ARMAS RAFAEL KALPA APTEEKKARINA VUOSINA 1959–1961
Apteekkari Kalpan aikakausi apteekissamme jäi lyhyeksi. Hänen aloittaessa apteekkarina Oulun Uudessa Apteekissa hyvinvointivaltion rakentaminen maassamme oli jo hyvässä vauhdissa. Esimerkiksi lapsilisiä alettiin maksaa lapsiperheille 1950-luvulla. Suomalainen arkkitehtuuri sai mainetta kansainvälisestikin, sillä tunnetuin suunnittelija oli Alvar Aalto, joka kokeili rohkeasti erilasia rakennusmateriaaleja. Sotien jälkeiseen asuntopulaan lääkkeeksi suunniteltuja rintamamiestaloja rakennettiin ympäri Suomea vielä 1950- ja 60-luvullakin. Niistä tulikin myöhemmin omakotitalorakentamisen esikuvia.
Hyvinvointivaltion kehittyminen jatkui ja asumisen mukavuudet lisääntyivät
Myös koteihin alkoi tulla nykyajan mukavuuksia. Sähkö-, viemäröinti- ja vesiputket yleistyivät pikkuhiljaa kodeissa. Monia sähköisiä kodinkoneita suomalaiset kuitenkin karsastivat 50 -luvulla. Maassamme suosittiin vielä 50-luvulla rasvaisia ruokia, kuten läskisoosia, makkarakastiketta, tirripaistia ja hernekeittoa. Kulttuurikin kehittyi tekniikan mennessä eteenpäin. Yle aloitti säännölliset televisiolähetykset 1958. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1959. Uusia musiikintekijöitä, esimerkiksi Einojuhani Rautavaara, ja laulajia, kuten Laila Kinnunen, Eino Grön ja Annikki Tähti, nousivat kuuluisuuteen 1950-luvulla.
Myös Oulun kehitys jatkui nopeana. Kaupunkiin perustettiinkin vuonna 1958 Oulun yliopisto. Lisäksi teknillisen koulun yhteyteen perustettiin vuonna 1960 insinöörikoulutusta antava teknillinen opisto. 1950- ja 60-luvuilla Oulussa rakennettiin voimakkaasti kerros- ja rivitaloja ja keskustan rakentaminen oli myös voimakasta. Tämän seurauksena kulttuurihistorian merkit ja vanha oululainen katukuva hävisivät melkein kokonaan. Oulun lentoasema avattiin Oulunsaloon vuonna 1953. Vuonna 1960 lentoasemalla järjestettiin iso lentonäytös, jossa esimerkiksi suihkukone Caravelle III nähtiin ensimmäistä kertaa.
Apteekkari Kalpa huolehti työntekijöiden koulutuksesta
Apteekkimme seitsemäs apteekkari Armas Kalpa oli Pellon apteekkarina ennen Ouluun siirtymistään. Siellä hän osallistui aktiivisesti Suomen Punaisen Ristin Pellon osaston toimintaan ja hän oli Pellon osaston ensimmäinen puheenjohtaja.
Jo Kalpan aikana apteekissamme työskennellyt, silloinen tekninen apulainen muistelee, ettei apteekkari osallistunut apteekin päivittäiseen työhön, koska proviisorin tehtävä oli huolehtia apteekin toiminnasta. Henkilökunta teititteli toisiaan ajan hengen mukaisesti. Apteekkarin rouva osallistui apteekissa mm. särkypulverien pakkaamiseen, vaikka hänellä ei ollutkaan apteekkialan koulutusta. Rouvaa henkilökunta sai kutsua etunimeltä. Kalpa piti työntekijänsä kehittämisestä huolen ja ilmoitti apteekin asiatytön konekirjoituskouluun kasvavien reseptinkirjoitustöiden vuoksi. Asiatytön työnkuvaan tuli resepteissä olevien ohjeiden kirjoittaminen asiakkaiden lääkkeisiin. Asiatyttöä alettiin kutsua tekniseksi apulaiseksi 60-luvulla.
Annospulvereiden menekki oli kovaa
Apteekissa työskenteli useita oppilaita tuohon aikaan. He olivat ”joka paikan höyliä”. Vielä tuolloin tyypillisesti apteekissa valmistettiin paljon lääkkeitä, vaikka tehdasvalmisteisten lääkkeiden osuus kasvoi koko ajan. Niitä valmistettiin myös varastoon, tulevan kysynnän varalle, ettei asiakkaan tarvitsisi erikseen odotella. Erilaiset pulverit toimitettiin asiakkaille jo valmiiksi oikean kokoisina kerta-annoksina – toisin kuin monet muut lääkkeet, joissa oikea annostelu jäi yleensä asiakkaan vastuulle. Annosjauheiden valmistus saattoi työllistää apteekin koko henkilökunnan hiljaisina kausina. Monet apteekkilaiset ovat muistelleet pulvereiden pakkaushetkiä rattoisina yhdessäoloina poikkeuksena apteekkien usein kiivastahtiseen työhön. Kaupungin tai kylän tapahtumien tarkkailu hyvältä ikkunapaikalta oli olennainen osa pakkaustalkoita, joissa täytettiin päänsärky-, hermosärky-, hammassärky- tai muita pulverikuoria. Jutut kulkivat ja naurukin kaikui välillä käsien käydessä näppärästi kuin ompelukone. Rutinoituneimpien pakkaajien kerrotaan tehneen pulverien teosta suorastaan taidetta, niin näppärästi annosjauheet valmistuivat. Apteekkikohtaiset, paikan päällä pakatut annosjauhepulverit olivat pitkään asiakkaiden suosiossa, silloinkin kun teolliset valmisteet jo muutoin valtasivat markkinoita.
Kalpa ehti toimia apteekkarina Uudessa apteekissa vain lyhyen aikaa, 2 vuotta, ennen kuolemaansa. Apteekkimme tarina jatkuu apteekkari Pirisen aikakaudelle seuraavassa artikkelissa. Lue apteekkari Segermanin vauhdikkaasta ajasta apteekissamme täältä.
Lähteet:
Snellman, E. 2004. Hopeavaaka. Oulu.