UNO BIRGER SEGERMAN APTEEKKARINA VUOSINA 1928 – 1958
Suomi oli ollut itsenäinen valtio jo yli vuosikymmenen Segermanin saadessa apteekkarin oikeudet apteekkiimme. Maamme oli 1920-luvulla runsaan kolmen miljoonan asukkaan maatalousyhteiskunta ja itsenäinen nuori tasavalta. 1920-luku olikin Suomessa eheytymisen aikaa, jolloin sisällissodassa kahtiajakautunut kansa pyrittiin sosiaalisien uudistuksien avulla yhdistämään.
Samanaikaisesti Farmasian alan opetus kehittyi ja se hyväksyttiin omaksi tieteenalakseen 1930-luvulla. Uusien lääkeaineiden löytyminen ja keksiminen vauhditti lääkealan kehittymistä. 1930-luvun puolivälissä saksalaisen sulfalääke Prontosilinin käyttö yleistyi. Se vähensi merkittävästi kuolleisuutta aivonkalvontulehdukseen. 1940-luvulla penisilliiniä alettiin käyttää laajamittaisemmin ja Toisen maailmansodan jälkeen penisilliini ja useat muut antibiootit yleistyivät sairauksien hoidossa.
Apteekkiala Suomessa alkoi muuttua sotien aikaan
Sotien aikaan apteekkien toimintatapa ja rooli muuttui. Miespuoliset työntekijät kutsuttiin rintamalle. Lääkevalmisteiden myyntiä rajoitettiin, joidenkin jopa kiellettiin apteekeista. Talvisodan jälkeen maamme lääketilanne huononi. Osasta lääkkeistä ja raaka-aineista oli pulaa. Joidenkin lääkkeiden käyttöön tuli rajoituksia. Tilanne jatkui vielä muutamia vuosia sodan jälkeenkin. Apteekkialaa koskevia muutoksia alettiin suunnitella sotien jälkeen 1940-luvun loppupuolella. Suomessa toimikin jo 420 apteekkia, lääketehtaita 6 kappaletta ja apteekkitavarakauppoja 15 kappaletta.
Kujeileva apteekkari piristi Oulun katukuvaa
Apteekkimme kuudes apteekkari Segerman oli monitaitoinen persoonallinen mies. Hän suoritti farmaseutin ja proviisorin tutkintojen lisäksi filosofian kandidaatin tutkinnon. Hän opiskeli Saksassa luonnontieteitä. Oulun Uuden apteekin apteekkariksi Segerman tuli Savonlinnan II apteekista. Toimittaja Viljo Mäkipuron erääseen lehteen kirjoittaman artikkelin mukaan Segermanin lempinimi oli UBS. Hän kuvailee apteekkaria ”rakettimoottoriksi”. Toimittajan mukaan hän osallistui laajasti kaikenlaiseen toimintaan, kuten konsertteihin, teatterinäytäntöihin, työväen opiston luennoille sekä keskusteluiltoihin. Hänen suuren mielenkiintonsa kohteena olivat museoesineet. Apteekkari UBS oli tuttu näky Oulun kaduilla kärrätessään muinaisesineitä jalkaisin museoon. Hän teki myös useita kepposia ja kujeita lähipiirilleen.
Entinen, Segermanin aikaan asiatyttönä työskennellyt, lääketyöntekijä muistelee Segermanin olleen hyvin seurallinen. Apteekin proviisori oli kiirehtinyt asiatyttöä menemään postiasioille ennen kuin apteekkari ehtii, koska hänellä vierähti usein niillä asioilla todella pitkään. Asiatytön toimenkuvaan kuului yhdessä apteekkarin kanssa viedä pahvilaatikot ja lastuvillat kottikärryillä lääketukkuun Kirkkokadun ja Saaristonkadun risteykseen. Hänen työhönsä kuului myös pulvereiden pakkaaminen ja nesteiden pullotus sekä lääkäreiden tilausten vienti vastaanotoille. Apteekkari ei osallistunut apteekkityöhön. Entisen lääketyöntekijän muisteluiden mukaan Segerman useimmiten istui materiaalihuoneen ison pöydän ääressä lukemassa lehteä. Ainoastaan proviisori puhutteli pääsääntöisesti apteekkaria. Yleisesti apteekissa teititeltiin muita työntekijöitä. Laborantin huone oli iso, jossa yksi farmaseuteista toimi laboranttina. Asiatyttö oli siellä apulaisena.
Apteekki vahingoittui räjähdyspommista talvisodan aikaan
Apteekkimmekaan ei säästynyt talvisodan aikaan vaurioitta. Se suljettiin 8 päiväksi räjähdyspommien aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Apteekissa valmistettiin lääkkeitä eri muodoissa asiakkaille. Pillereitä pyöriteltiin, liuoksia valmistettiin ja pulvereita sekoitettiin. Yöpäivystys oli yhden työntekijän tehtävänä vuorollaan. Sänky löytyi usein apteekin tiloista, jossa työntekijä saattoi levätä työvuoronsa aikana.
Muutto uuteen paikkaan oli apteekkarille vaikeaa
Apteekki siirtyi vanhasta suurpalon jälkeen vuonna 1882 rakennetusta talosta Pohjalaisen Kirjakaupan taloon osoitteeseen Kirkkokatu 17, joka rakennettiin 1952. Apteekin muutto purkutuomion saaneesta vanhasta apteekin talosta oli Segermanille vaikeaa. Vaikka hän vastusti muuttoa viimeiseen saakka, mikään ei auttanut ja muutto oli tehtävä. Uudessa talossa apteekin huoneiston takana oli siivoojan asunto. Apteekin tiloissa oli offisiinin lisäksi esimerkiksi laborantin huone ja materiaalihuone. Apteekilla oli myös kellaritilat, joissa säilytettiin raaka-aineita kanistereissa.
Apteekkari Segerman kuoli 76-vuotiaana vuonna 1959. Hänen tieteellinen perintönsä, kivikokoelma ja laaja kirjallinen tuotanto, ovat tallessa museossa ja arkistoissa Oulussa.
Segerman toimi apteekkarina Uudessa apteekissa 30 vuotta. Apteekkimme tarina jatkuu apteekkari Kalpan aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue apteekkari Hedmanin tarina ensimmäisen maailmansodan ja itsenäistymisen aikana täältä.
Lähteet:
Snellman, E. 2004. Hopeavaaka. Oulu.
Suomen farmasian historia; Kerttu Peldán, 1967, Helsinki