopuksi

Osteoporoosi on vaikeaa tunnistaa, koska se ei välttämättä aiheuta oireita ennen murtumaa. Onneksi sitä voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä terveellisillä elämäntavoilla, liikunnalla sekä kalsiumin ja D-vitamiinin riittävällä saannilla. Tee Luustoliiton Luustotesti, jonka avulla voit arvioida osteoporoosin riskiä ja elintapojen vaikutusta luustosi terveydelle. Pidämmehän huolta luustoterveydestämme iästä riippumatta! Me apteekkilaiset juttelemme mielellään osteoporoosiin ja terveyteen liittyvistä asioista kanssasi. Tulehan juttelemaan!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Osteoporoosi (luukato) – Terveyskirjasto

Osteoporoosi altistaa luun murtumille (kaypahoito.fi)

Osteoporoosia ja kaatumisia voidaan ehkäistä liikunnalla – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)

Luuliikuntasuositukset eri ryhmille – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)

Maitoallergian hoito kuulostaa yksinkertaiselta. Se tarkoittaa maidon ja kaikkien muiden maitoproteiinia sisältävien ruoka-aineiden välttämistä ja korvaamista muilla ruoka-aineilla sekä tarvittaessa ravintovalmisteilla. Käytännössä se saattaa olla haasteellista, jos tarjottavan ruoan sisältö ei ole tarkasti tiedossa.

Miksi joskus pienen lapsen poskilla on punaiset laikut tai nokkosrokkomainen ihottuma? Miksi lapsi kärsii atooppisen ihottuman pahenemisesta tai epämääräisistä vatsavaivoista? Yleensä maitoallergia puhkeaa jo imeväisiässä. Sen aiheuttamat oireet ovat hyvin moninaiset ja joskus vaikeasti tulkittavissa maitoallergian aiheuttamiksi. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti maitoallergian syistä ja hoidosta.

Mikä aiheuttaa maitoallergian?

Maitoallergian aiheuttaa elimistön epätyypillinen reagointi maidon sisältämiin proteiineihin. Oireet johtuvat elimistön puolustusreaktiosta maitoproteiinia vastaan. Maitoallergiaa esiintyy tavallisimmin imeväis- ja leikki-iässä, mutta sitä ilmenee aikuisillakin. Lehmänmaidon sisältämät valkuaisaineet eli proteiinit aiheuttavat oireita maitoallergiasta kärsivillä.

Maitoallergia on eri asia kuin laktoosi-intoleranssi. Laktoosi-intoleranssista kärsivä saa vatsavaivoja maitosokerista eli laktoosista. Heille tarkoitetut tuotteet eivät sovi maitoallergiselle, koska ne sisältävät maitoproteiinia.

Maitoallergian oireet

Maitoallergian oireita voi olla paljon, esimerkiksi ihottuma, vatsakivut, ripuli, oksentelu ja vakavimmissa tapauksissa jopa henkeä uhkaava yleisreaktio. Oireet voivat alkaa välittömästi, muutamien tuntien tai vasta muutaman vuorokauden kuluessa maidon nauttimisesta. Oireiden yhdistäminen maitoallergiaan voi olla haastavaa juuri joidenkin oireiden hitaan ilmenemisen vuoksi.

Lehmänmaitoallergian oireet alkavat usein jo pelkän rintaruokinnan aikana. Oireet ilmaantuvat harvoin ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Helposti havaittavia oireita ovat nopeasti, alle kahden tunnin kuluttua maidon nauttimisesta alkavat oireet. Tyypillinen oire on kasvojen alueelle ilmaantuva nokkosrokkomainen tai punoittava, laikukas ihottuma. Suolistossa nopeasti ilmenevä yleinen maitoallergian aiheuttama reaktio on suihkumainen, pian syömisen jälkeen esiintyvä oksentelu. Tyypillinen hitaasti ilmenevä oire on kroonisen atooppisen ekseeman paheneminen. Toinen hitaasti ilmenevä maitoallergian oire on ripuli, tosin joskus tavanomaiseen hoitoon reagoimaton ummetuskin voi olla maitoallergian syytä. Osalla maitoallergiasta kärsivistä lapsista esiintyy hengitystieoireita. Hyvin harvinainen anafylaktinen reaktio saattaa ilmaantua joillekin maitoallergisille. Kuten monet ruoka-aineallergiat, maitoallergiakin saattaa vaikuttaa lapsen kasvuun haitallisesti.

Yksittäin esiintyvä oire on vaikea todeta maitoallergian aiheuttamiksi. Pelkän oirekuvan perusteella maitoallergian diagnosointi onkin vaikeaa. Erityisesti viivästyneen maitoallergian oireet aiheuttavat hankaluuksia tulkinnoissa. Esimerkiksi on havaittu, että noin puolella suomalaisista lapsista esiintyy ihottumaa ensimmäisten viiden elinvuoden aikana eri syistä.

Maitoallergian toteaminen perustuu nykypäivänä ns. välttämis-altistuskokeeseen. Jos oireet ovat maitoallergialle tyypillisiä, voidaan kotioloissa kokeilla maitotuotteiden välttämistä ja pitää samalla oirepäiväkirjaa. Jos oireiden havaitaan lievenevän, varsinainen allergia todetaan lääkärin valvonnassa toteutettavalla altistuskokeella (yleensä lastenosastolla tai poliklinikalla). Maitoallergiaa voidaan myös tutkia iho- ja verikokeiden avulla, kuten ihopistokokeilla (ns. prick-testi) sekä ns. IgE-vasta-aineiden mittaamisella verestä. Näiden tutkimusmenetelmien käyttö on kuitenkin vähentynyt tulosten epäluotettavuuden vuoksi.

Maitoallergian hoito

Maitoallergian hoito tarkoittaa maidon ja kaikkien muiden maitoproteiinia sisältävien ruoka-aineiden välttämistä ja korvaamista muilla ruoka-aineilla ja tarvittaessa ravintovalmisteilla. Maitotuotteiden välttämisen tarve vaihtelee, koska oireiden vakavuuskin vaihtelee lievistä hyvin vaikeisiin. Osa maitoallergisista ei kestä lehmänmaitoa lainkaan, toiset taas kestävät kovia juustoja, hapanmaitovalmisteita (viiliä, jogurttia, rahkaa, piimää) tai maitoa kypsennettynä ruoissa ja leivonnaisissa. Jos oireet ovat vakavia, hyvin tarkka maitoproteiinin välttäminen on ehdottoman tärkeää. Toisaalta taas lievät, nopeasti ohimenevät oireet voi jättää huomiotta.

Maitoproteiinia sisältävät seuraavat elintarvikkeet ja niiden ainesosat:

• Maito, piimä, jogurtti, viili, rahka
• Vähälaktoosiset ja laktoosittomat maitotuotteet
• Jäätelö, maitoa sisältävä kasvirasvajäätelö
• Voi, voiöljy, voita sisältävät leipärasvat, maitoproteiinia sisältävät margariinit
• Juusto, maitoa sisältävä kasvirasvajuusto
• Hera, kaseiini, kaseinaatti

Lapsilla maitoallergia usein väistyy kasvun myötä. Mikäli oireet sallivat, maitovalmisteita annetaan pieniä määriä annosta vähitellen suurentaen. Tavoitteena on antaa tukea luontaisen sietokyvyn kehittymiselle ja maitoallergiasta toipumiselle. Lapsi saattaa saada lieviä oireita, jotka yleensä katoavat maidon käytön jatkuessa. Yli 6-vuotiaille vaikeammin oireileville lapsille voidaan harkita siedätyshoitoa.

Maidon voi korvata juomana ja ruoanvalmistuksessa samalla tavalla käytettävillä kasvijuomilla. Saatavilla on hyvin laaja valikoima erilaisia tuotteita. Suositeltavimpia valintoja ovat ravintoaineilla täydennetyt vaihtoehdot, jolloin kalsium- ja D-vitamiinipitoisuudet sekä usein myös jodi- ja B₁₂-vitamiinipitoisuudet muistuttavat lehmänmaidossa olevia pitoisuuksia. Soijamaidon ja lehmänmaidon proteiinipitoisuudet ja proteiinien laadut ovat samankaltaisia, jolloin osa maitoallergisista reagoi myös soijaan. Jos maitoallerginen käyttää säännöllisesti kalsiumilla ja jodilla täydennettyjä tuotteita, ei ruokavaliota tarvitse yleensä täydentää ravintolisillä näiden ravintoaineiden osalta.

Voiko maitoallergia parantua?

Useimmilla lapsilla maitoallergia häviää kasvun myötä. Jo kahden vuoden iässä 28–75 % maitoallergisista lapsista sietää maitotuotteita ja kokemuksen mukaan yli 50 % toipuu kokonaan. Koska maitoallergiasta voi toipua, sen pysyvyyttä on seurattava säännöllisin kokeiluin.

Maitoallergisille lapsille ilmaantuu usein muita atopiaoireita, esimerkiksi astmaoireita saattaa tulla jopa neljälle viidestä maitoallergiaa sairastavista lapsista. Tämän vuoksi tieto aikaisemmasta maitoallergiasta on tärkeä astmaoireita selvitettäessä.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01293

https://www.duodecimlehti.fi/duo92071

Vatsalääkkeiden haitat eivät ole välttämättä tuttuja ihmisille. Moni meistä on kuitenkin joskus käyttänyt reseptivapaita vatsalääkkeitä. Joidenkin arvioiden mukaan useampi kuin joka kymmenes aikuinen kärsii närästyksestä viikoittain. Haitallisesta ummetuksesta taas kärsii arviolta jopa 6 prosenttia aikuisista. Onneksi vaivoihin on olemassa lääkkeitä, ilman reseptiäkin. Lääkkeiden ohjeidenmukainen käyttö on turvallista ohimeneviin vaivoihin. Voimme hyvin, kun vatsalaukun ja suoliston olosuhteet ovat sellaiset, että ruoka sulaa ja elimistö pystyy käsittelemään sitä tehokkaasti. Joskus tasapaino suolistossa järkkyy ja johtaa ruoansulatusongelmiin. Myös lääkkeitä liian pitkään tai liikaa käytettäessä voi tasapaino häiriintyä.

Tiesitkö, että myös itsehoitolääkkeillä voi olla haittoja pitkäaikaisessa käytössä? Siksi apteekissa keskustellaan asiakkaan kanssa ostotilanteessa sen hetkisestä terveysongelmasta ja lääkkeen käytöstä. On myös tärkeää, että vaivojen pitkittyessä otettaisiin yhteyttä lääkäriin oireiden tutkimiseksi ja oikean hoidon varmistamiseksi.

Närästyslääkkeiden haitat

Moni meistä on kokenut joskus närästyksen tunnetta. Tilapäiseen närästykseen lääkkeet ovat oiva apu, jos oireet ovat häiritseviä ja niitä haluaa helpottaa. Närästysoireet johtuvat mahan happaman sisällön noususta ruokatorveen. Oireena voi olla polttava kipu tai epämiellyttävä tunne rintalastan takana, happamat röyhtäisyt ja joskus happaman mahanesteen nousu suuonteloon saakka. Närästystä voidaan hoitaa myös kotikonstein. Ylipainon vähentäminen, ateriakoon pienentäminen varsinkin iltaisin, vatsaa ärsyttävien ja rasvaisten ruoka-aineiden vähentäminen sekä tupakoinnin lopetus ovat esimerkkejä keinoista närästysoireiden vähentämiseksi. Voit lukea ravitsemusohjeita närästyksen hoitoon täältä.

Närästyslääkkeillä on monta erilaista vaikutustapaa. Ilman reseptiä saatavat närästyslääkkeet voidaan jakaa vaikutusmekanisminsa perusteella kolmeen luokkaan: antasideihin, limakalvoa suojaaviin tuotteisiin ja happosalpaajiin.

Antasidit

Antasidit ovat happoa neutraloivia lääkkeitä, jotka sisältävät alumiini-, magnesium- ja kalsiumsuoloja. Ne vähentävät mahan happamuutta neutraloimalla mahahappoa. Niiden vaikutus on lyhytaikainen, joten niitä annostellaan useita kertoja päivässä. Useimmissa lääkkeissä on kalsium- ja magnesiumsuoloja, mutta joissakin myös alumiinihydroksidia. Tällaisella yhdistelmällä voidaan vähentää suoliston toimintaan kohdistuvia haittoja, koska alumiinisuolat voivat aiheuttaa ummetusta ja magnesiumsuolat löysävatsaisuutta. Suolistoon kohdistuvia haittavaikutuksia saattaa esiintyä suuria annoksia käytettäessä. Alumiinia sisältäviä lääkkeitä pyritään välttämään munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä ihmisillä, jotta alumiinia ei kertyisi elimistöön.

Sukralfaatti ja alginaatti, limakalvon suoja-aineet

Sukralfaatti muodostaa happamassa ympäristössä suojakalvon, joka suojaa vaurioitunutta limakalvoa. Se tarvitsee happaman ympäristön toimiakseen oikein, joten antasideja ei voi käyttää yhtä aikaa. Tätäkin valmistetta kannattaa välttää munuaisten vajaatoiminnassa. Sukralfaattivalmisteet voivat aiheuttaa myös ummetusta.

Alginiinihappoa ja antisideja sisältävät valmisteet reagoivat mahahapon kanssa, jolloin muodostuu mahalaukun yläosaan geelimäinen kerros. Se suojaa limakalvoa ja neutralisoi mahahappoa. Geeli pysyy mahalaukun yläosassa noin parin tunnin ajan. Jos tällaista valmistetta käytetään runsaasti, saattaa sen sisältämä natrium aiheuttaa ongelmia sydämen vajaatoiminnasta tai verenpainetaudista kärsiville.

Koska antasidit muuttavat vatsan pH:ta ja suoja-aineet muodostavat mekaanisen suojan limakalvolle, ne saattavat vaikuttaa muiden lääkkeiden imeytymiseen. Yhteisvaikutusten välttämiseksi näiden ja muiden lääkkeiden ottamisen välillä on hyvä olla ainakin kaksi tuntia.

Happosalpaajat

H₂ -reseptorin salpaajat

H₂ -reseptorin salpaajat, lääkeaineet famotidiini ja ranitidiini, ryhmänimensä mukaisesti hillitsevät histamiinin vaikutusta. Vatsassa se johtaa mahahapon erityksen ja happamuuden vähenemiseen. Itsehoidossa näitä lääkkeitä käytetään närästyksen, liikahappoisuuden ja happamien röyhtäisyjen lyhytaikaiseen hoitoon. Hoitoaika ilman lääkärin suositusta on korkeintaan kaksi viikkoa. Haittoja saattaa esiintyä myös näillä lääkkeillä. Tyypillisimpiä ovat päänsärky, ummetus, ripuli tai huimaus. Joidenkin lääkkeiden imeytyminen voi häiriintyä H₂ -reseptorin salpaajien kanssa käytettäessä.

Protonipumpun estäjät

Protonipumpun estäjät eli PPI-lääkkeet ovat yleistyneet nopeasti ylävatsavaivojen hoidossa. Suomessa on myynnissä valmisteita, jotka sisältävät esomepratsolia, lansopratsolia, omepratsolia, pantopratsolia tai rabepratsolia. Ne estävät mahahapon eritystä tehokkaammin kuin H₂ -salpaajat. Lyhytaikaisessa käytössä protonipumpun estäjät ovat turvallisia ja lievittävät vatsavaivoja tehokkaasti. Lääkkeen vaikutus on pitkäkestoista, joten kerran päivässä annostelu yleensä riittää. Hyvin voimakkaiden närästysoireiden häviämiseen voi mennä muutama päivä.

Pitkäkestoisemmassa käytössä PPI-lääkkeiden aiheuttama mahalaukun hapottomuus voi johtaa bakteerien ylikasvuun ja ravintoaineiden heikentyneeseen imeytymiseen. Se voi aiheuttaa myös C- ja B12-vitamiinin imeytymisen heikkenemisestä. Riski turistiripuliin sairastumiseen on huomattu kohonneen PPI-lääkkeiden pitkäaikaiskäytössä. Lisäksi niin ikään on havaittu lisääntynyt riski luunmurtumille. Pitempään jatkuneen käytön jälkeen haponerittymisen normalisoituminen vie 4–6 vuorokautta ja aluksi haponeritys voi olla runsaampaa kuin normaalisti. Tämä saattaa johtaa vatsaoireiden uusiutumiseen. PPI-lääkkeiden pitkäaikainen käyttö olisikin hyvä lopettaa vähitellen muutaman päivän aikana.

Ummetuslääkkeiden haitat

Ummetus on hyvin yleistä. Ummetuksesta puhutaan, jos suoli tyhjenee harvemmin kuin 3 kertaa viikossa tai jos kiinteä uloste tekee jatkuvasti ulostaminen vaikeaksi. Tyypillisimmin syynä ovat elämäntavat, kuten riittämätön kuitujen ja nesteiden saanti sekä liikunnan puute. Jotkut lääkkeet, sairaudet tai rakenteelliset syyt saattavat aiheuttaa myös ummetusta. Ummetusta voidaan hoitaa, jos se aiheuttaa vaivoja. Hoitona on ensisijaisesti elämäntapojen muutos. Vasta toisena keinona suositellaan apteekista saatavia itsehoitolääkkeitä. Elämäntapamuutoksen vaikutus ja vaivojen helpottuminen näkyy vasta 1–2 kuukauden kuluttua. Lue lisää ummetuksen ravitsemushoidosta täältä.

Ummetuslääkkeitä on erilaisia. Toiset vaikuttavat suolen sisältöön (osmoottiset ulostuslääkkeet ja kuituvalmisteet) ja toiset taas suoraan suolen lihasten toimintaan (suolta stimuloivat ulostuslääkkeet).  Vaikutusmekanismista riippuen osa on turvallisempia käyttää pitempiäkin aikoja kerrallaan. Toisia taas ei voi käyttää kuin tilapäisesti.

Osmoottiset ulostuslääkkeet

Makrogoli sitoo vettä itseensä, jolloin suolen sisällön vesimäärä lisääntyy ja ulostemassa pehmenee vilkastuttaen suolen toimintaa. Makrogoli kuuluu osmoottisiin ulostuslääkkeisiin, joiden tehtävänä on pehmentää suolen sisältöä. Hoidon aikana tulee nauttia riittävästi nestettä ja kuituja, jotta lääkkeen vaikutus on riittävän tehokas. Vaikka makrogolivalmisteet ovat hyvin siedettyjä, tyypillisiä haittavaikutuksia ovat vatsakipu, turvotus ja ripuli. Nämä häviävät yleensä annosta pienentämällä. Liiallinen käyttö aiheuttaa haittavaikutuksina lähinnä vatsakipua, turvotusta ja ripulia. Jos oireet ovat voimakkaita, voi runsas ripuloiminen aiheuttaa elimistön kuivuutta ja suolatasapainon häiriöitä erityisesti lapsilla tai vanhuksilla.

Laktuloosi on myös osmoottinen ulostuslääke. Laktuloosi kulkeutuu paksusuoleen muuttumattomana. Siellä se hajoaa bakteerien vaikutuksesta ja sitoo itseensä vettä. Suolen sisällön määrä lisääntyy ja tyhjeneminen kiihtyy. Vaikutusmekanisminsa vuoksi tyypillinen haittavaikutus on ilmavaivat. Liiallinen ja runsas käyttö voi aiheuttaa lisäksi pahoinvointia ja oksentelua, mikä lisää riskiä elimistön kuivumiselle ja suolatasapainon häiriöille.

Kuituvalmisteet

Ispagulan siemenkuoria sisältävä valmiste on tarkoitettu tasapainottamaan vatsan toimintaa ummetuksen ja myös löysän vatsan hoidossa. Ispagulansiemenkuori sitoo vettä itseensä kasvattaen suolen sisältöä ja normalisoimalla suolen toimintaa. Huomioitavaa on, että kuituvalmisteita käytettäessä tulee nauttia riittävästi nestettä, ettei suolen sisältö entisestään tiivisty ja aiheuta ummetuksen pahenemista. Myös kuituvalmisteet voivat aiheuttaa ilmavaivoja. Muita lääkkeitä ei kannata ottaa yhtä aikaa kuituvalmisteiden kanssa. Sopiva tauko lääkkeiden välillä on 30–60 minuuttia.

Suolta stimuloivat laksatiivit

Suolta stimuloivia laksatiiveja ovat sennaglykosidit, bisakodyyli ja natriumpikosulfaatti. Valmisteet vaikuttavat suoraan paksusuolen seinämään aktivoimalla sen liikkeitä. Näitä valmisteita suositellaan käytettäväksi viimeisenä vaihtoehtona, jos muut keinot eivät auta. Käyttöaika kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä, muutaman päivän mittaisena. Valmisteita löytyy tabletteina, tippoina, peräpuikkoina ja pienoisperäruiskeina. Tablettina ja tippoina otettavien valmisteiden vaikutus alkaa yleensä 6–8 tunnin kuluttua. Pienoisperäruiske taas vaikuttaa jo 15 minuutin kuluttua. Näiden lääkkeiden pitkäaikainen käyttö johtaa suolen toiminnan hidastumiseen. Suoli tottuu niihin, ja laiskistuu eikä enää toimi ilman lääkkeitä. Lisäksi pitkäaikainen käyttö saattaa yksin tai yhdessä joidenkin lääkkeiden kanssa sekoittaa elimistön suolatasapainoa.

Lopuksi

Vatsalääkkeiden haitat voivat olla joskus hyvinkin hankalia. Meidän on tärkeää tiedostaa lääkkeiden oikeat käyttötavat ja -ajat, jotta haitoilta vältyttäisiin. Koko kehon hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hoidamme suolistoamme hyvin. Monilla elämäntavoilla voimme vaikuttaa sekä ummetukseen että närästykseen. Kysy rohkeasti vatsalääkkeisiin liittyviä kysymyksiä apteekissa tai jätä yhteydenottopyyntö lomakkeellamme. Hellimmehän vatsaa ja suolistoa kehomme parhaaksi!

Ilmavaivojen hoito on yksilöllistä. Joskus ruokailun jälkeen vatsa tuntuu olevan epämiellyttävän täynnä ja turvoksissa. Tai jonkin ajan päästä ruokailusta tuntuu suolistossa kiertävän suuria ilmamääriä aiheuttaen hankalaa oloa. Suolistosta alkaa kuulua kurinaa ja vatsa saattaa olla kipeä. Tuntemukset johtuvat suolistoon kertyvästä liiallisesta kaasusta. Lähes jokainen on joskus kärsinyt ilmavaivoista. Suolessa kuuluukin muodostua kaasua normaalin toiminnan tuloksena, mutta liialliset ilmavaivat ovat oire suoliston toiminnan häiriintymisestä.

Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti ilmavaivojen yleisimmistä syistä ja vaivan hoidosta kotikonstein. Lisäksi kerromme keinoja ilmavaivojen ehkäisyyn. Artikkelissa keskitymme liiallisen suolistokaasun muodostuksen aiheuttamiin ilmavaivoihin ja niiden hoitoon. Blogisarjassa käsittelemme myös tarkemmin ärtyvän suolen oireyhtymää ja laktoosi-intoleranssia.

Ilmavaivojen ja suolistokaasun synty

Normaalisti ihmisellä syntyy suolikaasua keskimäärin 7–8 dl päivässä, vaikkakin sen määrä vaihtelee suuresti. Suolessa kaasun määrä kerrallaan on pienempi, kun sitä päästetään pieruina ulos. Yleensä pieruja päästellään 15–20 kertaa päivässä ja normaalimäärän yläraja on 25 pierua päivää kohden.  Kaasua syntyy paksusuolen bakteerien normaalin toiminnan tuotteena. Lisäksi kaasua voi joutua suolistoon suun kautta nielemällä.

Suolistokaasun muodostuminen on normaalia toimintaa, mutta ilmavaivat ovat hoidettavissa oleva vaiva, ei ominaisuus. Ilmavaivojen syntymiselle voi olla useita eri syitä.  Liiallinen suolistokaasun muodostus, laktoosi-intoleranssi, toiminnalliset ylävatsavaivat eli dyspepsia tai ärtyvän suolen oireyhtymä saattavat kaikki aiheuttaa ilmavaivoja, mutta eri syistä. Laktoosi-intoleranssissa maitosokeria kulkeutuu paksusuoleen, mikä aiheuttaa liiallista kaasunmuodostusta. Dyspepsian oireena on turvottelu ja ilmavaivat heti ruokailun jälkeen. Ärtyvän suolen oireyhtymässä taas ilmavaivoja ja vatsan turvottelua esiintyy muulloin kuin heti ruokailun jälkeen. Ärtyvän suolen oireyhtymässä suolikaasua voi muodostua liiaksi tai kaasu poistuu normaalia hitaammin aiheuttaen molemmissa tapauksissa ilmavaivoja. Joskus myös ohutsuolen imeytymishäiriöt, esimerkiksi keliakia, aiheuttavat ilmavaivoja.

Kaasun liiallisen muodostumisen ja ilmavaivojen tyypillisin syy on ravinnon laatu. On ravintoaineita, joiden kuidut ja muut imeytymättömät hiilihydraatit ovat paksusuolen bakteerien ravintoa. Bakteerien syödessä ravintoaan kaasun määrä lisääntyy ja saattaa aiheuttaa ilmavaivoja. Esimerkiksi palkokasvit, kuten herneet ja pavut, tyypillisesti lisäävät suolikaasun muodostusta.

Myös arkiset asiat ja toimintatavat saattavat vaikuttaa ilmavaivojen syntyyn, esimerkiksi ruokailutottumukset, kiire ja allergiat. Ahmiminen tai liian nopea syöminen aiheuttaa ilmavaivoja syömisen ja juomisen mukana suolistoon kulkeutuvan ilman vuoksi. Myös ummetuksesta kärsivillä saattaa olla ilmavaivoja, jotka useimmiten häviävät ummetuksen loputtua.

Ilmavaivojen hoito ja ehkäisy

Koska ruokavalio on yksi merkittävä ilmavaivojen aiheuttaja, hoito ja ehkäisy on järkevää aloittaa ruokavalion tarkastelulla. Jos jokin ruokalaji tuntuu aiheuttavan ilmavaivoja, se kannattaa jättää pois ruokavaliosta ja seurata, vähenevätkö vaivat. Kannattaa muistaa, että ruoan kulku paksusuoleen kestää useita tunteja, jopa puoli vuorokautta. Paksusuolessa pilkkoutuvien ruoka-aineiden välttämisen vaikutukset näkyvät vasta tuntien päästä ruokailusta.

Ruokailutottumuksillakin voi vaikuttaa ilmavaivojen syntyyn. Jos kärsii ilmavaivoista, olisi tärkeää muistaa säännöllinen ruokarytmi ja kohtuulliset ruoka-annokset. Purukumin pureskelu ja kovien karamellien imeskely saattaa lisätä ilman kulkeutumista suolistoon.

Yleisimpiä ilmavaivoja aiheuttavia ruoka-aineita ovat herneet, paprika, kaali ja sipuli. Myös monet vihannekset, hedelmät, leivonnaiset, rasvainen ruoka ja jopa suklaa voivat aiheuttaa kaasun muodostusta. Hiilihappopitoiset juomat voivat myös aiheuttaa herkimmille ilmavaivoja. Jokaisen suolisto reagoi yksilöllisesti, joten opettelemalla saa selville itselle ilmavaivoja aiheuttavat ruoka-aineet.

Liikunta tutkitusti auttaa kaasuja liikkumaan suolistossa. Liikkumisen vaikutus ei yleensä näy välittömästi vaan päivien ja viikkojen jälkeen.

Ilmavaivojen hoitoon on saatavilla itsehoitolääkkeenä dimetikonia, joka vähentää suolistossa ilmakuplia ympäröivän liman pintajännitystä, jolloin ilmakuplat sulautuvat isommiksi kupliksi ja kulkeutuvat helpommin pois suolesta. Itsehoitolääkkeenä myytävät piparminttuöljykapselit  poistavat suolistosta kaasua ja tukevat myös suoliston hyvinvointia. Simetikonia sisältävät tabletit sekä annospusseihin pakatut simetikonirakeet vähentävät suolikaasun tilavuutta ja siten suolen venymisestä aiheutuvaa turvotusta ja kipua.

Milloin ilmavaivojen takia hoitoon?

Jos ilmavaivoihin liittyy laihtumista, yleistilan laskua tai väsymystä, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle pikaisesti. Myös silloin, jos kotikonstit eivät ole auttaneet ilmavaivojen hoitoon tai ne häiritsevät jatkuvasti elämää, on aiheellista käydä lääkärin vastaanotolla. Myös äkilliset, sietämättömät kipukohtaukset ilmavaivojen yhteydessä tai pierun ja ulosteen mukana tulevat veri sekä lima, ovat syitä hakeutua lääkärin tutkimuksiin.

Ilmavaivat ovat yleensä vaaraton, mutta kiusallinen vaiva. Omilla elintavoilla ja ruokailutottumuksilla voimme vaikuttaa suuresti ilmavaivojen syntyyn. Huolehdimmehan suoliston hyvinvoinnista ja tarjoamme keholle terveellistä, monipuolista ravintoa suolistoamme kuunnellen. Tällöin saamme nauttia tasapainoisesta elämästä ilman suolistokaasun aiheuttamia ilmavaivoja.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00022

https://www.itsehoitoapteekki.fi/tuotesivustot/vapautavatsasi/tietoa-vatsavaivoista/ilmavaivat-oireet-syyt-hoito/

Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa gluteeni tulehduttaa ohutsuolen limakalvon vaurioittaen suolinukkaa. Keliakiaa sairastavan ruokavaliossa ei voi olla mitään gluteenia sisältäviä aineksia, kuten vehnää, ruista tai ohraa. Keliakiaan sairastuminen on vahvasti perinnöllistä, joten se ilmenee usein perhekunnittain. Keliakiaan voi sairastua missä iässä tahansa, mutta eniten sitä ilmenee aikuisilla. Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti keliakiasta ja siihen liittyvistä elämäntapaohjeista. 

Keliakia – mitä se on? 

Keliakia on ohutsuolessa oleva autoimmuunisairaus, jossa viljatuotteiden sisältämä valkuaisaine gluteeni vahingoittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa. Viljatuotteiden sisältämä gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvoille tulehduksen vaurioittaen suolinukkaa. Vaurion takia suolen imeytymispinta pienenee, jolloin ravintoaineiden imeytyminen häiriintyy. Keliakia voi puhjeta myös ihoon.

Noin 2 % suomalaisista sairastaa keliakiaa ja heistä noin 10 %:lla tauti ilmenee ihokeliakiana. Suolen keliakiaa esiintyy naisilla yleisemmin, kun taas ihokeliakia on miehillä tavallisempaa. Keliakian ilmeneminen on perinnöllistä, joten perheessä saattaa olla useampi keliaakikko.

Keliakian tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, mutta sen puhkeamiseen tarvitaan gluteenin lisäksi perinnöllinen alttius. Taudin puhkeamiseen vaikuttaa myös mahdollisesti jokin muu tuntematon tekijä. Keliakia voi puhjeta missä iässä tahansa. Nykyisin suurin osa niistä todetaan aikuisiässä. Keliakiaan sairastumisen riski on suurentunut muun muassa keliaakikon ensimmäisen asteen sukulaisilla ja jotakin muuta autoimmuunisairautta sairastavilla henkilöillä, esimerkiksi tyypin 1 diabeetikoilla. 

Keliakia ei ole allergia

• Keliakia on autoimmuunisairaus, sitä ei pidä sekoittaa esimerkiksi vilja-allergiaan.
• Keliaakikon syötyä gluteenia, elimistö alkaa muodostaa vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan. 
• Reaktion takia ohutsuolen limakalvolle kehittyy tulehdus ja limakalvovaurio.
• Keliakia ei parane koskaan, vaikka oireet häviävätkin tarkalla ruokavaliohoidolla.
• Ruoka-allergiassa elimistö muodostaa vasta-aineita ruoka-aineiden valkuaisaineita eli proteiineja vastaan.
• Ruoka-allergiat ovat yksilöllisiä ja väistyvät useimmiten iän karttuessa.

Keliakia – oireet

Oireet voivat olla hyvin monenlaisia. Useilla ne ovat lieviä, ja osalla niitä ei ole lainkaan. Se saattaa tehdä keliakian toteamisen haastavaksi.

Tyypillisimpiä oireita ovat

• pitkäaikainen ripuli ja löysät ulosteet
• suolen toiminnan vaihtelu
• ummetus
• vatsakipu, turvotukset ja ilmavaivat
• lapsilla kasvun hidastuminen

Oireet saattavat olla samantyyppisiä kuin ärtyvän suolen oireyhtymässä. Laihtuminen on tyypillinen keliakiaoire, mutta nykyään suurin osa potilaista on normaali- tai ylipainoisia. Keliakiaan liittyy usein joidenkin ravintoaineiden imeytymishäiriö, jonka seurauksena voi esiintyä ravintoaineiden puutosta. Yleisimpiä puutoksia ovat raudanpuuteanemia, D-vitamiinin puute sekä suolivaurion aiheuttama toissijainen laktoosi-intoleranssi.

Keliakiassa esiintyy monia vaivoja, jotka eivät liity suolistoon. Keliakiaa sairastavilla on todettu lapsettomuutta, keskenmenoja, osteoporoosia (luun haurastumista), masennusta, maksaentsyymien nousua, pysyvien hampaiden kiillevaurioita ja hermostoon liittyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, muita ihmisiä enemmän.

Ihokeliakiassa  tyypillisimpänä oireena esiintyy voimakkaasti kutisevia rakkuloita kyynärpäissä, polvissa, hiusrajassa ja pakaroissa. Ihottumaa voi olla myös muualla. Lähes kaikilla ihokeliaakikoilla on myös ”suolikeliakia”, tosin usein lieväoireisena tai oireettomana. 

Keliakia – oireet lapsella

Lapsen keliakia voi oireilla monilla eri tavoin. Tyypillisimpiä oireita ovat kasvun hidastuminen sekä erilaiset vatsavaivat. Ihokeliakia on lapsilla harvinainen.

Mahdollisia keliakian oireita lapsilla:

• huono kasvu
• suolisto-oireet
• iho-oireet (ihokeliakia)
• aftat
• viivästynyt puberteetti
• pysyvien hampaiden kiillevauriot
• psyykkiset oireet, kuten levottomuus tai ärtyisyys
• niveloireet
• lisääntynyt murtumariski

Keliakian toteaminen

Keliakiatutkimukset ovat aiheellisia, jos ilmenee siihen sopivia vatsaoireita, ravinnon imeytymishäiriöitä tai ihokeliakiaan sopivaa ihottumaa. Ensisijaisesti tutkimukset tehdään verikokein. Tyypillisessä tilanteessa diagnoosi voidaan tehdä pelkillä vasta-ainetutkimuksilla ilman ohutsuolen tähystystä. Entistä useammin keliakia löydetään aikuisiässä ruoansulatuskanavan ulkopuolisten oireiden tai liitännäissairauksien tutkimusten yhteydessä.

Ihokeliakia varmistetaan terveeltä iholta otetun näytepalan perusteella. Ihokeliakiassa veren keliakiavasta-aineet eivät nouse noin kolmasosalla ihokeliaakikoista. Ihokeliakian osalta diagnoosin tekee ihotautilääkäri. 

Keliakia – hoito

Ainoa tehokas hoitomuoto on pysyvästi gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliossa vältetään syömästä kokonaan vehnää, ohraa ja ruista sisältäviä ruokia, ja ne korvataan gluteenittomilla tuotteilla. Hoito on elinikäinen, ja siinä pyritään mahdollisimman tiukasti karttamaan mainittuja viljoja. Gluteenia sisältävien ruoka-aineiden sijasta käytetään luontaisesti gluteenittomia viljalajeja, kuten riisiä, tattaria, hirssiä tai maissia. Gluteenitonta vehnätärkkelystä sisältävät tuotteet sekä kaura ovat sallittuja tuotteita, mutta kauratuotteessa pitää olla merkintä ”gluteeniton kaura”. Ruokavaliohoito aloitetaan ohjatusti ravitsemusterapeutin kanssa. Lue lisää Keliakian ravitsemushoidosta.

Gluteeniton ruokavaliohoito aloitetaan vasta, kun keliakiadiagnoosi on varmistettu. Gluteenitonta ruokavaliota ei kannata aloittaa esimerkiksi pelkkien oireiden perusteella. Jos ruokavaliohoidon aloittaa omin päin, voi diagnoosi jäädä saamatta, koska suolinukka ja vasta-ainetasot alkavat korjautua osalla potilaista hyvin nopeasti gluteenittoman ruokavalion ansiosta.

Hoidon aikana vatsaoireet tyypillisesti häviävät muutamassa viikossa tai kuukaudessa vähitellen. Keliakia saattaa olla myös vähäoireinen tai oireeton, mutta se ei tarkoita sitä, ettei sairautta tarvitsisi hoitaa. Ihokeliaakikon hoitona noudatetaan samaa ruokavaliota ja lisäksi ainakin taudin alkuvaiheessa ihotautilääkärin määräämää reseptilääkettä dapsonia. Lääkityksellä rauhoitetaan ihokeliakian oireet nopeasti, jopa muutamassa päivässä. Taudin oireet ja suolivaurio ilmaantuvat uudelleen, jos palataan normaaliin ruokavalioon tai gluteenittomasta ruokavaliosta lipsutaan. Keliaakikko pysyy työ- ja toimintakykyisenä ehdotonta gluteenitonta ruokavaliota noudattamalla, vaikka k­­eliakia onkin elinikäinen sairaus. 

Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa tai vilja-allergiaa

Viime aikoina on huomattu joidenkin ihmisten saavan oireita gluteenista ilman todettua keliakiaa tai vilja-allergiaa. Gluteeniherkkyyden syntymekanismia ei tiedetä, mutta syyksi on arveltu muun muassa ohutsuolen limakalvon lisääntynyttä läpäisevyyttä. Gluteenin ohella esimerkiksi FODMAP-hiilihydraattien ja viljojen muiden ainesosien epäillään olevan ainakin osin oireyhtymän taustalla. Ilmiön toteamiseksi ei ole olemassa mitään luotettavaa testiä. Gluteeniherkkyydessä, johon ei liity keliakiaa, suolinukan rakenne on normaali. Gluteeniton ruokavalio auttaa oireisiin. Gluteeniherkkyyden erottaminen ärtyvä suolen oireyhtymästä voi olla haastavaa. Keliakian ja vilja-allergian mahdollisuus suljetaan pois sopivilla testeillä ennen kuin gluteeniherkkyysdiagnoosia voidaan tehdä. 

Gluteenittoman ruokavalion vaikutukset

Gluteenittoman ruokavalion terveysvaikutuksia pohditaan paljon. Gluteenittomaan ruokavalioon siirtymiseen voi liittyä ravitsemuksellisia pulmia, koska silloin ruokavalio saattaa muuttua muuten epäterveellisempään suuntaan. Gluteenitonta dieettiä noudattavilla on huomattu kuidun ja kivennäisaineiden (rauta, seleeni, magnesium) saannin vähentyneen ja sokerin käytön lisääntyneen. Vehnästä, rukiista ja ohrasta oireita saavan ei pidä ryhtyä kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota omin päin. 

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00026

https://www.kaypahoito.fi/hoi08001

https://www.kaypahoito.fi/khp00011

https://www.keliakialiitto.fi/kuluttajat/keliakia/keliakia-sairautena/

Laktoosi-intoleranssi ominaisuus vai häiriö? Sitä nimitetään laktoosin eli maitosokerin imeytymishäiriöksi. Laktoosi-intoleranssi on varsinkin nuorten ja aikuisten ominaisuus, joka oireiden voimakkuudesta riippuen rajoittaa laktoosipitoisten tuotteiden nauttimista. Jokainen häiriöstä kärsivä kestää yksilöllisen määrän laktoosia ravinnossaan, mikä selviää nauttimalla laktoosia sisältäviä ruokia. Tässä blogitestissä kerromme lyhyesti laktoosi-intoleranssista ja sen hoidosta.  

Laktoosi-intoleranssi – mikä se on?

Laktoosi-intoleranssi on laktoosin eli maitosokerin imeytymishäiriö. Suolistossamme on laktaasi -niminen ruoansulatusentsyymi, jonka tehtävä on maitosokerin eli laktoosin pilkkominen, sillä vain pilkkoutunut laktoosi imeytyy ohutsuolesta verenkiertoon. Laktaasi -entsyymin geeneissä on tapahtunut vuosituhansien saatossa muutoksia. Alun alkaen laktaasientsyymin puuttuminen aikuisella oli normaalia. Koska luonnontilassa elävä ihminen ei saanut maitoa aikuisena lainkaan, entsyymi muuttui tarpeettomaksi ja sen vaikutus lakkasi 5–12 vuoden iässä lapsen kasvaessa. Laktaasientsyymin geenissä tapahtui ajan saatossa mutaatio, jonka seurauksena entsyymi ei häviäkään aikuistuessa. Tämä geenimuoto on yleistynyt pitkään maitotaloudessa eläneillä kansoilla, kuten pohjoismaalaisilla. Noin 18 prosenttia suomalaisista kantaa edelleen vanhaa geenimuotoa, eli heillä siis laktaasientsyymi häviää kasvun myötä. Laktoosi-intoleranssi ei oikeastaan ole sairaus, vaan ihmisen ominaisuus. Osalla ihmisistä laktaasin puutteeseen ei liity mitään vaivoja. Tätä tilaa kutsutaan hypolaktasiaksi, suomeksi ”suolilaktaasin alentuneeksi toiminnaksi”.

Laktoosi-intoleranssin oireet

Laktoosi-intoleranssin tyypillisiä oireita ovat vatsan turvottelu ja ilmavaivat maitotuotteiden nauttimisen jälkeen. Usealla esiintyy myös epämääräisiä vatsakipuja ja löysiä ulosteita. Oireilu alkaa 1–3 tuntia laktoosia sisältävän ruokailun jälkeen. Laktoosin aiheuttamat oireet johtuvat laktoosin kulkeutumisesta ohutsuolen läpi sellaisenaan paksusuoleen, jossa bakteerit käyttävät sitä ravinnokseen. Prosessin tuloksena syntyy kaasua. Imeytymätön laktoosi kerää suoleen nestettä, mikä aiheuttaa löysävatsaisuutta. Oireiden ilmaantumisherkkyys vaihtelee yksilöllisesti. Monet, joilta puuttuu laktaasientsyymi, voivat käyttää maitotuotteita ilman oireita. Useimmat kuitenkin sietävät pieniä tai kohtuullisia määriä laktoosia. Testien perusteella on arvioitu, että useimmat kestävät noin maitolasillisen verran eli 10 grammaa laktoosia päivittäin ilman vaivoja. Suurimmalle osalle oireita aiheuttava annos vastaa noin kahta maitolasia eli 20 grammaa laktoosia päivässä. Herkimmät saavat vaivoja jo aivan pienistä laktoosimääristä.

Melko harvoin laktoosi-intoleranssia ilmenee lapsilla ennen 5 vuoden ikää. Usein ominaisuus todetaan vasta aikuisiällä. Erittäin harvinainen poikkeus, syntymästä lähtien ilmenevä laktaasientsyymin puutos, löytyy Suomessa keskimäärin yhdellä vastasyntyneellä vuodessa.

Milloin laktoosi-intoleranssin vuoksi tutkimuksiin?

Jos laktoosin määrää ruokavaliossa vähentämällä tai poistamalla kokonaan saa selvästi helpotusta vaivaansa, diagnostinen testaus ei ole välttämätön. Keliakia on kuitenkin aina tarpeellista poissulkea verikokeella taustalla olevana laktoosi-intoleranssin aiheuttajana. Lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos:

• vatsaoireiden yhteys maitotuotteisiin on epäselvä
• oireet ovat voimakkaat tai epätyypilliset
• ne eivät poistu parin viikon vähälaktoosisen tai laktoosittoman hoitokokeilun aikana

Myös silloin on syytä hakeutua tutkimuksiin, jos laktoosi-intoleranssin toteamisen jälkeen esiintyy selviä oireita laktoosipitoisten tuotteiden välttämisestä huolimatta.

Laktoosi-intoleranssin hoito

Laktoosi-intoleranssin hoidolla pyritään oireiden lievitykseen. Jokaisen laktoosi-intoleranssista kärsivän on kokeiltava, millainen laktoosimäärä on sopiva ruokavaliossa. Tavanomaisia maitotuotteita voi käyttää oireiden sallimissa rajoissa. Usein hapanmaitotuotteita siedetään paremmin kuin tavallista maitoa, koska niiden laktoosipitoisuus on pienempi. Laktoosipitoisia maitotuotteita voidaan korvata vähälaktoosisilla tai laktoosittomilla tuotteilla. Maitotuotteita voidaan sietää paremmin, kun ne nautitaan muun aterian yhteydessä.

Laktaasia sisältäviä kapseleita voi käyttää tilapäisesti apuna, mutta ne eivät korvaa ruokavalioon tehtyjä muutoksia. Kapseleita ei suositella lapsille. Jos vahingossa nauttii laktoosia sisältäviä maitotuotteita, se ei ole terveydelle vaarallista. Seurauksena voi olla ohimeneviä vatsavaivoja, mutta ei muita seuraamuksia. Laktoosin imeytymishäiriötä ei tarvitse hoitaa, jos siihen ei liity lainkaan oireita tai ne eivät ole kiusallisina. On tärkeää kuitenkin muistaa, että kalsiumin saanti on turvattava kalsiumvalmisteella, ellei maitotuotteita tai kalsiumilla täydennettyjä kasvipohjaisia tuotteita käytetä riittävästi.

Voiko laktoosi-intoleranssia ehkäistä?

Koska laktoosi-intoleranssi johtuu perintötekijöistä, laktaasientsyymin puutosta aikuistuessa ei voida estää. Laktoosi-intoleranssista aiheutuvia oireita voidaan sen sijaan ehkäistä tehokkaasti vähentämällä tai välttämällä laktoosipitoisia tuotteita.

Laktoosi-intoleranssista huolimatta on mahdollista nauttia maitotuotteitakin ilman oireita, kun valitsee omaan ruokavalioonsa sopivat valmisteet. Nykyään on kaupanhyllyillä runsaasti vaihtoehtoja melkeinpä joka makuun. Apteekinhyllyltä taas löytyy tilapäisapuna laktaasientsyymivalmisteita, joita voi käyttää silloin, kun laktoosin nauttimista on vaikea välttää. Me apteekkilaiset keskustelemme mielellään aiheesta ja muistakin terveyteen liittyvistä asioista kanssasi! Kysy siis rohkeasti mieltä askarruttavista asioista puhelimitse, paikan päällä tai vaikka sähköpostitse.

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00038

https://www.duodecimlehti.fi/duo96876