Apteekkari Pirisen aikakausi

Apteekkari Pirisen aikakausi apteekissamme.
ARMAS OLAVI PIRINEN APTEEKKARINA VUOSINA 1961 – 1970

Apteekkari Pirisen aikakausi alkoi kahdeksantena Uuden apteekin apteekkarina. Hän tuli Ouluun Ylänteen apteekista. Tuohon aikaan 60-luvulla Suomessa elettiin elämää hyvässä myötätuulessa. Raskaiden sotavuosien ja jälleenrakennuksen jälkeen kansakunta sai rakentaa rauhassa hyvinvointiyhteiskuntaa. Maatalousyhteiskunnasta tuli teollisuuden ja palveluiden yhteiskunta. Maalta muutettiin kau­punkeihin tai lähdettiin Ruotsiin työn perässä. Elintaso kohosi, yksityinen kulutus kasvoi, kau­pungistuminen tapahtui nopeasti. Suomi otti mallia Ruotsista ja muista Pohjoismaista. Talouksien omavaraisuus väheni, kun väki muutti kaupunkeihin.

Hyvinvointiyhteiskunta syntyy

Julkinen kulutus alkoi kasvaa Suomessa 1960-luvulla ja voi­daan sanoa, että silloin Suomessa syntyi hyvinvointi­yhteiskunta. Yhtenä 1960-luvun suurena sosiaalisena muutoksena voidaan pitää television saapumista suomalaisiin koteihin. Television myötä kasvava televi­siomainonta nosti esille uusia tuotteita ja tuotemerkkejä. Ihmisten kulutuskäyttäytyminen alkoi kasvaa. Vuosikymmentä leimasi myös Suomen nuorison radikalisoituminen. Nuoret osoittivat ahkerasti mieltään esimerkiksi Vietnamin sotaa vastaan.

Oulussa yliopisto muuttaa Linnanmaalle ja asutusalueita rakennetaan

Yhteiskuntamme myönteinen kehitys näkyi myös Oulussa. Kaupungin väkimäärä oli kasvanut 60-luvulle tultaessa niin paljon, että rakennusmaat kävivät vähiin. Vuonna 1965 osia Oulujoen kunnasta ja Pateniemen alue Haukiputaalta liitettiin Oulun kaupunkiin, jolloin se oli hetken aikaa pinta-alaltaan Suomen suurin kaupunki. Kaupunkikuvassa tapahtui 60-luvulla suuria muutoksia. Lintulan ja Kaukovainion kaupunginosia alettiin rakentaa ja talot olivat pääosin kerrostaloja. Keskustan puukorttelit ja Tuiran sekä Heinäpään kaupunginosat laitettiin käytännössä remonttiin. Ouluun valmistui vuosia rakenteilla ollut Hiukkavaaran kasarmialue 1960-luvun alkupuolella. Kaupunkikasarmialue oli jäänyt asutuksen keskelle.

Tuore Oulun yliopisto oli hajallaan yli 20 rakennuksessa eri puolella kaupunkia ja uudesta sijainnista oli tiukkaa vääntöä. Muun muassa kirjailija Erno Paasilinna halusi sijoittaa yliopiston kaupungin ulkopuolelle. Paikaksi ehdotettiin Haukiputaan Virpiniemeä. 60-luvun lopulla tehtiin iso päätös Yliopiston sijoittamisesta Linnamaalle.

Ouluun vuonna 1952 avattu Typpi Oy:n lannoitetehtaalla oli tärkeä osa Oulun kaupungin kehityksessä. Valitettava, suuri räjähdeonnettomuus tapahtui tehtaalla vuonna 1963, jossa sai surmansa kymmenen ihmistä. Voimakkaan räjähdyksen aiheuttama paineaalto rikkoi satoja ikkunoita, jopa yli kahden kilometrin päässä olevassa kaupungin keskustassa.

Apteekki muuttaa jälleen

 Apteekki muutti Pohjalaisen Kirjakaupan talosta Kauppurienkadulle. Isonkadun ja Kirkkokadun väliselle pätkälle uudempaan taloon. Apteekin tummat täyspuiset kalusteet väistyivät vaaleiden ja uudenaikaisempien tehdastekoisten kalusteiden tieltä. Silloinen tekninen apulainen muistelee työtään näin: ”Silloin oli sitä sisähommaa aika paljon. Tilausten tarkastamista ja reseptiohjeiden kirjoittamista. Kuitenkin vietiin tavaraa lääkäreille.” Kenellekään asiakkaalle ei tilauksia viety kotiin. Kun tavaraa tuli tukusta, mukana tulevista listoista tarkastettiin oikeellisuus. Hyllyissä oli tavaran mukana kortti, josta seurattiin tavaran määrää ja tilaustarvetta. Tilaukset tukkuihin tehtiin puhelimitse proviisorin toimesta päivittäin ja tavaraa tuli apteekkiin myös päivittäin.  

Työntekijämme kertoo, että lääkärit soittivat usein puhelinreseptejä apteekkiin ja ne säilöttiin kansioon. Kirjoituskoneet ja myös korjauslakat olivat kovassa käytössä, kun asiakkaille kirjoitettiin ohjeita lääkkeisiin. Farmaseutteja ja oppilaita oli useita apteekissamme. Teknistä henkilökuntaa ei ollut kuin yksi. Laborantin työt olivat kuitenkin vain yhden farmaseutin vastuulla. Apteekki oli auki aamulla yhdeksästä kuuteen illalla.  Oulussa toimi ihotautilääkärinä edistyksellinen ja ansioitunut tohtori Vilkki, jonka iltavastaanotolta tuli paljon asiakkaita sekoitettavine salvaresepteineen. Farmaseutilla oli tunti aikaa tehdä salvat valmiiksi. Siinä pöydällä oli rivissä paljon reseptejä salvapurkkeineen odottamassa asiakkaita takaisin. Lääkkeitä valmistettiin tarvittaessa apteekin aukioloaikana aamusta iltaan, vaikka suurin osa myytävistä lääkkeistä olikin jo tehdastekoisia.

Sukkelaliikkeinen apteekkari

Entinen työntekijämme muistelee Pirisen olleen sukkelaliikkeinen mies. Kerran hänen autonsa oli huollossa Limingantullissa ja ennen kuin kukaan ehti tiedustella kyydin tarvetta, apteekkarista vilahti vain vihreät takin helmat talon nurkalla hänen jo kiiruhtaessa auton hakuun. Pirinen ei osallistunut silloisen käytännön mukaisesti jokapäiväiseen apteekin toimintaan. Hän toimi yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä ja yhdistystoiminnassa Oulussa. Hän siirtyi vuonna 1970 apteekkariksi Tampereen Tammelaan. Apteekkimme tarina jatkuu apteekkari Snellmannin aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue tarinaamme edellisen apteekkarin Kalpan ajoilta täältä.

Lähteet:

Snellman, E. 2004. Hopeavaaka. Oulu.

https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2018/suomi-paasi-lansimaisen-kulutuksen-makuun-1960-luvulla/

https://kavi.finna.fi/elavamuisti/Content/vuosikymmenet?p=/1960-luku/rakennemuutoksen-ja-radikalismin-vuosikymmen

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/03/18/oulu-suomen-suurin-kaupunki#media=95067